Minulla on muutama sinkku kaverinainen joiden elämää olen seurannut tässä useamman vuoden ajan.
Täytyy sanoa, että ulkokuoresta huolimatta yli 35 v. sinkuilla alkaa olla aikamoinen hätä löytää parisuhdetta. Tämä koskee nimenomaan niitä, jotka haluavat vielä perheen.
Sillti he eivät ole tajunneet pariutumisen matematiikkaa, tasoteoriaa ynnä muita lainalaisuuksia jotka vaikuttavat pariutumiseen.
Esimerkkinä sinkku 35 v. Erosi juuri parisuhteesta. Melko hyvännäköinen blondi n 164 cm, jossa on kyllä alkanut ikä näkymään. Parhaillaan taas pohtii miksi ei löydä miestä. Onko hänessä vai miehissä vikaa.
Vaatiimukset joita hänellä on
1) Likimain saman ikäinen. Jos otamme vaikka -5 vuotta olemme noin 350 000 miehen joukossa
2) Pitää olla yli 180 cm: joukko kutistui alle puoleen eli noin 150 tuhanteen
3 )Korkeakoulutus: ollaan jo n 60 000 henkilössä.
Kun lisäksi miehen pitäisi asua pääkaupunkiseudulla, olla lapseton sinkku, haluta lapsia, olla kavereita, viihtyä kotona, mutta haluta kulkea kulttuuririennoissa alkaa yhtälö olla aika vaikea. Tietysti tällaisen kultakimpaleen pitäisi haluta vanheneva nainen, jolla ei ole enää niin sanottua, että saa lapsia.
Täytyy sanoa, että ulkokuoresta huolimatta yli 35 v. sinkuilla alkaa olla aikamoinen hätä löytää parisuhdetta. Tämä koskee nimenomaan niitä, jotka haluavat vielä perheen.
Sillti he eivät ole tajunneet pariutumisen matematiikkaa, tasoteoriaa ynnä muita lainalaisuuksia jotka vaikuttavat pariutumiseen.
Esimerkkinä sinkku 35 v. Erosi juuri parisuhteesta. Melko hyvännäköinen blondi n 164 cm, jossa on kyllä alkanut ikä näkymään. Parhaillaan taas pohtii miksi ei löydä miestä. Onko hänessä vai miehissä vikaa.
Vaatiimukset joita hänellä on
1) Likimain saman ikäinen. Jos otamme vaikka -5 vuotta olemme noin 350 000 miehen joukossa
2) Pitää olla yli 180 cm: joukko kutistui alle puoleen eli noin 150 tuhanteen
3 )Korkeakoulutus: ollaan jo n 60 000 henkilössä.
Kun lisäksi miehen pitäisi asua pääkaupunkiseudulla, olla lapseton sinkku, haluta lapsia, olla kavereita, viihtyä kotona, mutta haluta kulkea kulttuuririennoissa alkaa yhtälö olla aika vaikea. Tietysti tällaisen kultakimpaleen pitäisi haluta vanheneva nainen, jolla ei ole enää niin sanottua, että saa lapsia.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Jaarinjaarinjaarinjaarinjaarinjaarin
Oletko 35v ikääntyvä täti joka tunnisti itsensä aloittajan tekstistä. Kolahtiko totuus kovaa? Katsoppa peiliin ja laske montako juovaa ja kurttua on naamassasi
Onhan niitä kurttuja mutta luulisi kurtuttomienkin jo tympääntyneen samojen juttujen toistoon. 35v on nuori vielä minuun verrattuna.
Samanlaisiahan tuon ikäiset naiset lähes aina vaatimuksineen ovat. Olisi mielenkiintoisempaa jos naiset ja heidän halunsa miehiä kohtaan olisivat oikeasti vaihtelevia, omaperäisiä, eikä hypergamisia ja itsekkäitä. Tehkää naiset muutos toimintaanne ja lopettakaa samojen juttujen toisto.
Ei kannata kyllästyä siitä että kerrotaan monta kertaa asioista, jota itse monta kertaa teette.
Varmaan vaatimuksia on mutta asiasta ei löydy jatkuvaa jaarittelua palstalla. Päinvastoin miehet jaarittelee että naiselle pitää olla jännämies yms.
"Olisi mielenkiintoisempaa jos naiset ja heidän halunsa miehiä kohtaan olisivat oikeasti vaihtelevia, omaperäisiä, eikä hypergamisia ja itsekkäitä. "
Mistä tämä mgtow miehen yht'äkkinen kiinnostus naisten haluihin tulee?
Tasoteoria koskee vain palstaätmejä, jopa isä-Laasanen on myöntänyt tuon.
Ahaa, missä?
Koti-Kajaani lehdessä tammi-helmikuun vaihteessa.
Voin muuten hyvin kuvitella, kuinka paljon Laasanen häpeää ykskakkosen juttuja. (Yli 30v mies -5x seksiä, josta yksi horon kanssa. Ei koskaan edes parisuhdetta! Opit eivät siis auttaneet yhtään.)
Voisitko tehdä sanatarkan lainauksen tai linkittää jutun, koska jos hän niin on mennyt sanomaan, se kumoaa esimerkiksi hänen gradunsa.
"Voin muuten hyvin kuvitella, kuinka paljon Laasanen häpeää ykskakkosen juttuja. (Yli 30v mies -5x seksiä, josta yksi horon kanssa. Ei koskaan edes parisuhdetta! Opit eivät siis auttaneet yhtään"
Öö mitkä opit? Ei Laasanen mitään oppeja jakele. Laasanen on tämän palstan vakiokävijöitä. Hänhän poimii täältä nimityksiä ja käsitteitä omiin kirjoituksiinsa.
Joo vai!!! :D Olet varsinainen Sherlock! :D
Häpeää se. En selitä enempää.
Mikä tässä nyt elähtänyttä pukkia kiinnostaa?
Jotenkin nyt ei toimi tämä yhtälö, että muka sun "tasoinen" mies luuhaa nykyään kaiket päivät täällä. Jotain ongelmaa on kuvioissa mukana..
Naisen lisääntyminen alkaa vaikeutua 30v jälkeen ja tulee erittäin vaikeaksi 40v jälkeen. Tuo mainitsemasi nainen on kyllä valitettavasti melko yleinen ajatusmaailmaltaan. Hän on luultavasti saanut haluamiltaan miehiltä (synnynnäiset ominaisuudet) seksiä ainakin tuohon ikään saakka. Tuskin kuitenkaan ymmärtää, ettei luultavasti voi saada sellaista seurusteluun. Good luck with that. Jos hän ei laske rimaansa, niin mahdollinen yh-äitiys koituu kohtaloksi.
Jos nelikymppinen sinkku haluaa lapsia eikä sopivaa miestä parisuhteeseen löydy niin yh-äitiys on harkittu ratkaisu. Ei kohtalo. Miehet ei sellaista tajua.
Näin olen kuullut monen naisen suusta.
Ei se olekaan mikään sattuma, että täällä yksinhuoltajia haukutaan. Siinä kuviossa kun mies menettää sen viimeisenkin valttikorttinsa, ainakin jos unohdetaan rakkaus sun muut hippihömpötykset.
Siinähän sitä voi hölmöimmillä alkaa pää sitten jumittamaan, kun nainen ei tarvitse miestä rahan, eikä edes siemenen takia.
Tottakai miehet sen tajuavat. Sinä puolestasi et tajua, että harkittu yksinhuoltajuus on moraalisesti väärin. Lapsi tervitsee elämäänsä niin isän kuin äidinkin. Yh-mamma tällaisissa tapauksissa ei ajattele mitään muuta kuin itseään.
Yhteiskunnan ei tule todellakaan tukea hedelmöityshoitoja joiden perusteena on vain naisen haluttomuus sitoutua parisuhteeseen tai kohtuuttomat vaatimukset kumppanille.
Parisuhde on ikäänkuin testi, että kykeneekö ihminen toimivaan vuorovaikutukseen ja siten kasvattamaan terveen ihmisen. Jos ei siinä onnistu, ei ehkä pitäisi hommata lapsia, kun on vielä kasvua edessä.
Sehän olisi ihanne. Myös harkittu teeskentely miehen puolelta on moraalisesti väärin. Teeskennellään muuta mitä on loppujenlopuksi. Mies ajattelee näissä tapauksissa vaan itseään. Mies ei todellakaan halua sitoutua perheeseen vaikka näin antaa ymmärtää. Esim tällaiset asiat saa kypsässä iässä olevan naisen harkitsemaan lasta yksin. On elämänkokemusta ja tietoa millainen mies voi olla. Yhteiskunta harvemmin tukee yksinäisen naisen hedelmöityshoitoja.
Monet nykynaiset niitä kelvottomia tapauksia on, eivät sitoutu ja rakasta kuin itseään ja omia halujaan.
Jännämiehiinkö pitäisi sitoutua? Mieluummin yksin kun riski sellaisista. Onhan todettu että on naisen vika kun ei erottanut jännämiestä.
"Sehän olisi ihanne."
Ymmärrän hyvin että naisille ihannetilanne on se, että voi tehdä kaiken itsekkäästi ja olla ajattelematta lapsen parasta samalla kun yhteiskunta maksaa lähes kaiken.
"...samalla kun yhteiskunta maksaa lähes kaiken."
-Siis minkä kaiken? Kyllä nainen"kin" voi ansaita elatuksensa ja myös lapsensa elatuksen... saattaa joillakin jäädä jopa jotain säästöönkin. (Ja nyt en puhu itsestäni.)
Isän korvikkeita, ns. miehen malleja taas voi löytyä suvun miehistä, jos suku pitää yhtä eli on yhtenäinen klaani!
Eli lapsi saisi yhteiskunnalta neuvolapalvelut... ehkä tarhapaikan, esiopetuksen, peruskoulun ja lapsilisän 17 vuotiaaksi asti. Ne saa nykyään kaikki lapset, myös pakolaiset, miksei siis syntyperäinen suomalainen mukula... kun se on perusoikeus ollut sinullekin!
"Siis minkä kaiken? "
Nainen voi ansaita paljon rahaa samalla kun miehet ovat armeijassa. Lisäksi naiset kuluttavat enemmän eläkerahoja, mutta maksavat niitä vähemmän kuin miehet. Eli naiset elävät miesten rahoilla. Lisäksi tahallisesti yksinhuoltajaksi hakeutuneelle naiselle ei pitäisi maksaa mitään äitiyteen liittyviä tukia.
"Isän korvikkeita, ns. miehen malleja taas voi löytyä suvun miehistä, jos suku pitää yhtä eli on yhtenäinen klaani!"
Todella typerää ja naurettavaa. Nainen ei kykene elämään miehen kanssa ja perustamaan normaalia perhettä, koska on psyykkisesti kehittymätön ja vajaa. Sitten pitää etsiä jotain miehen malleja sieltä ja täältä.
"Eli lapsi saisi yhteiskunnalta neuvolapalvelut... ehkä tarhapaikan, esiopetuksen, peruskoulun ja lapsilisän 17 vuotiaaksi asti. Ne saa nykyään kaikki lapset, myös pakolaiset, miksei siis syntyperäinen suomalainen mukula... kun se on perusoikeus ollut sinullekin!"
Perusoikeudet eivät kuulu sellaisen naisen lapselle, joka haluaa olla yh ja jonka lapsi on äpärä.
Kattos poikaa, muistit sitt oikein peukuttaa itseäs.
Oikein; kukas se kissin hännän nostaisi; jos ei kissi itse.
Se ett olet teidän äijän körmyjen joukosta ehkä yllätyksellisin ns. "suvakki"...
Perusoikeudet eivät kuulu yh:n suomalaissyntyiselle lapselle... mutt pakolaislapselle kuitenkin ne näytät myöntäväsi. Silleen omituinen ajatuspieru taas sinulta; onko sulla kaikki kotona?
"Kattos poikaa, muistit sitt oikein peukuttaa itseäs."
En peukuttanut. Työnnä sinä peukku itseesi, lortto.
Hyh Hyh Sua! En kuule ansaitse antamaasi nimitystä.
Ihan perus ajatuksista tässä piti keskustella/kinata, eikä nuo sun ajatuksesi ole oikein linjassa... siihen nähden mitä aikaisemmin olet sanonut!
Mutt joo... antaa asian olla; me ei ainakaan ymmärretä toistemme ajatuksia!
Se ainakin on selvää.
Mukavaa illanjatkoa sulle, ...mun pitää vielä lukea vähän, joten tää oli tässä.
Haista vittu.
Silloin harvoin kun pääsee kuuntelemaan naisten juttuja miesseuran hakemisesta niin ei voi kuin ihmetellä kuinka hataralla pohjalla se touhu on - täysin onnen ja sattuman varassa. Ei mitään käsitystä siitä mikä on oma taso ja asema ja mihin tähtäin kannattaisi asettaa miehen suhteen. Toki pariutuminen on tehty naisille niin helpoksi että moni onnistuu jopa tällä tyylillä ja siksi kai tällainen älyttömyys voikin jatkua.
Siinähän ihmettelet. Oma elämäsi menee ihmetellessä ja sitten voikin ihmetellä mihin se meni.
Mitä oikein itket? Luuletko olevasi jotenkin muita viisaampi ja estäväsi kommentoinnin näsäviisaalla aivopierullasi?
Ei elämä mene ainakaan hukkaan jos ei suostu hyperamisen ja itsekkään pikkunatsin vaatimuksiin, jota kutsutaan myös suomalaiseksi naiseksi.
En luule mitään. Vastaan viisaille suomalaisille miehille. Nuo fiksut sanat osoittaa että mies on todella viisas. Voin oppia itsekin jotain niistä. Hyperaminen.
Naiset ei ansaitse hyvää miestä. Eikä naiset ole kovin sitoutumishaluisia vaan haluavat vaan sen lapsen ja erota.
Kun kerran mies tietää tuon niin voi olla lisääntymättä.
Jooos on 40seks parisuhteeton, nii varmaan siihen on hyvä syy... ja jos on 10-20v ollu ilman suhdetta, pärjää varmasti itsekseen huomattavasti paremmin ja helpommin kuin suhteessa johon menee äkkipikaa ja väkisin....
"Sillti he eivät ole tajunneet pariutumisen matematiikkaa, tasoteoriaa ynnä muita lainalaisuuksia jotka vaikuttavat pariutumiseen."
Ihmiset ovat aika hyvin kyllä noista asioista intuitiivisesti perillä, vaikka käsitteet eivät olisikaan tuttuja.
Älä muuta viserrä, kyllä mulla on; lopun alun tunnelma jo ylläni... puolenvuoden kuluttua täytän jo 30 vuotta! Vieläkin yritän löytää sen 90-vuotiaan miljonäärin, joka olis tarpeeksi tasokas/rahakas ja kosisi mua; oitis suostuisin hänelle vaimokkeeksi!
Ei mua haittaisi vaikka tämä superyksilö olisi jo parhaat vuotensa taakse jättänyt... rikkaana leskenä häntä lämmöllä muistaisin.
Kukkakauppa saisi toimeksiannon viedä joka vuosi kukkakimpun hänen haudalleen: pääsiäisenä, juhannuksena, jouluna ja vainajienpäivänä meidän hääpäivänämme ja hänen syntymä- ja kuolinpäivänään. Niin rakastava vaimo minä olisin, mutta mistä löytää kyllin tasokas ja lapseton mies... siinä mulla on pulmaa kerrakseen.
Nytkin mun pitäisi olla opiskelemassa, vaan aamulla tuli soitto... keittäjämme oli sairastunut, niin keittiöön oli lähdettävä tekemään aamiaista ja valmistelemaan lounasta.
Rokuliksi mulla meni tämä päivä opiskelusta; kun teen näitä äkillisiä "paikkoo hommia" sekä keittiössä että hoitopuolella satunnaisesti... ja kyse on silkasta rahasta.
Maksan näet tonnin kuussa itselleni säännöllisesti opiskeluni ajalta; päivystyksestä mahdolliset tehdyt tunnit: tuntipalkalla. Näin ollen joka kuukausi saan elämiseeni ainakin sen 1000 €, miinus verot.
Eikä meillä ole hoivallakaan yhtään rikasta miljonnääriä, valitettavasti!
Pakko lopettaa vaikerrus ja mennä takaisin keittiöön lounaan valmisteluun... ;)
Kyllä teillä sankarit on jutut... hoh hoijaa!
En oikeastaan ymmärrä miten sepustuksesi liittyi aloitukseen..
Iän puoesta sinulla on vielä hetki aikaa hedelmällisimmässä iässä.
No nykynaisella on paljon vaihtoehtoja lasten saamiseen. Voi hankkiutua raskaaksi tahtoipa isäkandidaatti sitä tai ei, keinohedelmöitys, adoptio jne.
Yhä useampi nainen vain valitsee olla kokonaan ilman lasta.
No, kyllä se liittyy... teillä miehillä kun on aina syyt ja selitykset naisten käytökselle jos ei lämmetä ajatukselle... lähemmästä kontaktista!
Sä ett vaan tunne mun taustaani... joten ett ymmärtänyt pilailuanikaan.
Minua korpee nuo jutut ett miehen pituudella, varallisuudella ja iäkkyydellä olisi ainoastaan merkitystä; naisten maailmassa. Kyllä siinä on lähinnä ajatusmaailmasta ja luonteesta kysymys.... ei miehen hyvä ulkonäkö tai taloudellinen tilannekaan sulje tietenkään häneltä pois mahdollisuutta, mutt ett ne olisivat ratkaisevassa asemassa... aina... ja kaikilla naisilla!
"No nykynaisella on paljon vaihtoehtoja lasten saamiseen. Voi hankkiutua raskaaksi tahtoipa isäkandidaatti sitä tai ei,"... eikä sitä tarvitse edes kertoa tulevalle isälle... kunhan lapselleen jättää kirjallisen tiedon hänen oikeasta isästään. Silloin se olisi joskus tulevaisuudessa... lapsen ja isän välinen asia, miten toisiinsa suhtautuvat.
Itsekästä naiselta, mutt ehkä tarpeellista suojeluakin, ei tule kinaa vastuista, rahasta tai tapaamisoikeuksista, asumisesta... eikä paikkakunnan vaihdoksista, lapsen koulutuksesta... joita saattaisi tunnustettu isä esittää; vaatimuksiaan!
Katsos kun ei kaikki kurpatkaan ole kullankaivajia, kuten täällä useimmiten väitetään...
Olen vaan turhan usein pettynyt miesten moraaliin... parisuhteessa, kun ei minusta siinä voi/kuulu olla kolmatta pyörää! Asia josta en en ylitse pääse... en edes yritä. Piste!
Lues oma sepustuksesi... jos vaikka silloin ymmärtäisit textiäni hivenen.
"Yhä useampi nainen vain valitsee olla kokonaan ilman lasta."
- Ehkä itsekin päädyn vielä tähän ratkaisuun.
Joo, itsekin aikani ihmettelin, että miksi niin monet naiset vaikuttavat olevan niin pinnallisia, ulkopäin ohjautuvia, ymmärtämättömiä jne. Omasta mielestäni kun monien vaatimukset kumppanin suhteen tuntuivat ihan epäolennaisilta.
Voisi myös olettaa, että jokainen perusfiksu ihminen tajuaa, että esim. tietty pituus tai koulutuksen taso ei takaa parisuhteen toimivuutta, ei ihastumista tai rakastumista, rakastamisesta puhumattakaan. Se ei takaa keskinäistä viehätystä tai riittävää kemiaa. Eikä se myöskään ole edellytys millekään näistä.
Jokainen ns. normaalin älykkyystason omaava ihminen ymmärtää myös, että mitä pitempi vaatimuslista kumppanille, sitä vähemmän vaatimukset täyttäviä ihmisiä on ja sitä vaikeampi kumppania on löytää.
Kyse on siis mitä todennäköisimmin ihan jostain muusta. Veikkaan, että erilaisista peloista, epävarmuuksista, suojamekanismeista, defensseistä… Jokaisella varman omat juttunsa. Joku saattaa pelätä rakastumista, joku sitoutumista, joku epäonnistumista. Joku pelkää kenties omaa riittämättömyyttään, jaksamistaan jne.
Joku ei ehkä tunnista näitä asioita itsessään, koska todellista kosketusta omaan itseen ei ole. Joku toinen voi hyvinkin tunnistaa ja myöntää asian itselleen, mutta ei muille. On paljon helpompaa sanoa toisille, ettei vaan löydy sopivaa miestä kuin kertoa suoraan, että pelottaa tai ahdistaa.
Lisäksi ihmisillä (ja luultavasti meillä naisilla vielä enemmän kuin miehillä) on tänä päivänä hirveä onnellisuuden tarve, hyvän (joillakin jopa ”täydellisen”) elämän nälkä. Silloin voi helposti erehtyä luulemaan, että se hyvä ja onnellinen elämä tulee, kun tietyt tarkat etukäteiskriteerit täyttyvät. Että kun se unelmien mies on esim. vähintään 180 cm pitkä. :D
Minun oma suojamekanismini oli vuosikaudet se, että en minä oikeasti halua tai tarvitse ketään. Samaan aikaan sydän, kroppa, mieli, sielu suorastaan huusi rakkautta, kosketusta, ymmärrystä, välittämistä… Kun sitten aloin ihan muista syistä työstämään itseäni, pystyin myöntämään todelliset tunteeni ja tarpeeni. Ja jos nyt tiivistetään hieman, niin ainoa todellinen kriteerini siinä vaiheessa oli, että olisin miehen kanssa aidosti onnellinen ja hän minun. Aika pian sellainen myös kuvioihin ilmestyi. Ilmeisesti siksi, että olin siihen kohtaamiseen ja suhteeseen valmis.
Hyvä kommentti!
"Lisäksi ihmisillä (ja luultavasti meillä naisilla vielä enemmän kuin miehillä) on tänä päivänä hirveä onnellisuuden tarve, hyvän (joillakin jopa ”täydellisen”) elämän nälkä"
Tämä on se somen ansa. Siellä näkyy siks psljon vain sitä täydellistä elämää. Kuvia lomamatkoilta, mökiltä. Ilmoitusta kuinka pitkän lenkin tänään tein ja miten mieheni yllätti minut tänään. Siitä se lähtee.
Minulla on kaksi lasta tyttö ja poika. lisäksi olen keskustellut paljon perheiden kanssa joissa on lapsissa molempaa sukupuolta. Lähes poikkeuksetta kaikissa on niin, että tytöt ovat suorittajia ja pojat ottavat löysemmin rantein.
"Minulla on kaksi lasta tyttö ja poika. lisäksi olen keskustellut paljon perheiden kanssa joissa on lapsissa molempaa sukupuolta. Lähes poikkeuksetta kaikissa on niin, että tytöt ovat suorittajia ja pojat ottavat löysemmin rantein. "
Millä lailla tytöt ovat suorittajia? Ovatko he siis hyviä koulussa ja hoitavat läksynsä asiallisesti? Millä lailla tämä on huono juttu?
Vai voisiko olla niin, että jos tyttö on fiksu ja älykäs ja menestyy koulussa, häntä pidetään "suorittajana", ja jos saman perheen poika ei tajua yksinkertaisiakaan matemaattisia yhtälöitä, ei kuitenkaan pystytä myöntämään, ettei hän ole siskonsa tasoinen vaan vähän tyhmempi ja laiskempi - ja sitten asia esitetään niin, että tämä koulunsa läskiksi lyövä jantteri onkin se "hyvä tyyppi"?
Pidettäisiinkö fiksua poikaa pelkkänä suorittajana?
Itsellänikin on sekä tyttö että poika ja olen myös keskustellut useiden perheellisten tuttujen kanssa. Kyllä yleensä lapsille luontaista on kiinnostus eri asioihin ja halu oppia - ellei jokin taho tätä lannista. Aikuisen tehtävä on kannustaa lasta rohkaistumaan ja vähän haastamaankin itseään, mutta myös kuuntelemaan itseään ja antamaan myös itselleen aikaa rentoutua. Hyvä itsetunto kehittyy, kun lapsi voi rohkeasti yrittää ja luottaa omiin kykyihinsä. Hyvin harva lapsi on luonnostaan pelkkä robottimainen suorittaja. Mikäli lapsesta tulee tällainen, saattaa syy löytyä aikuisista ja kasvatusmetodeista. Samalla lailla lapsi, joka ei ikinä uskalla yrittää mitään (esim. epäonnistumisen pelosta) saattaa omaksua löysin rantein ottamisen vaikka sen vuoksi, että aikuiset ovat saaneet hänet uskomaan, ettei hän kuitenkaan osaa.
"Voisi myös olettaa, että jokainen perusfiksu ihminen tajuaa, että esim. tietty pituus tai koulutuksen taso ei takaa parisuhteen toimivuutta, ei ihastumista tai rakastumista, rakastamisesta puhumattakaan. Se ei takaa keskinäistä viehätystä tai riittävää kemiaa. Eikä se myöskään ole edellytys millekään näistä.
Jokainen ns. normaalin älykkyystason omaava ihminen ymmärtää myös, että mitä pitempi vaatimuslista kumppanille, sitä vähemmän vaatimukset täyttäviä ihmisiä on ja sitä vaikeampi kumppania on löytää.
Kyse on siis mitä todennäköisimmin ihan jostain muusta. Veikkaan, että erilaisista peloista, epävarmuuksista, suojamekanismeista, defensseistä… Jokaisella varman omat juttunsa. Joku saattaa pelätä rakastumista, joku sitoutumista, joku epäonnistumista. Joku pelkää kenties omaa riittämättömyyttään, jaksamistaan jne."
Tämä pitää varmasti paikkansa joidenkin ihmisten kohdalla. Toisaalta kumppanin löytyminen on vielä vaikeampaa, mikäli itse vaatimuslista on lyhyt, mutta jossa kumppanilta toivotaan nimenomaan jonkinlaista sielunkumppanuutta ja voimakasta molemminpuolista vetovoimaa. Se on vaikeaa siksi, että kovin harvan kanssa nämä oikeasti toteutuvat - varsinkin, mitä enemmän itse persoonana poikkeaa sellaisesta "perustyypistä".
Sinänsä jotkut koulutukseen ja pituuteen liittyvät kriteerit on helpompi saada täyttymään kuin tunne siitä, että on kohdannut sielunkumppanin.
Ja rakastumista kun ei voi tilata - molemminpuolinen rakastuminen olisi se ihannetila, jossa tunne täydellisyydestä toteutuu. Helpompaa hakea täydellisyyttä "täydellisiksi" koetuista raameista, kuten pituudesta tai muusta vastaavasta. Eihän se rakastuminen tietysti sitäkään kautta tule, mutta eipä se tule sen todennäköisemmin, vaikka unohtaisi nämä ulkonäkötoiveet ja alkaisi vaan deittailla jotain, kenet sattuu saamaan.
Mutta tämä ei ole kyllä vain naisten ongelma.
Minusta tässä aloituksessa oli poikkeuksellisen hyvin ja kiihkoilematta osoitettu matemaattinen ongelma joka esiintyy 35-vuotiaan sinkkunaisen miehen haussa, jos haluaa perheen.
Itse matemaattisesti lahjakkaana voin heti nähdä että se on matemaattisesti epätodennäköistä, koska tavara on liki lopussa.
Siitä huolimatta tama tuntuu nostavan tunteita ja ärsyttävän, vaikka "elämä on matematiikkaa, ilman logiikkaa".
No niinpä mutta jos vielä jatkat ja mietitkin vastaavassa tilanteessa olevan miehen mahdollisuutta saada oma perhe (omat lapset, ei muiden) ilman äärettömän kovaa ponnistelua ja vonkaamista muuttuu yhtälö epätodennäköisestä käytännössä mahdottomaksi. Se yhtälö ei sillä tavalla nostata tunteita kun se paremmin ymmärretään faktaksi.
Demografiset tekijät ja tilastolliset faktat tosiaan määrittelee sen hiekkalaatikon missä leikitään. Sen sisällä yksittäisten ihmisten tarinoista voi sitten arvioida onko ne poikkeuksia vai valtavirtaa.
Matematiikan liittäminen suhteisiin on tietenkin epäromanttista. Varsinaisen syyn ärtymykseen uskon kuitenkin olevan siinä, että naiset kokevat että heitä painostetaan asiassa jonka pitäisi pohjautua täysin henkilökohtaisiin valintoihin.
Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki! Pappani sanontoja; ... jokin vanha kansanloru kenties!
Noin+matemaattisesti+ajatellen+miehillä+on+paremmat+mahdollisuudet,+koska+luulen+etteivät+miehet+kumppania+etsiessään+aseta+juurikaan+näitä+valintakriteereitä..+Tai+jos+asettavat+niin+ne+ovat+muutamia.+Jo+viidellä+ehdolla+se+jäljelle+jäävä+porukka+käy+tosi+pieneksi.
No asetetaanpa ne viisi ehtoa:
- Hoikka/hoikahko
- Ei lapsia
- Talous kunnossa
- Kohtuullinen ex-seksikumppanien määrä
- Mielentervys kunnossa (ei feministi eikä omaa muitakaan manioita)
- Ei tatuointeja
- Perinteisiä arvoja kunnioittava
- Ei "suvakki"
- Ei tarvitse olla missi mutta voidaan sanoa "nätiksi" jne.
- Ei tutustu jonkinlaisessa hyötymistarkoituksessa
Ohoh, meni heti ylitse mutta toihan on minimi, ehkä tatskoista voisin joustaa ja keksiä jotain muuta siiihen mutta äkkiäpä noita valintakriteereitä keksii näin miehenäkin.
"Ja suhteen onnistumisen kannalta koulutus ei ole oikeastaan minkäänlainen kriteeri, se vain karsii hirvittävän ison määrän sopivia kandidaatteja."
- Todellakin samaa mieltä. Miksi se koulutus on niin tärkeetä? Ei kai sitä kenenkään koulutuksen kanssa yhteen mennä. Hyvä, jos on jiku koulutus mikä ylipäänsä helpottaa työllistymistä, kun paperit merkkaa nykyään niin paljon.
Ikänsä töitä tehnyt, joka osaa hommnsa vaik silmät kiinni ei ole työmarkkinoilla enää niin kovaa valuuttaa, kun paperit määrittää ihmisen taitoja....aika pöljää jollain aloilla. Jollain toki ihan käy järkeen, ettei kirurgiksi pääse autoja asentmalla tai hevosia kengittämällä.
Mut niin yleensä. Eiks se riitä, et ihmisellä on ammatti ja tai työ jossa viihtyy ja jolla kokee pärjäävänsä..Kumppanillehan sen luulis olevan mieluisaa. Eikä ammatti kerro kaikkea ihmisestä...joku ammattitappaja ehkä ei vakuuta herttaisuudestaan, mutta miksei amis ole hyvä. Jonkunhan nekin työt on tehtävä.
Olen sinänsä samaa mieltä siitä, että koulutus ei ole suhteen kannalta tärkeä. Mutta joissain tapauksissa ymmärrän, että tällaisiin asioihin kiinnittää huomiota.
Olen itse taidealalla, ja minulle työ vaan on niin tärkeä osa omaa identiteettiäni, että minulle on tärkeää, että kumppani ymmärtää sen - ja ymmärtää myös, miksi teen juuri tätä työtä, vaikka se ei aina tunnu taloudellisesti järkevältä. En ole asettanut kumppanille mitään kriteerejä tässä mielessä, mutta käytännössä silti toivoisin löytäväni ihmisen, joka myös tekisi työkseen tai muuten kunnianhimoisesti jotain jollakin taiteen saralla. Tai ainakin ymmärtäisi tätä puolta.
Entinen kumppanini ei ollut samalla alalla, mutta hänellä oli toinen taideala, jota oli aina tehnyt, vaikka varsinainen työ olikin ihan tavallinen.
Minulle työni ei nimittäin ole vain työ, josta saa rahaa ja jotain merkitystä elämään, vaan se on yksi tärkeimmistä asioista - on ollut jo pikkulapsesta asti. Sen vuoksi myönnän, että kiinnostun kyllä, jos kuulen että toinen tekee tätä samaa - tai jos toisella on jokin muu vastaava juttu. Olen silti tapaillut ennakkoluulottomasti muitakin, mutta kokemukset ovat olleet vaihtelevia. Jotkut ovat olleet vilpittömän kiinnostuneita ja kyselleet, mutta jotkut taas ovat ottaneet työni jopa kielteisesti. Käytännössä en sitten tiedä, voisiko suhde onnistua ihmisen kanssa, joka olisi vaan tosi kiinnostunut, mutta ei oikeasti YMMÄRTÄISI mitä tämä minulle merkitsee. Sellaisista ei ole kokemusta ja ystäväpiirissäkin läheisimpiä ovat ne, jotka tätä tajuavat.
Ilmanmuuta ymmärrän kyllä tämänkin puolen asiasta. Sinulle työ on enemmän kuin vain työ, mikä onkin ihan parasta että työ antaa paljon enemmänkin, kuin vain elannon.
Tuonkin pystyn ymmärtämään, että samankaltaiset ja samoista asioista kiinnostuneet kokee jakavansa jotain heille yhteistä ja tärkeää, osan ihmisen persoonaa samalla. Koen että taidealan työt ovat ammatteja, joissa näkyy aina merkittävä osa persoonaa. Ulkopuoliselle kuin kurkistus ihmisen sisälle.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Mullekin työssä on tärkeätä se, että nautin siitä ja tunnen tietynlaista paloa sitä kohtaan. En itsekään mene vain rahan vuoksi aamulla töihin, vaan siksi että koen työni tärkeäksi ja olen tietyllä tapaa myös ylpeä siitä mitä teen. Työni antaa mulle paljon, myös nautintoa nähdä työni jälki ja muutkin saavat siitä esteettistä iloa, mutta se myös ylläpitää muidenkin terveyttä ja viihtyisyyttä.☺️
Palo...intohimo...pala itseä. Tiedän sen tunteen.
Naiset on tuhlanneet elämäänsä jännämiehen kanssa. Nyt sitten olette jo niin vanhoja ettei edes kunnolliset miehet halua teitä.
Ei se mitään tuhlausta ole ollut, kunnolliset miehet ovat joka tapauksessa niin epätoivoisia, että ottavat lopulta naisen vaikka se olisi kylän polkupyörä.
Olisipa kiva tuntea itsensä rakastetuksi. Rankkaa tää sinkkuna oleminen, kun ei kelpaa. Ei helvetti tätä jaksa enää kauaa. Oikeasti.
Pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan ihan ihmeellisiä ongelmia....
35-v ikäinen nainen voi päätyä esim. tällaisiin vaihtoehtoihin:
A. etsii ja löytää haluamansa miehen, saa lapset ja on onnellinen, että saavutti siltä osin elämässä sen mitä halusi
B. ei löydä haluamaansa miestä eikä halua laskea vaatimuksia. Etsii ja etsii ja etsii... Jää sinkuksi ja lapsettomaksi.
C. ei löydä haluamaansa miestä eikä halua laskea vaatimuksia. Hankkiutuu raskaaksi lapsettomuushoitojen kautta tai yhden yön jutun kautta
D. ei löydä haluamaansa miestä. Alkaa miettiä, että onko liian kovat vaatimukset. Hankkii esim. vanhemman miehen tai esim. eronneen YH-miehen tai ulkomaalaisen miehen.
E. tapaa sattumalta miehen, joka ei ollenkaan vastaa hänen kriteereitään. Tutustuu kuitenkin mieheen paremmin ja ihastuu. Tällaisia parisuhteita syntyy Suomessa työpaikoilla lukuisia joka vuosi.
F. Toteaa miehet ja parisuhteen mahdottomaksi ja pysyy onnellisesti yksin sinkkuna.
G. Ei etsi miestä aktiivisesti, vaan luottaa siihen, että jos hänelle on mies tarkoitettu, niin se kävelee elämään sattumalta. Saattaa löytää jossain vaiheessa miehen tai sitten ei.
Itse olen ollut vaiheessa D ja myös E ja nykyisin onnellisesti vaiheessa G.
Ei noista kriteereistä mikään muu ole outo kuin pituus. Mutta tarkoitetaanko tuolla ehdottomia kriteereitä, joista ei tingitä missään tapauksessa - vai tarkoitetaanko niillä pelkkiä toiveita? On eri asia haaveilla tyyliin "tällaisen miehen kun löytäis..." kuin sitten oikeasti antaa pakit sen vuoksi, että miehen pituus onkinb "vain" 179cm eikä toivottu 180.
Nojoo, tuo koulutusvaatimus on toinen, jota en laittaisi tuolla lailla kriteeriksi. Voihan se toiveena olla, mutta eipä täysin eri alojen ihmiset välttämättä ole yhtään samalla aaltopituudella, vaikka kuinka olisivat korkeasti koulutettuja.
Aika monella on kummallisiakin toiveita, mutta käytännössä tällaisista yleensä joustetaan tai ne eivät sitten oikeasti merkitsekään.
Mutta olihan tuossa aloittajan mainitsemassa ihan fiksujakin. Jos haluaa perustaa perheen, kannattaa tietenkin etsiä miestä, joka viihtyy kotona(kin) ja joka myös haluaa lapsia. Jos itse asuu ja työskentelee pääkaupunkiseudulla, on se luonteva alue etsiä. Ei kenelläkään ole aikaa ravata treffeillä jossain Savossa, eikä kukaan järkevä ihminen jätä työpaikkaansa jonkun uuden tuttavuuden vuoksi, kun ei vielä tiedä, tuleeko suhde jatkumaan pitemmän päälle.