Kokemukseni naisten kanssa

Olen 38-vuotias insinööri ja töissä unelmieni ammatissa testaajana pk-yrityksessä. Olen saanut maksettua yksiöni laitakaupungilla ja säästössä on noin 15 tuhatta euroa. Olisi enemmänkin, jos en olisi tukenut kuukausittain erikansalaisjärjestöjä kuten Amnesty. Harrastuksia ei ole. Luen lähinnä työhön liittyvää kirjallisuutta ja lehtiä, joskus käyn elokuvissa, mutta viimeksi vuonna 2008. Kävelen tai pyöräilen töihin, en omista autoa. Olen n. 178 cm pitkä ja painan 65 kg. Massaa voisi olla enemmän, mutta syön liian vähän proteiinia ja rasvaa. Ruokavalioni ei ole täydellinen, koska en usein syö töissä, ellei joltain jää ruokaa esim. viikonlopunjälkeen, jota ei halua enää syödä tai jollain nimi-syntymäpäivä tarjoiluineen. Kerran vuodessa työnantaja tarjoaa meille ravintolassa aterian juomineen, mutta en pidä erityisesti alkoholin mausta, joten juon yleensä Pepsi, mutta Coca colakin käy.

Oltuani töissä kolme vuotta ja ns. vakiinnuttuani taloudellisen tilanteeni laitoin vuonna 2005 seuranhakuilmoituksen nettiin ja tämä ilmoitus on ollut siitä lähtien siellä. Muutan lähinnä silloin tällöin jotain yksityiskohtia, mutta pääpiirteissään ilmoitus on pysynyt samana. Aina syntymäpäivän jälkeen muutan ikääni. Ensiksi laitoin: "Hei, olen 26-vuotias mies...", sitten "Hei, olen 27-vuotias mies...", sitten "Hei, olen 28-vuotias mies..." jne. kunnes viimeisin on "Hei, olen 38-vuotias mies...". Vuonna 2008, ollessani 29-vuotias kävin ensimmäisen ja ainoan kerran treffeillä tämän ilmoituksen johdosta. Kävin katsomassa seuralaiseni kanssa elokuvan Sinkkuelämää. Se oli seuralaiseni valinta. Ihan kiva elokuva, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Seuralaiseni välillä nauroi sitä katsoessa ja minusta se oli kivaa, mutta jälkeenpäin en pystynyt sanomaan elokuvasta mitään järkevää. Sanoin, että vaikka olen elänyt koko elämäni sinkkuelämää, niin tietokannat ovat minun intohimoni ja testaaminen paheeni. Tämä oli vitsi, koska testaaminen ei ole pahe, vaan se on ohjelmistokehityksen kulmakivi, mutta seuralaiseni ei ymmärtänyt vitsiäni. Sovimme, että otetaan yhteyttä myöhemmin ja 10 min elokuvan jälkeen tiemme erkaantuivat. Olen ottanut häneen nyt yhteyttä laskujeni mukaan 39 kertaa, mutta en ole toistaiseksi saanut vastausta.

Toisen kerran koin läheisyyttä naisen kanssa kesällä 2011, ollessani 32-vuotias. Olin lyhyellä kesälomalla, koska joudun vastaamaan yksin työpaikan tietokannoista, niin en voi lomailla kuten normaalisti, joten lomailen päivän tai kaksi silloin ja toisen tällöin, mutta se ei haittaa, koska en kuitenkaan keksisi tekemistä lomalla. Ilma oli kuitenkin lämmin ja jostain syystä tapojeni vastaisesti lähdin kaupungille kävelemään illalla klo 21 aikoihin. Meno oli keskustassa vähän turhan rajua, joten käänsin Eccojen kannat ja suuntasin takaisin kotia kohtia. Matkalla törmäsin naiseen, joka istui lähellä kerrostaloasuntoani kadulla itkien ja ulisten. Kävelin ensiksi ohi, mutta outo tunne valtasi mieleni ja käännyin ja kysyin “Anteeksi, onko teillä kaikki kunnossa?”. Naisen itku vähän laantui ja hän kääntyi minua kohti sanoi humalaisella äänellä, että tuli riita kotona ja hän tarvitsee apuani. Voitko lainata puhelinta ja rahaa bussiin? Sanoin voivani tehdä sen, mutta pidän Nokialaista kotona, koska en halua antaa armastani taskuvarkaiden himojen kohteeksi, joten ehdotin, että menemme asuntooni ja tänä päivänä 29.7.2011 ensimmäinen nainen saapui poikamiesasuntooni äitini lisäksi. Muistan vielä miten hän sanoi asuntoani kivaksi ja kuinka eroottisesti hän piteli puhelinta soittaessaan jollekin, mutta nämä hetket olivat valitettavan lyhyitä ja ohikiitäviä. Tietenkin annoin hänelle riittävästi rahaa bussia varten ja sanoin voivani auttaa häntä koska tahansa, mutta toista kertaa ei koskaan tullut.

Siinä kohtaa, kun täysin 35-vuotta tajusin, että monilla ikäisilläni naisilla on jo perheet, eli lapsia edellisistä liitoista ja muutin ilmoitustani kertoen että pidän lapsista ja minua ei haittaa, vaikka naisella olisi niitä edellisestä liitosta. Vuonna 2015 sainkin vastauksen ilmoitukseeni eräältä eronneelta naiselta ja tuntuu, että suhteemme kehittely on pikkuhiljaa kantanut tulostaan. Olen melko varma, että olemme muuttamassa yhteen. Minä ja tämä nainen, jonka nimi on siis Suski ja hänen pieni poikansa Abdullahaz, sekä Kamerunilainen Sadou, joka on tämän pojan isän veli. Heidän kulttuuriin kuuluu, että jos veli ei jostain syystä huolehdi lapsestaan ja tämän äidistä, niin pitää ottaa veljen asema perheessä. Sadou yrittää työllistyä ja Suski on äitiys päivärahalla, joten uskon, että perheemme arki tulee pyörimään hyvin, kunhan vain palaset saadaan yhteen tai jotain. Olen laskenut saavani vanhasta asunnosta n. 90 000 – 120 000 euroa, joka on hyvä käsiraha isompaan neliöön tai viisiöön ja otan tuon päälle vielä velkaa sellaiset 150 000 euroa, jolla pitäisi irrota 70-luvun lopun tai 80-luvun alun kaksikerroksinen tai tasakattoinen omakotitalo kauempaa keskustasta. Työmatkani todennäköisesti pidentyy huomattavasti, mutta olen myös päättäny