Olin pari viikkoa pääkaupunkiseudulla. Vierailuni loppupuolella rohkaistuin kokeilemaan asiaa, joka oli mielessäni jo pitkään pyörinyt, ja kun mukanani sattui vielä olemaan tarkoitukseen sopiva musiikki-instrumentti, olin valmis debytoimaan katusoittajana.
Ehdin soitella muutamana päivänä, muutaman tunnin per päivä. Suurin haaste aloittelijalle oli löytää hyvä soittopaikka: sellainen, jossa kulkee paljon ei-liian-kiireisiä ihmisiä, josta soitto kuuluu ja soittaja näkyy — ja joka lisäksi on yleinen ja julkinen paikka (eikä esim. ostarin yksityistä aluetta). Tällaisella paikalla sain hieman saalistakin; soittoaikaan suhteutettuna matalapalkka-alojen tuntiliksojakin hätyyteltiin hetkittäin. Se ei toki ollut pääasia, eivätkä soittoaika (kuumin turistikesä oli jo ohi) tai -paikat (Helsingin keskustan lähelläkään ei käyty) olleet välttämättä otollisimmat.
Mielenkiintoisinta hommassa olikin tarkkailla ja kohdata ihmisiä. Tietyt kaavat alkoivat toistua nopeasti. Muusikon näköiset nuoret miehet tulivat juttelemaan ja kyselivät instrumentistani. Myös lapset tuntuivat pitävän minusta: pikkupoikien porukkaa pyöri välillä ympärillä, ja lasten kanssa liikkeellä olleet vanhemmat olivat varmimpia rahasampoja, kun kersojen huomio oli kiinnittynyt tiukasti minuun eikä vanhempien näkökulmasta tilanteesta täten ollut enää ulospääsyä. Iäkkäämmät, elämää nähneet miehet ja naiset pysähtyivät kuuntelemaan ja tahtoivat toisinaan vaihtaa muutaman sanasen. Kolikoita kilahteli niin kantasuomalaisen kuin ulkomaalaistaustaisenkin näköisiltä.
Oli vain yksi ryhmä, jolle olin täysin näkymätön. Arvaattekin varmaan jo...
Nuoret lapsettomat naiset. Heille minua ei ollut olemassa. En saanut heiltä rahaa enkä edes katsekontaktia. No, ainakin 80 prosenttia heistä nyt muutenkin paineli vauhdilla menemään kuulokkeet korvilla ja/tai älypuhelinta räpläten, joten ulkoisen maailman ärsykkeet menivät siksikin ohi, mutta mielenkiintoinen ilmiö silti. Arvatenkin palstan asiantuntijat osaavat selittää? Onko syy enemmän henkilökohtaisessa ätmiydessäni vai yleisemmällä tasolla siinä, että katusoittajan status on vain yhden pykälän romanikerjäläisen yläpuolella? (Tähän liittyen huvittava havainto: saman reitin varrella näköetäisyyden päässä polvillaan tököttänyt kerjäläisnainen häipyi R-Kioskin pahvikuppeineen parissa minuutissa, kun laitoin pelit soimaan. Totesi varmaan, ettei hänestä ollut vastusta minun performanssilleni.)
Joka tapauksessa näinkin pienellä otannalla hyviä kokemuksia, ja jos ensi kesänä ei ole muita kiireitä, palaan ehdottomasti asiaan.
Ehdin soitella muutamana päivänä, muutaman tunnin per päivä. Suurin haaste aloittelijalle oli löytää hyvä soittopaikka: sellainen, jossa kulkee paljon ei-liian-kiireisiä ihmisiä, josta soitto kuuluu ja soittaja näkyy — ja joka lisäksi on yleinen ja julkinen paikka (eikä esim. ostarin yksityistä aluetta). Tällaisella paikalla sain hieman saalistakin; soittoaikaan suhteutettuna matalapalkka-alojen tuntiliksojakin hätyyteltiin hetkittäin. Se ei toki ollut pääasia, eivätkä soittoaika (kuumin turistikesä oli jo ohi) tai -paikat (Helsingin keskustan lähelläkään ei käyty) olleet välttämättä otollisimmat.
Mielenkiintoisinta hommassa olikin tarkkailla ja kohdata ihmisiä. Tietyt kaavat alkoivat toistua nopeasti. Muusikon näköiset nuoret miehet tulivat juttelemaan ja kyselivät instrumentistani. Myös lapset tuntuivat pitävän minusta: pikkupoikien porukkaa pyöri välillä ympärillä, ja lasten kanssa liikkeellä olleet vanhemmat olivat varmimpia rahasampoja, kun kersojen huomio oli kiinnittynyt tiukasti minuun eikä vanhempien näkökulmasta tilanteesta täten ollut enää ulospääsyä. Iäkkäämmät, elämää nähneet miehet ja naiset pysähtyivät kuuntelemaan ja tahtoivat toisinaan vaihtaa muutaman sanasen. Kolikoita kilahteli niin kantasuomalaisen kuin ulkomaalaistaustaisenkin näköisiltä.
Oli vain yksi ryhmä, jolle olin täysin näkymätön. Arvaattekin varmaan jo...
Nuoret lapsettomat naiset. Heille minua ei ollut olemassa. En saanut heiltä rahaa enkä edes katsekontaktia. No, ainakin 80 prosenttia heistä nyt muutenkin paineli vauhdilla menemään kuulokkeet korvilla ja/tai älypuhelinta räpläten, joten ulkoisen maailman ärsykkeet menivät siksikin ohi, mutta mielenkiintoinen ilmiö silti. Arvatenkin palstan asiantuntijat osaavat selittää? Onko syy enemmän henkilökohtaisessa ätmiydessäni vai yleisemmällä tasolla siinä, että katusoittajan status on vain yhden pykälän romanikerjäläisen yläpuolella? (Tähän liittyen huvittava havainto: saman reitin varrella näköetäisyyden päässä polvillaan tököttänyt kerjäläisnainen häipyi R-Kioskin pahvikuppeineen parissa minuutissa, kun laitoin pelit soimaan. Totesi varmaan, ettei hänestä ollut vastusta minun performanssilleni.)
Joka tapauksessa näinkin pienellä otannalla hyviä kokemuksia, ja jos ensi kesänä ei ole muita kiireitä, palaan ehdottomasti asiaan.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Nuorilla naisilla on kiire treffeille, ei heiltä liikene aikaa pelimanneille.
Kolikkoja ja pikkuseteleitä työkseen keräävälle pelimannelle ei löydy kaikilta pelimerkkejä taskunpohjalta, miksi et hommaisi maksupäätteen?
Ehkä sun taidemusiikki ei vain puhutellut nuoria naisia. Ehkä niille pitäisi olla jotain räppiä ja robinia.
Kesä on tosiaan katumuusikon parasta aikaa. Mut jos naisten huomiota kaipaat, sun pitää mennä baareihin keikoille.
Onko sulla, hämis, naamakirjassa artistisivuja?
Jos haluat baarikeikkoja stadissa, mä voin järkätä pariin mestaan. Toisessa häärään itse aika paljon elävän musiikin parissa ja toisessa frendi. Ja löytyy kavereiden kavereiden kavereita, jos hyvin menee, järkkäämään myös muissa baareissa...
En usko sinua. Ja sinun koko kirjoitustyylisi muutosta. Ja kun en usko, niin en usko.
https://www.stara.fi/2017/07/30/naiset-eivat-uskalla-tehda-tyopaikalla-tarpeitaan-yli-puolet-valttelevat-kakkoshataa/
kakka
Pitääkö tulla pyyhkimään?
En usko että et usko, en usko sitäkään että kirjoitit tuon. En ala uskomaan kun en kerran ala.
En usko tähän palstaan enkä usko että tätä palstaa edes on. En usko että kukaan tänne kirjoittaa en usko koskaan mitään. En usko että edes uskon epäuskoani, epäusko on epäuskottavaa.
Voiko tätä uskoa, ei voi, ei voi ja ei voi.
No jyy, uskon asiat on uskon asioita, mitä niitä omia uskomuksiaan muille tyrkyttämään. Tarkoitan, että tuo mun viesti oli täysin tarpeeton.
Voin+tosin+sanoa+ettei+kyse+ole+vain+sinusta.+Olen+katusoitellut+useampaan+otteeseen+ja+kuvio+oli+sama.+Kun+soittokaverina+oli+yleisesti+komeana+pidetty+mies,+silloinkin+harva+nuori+nainen+jäi+kuuntelemaan.+Komean+miehen+vaikutuksen+kyllä+huomasi,+mutta+vieläkin+suurin+osa+vilkaisi+nopeasti+ja+pyyhälsi+pois.+
Tuos voi olla osanen totuutta, mutta keskustassa usein liikkuvana naisena lisäisin, että Stadissa on ihan älyttömästi kaiken maailman tuputtajaa joka nurkalla. Feissarit, kerjäläiset, erilaiset ”asianajajat” lippulappuineen tai mainos- ja myyntijuttujen tuputtajat. Katusoittajat menee (valitettavasti) mulla tähän samaan ”kierrettävien” kastiin. Ainakin normipäivänä kun on melko tiukka aikataulu paikasta x paikkaan y. ”Kierrettäville” ei voi suoda rohkaisevaa katsetta, koska muuten ne syöksyvät kimppuun ahnaasti oman agendansa voimalla.
Ongelma on siis paikassa, ei soittajassa. Ehkä soittajan kannattaa pyrkiä klubeille tai sitten soittaa puistoissa tms ulkotapahtumantyngissä, joissa jengi on paikalla hengaillakseen ei hoitaakseen asioita nopsasti työn ja kodin välillä.
Miksi+sitten+kolmekymppisillä/nelikymppisillä+naisilla+on+aikaa+pysähtyä?
30-40v naisten ruuhkavuodet on ohi.
Tuskinpa on, kun ensisynnyttäjien keski-ikä pyörii siinä kolmen kympin tienoilla.
Toisten ihmisten blokkaaminen on myös itsesuojelua. Vanhemmat naiset ovat jo itsevarmempia, ja sen myötä rennompia, myös suhteessa toisiin ihmisiin.
On teillä kulttilaisilla kyllä kummallisia bussireissuja.
No tässä pitää tietysti erottaa kaksi asiaa. Jos lähestyt nuoria naisia flirttailu- ja parinhakumielessä, saatat hyvinkin törmätä tuollaiseen asenteeseen.
Sen sijaan arkipäiväisissä tilanteissa nuoret naiset eivät ole yhtään sen "ylimielisempiä" tai epäystävällisempiä kuin ketkään muutkaan.
Itse asiassa kyllä ovat.
Enemmistö nuorista naisista on erittäin epäystävällisiä ja ylimielisiä - paitsi jos olet suosittu/komea mies, jolloin he toki ovat yhtä mukavia kuin muutkin naiset.
Näin on ollut aina.
Kun olin parikymppinen, tuntemani nuoret naiset olivat yhtä mukavia kuin muutkin naiset. Mutta joka tilanteessa jossa en ollut ennestään tuttu, nuoret naiset käyttäytyivät aivan eri tavalla kuin vanhemmat naiset. Käytös oli todella ylimielistä ja epäystävällistä ja torjuvaa vaikka en koskaan lähestynyt iskumielessä.
Nyt kun olen 34v, mikään ei ole muuttunut. Ei siis ole kiinni ällö setä/nuori nainen jutusta, koska tilanne oli sama 10-15v sitten.
Tässä ketjussa hyvin asia kuvataan. Nuoret naiset käyttäytyvät kuin filmitähdet joilla on noussut pissa päähän. Sitten yli kolmekymppisinä aletaan käyttäytymään paremmin kuin tajutaan ettei miehet enää juokse samalla tavalla perässä.
Nämä kokemukset ovat aina alttiita vahvistusvinoumalle. Jokin yksittäistapaus saa suhteettomat mittasuhteet jos se sopii ennakkoluuloihin. Ehkä paras vaan luopua tuosta nuorten naisten käytöksen kyttäämisestä. Annetaan heidän olla.
Vastataan nopeasti kaikille. Homman ideahan ei ollut varsinaisesti mennä ulos iskemään naisia, vaan havainto oli vain sivutuote. (Hyvä tietää, ettei se johdu vain minusta, vaan joku muukin on huomannut saman.) Mitä tulee soittamaani musiikkiin, niin taidemusiikkia nyt ei todellakaan kuultu. Kaikkea muuta, Tapio Rautavaarasta Chisuun ja Sanniin, "Amazing Grace":sta MacGyverin tai Super Marion tunnariin...
En ole Facebookissa tai muissa sosiaalisissa medioissa. Keikkailu omalla materiaalilla ei juuri nyt ole ajankohtaista tai mahdollista: en ehdi enkä pysty harjoittelemaan rauhassa niiden esittämistä.
Kirjoitustyylin muutos voi johtua siitä, etten enää muutamaan vuoteen ole uhrannut ajatustakaan millekään ns. älyllisille harrasteille. Jossakin vaiheessa se tietenkin alkaa näkyä; ilmaisun elävyys vähenee ja lauserakenteet yksinkertaistuvat. On havaittu ja laskettu, että Agatha Christien viimeisissä romaaneissa kirjailijan sanavarasto oli kutistunut 20 prosentilla hänen parhaiden vuosiensa teoksiin verrattuna, ja syyksi tälle arvellaan Alzheimerin taudin kehittymistä. En epäile lainkaan, etteikö elämäntapojen muuttaminen anti-intellektuaaliseen suuntaan voisi näkyä samalla tavalla, vaikka kyse ei olisikaan muistisairaudesta.
"Kirjoitustyylin muutos voi johtua siitä, etten enää muutamaan vuoteen ole uhrannut ajatustakaan millekään ns. älyllisille harrasteille. Jossakin vaiheessa se tietenkin alkaa näkyä; ilmaisun elävyys vähenee ja lauserakenteet yksinkertaistuvat."
Positiivinen muutos, tulee älykkäämpi vaikutelma. Jotkut yrittävät päteä ja kirjoittaa muka-hienosti, käyttäen esimerkiksi sivistyssanoja, joita eivät edes ymmärrä.
Aina ilahduttaa kun niin monet sivistyneet nuoret arvostavat Tapio Rautavaaraa. Saako udella mitä Tapsan lauluja esitit?
Tapsan esittäminä tunnetuista lauluista ainakin "Orpopojan valssi", "Juokse sinä humma", "Tuopin jäljet" ja "Päivänsäde ja menninkäinen" olivat ohjelmistossa, ehkä jokunen muukin.
Oletko tutustunut termiin "pre-selection"?
Seuraavan kerran ota pari naispuolista kaveriasi "jammailemaan" esityksesi tahdissa. Suosiosi on taattu!
Eipä paljon kiinnosta katusoittajat. Sillehän ei voi mitään. Pikkupoikia ja muusikoita kiinnostaa eri asiat muutenkin kun nuoria naisia. Harvoin pikkupojat ja muusikot on kiinnostuneet nuoren naisen kiinnostuksen kohteistakaan.
Oh my god. On tapahtunut ihme. Se joku on tuolla taivaassa sittenkin olemassa. Paransi sokean ja ramman naisen eikä kestänyt kuin muutaman sekunnin. Olet ollut todistamassa ihmettä jota ei ole vielä tähän asti pystytty todistamaan. Nuorta älypuhelimen omistajaa ei pysty edes jeesus parantamaan. Se ei olisi ihme vaan se olisi fyysinen mahdottomuus.
älypuhelimen idea on pitää ulkomaailma poissa
ettei pääse tuntemattomat miehet häiritsemään
Katusoitanta on ok jos katusoittaja on hyvä soittamaan ja on onnistunut löytämään vilkkaan paikan sekä on liikenteessä vilkkaaseen aikaan.
Kiusallisinta on jos katusoittaja on onnistunut valitsemaan ajan ja paikan jolloin ei tavoita yleisöä vaan hänen ohitseen kulkee ihmisiä harvakseltaan. Se tekee tilanteesta kiusallisen, joskus hävettää sen soittajan puolesta.
En ikinä anna niille rahaa, koska en kuljeta käteistä mukanani.
Maksa ns. luonnossa.
Nuoret lapsettomat naiset ovat kuin julkkiksia. He haluavat että fanit ihailevat mutta eivät halua että he tunkevat liian lähelle. Ei juuri koskaan näe nuorta tai nuorehkoa naisihmistä joka katselisi uteliaana ympärilleen.
Tämä oli osuvasti sanottu.
Siinäpä älynväläys. Ei tainnut liittyä aloitukseen.
Teillä nyt on vain jokin fiksaatio nuoriin naisiin. Ihan samanlaisia ihmisiä he ovat kuin muutkin.
Nuorilla tarkoitin lisääntymisikäisiä lapsettomia naisia. Se tuntuu olevan jonkinlainen rajapyykki naisen käyttäytymisessä.
Onhan ne pantavana parempia.
Se on valtavan suuri ryhmä. Ei siihen kuuluvilla ole mitään yhteistä käyttäytymistä.
Olet tuossakin varmaan ihan oikeassa. Samanlaisia naiset on vanhempanakin, mutta yrittävät menestyksellisesti peittää sen.
Jos osaat viihdyttää lapsia ja vanhuksia, tuolla kyllä tienaisikin. Ei toki niin että rikastuisi, mutta 150-300€/keikka on realistinen palkkiotoive.
Nuoret lapsettomat naiset ovat epävarmoja ja jopa pelokkaita, eivätkä katsele ympärilleen, koska tiedostavat, että ympärillä väijyy zombilauman lailla lukemattomia kiimaisia ja kuolaavia vanhoja ukkoja. ( Kuten on myös palstalta on opittu. ) Minkäänlainen kontaktin ottaminen ympäristöön, tai edes satunnainen vilkaisu, saattaa rohkaista näitä ei toivottuja lähestyjiä ja siksi katse on pidettävä tiukasti kohti horisonttia ja jatkettava matkaa. Pysähtyminen merkitsee kuolemaa.
Juuri tätä olen koittanut tuoda esille, mutta kuvasit asian täydellisesti; juuri tuolta se tuntuu.
Tuollaista se kyllä on. Miehiä en muuten vilkaiisse jos ulkona liikun. Bussikuskillekin kun kerron hymyilin vahingossa niin alkoi lirkutella jotain. Oksettavaa!
Tietysti miehet alkavat lirkutella, jos nuori nainen käyttäytyy ystävällisesti heitä kohtaan - kyse on niin harvinaislaatuisesta tapahtumasta, että pakkohan siinä on olla jotain takana. Jos useimmat nuoret naiset kohtelisivat muitakin ihmisiä kuin suuralfoja normaalisti, ei pasmat ehkä menisi niin sekaisin.
&/%&#+iso+käsi+hienosta+tempauksesta!