Vahinkoa ja tuottamusta vaimoni taholta.
31 vuotta sitten Espanjan asuntomme jäi vahingossa vain minun nimiini kun notariaattiin mennessä hän näki houkuttelevia rättejä matkan varrella.
Tämän päiväinen oli silkkaa hänen tuottamustaan. Kävimme ostamassa uuden auton ja kesken muodollisuuksia minun oli käytävä vessassa.
Sillä välin kanslisti tarjosi vaimolleni auton yhteisomistuksen lomaketta. Vaimoni kieltäytyi ja sanoi minullekin, ettei hän sillä aja koska antoi korttinsa vanheta parikymmentä vuotta sitten.
Kaikki muu on yhteistä mutta onhan minulla kerrostalokolmio ja pieni, uusi henkilöauto.
31 vuotta sitten Espanjan asuntomme jäi vahingossa vain minun nimiini kun notariaattiin mennessä hän näki houkuttelevia rättejä matkan varrella.
Tämän päiväinen oli silkkaa hänen tuottamustaan. Kävimme ostamassa uuden auton ja kesken muodollisuuksia minun oli käytävä vessassa.
Sillä välin kanslisti tarjosi vaimolleni auton yhteisomistuksen lomaketta. Vaimoni kieltäytyi ja sanoi minullekin, ettei hän sillä aja koska antoi korttinsa vanheta parikymmentä vuotta sitten.
Kaikki muu on yhteistä mutta onhan minulla kerrostalokolmio ja pieni, uusi henkilöauto.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Sinulla nimissäsi on siis loma-asunto Espanjassa, kerrostalokolmio ja auto.
Entäs vaimolla?
Kerrostalokolmio on se loma-asunto.
Pelkästään vaimon nimissä ei ole mitään.
Tämä yksipuolisuushan johtuu rakkaudesta rätteihin ja välinpitämättömyydestä ( luottamuksesta ).
Kaikki muu kuin mainitsemani, on yhteistä.
Mainitsin nuo rätit koska niillä tuntuu olevan huomattava osa vaimon ajatusmaailmassa.
Ilmenee usein ja monessakin yhteydessä.
Mitä vahinkoa tai tuottamusta aiheutui?
Täytyy myöntää että elät kyllä karmeaa liittoa kyllä. Ymmärtäisin että epäilet toista pettämisestä? Jos olet avioliitossa missä ei ehtoja ole asetettu tasan puolet omistaa vaimosi noista vaikka nimesi on ainoa paperilla. Avioliiton aikana hankittu omaisuus ja velka on yhteistä silloin. Ellet laillista omaisuuden ositusta hae missä on mainittu ettei vaimolla ole oikeuksia omaisuutesi hankkimiseen. Avioliiton aikana jossa ei ole ehtoja on yhteiset. Kuinka kuuleekaa tarinoita kuinka sairas puoliso pelannut rahat ja velat on maksettava yhdessä joutuu toinenkin puoliso maksaakin silloin vaikkei varmasti ole pannut nimeään mihinkään. Velat on maksettava sillä omaisuudella minkä on hankkinut. Ja vaikka toinen ei olisi pelannut rahoja on maksettava ihan varmasti.
Ensi+viikolla+tulee+täyteen+48+vuotta+tätä+karmeaa+liittoa.
Vaimoraukka.Muistathan mainita jokaiselle ja joka välissä,että sinä olet hankkinut kaiken?
Anteeksi nyt en ymmärrä siis vaimosi hassaa teidän yhteisiä rahoja tyttöjen kanssa ilman sinun lupaa? Tuota epäiletkö vaimon siis vain pumppaavan rahat sulta? Eikä teidän liitossa ole muuta? Kannattaa nyt seurata niitä rahan käyttöä mitä tilillä tapahtuu. Varsinkin minne siirtää rahojaan. Jos automaatilta käy käteistä nostamassa ettet näe mihin rahat menee. Aikanaan ex puolisoni toimi näin. Nosti rahasummia ja kävi pankissa tilittämässä salaiselle tilille rahansa jotta kykeni kaksoiselämää viettäen kakkosensa kanssa. Ei tullut ajatelleeksi että minä olin kodin sihteeri joka pääsi hänen tiljejään katsomaan. Ihmettelin aikani tuon tilin tarkoitusta ja varsinkin kun sinne tuli sen omalla nimellä käteisellä viety. Kunnes joku sen käräytti. Oli tuolle ostanut lahjoja ,kukkia , ravintola iltoja ym. Samoin puhelimen joka ainoastaan kakkoselle. Katsos kun tutkin kaiken ei muita yhteyksiä siinä puhelimessa. Joten kehoitan olemaan tarkkana ettei elä kaksoiselämää kuten ex teki mulle.
mmärräy täysin väärin! Vaimoni tuntee vastuunsa ja hänellä on järki päässään.
Rahojen siirto? Minä kirjoitin, että "halutessaan voisi tyhjentää tilimme jotka ovat rva TAI hra käyttöoikeudella, milloin tahansa. Eipä tuo ole tuntenut siihen tarvetta.
Tyttöjen matkat eivät tarkoita hassaamista vaan tarpeiden mukaista vaihtelua ja virkistäytymistä.
Taloudessa meillä toimii työnjako jossa vaimo seuraa menoja eikä ole kiinnostunut tuloista. Minä hoidan tulopuolen ja tietenkin näen saldot ja muutokset omaisuudessamme.
Kokemustaustaasi vasten ymmärrän epäluulosi ja arvostan neuvojasi, mutta tässä tapauksessa siihen ei ole tarvetta.
Kommenttisi kuvaa omaa ajattelutapaasi ja asennemaailmaasi varsin hyvin!
Ps. Kaikki on aina ollut yhteistä, yhdessä hankittua ja rannettua mutta ehkä tämä ajatus on jotenkin outo?
Emme ole koskaan keskustelleet asiasta tuttaviemme kanssa ja jos heitä aihe on kiinnostnut niin asetelma on ollut selvä setvimättäkin.
Käsitän kyllä, että täällä purkavat tuntojaan pettyneet kotiin päin vedätetyt, vähemmän ne vetäneet.
Mihin sinä vanha kuppe sitä rahaa keräät, hautaan et sitä mukaas saa.
Meilläkin on jonkunverran rahaa ja omaisuutta kumpikin on perinnön saanut, mutta me nautimme siitä ,matkustellaan ja käydään usein ulkona syömässä ja ostamme merkkituotteita, meillä yksi lapsi hyvässä ammatissa tienaa hyvin hänelle jää sitte mitä jää.
Raha on käyttöä varten.
Emme me kerää rahaa mutta emme myöskään käytä sitä sen vuoksi, että jos sitä sattuisi hieman olemaankin.
Mummojen pienet perinnöt siirsimme suoraan lapsillemme.
Taloudellinen pelivara on vapautta toteuttaa kohtuullisia mielitekoja.
Mainitsit matkailun. Olemme vaimoni kanssa olleet ulkkarimatkoilla yhteensä noin 5 vuotta alkaen 1970.
Nykyään vuosittain -4kk. Kesällä olimme Välimeren AI-risteilyllä.
Se oli 6:s lämpimien merien risteilymme.
Kiertomatkoja teemme harvemmin. Viimeeksi kiertelimme Kuubaa kaksi viikkoa.
Ensi viikolla lähdemme Espanjan asunnolle mutta sehän ei ole matkailua.
Matka Hannoverin joulumarkkinoille 5:ksi päiväksi on varattu.
Jouluviikon vietämme tavallisesti urheiluopistolla.
Yksityinen terveydenhuolto haukkaa ajoittain ruman paljon. Hammasimplantit kotikaupungin kirurgilla. Meidän kahden molempien silmien kaihileikkaukset.
Vaimon hengityskiusan selvityksen käynti- ja labrakoeputki.
Olkapääleikkaus Eirassa. Suolistosyövän seurannaisena kolmannen mahan repimisen teettätin Virossa, Viimsissä, koska oli epävarmaa olisivatko Suomessa tehneet sitä julkisella puolella lainkaan. Halpa leikkaus yksityisellä maksoi kaverilleni 4500€. Virossa vastaava noin 2000€ kaikkinensa ml. vaimon mukana olo. Klinikalla 100€/hlö/vrk.
Urheilulääkärikäynnit 140€/kerta.
Toissapäivänä päättynyt hierontasarja 480€.
Ostimme tiistaina tehdasuuden auton koska vaimoni suhtautui entiseen jotenkin epäluuloisesti. Maksoin sen tänään pankkisiirtona koska pörssitoimeksianto näkyi tilillämme pienellä viiveellä.
Suomessa emme käy syömässä ulkona. Miksi kävisimme? Minä harrastan sapuskan valmistusta.
Samoin Espanjassa paitsi sunnuntaisin jolloin lounastamme ulkona. Alle 10€/hlö.
Olemme molemmat kasvaneet köyhien työläiskotien kurjuudessa joten mielitekomme ovat vaatimattomia.
Pahus kun täällä ei saa käynnistää puutteenhelpotuskeräystä.
Juu ja jossain ketjussa mainosti, ettei tehnyt kotitöitäkään.
Eiköhän ne tulot olleet yhteisiä kun vaimo pyöritti arjen?
Tuskin vaimolla oli mahdollisuutta olla viikot töissä, jossa olisi mahdollisesti tienannut saman kuin miehensä.
Avioliitossahan kaikki on yhteistä, olipa omaisuus kumman nimissä tahansa, ellei sitten ole avioehtoa, joka takaa sen, että erotilanteessa oma omaisuus on omaa.
Tuo sinun-minun ajattelu on hyvin vierasta minulle ja ylipäätään omaisuuden omiminen. JOhtuneeko siitä, että olen samaa ikäluokkaa 7369 kanssa. Omat tilit tosin meillä on aina ollut ja ongemia esim. laskujen maksussa ei ole ollut; toinen hoitaa tietyt laskut ja toinen toiset.
Meidänkään avioliitossa ei raha ja "kenen-nimissä-mitäkin-on" -ajattelu ole isossa roolissa. Enemmin keskustelemme ja satsaamme aikaa aivan muihin juttuihin.
Minäkin fanitan tuota 7369-äijää. Mieheni on kai vanhanaikainen mies emmekä ole koskaan riidelleet rahasta. Joskus on tietty vähän katsottu vinoon toisen hankintoja. Joskus oltiin molemmat työttömiä, mutta sitten löydettiin töitä taas ja lapset ovat jo lennähtäneet.
Meilläkin on samankaltainen tausta ja rahankäyttötavat. Voi olla, että minä säästän ja ostan turhankin halpaa ja sitten huomaan, ettei toi viisasta säästämistä ollutkaan.
Avioliitossa ei ole tarpeen muistaa mikä on kenenkin nimissä. Äitini sanoi joskus: "KUn akan on ottanut, pitäisi se pystyä elättämäänkin". Puhui silloin kai siskostani, jonka mies ei jakanut ajatusta. Aika on muuttanut tuon kuvion, mutta jotain siitä on jäljellä.
Yksi detalji. Otat turhan halpaa. Vaimollani on hieman samaa tautia. Koskee joskus myös määrää. Muutaman kerran on sattunut ollessamme yhdessä rätteilemässä, jota tapahtuu harvoin, että vaimon pähkäillessä jotain niin olen joutunut sanomaan, että jos kerran mielesi tekee niin ota se!
Joskus kyse on myös määrästä. Tuo kävisi varmaan myäs tyttärellemme. No ota sitten!
Kuvaavaa on eräs Berliinin joulumarkkinoilta paluu. Vaimo oli tyttäremme kanssa siellä vajaan viikon. Ostokset? Posket hehkuen näyttl kahden ristipistotyön tarvikkeita kehuen, että kahdet pohjat, langat ja kehykset masoivat vain saman verran kuin meillä yksi pohja.
Jos olen mukana niin myös laadun suhteen minun täytyy varmistaa etukäteen tai tilanteessa.
En ole tippaakaan huolissani vaikka vaimo huitelee Euroopan kaupunkilomilla tyttäremme kanssa kortti lompakossa.
Olen niin riivatun vanhanaikainen, että minä olen ollut koko ajan vastuussa perheeni turvallisuudesta ja kaikinpuolisesta hyvinvoinnista. Koskee myös nykyistä tilannetta.
Vaimoni on antanut oman, täyden panoksensa yhteiselämään.
Nooh, ehkä fanittaminen on turhan voimaksa termi, mutta monessa asiassa olen samaa mieltä. Meillä ei tosin mieheni kanssa ole sama tausta vaan olen suht varakkaasta ja onnettomasta perheestä lähtöisin, mieheni taas vähemmän varakkaasta. Minulle on kaikki aina maksettu ja olen periaatteessa saanut mitä haluan, siis nuorena ja teininä kun taas mieheni on tehnyt töitä 14 vuotiaasta lähtien. Mutta totta, kumpikin me tiedämme, ettei se omistaminen ole se juttu elämässä. Varsinkin mina tiedän, että vaikka olisi maallista mammonaa kuinka paljon tahansa, ei se tee parisuhteesta hyvää tai ihmisestä onnellista, jos ei ole ihmissuhteita ja tunnetta siitä, että on rakastettu. Koen, että kaikenlainen "tama on minun nimissäni", "et saa siitä hyötyä" ajattelu on parisuhteessa turhaa ja jopa vahingollista.
7369: olet täällä kertonut useita kertoja miten vaimosi saa käyttää mielinmäärin pankkikorttejasi ja omaisuuttasi ja miten sinä ilolla maksat kaiken. Kerrot miten joudut painostamaan vaimoasi ostamaan "rättejä" kesken muiden hankintojen ja miten joudut painostamaan häntä ostamaan tavaroita vaikka vaimo itse ei ole vielä päättänyt haluaako hän edes niitä oikeasti.
Ystäväni mies oli samanlainen kaveri kuin sinä. Hän ylisti aina miten vaimo on saanut olla kotona kyllä hän tienaa ja elättää, lasten ei tarvinnut mennä päiväkotiin koska nehän ovat pelkkiä säilytyslaitoksia, miten ihana vaimo hänellä on, miten hän on hankkinut vaimolle sitä ja tätä. Matkustelivat paljon, pitivät juhlia ja näyttivät ulospäin onnellisilta.
Sitten yllättäen ystäväni haki yksin eroa vuosikymmenien avioliiton jälkeen ja me kaikki ystävät oltiin hoomoilasina, että mitä, miten sinä voit jättää noin ihanan miehen!
Selvisi, että mieshän oli pahimmanlaatuinen tyranni. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa, fyysistä läpsimistä sellaisiin paikkoihin mistä mustelmat eivät näy, kun mies veti kännit oli seksiin pakottamista vaikka ystäväni ei halunnut viinalle haisevaa miestään jne. Ystäväni kesti yli 20 vuotta kotinsa seinien sisällä miehensä harrastamaan kiusaamista. Ystäväni erosi vasta sitten kun sai perinnön vanhemmiltaan, eli kun hänellä oli oikeasti omaa rahaa josta ei tarvinnut tehdä selkoa miehelleen. Jos minä olisin ollut ystäväni paikalla, olisin eronnut ensimmäisestä lyönnistä.
Vakuutteletko jotain itsellesi, yritätkö loistaa meidän muiden silmissä hyvänä miehenä, vai onko sittenkin niin että olet samanlainen kuin tuo ystäväni mies.
Hyviä ja ihania aviomiehiä on oikeasti olemassa!
Olet tulkinnut omalla tavallasi kilkutteluni ja sehän on vain luonnollista.
Näet asian joko-tahi tilanteena.
En ole painostanut vaan rohkaissut.
Pankkikorttejani ja omaisuuttani?! Väärin! Yhteistä omaisuuttamme ja vaimon omaa luottokorttia jonka maksuaikaominaisuutta käyttää ja lasku menee suoramaksuun yhteiselle käyttelytilillemme.
Olemme muuten eläneet todella niukkojakin vuosia ja silloinkin koko rahaliikenteen hoitaminen oli, käytännön syistä, vaimon vastuulla.
Vasta nettiaikana minä ryhdyin hommiin.
Viime vuosina olen onnistunut välttämään rättisulkeiset hyvin pitkälle siten, että vaimo hoitaa ne tyttöjen kesken.
Yhteisillä matkoilla joudun joskus sellaiseen tilanteeseen etten nyt ryhdy poiskaan juoksemaan.
Espanjassa olen suojautunut melkein täysin. Joskus hän tule sanomaan, että ei pystynyt päättämään ottaako sen sinisen vai punaisen jolloin olen kannustanut hakemaan molemmat jos on kerran käyttöä ja mahdollisuus antaa toinen tytöllemme.
Sen verran omista rahoista, että olen nähnyt monta kertaa kun pariskunta ryhtyy kinaamaan kumpi maksaa ja joskus jopa marketin kassalla ryhdytään jyvittämään ostoksia.
Minusta "omat rahat" ovat hölmöin ja turhin tapa rakentaa erimielisyyksia.
En ole ylistänyt mitään vaan näillä palstoilla todennut tosiasian. Jos se tuntuu ylistämiselle niin se tapahtuu tulkitsijan korvien välissä.
Keskinäisissä suhteissamme on muutamia, ehdottomia asioita. Koskaan ei kumpikaan oole mennyt henkilökohtaiseen tölvimiseen.
Jotain jää joskus tekemättä tai voisi tehdä toisinkin mutta ei koskaan "kun sinä olet sellainen"!
Fyysisestä loukkaamattomuudesta on turha sanoa mitään.
Sen verran kuitenkin, että aivan liittomme alkukuukausina jouduin muutaman kerran väistelemään lentäviä tekstiilejä koska nuorikkoni mielipiden niiden säilytyksestä ei ollut tullut perille.
Ymmärrän hyvin, että valtaosa tänne kirjoittavista on jollakin tavalla pettyneitä suhteissaan ja ehkä tapani valottaa toistakin vaihtoehtoa siihen meidän kohdallamme liittyvine muotoineen, olisi jotenkin rohkaisevaa.
Omasta mielestäni todellakin olen erinomainen aviomies ja vaimoni on jopa muutaman kerran oma-aloitteisesti sanonut, että paras mahdollinen mies hänelle.
Avioiduttuamme elelimme kahdestaan pari vuotta varmistaen kitkattoman yhteiselämme ja sen, ettei tulevien lastemme tarvitse varttua riitaisessa kodissa kuten minun aikanaan.
Seksiin pakottaminen. Mitä iloa siitä olisi? Vaimoni on "heikompi astia" enkä halua painostaa häntä ja hän on kiintiöinyt "kassakäymisemme" kahteen viikkokertaan jotka sopivat viikkorytmeihimme.
Olen tietysti täys tohveli koska pidän itseäni parempikuntoisena ja teen kotipuuhista suurimman osan. Pitkaikaisen kumppanin tyytyväisyys ja viihtyvyys ovat minulle tärkeitä asioita eikä tuosta ole ollut haittaakaan.
Häpeä tunnustaa mutta 73v ukkoa ei alkoholi piristä vaan päin vastoin.
Tämä on vakava vihje kaikille ikääntyville miehille ajatellen asioiden tärkeysjärjestystä.
Siis ukoille. Pitkät, täsyraittiit rupeamat jolloin napakka kuntoilu on ajallisesti mittavin harrastus.
Noita sun juttujasi on kiva lukea, koska näillä sivuilla maristaan niin paljon; miehet ryyppää ja naiset ovat pirttihirmuja ja riidellään rahasta koko ajan. Ja milloin mitäkin!
Tietysti on paljon liittoja, joista muut ihmettelee, miksi noi jatkaa yhdessä. Itekin taisin ihmetellä parin vanhan parin eloa kersana. Ne parit olivat yhdessä kunnes kuolema erotti. Ja meni sikäli tilastojen vastaisesti, että mies eli pitempään. Ja monesti pelkkä asuntopula (kaupungeissa) pitää yhdessä parin, joka muuten eroaisi. Monta kertaa se ero olisi paraskin vaihtoehto, kuten tuossa yhdessä yllä kerrotussa tapauksessa.
Omalla kohdalla haluan jatkaa oman mieheni kanssa. Lapsemme ovat ikäänsä nähden pitkissä suhteissa hekin ja olisi toivoa mummoksi pääsemisestä. Yksi pari tapasi opiskelujen lomissa ja on samantapainen tausta. Toinen tapasi harrastusten merkeissä ja yhteiset jutut suuntautuvat enempi tulevaisuuteen kuin menneeseen. Pääasia, että arvostetaan kumppania ja sitä yhteistä elämää eikä ryypätä t. muuta häiritsevää.
Jo kauan sitten totesimme, että on turha yrittää arvioida toisten avioliittojen sisäisiä asioita ja suhteita.
Reippaimman yllätyksen tuotti pitkäaikainen tuttavapariskunta.
Olin kaveerannut hepun kanssa keskikoulun alusta alkaen. Vastasi vanhan kansakoulun 5:tä luokkaa.
Olimme perhetuttuja heti heidän avioliittonsa alusta alkaen. Kävin kuvaamassa heidän perhetapahtumiaan.
Teimme kesäisin yhdessä telttaretkiä rannoille.
Tapasimme muutenkin usein illanviettojen merkeissä.
Rouva oli "pankkineiti" ja herra tehdasosastonsa luottamusmies.
He olivat 6-kympin tuntumassa ollessaan meidän vieraanamme Espanjan asunnollamme.
Toisen viikon puolivälin paikkeilla herran pinna petti.
Naiset menivät illalla klo21:n tietämissä istuskelemaan rantakadulle ja heidän penkkinsä näkyi parvekkeellemme.
Tytönhupakot tulivat sisään tuntia myöhemmin. Minä olin olohuoneessa ja kaveri meni mammoja vastaan eteiseen.
"Mistäs perkeleestä akat tulevat tuon näköisinä"? Yms. Vaimoni kuvitteli kyseessä olevan hölmön huumorin mutta aisti pian, että tosi on kyseessä ja pakeni paikalta ennen kuin minä ehdin sinne.
"Akat" olivat selvin päin mutta herra oli lievässä maistissa.
Jo eteiskohtausta kuunnellessani miulle tuli tunne, ettei tämä ole ensimmäinen kerta.
Pariskunta vetäytyi omaan huoneeseensa jatkamaan seurustelua.
Herra huusi, että hän kun lyö niin se koskee kanssa. Kuullostein mutta rouva ei huutanut apua enkä mennyt häiritsemään heidän seurustelua.
Aamulla rouvan pää oli mustelmilla ja turvoksissa mutta sopu oli syntynyt.
Vaimolleni tämä mustelmapää kertoi, ettei tuo käsittely ole epätavallista ja hänellä on lääkärintodistus puhjenneesta tärykalvosta.
Loppuviikon aikana pari vakuutteli syvää rakkautta.
Rouvalla oli taipumuksia kyseisen alueen provosointiin ja mitäpä se minlle kuuluu jos joku haluaa toistuvasti turpiinsa.
Täydellinen yllätys kuitenkin emmekä ilman tota episodia olisi millään uskoneet tuollaista mahdolliseksi.
Meidän kohdalla on useita hillitseviä asioita.
Tähän mennessä ei ole tullut mokoma mieleenkään.
Keskustellessamme tuon jälkeen oli selvä, että yksi pimahdus jossakin tilanteessa olisi mahdollinen mutta toisen jälkeen kolmatta ei tulisi.
Arvioni on myös se, että jos löisin suutuspäissäni vaimoani päähän niin jotain särkyisi.
Kun ei ole ollut tarvetta henkilöön menevään solvaamiseenkaan niin lyömiseen on pitkä matka.
Että annoit oikein miehen pahoinpidellä vaimonsa.
Mutta kun rouva ei huutanut niin mitäpä siitä...
Tilanne olisi voinut laueta aika pienelläkin, olisit vaikka pyytänyt miestä kanssasi johonkin käymään.
"Jo kauan sitten totesimme, että on turha yrittää arvioida toisten avioliittojen sisäisiä asioita ja suhteita."
Muistaakseni ruodit jonkun avioliittoa yhteen aikaan melkoisen paljon. Oliko kyseessä oma poikanne, vai joku muu läheinen, en muista.
Varmaan onkin, mutta ystäväni miehen jutut olivat yksi yhteen 7369:n juttujen kanssa. Se pistää kellot kilkattamaan.
7369: "Seksiin pakottaminen. Mitä iloa siitä olisi? Vaimoni on "heikompi astia" enkä halua painostaa häntä ja hän on kiintiöinyt "kassakäymisemme" kahteen viikkokertaan jotka sopivat viikkorytmeihimme.
Selvisihän se lopultakin mistä teidän parisuhteessanne on kyse.
Valistaisitko minuakin! Aina on hyvä saada uusia virikkeitä asioiden kehittämiseksi.
Tosin minulla on tietty ennakkokuva tulkinnastasi perustuen palstan yleissävyyn mutta eipä se haittaa.
vaimosi kiintiö ... "kassakäyminen" 2 x viikossa.
Siitä saa sellaisen kuvan, että vaimosi saa fyrkkaa jotain toimintoa vastaan 2 x viikossa :).
"Kiintiö" kuvaa 69v vaimoni kiinnostusta ko. asiaan.
Vaimoni on pariyhteisössämme kokonaiskorvauksella.
2 x viikossa tapahtuva kiintiöity ... k-a-s-s-a-käyminen... :) :) . Siis oikeesti :) :).
Turha tarkkuus on teknistä kypsymättömyyttä tai ymmärryksen puutetta!
Onko miehisyytesi katoamassa kun pitää korostaa miten sinä, vain sinä, olet hankkinut kaiken? Koko elämä pyörii sinun, ansioittesi ja hyvän elämän tarjoamisen ympärillä. Vaimoko vain siipeillyt? Henkisesti aika köyhää ja kurjaa. Saattaa vaimosi kyllästyä.
Pintapuolinenkin tutustuminen hengentuotteisiini hälventäisi epäluulosi ainakin jos niistä ei suodattaisi pois aineksia jotka eivät sovellu ennakkokuvaasi.
Ikävä tunnustaa mutta mieskuntoni hiipuu hiljalleen mutta tasaisella nopeudella sitä riittää vielä pitkään tästä 73v iästä eteenkin päin.
Jos vaimoni olisi tuntenut kyllästymistä niin hänellä olisi ollut siihen aikaa jo 48 vuotta.
Meillä on todellakin ollut köyhää ja kurjaa ainakin aineellisesti. Yhteiset haasteet, epäonnistumiset ja onnistumisten antama tyydys lienee aikaan tuonut jotain henkistäkin sisältöä kurjaan elämäämme.