Kenellä on kokemusta oman lapsen tapaamisesta.
Olemme uusio perhe yhdessä 3v. Kumppanini ei suvaitse poikaani. Meillä on saman ikäiset pojat 9v. Alussa meni ihan kivasti. Mutta poikani oli ehkä dominoivampi. Pari vuotta meni niin että poikani kävi meillä joka toinen viikonloppu. Sitten tuli aina jotain kahnausta lasten kesken, mikä on ihan normaalia. Meillä tuli aina tästä riitaa ja puolustelimme omaa lastamme. Nykyään olen vanhempieni luona poikani kanssa joka toinen viikonloppu. Minusta se on yhtä helvettiä olla kuitenkin erossa kumppanista tämän takia. Yleensä välit alkavat kiristyä jo torstaina ja palautuvat suht ennalleen tiistaina. Ei tässä kohta enää
jaksa taistella joka toinen viikonloppu. Onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta.
Olemme uusio perhe yhdessä 3v. Kumppanini ei suvaitse poikaani. Meillä on saman ikäiset pojat 9v. Alussa meni ihan kivasti. Mutta poikani oli ehkä dominoivampi. Pari vuotta meni niin että poikani kävi meillä joka toinen viikonloppu. Sitten tuli aina jotain kahnausta lasten kesken, mikä on ihan normaalia. Meillä tuli aina tästä riitaa ja puolustelimme omaa lastamme. Nykyään olen vanhempieni luona poikani kanssa joka toinen viikonloppu. Minusta se on yhtä helvettiä olla kuitenkin erossa kumppanista tämän takia. Yleensä välit alkavat kiristyä jo torstaina ja palautuvat suht ennalleen tiistaina. Ei tässä kohta enää
jaksa taistella joka toinen viikonloppu. Onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikävä, että ette pysty uusioperheessä pitämään molempien entisten liittojen lapsia saman arvoisena. Jos sinun on hyväksyttävä nykyisen elinkumppanin lapset, mutta hänen ei tarvitse hyväksyä sinun lastasi. Olisi kyllä todellisen keskustelun paikka. Kasvattaa hieman avokkiasi aikuisuuteen. Riiteleehän ne sisarukset keskimäärinkin noin 5-7 min. välein muutenkin.
Pahin asia mitä lapsi saa kokea lapsuudessaan on se, että hän ei ole hyväksytty lapsena. Kantaa siitä vielä aikuisenakin huonoa itsetuntoa. Vaikka te aikuiset olittekin ajattelemattomuudessanne syyllisiä hänen ongelmaansa. Ottakaa lapsi luoksenne niinä viikonloppuina, joloin vaimon lapset on isällään. Älkää enää enempää aiheuttako vahinkoa syyttömälle lapselle.
Kiitos vastauksestasi.Juuri tätä olen pelännyt, että lapsihan tässä kärsii eniten. Haluaisi kuitenkin tulla meillekkin, mutta kun vaimo ei hyväksy. Menee kuulemma helpommin kun ei tarvi riidellä. Kesälomalla otin pojan viikoksi kun toinen poika oli mummulassaan. Tuli taas riitaa, kun koetin olla pojan kanssa mahdollisimman paljon. Kommenntti oli että, pitääkö olla kokoajan tekemässä jotain. Vaimon poika on samoin kyselemässä tekemistä. Mutta ei minun poikani voisi tehdä samaa. Itse joudun huolehtimaan vaimon pojasta iltaisin ja lauantaisin kun vaimo tekee pitempää päivää jatkuvasti. Aina kun toinen poika menee isänsä luoksen (6vk:n välein) vaimo järjestää itselleen työpäivän ja silloin kun minä en ole poikani kanssa joudun hoitamaan hänen poikaansa. Keskustelu ei auta. Lapsellista käytöstä kyllä on. En tiedä kuinka kauan tätä enää jaksaa.
Kyllä kahden aikuisen olisi pystyttävä jo pelkän elämänkokemuksensa pohjalta järkeilemään jälkikasvuaan koskevat asiat ja puhumaan niistä.
Jotenkin tuntuu, että olet perheessänne "lapsenkaitsija", joka nukkuu äidin vieressä. Vaimosi olisi mietittävä asiaa niin päin, että entäpä jos hänen lastaan ei hyväksyttäisi yhteisen yhteisönne jäseneksi. Miltä se hänestä tuntuisi ja olisiko hän valmis hoitamaan ja pitämään seuraa sinun lapsellesi sillä aikaa, kun sinä teet pitempää työvuoroa.
Helppo sanoa, mutta oma valintani kallistuisi lapsen eduksi. Uusio parisuhteen on myös kyettävä hyväksymään "mennyt elämä" ja sen minkä suo itselleen se on myös pystyttävä suomaan toiselle.
Oisko aihetta pakata muutama kassi ja mennä takaisin äidin luo. Mitä sinä yksin siellä kämpässä teet tai miksi sinä hoitaisit jonkun vieraan lasta. Oma napa ensin sanon minä.
Teillä on nyt homma päässyt kallistumaan huonompaan suuntaan.Lasten riidoistako on tullut aikuisten riitoja?Sinun nyt viimeistään pitäisi alkaa taistelemaan oman lapsesi puolesta,ennenkuin poika tuosta tulee murrosikään.Sitten asiat vaikeutuvat.Lapset havannoivat kaikkea omalla tavallaan,ja tekevät omia päätelmiään asioissa.Kumppanisi ei ole hyväksynyt sinun omaa isyyttäsi,mutta käyttää sinua omien lastensa isän korvikkeena.Tämä on se ongelma,ja tästä teidän tulisi vakavasti keskustella,itkun ja hampaankiristyksen uhallakin.
Meille kävi eron jälkeen niin, että uusi nainen ei halunnut lapsia heidän kotiinsa. Aluksi tapaamiset sujui satunnaisesti, mutta pienet lapset tulivat välillä itkien kotiin, että täti sanoi isille "lapsia et enäöä tänne tuo". Noin menikin vuosia. Lapset kasvoivat. Nyt kun isä on eronnut uudemman kerran ja haluaisi vuosien päästä tapailla lapsiaan, teini-ikäiset eivät enää juuri välitä. On muuta ohjelmaa jne. ikävä kyllä lapsi ei koko lapsuuttaan jaksa odottaa, koska isälle kelpaa. Väkisinkin vieraantuu, vaikka isää ei ole koskaan moitittu meillä lasten kuullen. Kyllä he itsekin tajuavat jo jotain.