Mies löytää helpommin uuden

Muuten naisilla ei seksihalut tuossa iässä vähene muutakuin huonojen ja osaamattomien kumppanien kanssa, ehkä sinä olet sellainen. Itsestään voi huolehtia ym. Mutta en yhtn ihmettele, että kumppanisi lähti/lähtee, kun hän on sinulle pelkkä panokohde.

missätunteet kirjoitti:

Muuten naisilla ei seksihalut tuossa iässä vähene muutakuin huonojen ja osaamattomien kumppanien kanssa, ehkä sinä olet sellainen. Itsestään voi huolehtia ym. Mutta en yhtn ihmettele, että kumppanisi lähti/lähtee, kun hän on sinulle pelkkä panokohde.

Lue lisää

Ei ole panokone. Normaalilla hahmotuskyvyllä tuosta oivaltaa, että seksi ei ole todellakaan ykkösenä meikäläisen tärkeysjärjestyksessä. Jos olisivat, niin olisin kyllä kirjoittanut pyrkiväni aktiivisesti intiimeihin suhteisiin naisten kansssa hypoteettisen avioeron jälkeen. Ja kyllä ne seksihalut monella naisella menopaussin myötä vähenevät aivan kuten ne vähenevät keski-iässä monella miehelläkin.

Voi hyvänen aika. Kokemuksesi tämän ikäisten naisten seksihaluista on kuinka laaja? Sitä minäkin, eli et tiedä yhtään mistä puhut. Oman kokemukseni ja kavereiden myös, seksihalut ja varsinkin estottomuusvlisääntyy huimasti 45-55 vuoden ikäisillä, ihan heidän omien kokemustensa mukaan. Siinä jää saman ikäiset potenssi ja eturauhasvaivoista kärsivät miehet keskenään, rakastaja/kumppani hankitaan nuoremmista ja kyvykkäämmistä ja ihan syystä.

Kommentoija69 kirjoitti:

Ei ole panokone. Normaalilla hahmotuskyvyllä tuosta oivaltaa, että seksi ei ole todellakaan ykkösenä meikäläisen tärkeysjärjestyksessä. Jos olisivat, niin olisin kyllä kirjoittanut pyrkiväni aktiivisesti intiimeihin suhteisiin naisten kansssa hypoteettisen avioeron jälkeen. Ja kyllä ne seksihalut monella naisella menopaussin myötä vähenevät aivan kuten ne vähenevät keski-iässä monella miehelläkin.

Lue lisää

No kyllä tekstistäsi saa sen käsityksen ettei seksi ole todellakaan ykkösjuttu sinulle. Niinkuin ei monelle muullekaan kauan aviossa olleille miehille ja naisille.
Sinun vaan täytyisi varoa yleistäviä käsityksiä. Kun / jos vaimosi seksihalut ovat hiipuneet tai hiipumassa, se EI tarkoita sitä että kaikkien hänen ikäisten naisten kohdalla olis samoin.

Yleensä käy niin että vaimon seksuaalinen mielenkiinto miestään kohtaan lakkaa, ja mies syitä etsiessään keksii että ''ai niin ne vaihdevuodet! '' Tai '' no naiset on tommosia, ei niitä seksi kiinnosta niinkuin meitä miehiä, niille riittää koti ja lapset ja likapyykki ja ruuanlaitto''.

Ja vaimo saattaa tuumia että joo näin on. Koska siten hän säästyy pitkiltä selityksiltä että seksi ei kiinnosta juuri sinun kanssasi. Vaimo ei halua myöskään loukata miestä.

Nelikymppinen, viiskymppinen nainen aloittaa uuden elämänvaiheen myös seksuaalisessa mielessä mikäli siihen saa tilaisuuden. Aviossa se ei ole mahdollista.

Tätitoinen kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Kokemuksesi tämän ikäisten naisten seksihaluista on kuinka laaja? Sitä minäkin, eli et tiedä yhtään mistä puhut. Oman kokemukseni ja kavereiden myös, seksihalut ja varsinkin estottomuusvlisääntyy huimasti 45-55 vuoden ikäisillä, ihan heidän omien kokemustensa mukaan. Siinä jää saman ikäiset potenssi ja eturauhasvaivoista kärsivät miehet keskenään, rakastaja/kumppani hankitaan nuoremmista ja kyvykkäämmistä ja ihan syystä.

Lue lisää

Minä kirjoitin ihan tarkalleen, että menopaussin jälkeen monen naisen seksihalut vähenevät, kuten monen samassa iässä olevan miehenkin. Tuo väite monien naisten vähenevistä seksihaluista menopaussin aikoihin ei perustu mihinkään arvailuun vaan tuota aihetta on kyllä tutkittukin. En löytänyt meta-analyysejä tuossa nyt on yksi tutkimus, jossa löydettiin seksihalujen aleneminen menopaussin myötä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2834444/

Kommentoja69 kirjoitti:

Minä kirjoitin ihan tarkalleen, että menopaussin jälkeen monen naisen seksihalut vähenevät, kuten monen samassa iässä olevan miehenkin. Tuo väite monien naisten vähenevistä seksihaluista menopaussin aikoihin ei perustu mihinkään arvailuun vaan tuota aihetta on kyllä tutkittukin. En löytänyt meta-analyysejä tuossa nyt on yksi tutkimus, jossa löydettiin seksihalujen aleneminen menopaussin myötä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2834444/

Lue lisää

Meitä naisia on kuitenkin monenlaisia. Itselläni ja monilla ikäisilläni ystävillä seksuaalinen halukkuus on muuttunut siten, että sellainen nuoruusaikojen jatkuva panetus on kadonnut, mutta jos olen oikeanlaisen miehen seurassa haluan häntä kyllä koko ajan.

"Tuossa ikäryhmässä alkaa naisille vähitellen menopaussi kolkuttelemaan ovelle ja sitä myöten alkavat sammumaan sekä seksuaalinen viehätysvoima että mielenkiinto seksiin. "

Tässä oli puhe 40-50-vuotiaista naisista. Sulla on faktat vähän hukassa, sillä menopaussi alkaa keskimäärin 51-vuotiaana. 40 naisten seksihalut ovat korkeimmillaan, näin myös itselläni eikä ole mitään merkkejä vaihdevuosista. Sukuni naisilla ovat tulleet muillakin vasta 55 vuotiaina, on harvinaista, jos alle 45v nainen saa vaihdevuodet. Tupakoimaton, hyväkuntoinen nainen on seksuaalisesten halujensa suhteen parhaimmillaan juuri 40-50 vuotiaana.

"nainen aina seksiä halutessaan saa"
Tuohon kommenttina, että seksi on kahden ihmisen välistä tunnetta, himoa ja vuorovaikutusta. Sitä ei voi saada ihan random mieheltä jostain. Pelkän panon kyllä saa, mutta harva sitä haluaa, miksi haluaisikaan? Levitä jalkasi, mies panee, ähkii, se siitä. 5 min., ellei ole potenssiongelmia. Ei nainen sellaisesta nauti, päinvastoin, itseään kunnioittava nainen kärsisi ollessaan miehelle pelkkä reikä. Siksi on turhanpäiväistä, naista alentavaakin sanoa sanoa "nainen aina seksiä halutessaan saa" .

Hei ja tuo on naisten sanomaa!

tytrp kirjoitti:

"nainen aina seksiä halutessaan saa"
Tuohon kommenttina, että seksi on kahden ihmisen välistä tunnetta, himoa ja vuorovaikutusta. Sitä ei voi saada ihan random mieheltä jostain. Pelkän panon kyllä saa, mutta harva sitä haluaa, miksi haluaisikaan? Levitä jalkasi, mies panee, ähkii, se siitä. 5 min., ellei ole potenssiongelmia. Ei nainen sellaisesta nauti, päinvastoin, itseään kunnioittava nainen kärsisi ollessaan miehelle pelkkä reikä. Siksi on turhanpäiväistä, naista alentavaakin sanoa sanoa "nainen aina seksiä halutessaan saa" .

Lue lisää

Tuo on totta mitä kirjoitit. Elämän perusasiat eivät ole kohdallaan, jos miehet päästelevät tuollaisia "nainen aina seksiä halutessaan saa" -sammakoita suustaan. Hyvä seksi syntyy nimenomaan aivoissa.

"Aloittaja on ihan oikeassa. Itsekin olen itseäni siihen tsempannut, että eron myötä on yksinäisyys ja yksinelämä ilman parisuhdetta. Tämä tosiaan johtuu siitä, että parisuhdekelpoisia ja/tai parisuhdehaluisia miehiä on niin vähän. Suurin osahan eronneista miehistähän on parisuhteeseen kelpaamattomia pettäjiä, valehtelijoita, alkoholisteja, päihderiippuvaisia, tunnevammaisia, väkivaltaisia tms. "

Se on varmaankin totta, että eronneissa on - sukupuoleen katsomatta - enemmän tuolla tavalla ongelmaisia tai viallisia kuin liitoissaan toisen kuolemaan asti pysyvissä. Toisaalta on vaikea sanoa kuinka moni eroaa siksi, ettei yleisesti sovellu parisuhteeseen ja kuinka moni vain siksi, ettei ollut yhteensopiva ex-puolisonsa kanssa. Osassa eroista ero on selkeästi toisen osapuolen syy ja syyllinen osapuoli voi olla nainenkin.

"Tai sitten on niitä ikisinkkuja suystä tai toisesta. Itse olen ihan ok näköinen, mutta en niin erityinen että niille kunnollisille, huomaavaisille ja fiksuille miehille kelpaisin."

Mitä tarkoitat "fiksulla" tässä yhteydessä? Sellaista, joka käyttäytyy haluamallasi tavalla? Tai sellaista, jolla ei ole noita ym. ongelmia?

"Joo seksiin varmaan kelpais ja joku lohduttikim minua tuossa taannoin ettei se ero nyt niin kova asia ole, että kyllä nainen aina seksiä halutessaan saa. Tosi hieno kommentti, teki mieli kysyäkin tuolta naimisissa olevalta, että et säkään varmaan sitten lähelles ketn muutoin haluaisi. Itse kun ei pelkkä seksi todellakaan kiinnosta."

Ymmärrän oikein hyvin nuo ajatukset.

"Toki seksi on mielestäni tärkeä osa parisuhdetta ja kun itse huolehdin itsestäni niin en todellakaan mitään erektiovaikeuksista kärsivää plösöäijää vietelleni halua. Edelliselle kirjoittajalle sanoen, että vanhoilla miehillä ei tee mitään, jos sekään ei pelaa. Vanhat naiset sensijaan voi sit tarvittaessa käyttää luikkaria. "

Kyllä vanhakin mies voi olla naiselle oikein hyödyllinen, vaikka olisi erektiovaikeuksia. Rahan ja statuksen voima on sellainen. Vanhan naisen kanssa voi seksi onnistua mekaanisesti liukkarin avulla mutta toisaalta niitä erektio-ongelmiakin voi tulla helpommin vanhan kanssa, koska vanha nainen ei kiihota yhtä voimakkaasti kuin nuori. Naisten itse asiassa kannattaa painottaa miehen kykyä ja halua olla hyödyksi naiselle, koska yksinhuoltajuus ainakaan ilman kunnon elatusapua on todella rankkaa ja kautta aikojen se on ollut nykyistä vielä paljon rankempaa. Mutta siksi naisten kanssa ei miesten kannatakaan pariutua tullakseen rakastetuksi omana itsenään. Alussa voi miehestä siltä tuntuakin, että nainen on oikeasti kiinnostunut hänestä ihmisenä mutta sellaiset illuusiot karisevat monessa tapauksessa, kun on sitouduttu ja monenlaiset velvollisuudet painavat päälle. Luonnon järjestys on sellainen, että miehet rakastavat uhrautuvasti naisia ja lapsia ja naiset lapsia. Lapset ovat suunnattoman tarvitsevia ja vaativia vanhempiaan kohtaan ja naiset ovat tarvitsevia miehiä kohtaan. Ongelmallista on, että miehilläkin on yleisinhimillinen tarve tulla rakastetuksi omana itsenään ja että huomattavan moni nainen on niin valistumaton, ettei ymmärrä tätä ja pyrkii säälimättä muokkaamaan miehestään omien tarpeidensa mukaisen. Joillakin miehilläkin on tuota sairautta mutta naisilla tuollainen asenne on paljon yleisempi, koska se sopii vallitseviin yleisiin odotuksiin.

"Ja mitä tulee rahoihin niin en todellakaan mitään äijää halua elättää ja olla niin, että suurin rahoihini pääsisi käsiksi, mutta aivan niinkuin edellisellä äijällä vaimonsa ja minulla mieheni pitää huolen siitä, että eron jälkeen sellaista rahaongelmaa ei ole. Ei raha ketään onnelliseksi tee, perinnötkin aiheuttaa pelkkää riitaa yleensä suvuissa."

Et halua elättää ketään "äijää" ja haluat välttää sellaisen pääsyä rahoihisi käsiksi mutta toisaalta olet sitä mieltä, että raha ei tee onnelliseksi eli ole kovin arvokas asia. Ei sinun tarvitse selitellä. Et tietenkään naisena halua luovuttaa miehelle resursseja, koska naisenluontosi mukaisesti koet, että miehellä on velvollisuus luovuttaa resursseja sinulle. Se onkin luonnon viisautta, koska perhe-elämä tulee kalliiksi. Ikä ja elämänvaihe eivät tuollaisiin odotuksiin paljon vaikuta.

"Miehet ottaa niitä nuoria naisia ja samoin ajattelen, että naisillekin se on ok, mutta nehän on sellaisia seksileikkikaluja, ei ne muuta halua."

Siis nuoret naiset seksileikkikaluja, jotka eivät halua muuta kuin seksiä itseään vanhemmilta naisilta vai että nuoremmat naiset ovat miehille vain seksileluja, joilta ei muuta haluta? En usko, että kumpikaan väite pitää paikkansa. Moni viisikymppinen nuorekas ja tavallista varakkaampi mies ottaa kolmekymppisen vaimon, koska kolmekymppinen on jo aikuinen mutta vielä kykenee saamaan lapsia eikä ole vielä rupsahtanut.

Tarkoitin näissä suurissa ikäeroissa sitä, että jos miehet seksiin haluaa nuorempia naisia niin yhtälailla naisetkin nuorempia miehiä. On myös ihan tieteellisesti todistettu, että nelikymppisen naisen ja parikymppisen miehen seksuaalisuus kohtaa parhaiten. Nelikymppinen nainen osaa nauttia, tietää mitä tahtoo ja on seksuaalisesti halukas ja vastaasti halukkuuteen ja kyvykyyteen miehissä tähän pystyy parhaiten vastaamaan parikymppiset miehet. Itse mietinkin, että jos vain seksiä haluaisin niin totta hitossa ottaisin mukavan, halukkaan ja silmääni hivelevän reilusti nuoremman miehen (en ehkä kuitenkaan parikymppistä). Tuo olisi antoisaa kummallekin osapuolelle. Sitäpaitsi sinähän Tahvon lailla ksipasit naista vain seksiin.

tytrp kirjoitti:

"nainen aina seksiä halutessaan saa"
Tuohon kommenttina, että seksi on kahden ihmisen välistä tunnetta, himoa ja vuorovaikutusta. Sitä ei voi saada ihan random mieheltä jostain. Pelkän panon kyllä saa, mutta harva sitä haluaa, miksi haluaisikaan? Levitä jalkasi, mies panee, ähkii, se siitä. 5 min., ellei ole potenssiongelmia. Ei nainen sellaisesta nauti, päinvastoin, itseään kunnioittava nainen kärsisi ollessaan miehelle pelkkä reikä. Siksi on turhanpäiväistä, naista alentavaakin sanoa sanoa "nainen aina seksiä halutessaan saa" .

Lue lisää

Sinä taidat olla sen sukupolven kasvatti jolle opettiin jo nuorena tyttönä että naisen omaehtoista seksuaalisuutta ei ole olemassakaan? Että tytöt täytyy kasvattaa tynnyrissä ja heitä pidetään siellä kunnes sopiva äijä saapastelee paikalle ja ''herättää'' naisen seksuaalisuuden?
Sitten kun ovat naimisissa, mies määrittelee vaimon seksuaalisuutta edelleen: Se syttyy silloin kun äijä sytyttää, muuten naisen haluja ei ole?

Jo nuoret tytöt tuntevat kuinka seksuaalisuus herää. Täsmälleen kuin pojillakin herää.
Luonto on sen niin määrännyt. Muutenhan kaikki vauvat syntyisivät raiskauksen tuloksena!

Ja kun puhutaan siitä että naiset hakevat esim yhden yön juttuja.....Heillähän vaan on halu seksiin ja he etsivät sopivaa kumppania siihen. Siinä ei ole mitään väärää sinänsä.


Naisen seksuaalisuus on näköjään edelleen ulkoapäin määriteltyä. Me saamma tehdä sitä vain jos tietyt säännökset täyttyvät.
Ja tuo ''kunniakäsitys'' liittyy saumattomasti aina siihen! Itseään kunnioittava nainen ei tee sitä eikä tätä!
Juuri tästä syystä miljoonat ja taas miljoonat naiset ovat naisen historiassa kääntäneet selkänsä omalle seksuaalisuudelleen. Ja ainut lohtu on ollut: Minä olen kunniallinen...

Ja kenenkään naisen ei tietenkään pidä tyytyä siihen että ''levitä jalkasi, mies panee ja sitten se on ohi'' tyyliin. Ei tietenkään! Kieltäytymällä sellaisesta nainen hallinnoi omaa seksuaalisuuttaan.
Tuo on tavallista nimenomaan pitkässä avioliitossa! Monessakin liitossa vaimo tyytyy pelkästä velvollisuudesta kuvailemaasi seksiin.

Kommentoija69 kirjoitti:

"Aloittaja on ihan oikeassa. Itsekin olen itseäni siihen tsempannut, että eron myötä on yksinäisyys ja yksinelämä ilman parisuhdetta. Tämä tosiaan johtuu siitä, että parisuhdekelpoisia ja/tai parisuhdehaluisia miehiä on niin vähän. Suurin osahan eronneista miehistähän on parisuhteeseen kelpaamattomia pettäjiä, valehtelijoita, alkoholisteja, päihderiippuvaisia, tunnevammaisia, väkivaltaisia tms. "

Se on varmaankin totta, että eronneissa on - sukupuoleen katsomatta - enemmän tuolla tavalla ongelmaisia tai viallisia kuin liitoissaan toisen kuolemaan asti pysyvissä. Toisaalta on vaikea sanoa kuinka moni eroaa siksi, ettei yleisesti sovellu parisuhteeseen ja kuinka moni vain siksi, ettei ollut yhteensopiva ex-puolisonsa kanssa. Osassa eroista ero on selkeästi toisen osapuolen syy ja syyllinen osapuoli voi olla nainenkin.

"Tai sitten on niitä ikisinkkuja suystä tai toisesta. Itse olen ihan ok näköinen, mutta en niin erityinen että niille kunnollisille, huomaavaisille ja fiksuille miehille kelpaisin."

Mitä tarkoitat "fiksulla" tässä yhteydessä? Sellaista, joka käyttäytyy haluamallasi tavalla? Tai sellaista, jolla ei ole noita ym. ongelmia?

"Joo seksiin varmaan kelpais ja joku lohduttikim minua tuossa taannoin ettei se ero nyt niin kova asia ole, että kyllä nainen aina seksiä halutessaan saa. Tosi hieno kommentti, teki mieli kysyäkin tuolta naimisissa olevalta, että et säkään varmaan sitten lähelles ketn muutoin haluaisi. Itse kun ei pelkkä seksi todellakaan kiinnosta."

Ymmärrän oikein hyvin nuo ajatukset.

"Toki seksi on mielestäni tärkeä osa parisuhdetta ja kun itse huolehdin itsestäni niin en todellakaan mitään erektiovaikeuksista kärsivää plösöäijää vietelleni halua. Edelliselle kirjoittajalle sanoen, että vanhoilla miehillä ei tee mitään, jos sekään ei pelaa. Vanhat naiset sensijaan voi sit tarvittaessa käyttää luikkaria. "

Kyllä vanhakin mies voi olla naiselle oikein hyödyllinen, vaikka olisi erektiovaikeuksia. Rahan ja statuksen voima on sellainen. Vanhan naisen kanssa voi seksi onnistua mekaanisesti liukkarin avulla mutta toisaalta niitä erektio-ongelmiakin voi tulla helpommin vanhan kanssa, koska vanha nainen ei kiihota yhtä voimakkaasti kuin nuori. Naisten itse asiassa kannattaa painottaa miehen kykyä ja halua olla hyödyksi naiselle, koska yksinhuoltajuus ainakaan ilman kunnon elatusapua on todella rankkaa ja kautta aikojen se on ollut nykyistä vielä paljon rankempaa. Mutta siksi naisten kanssa ei miesten kannatakaan pariutua tullakseen rakastetuksi omana itsenään. Alussa voi miehestä siltä tuntuakin, että nainen on oikeasti kiinnostunut hänestä ihmisenä mutta sellaiset illuusiot karisevat monessa tapauksessa, kun on sitouduttu ja monenlaiset velvollisuudet painavat päälle. Luonnon järjestys on sellainen, että miehet rakastavat uhrautuvasti naisia ja lapsia ja naiset lapsia. Lapset ovat suunnattoman tarvitsevia ja vaativia vanhempiaan kohtaan ja naiset ovat tarvitsevia miehiä kohtaan. Ongelmallista on, että miehilläkin on yleisinhimillinen tarve tulla rakastetuksi omana itsenään ja että huomattavan moni nainen on niin valistumaton, ettei ymmärrä tätä ja pyrkii säälimättä muokkaamaan miehestään omien tarpeidensa mukaisen. Joillakin miehilläkin on tuota sairautta mutta naisilla tuollainen asenne on paljon yleisempi, koska se sopii vallitseviin yleisiin odotuksiin.

"Ja mitä tulee rahoihin niin en todellakaan mitään äijää halua elättää ja olla niin, että suurin rahoihini pääsisi käsiksi, mutta aivan niinkuin edellisellä äijällä vaimonsa ja minulla mieheni pitää huolen siitä, että eron jälkeen sellaista rahaongelmaa ei ole. Ei raha ketään onnelliseksi tee, perinnötkin aiheuttaa pelkkää riitaa yleensä suvuissa."

Et halua elättää ketään "äijää" ja haluat välttää sellaisen pääsyä rahoihisi käsiksi mutta toisaalta olet sitä mieltä, että raha ei tee onnelliseksi eli ole kovin arvokas asia. Ei sinun tarvitse selitellä. Et tietenkään naisena halua luovuttaa miehelle resursseja, koska naisenluontosi mukaisesti koet, että miehellä on velvollisuus luovuttaa resursseja sinulle. Se onkin luonnon viisautta, koska perhe-elämä tulee kalliiksi. Ikä ja elämänvaihe eivät tuollaisiin odotuksiin paljon vaikuta.

"Miehet ottaa niitä nuoria naisia ja samoin ajattelen, että naisillekin se on ok, mutta nehän on sellaisia seksileikkikaluja, ei ne muuta halua."

Siis nuoret naiset seksileikkikaluja, jotka eivät halua muuta kuin seksiä itseään vanhemmilta naisilta vai että nuoremmat naiset ovat miehille vain seksileluja, joilta ei muuta haluta? En usko, että kumpikaan väite pitää paikkansa. Moni viisikymppinen nuorekas ja tavallista varakkaampi mies ottaa kolmekymppisen vaimon, koska kolmekymppinen on jo aikuinen mutta vielä kykenee saamaan lapsia eikä ole vielä rupsahtanut.

Lue lisää

Kuulepas ''kommentoija69'', painupas nyt takaisin sinne sinkkupalstalle levittämään sanomaasi!
Olet omaksunut todella hyvin siellä levitetyt aatteet - vai oletko itse päätekijä?!
Siis : Miehen ''status'', nainen on luotu miellyttämään miestä, nainen parisuhdehuoraa, - siis elää miehen siivellä, nainen menettää ulkonäkönsä varhain, siis rupsahtaa, mies haluaa nuoren naisen ja siittää lapsia kuolemansa hetkeen saakka....

Joillakin, myös sinulla, on intohimona levittää tätä missiota. Ja se näkyy tekstistäsi.
Olet ehkä poikamies?
Inhoat aatteesi mukaisesti feminismiä sydämen pohjasta? Kannatat yhtä intohimoisesti miesasialiikettä, sitä joka on lähtöisin USA:sta?

Kommentoija69 kirjoitti:

"Aloittaja on ihan oikeassa. Itsekin olen itseäni siihen tsempannut, että eron myötä on yksinäisyys ja yksinelämä ilman parisuhdetta. Tämä tosiaan johtuu siitä, että parisuhdekelpoisia ja/tai parisuhdehaluisia miehiä on niin vähän. Suurin osahan eronneista miehistähän on parisuhteeseen kelpaamattomia pettäjiä, valehtelijoita, alkoholisteja, päihderiippuvaisia, tunnevammaisia, väkivaltaisia tms. "

Se on varmaankin totta, että eronneissa on - sukupuoleen katsomatta - enemmän tuolla tavalla ongelmaisia tai viallisia kuin liitoissaan toisen kuolemaan asti pysyvissä. Toisaalta on vaikea sanoa kuinka moni eroaa siksi, ettei yleisesti sovellu parisuhteeseen ja kuinka moni vain siksi, ettei ollut yhteensopiva ex-puolisonsa kanssa. Osassa eroista ero on selkeästi toisen osapuolen syy ja syyllinen osapuoli voi olla nainenkin.

"Tai sitten on niitä ikisinkkuja suystä tai toisesta. Itse olen ihan ok näköinen, mutta en niin erityinen että niille kunnollisille, huomaavaisille ja fiksuille miehille kelpaisin."

Mitä tarkoitat "fiksulla" tässä yhteydessä? Sellaista, joka käyttäytyy haluamallasi tavalla? Tai sellaista, jolla ei ole noita ym. ongelmia?

"Joo seksiin varmaan kelpais ja joku lohduttikim minua tuossa taannoin ettei se ero nyt niin kova asia ole, että kyllä nainen aina seksiä halutessaan saa. Tosi hieno kommentti, teki mieli kysyäkin tuolta naimisissa olevalta, että et säkään varmaan sitten lähelles ketn muutoin haluaisi. Itse kun ei pelkkä seksi todellakaan kiinnosta."

Ymmärrän oikein hyvin nuo ajatukset.

"Toki seksi on mielestäni tärkeä osa parisuhdetta ja kun itse huolehdin itsestäni niin en todellakaan mitään erektiovaikeuksista kärsivää plösöäijää vietelleni halua. Edelliselle kirjoittajalle sanoen, että vanhoilla miehillä ei tee mitään, jos sekään ei pelaa. Vanhat naiset sensijaan voi sit tarvittaessa käyttää luikkaria. "

Kyllä vanhakin mies voi olla naiselle oikein hyödyllinen, vaikka olisi erektiovaikeuksia. Rahan ja statuksen voima on sellainen. Vanhan naisen kanssa voi seksi onnistua mekaanisesti liukkarin avulla mutta toisaalta niitä erektio-ongelmiakin voi tulla helpommin vanhan kanssa, koska vanha nainen ei kiihota yhtä voimakkaasti kuin nuori. Naisten itse asiassa kannattaa painottaa miehen kykyä ja halua olla hyödyksi naiselle, koska yksinhuoltajuus ainakaan ilman kunnon elatusapua on todella rankkaa ja kautta aikojen se on ollut nykyistä vielä paljon rankempaa. Mutta siksi naisten kanssa ei miesten kannatakaan pariutua tullakseen rakastetuksi omana itsenään. Alussa voi miehestä siltä tuntuakin, että nainen on oikeasti kiinnostunut hänestä ihmisenä mutta sellaiset illuusiot karisevat monessa tapauksessa, kun on sitouduttu ja monenlaiset velvollisuudet painavat päälle. Luonnon järjestys on sellainen, että miehet rakastavat uhrautuvasti naisia ja lapsia ja naiset lapsia. Lapset ovat suunnattoman tarvitsevia ja vaativia vanhempiaan kohtaan ja naiset ovat tarvitsevia miehiä kohtaan. Ongelmallista on, että miehilläkin on yleisinhimillinen tarve tulla rakastetuksi omana itsenään ja että huomattavan moni nainen on niin valistumaton, ettei ymmärrä tätä ja pyrkii säälimättä muokkaamaan miehestään omien tarpeidensa mukaisen. Joillakin miehilläkin on tuota sairautta mutta naisilla tuollainen asenne on paljon yleisempi, koska se sopii vallitseviin yleisiin odotuksiin.

"Ja mitä tulee rahoihin niin en todellakaan mitään äijää halua elättää ja olla niin, että suurin rahoihini pääsisi käsiksi, mutta aivan niinkuin edellisellä äijällä vaimonsa ja minulla mieheni pitää huolen siitä, että eron jälkeen sellaista rahaongelmaa ei ole. Ei raha ketään onnelliseksi tee, perinnötkin aiheuttaa pelkkää riitaa yleensä suvuissa."

Et halua elättää ketään "äijää" ja haluat välttää sellaisen pääsyä rahoihisi käsiksi mutta toisaalta olet sitä mieltä, että raha ei tee onnelliseksi eli ole kovin arvokas asia. Ei sinun tarvitse selitellä. Et tietenkään naisena halua luovuttaa miehelle resursseja, koska naisenluontosi mukaisesti koet, että miehellä on velvollisuus luovuttaa resursseja sinulle. Se onkin luonnon viisautta, koska perhe-elämä tulee kalliiksi. Ikä ja elämänvaihe eivät tuollaisiin odotuksiin paljon vaikuta.

"Miehet ottaa niitä nuoria naisia ja samoin ajattelen, että naisillekin se on ok, mutta nehän on sellaisia seksileikkikaluja, ei ne muuta halua."

Siis nuoret naiset seksileikkikaluja, jotka eivät halua muuta kuin seksiä itseään vanhemmilta naisilta vai että nuoremmat naiset ovat miehille vain seksileluja, joilta ei muuta haluta? En usko, että kumpikaan väite pitää paikkansa. Moni viisikymppinen nuorekas ja tavallista varakkaampi mies ottaa kolmekymppisen vaimon, koska kolmekymppinen on jo aikuinen mutta vielä kykenee saamaan lapsia eikä ole vielä rupsahtanut.

Lue lisää

Oot siis sitä mieltä että erektiohäiriöt johtuu miehellä siitä että nainen on vanha eikä siksi kiihota?
Itse olen erehtynyt tapailemaan kahta impotenttia miestä. Monta yritystä, ei vaan onnistu. Ja kummankin kohdalla olin huomattavasti nuorempi. Ei vaan onnistunu. Mies sanoi harmissaan sitten ei se muittenkaan kanssa onnistunu mutta luulin että sun kanssa onnistuu kun oot niin paljon nuorempi.
Eli se ei oo naisesta kiinni, tajua se. Muu vika on kyseessä.

Im43 kirjoitti:

Oot siis sitä mieltä että erektiohäiriöt johtuu miehellä siitä että nainen on vanha eikä siksi kiihota?
Itse olen erehtynyt tapailemaan kahta impotenttia miestä. Monta yritystä, ei vaan onnistu. Ja kummankin kohdalla olin huomattavasti nuorempi. Ei vaan onnistunu. Mies sanoi harmissaan sitten ei se muittenkaan kanssa onnistunu mutta luulin että sun kanssa onnistuu kun oot niin paljon nuorempi.
Eli se ei oo naisesta kiinni, tajua se. Muu vika on kyseessä.

Lue lisää

"Oot siis sitä mieltä että erektiohäiriöt johtuu miehellä siitä että nainen on vanha eikä siksi kiihota?"

No aivan varmasti silläkin kuinka kiihottavana kumppanin kokee voi olla merkitystä erektion saamiseen. Mutta en tietenkään väittänyt, että se on ainoa tekijä.

"Itse olen erehtynyt tapailemaan kahta impotenttia miestä. Monta yritystä, ei vaan onnistu. Ja kummankin kohdalla olin huomattavasti nuorempi. Ei vaan onnistunu. Mies sanoi harmissaan sitten ei se muittenkaan kanssa onnistunu mutta luulin että sun kanssa onnistuu kun oot niin paljon nuorempi. Eli se ei oo naisesta kiinni, tajua se. Muu vika on kyseessä."

Kyllä se voi olla naisesta kiinni. Aivan samalla tavalla orgasmin saamisen helppous voi olla naisella mieskumppanin puoleensavetävyydestä riippuvaista. Nyt yleistät virheellisesti yhden henkilökohtaisen kokemuksen perusteella.

Konvht kirjoitti:

Sinä taidat olla sen sukupolven kasvatti jolle opettiin jo nuorena tyttönä että naisen omaehtoista seksuaalisuutta ei ole olemassakaan? Että tytöt täytyy kasvattaa tynnyrissä ja heitä pidetään siellä kunnes sopiva äijä saapastelee paikalle ja ''herättää'' naisen seksuaalisuuden?
Sitten kun ovat naimisissa, mies määrittelee vaimon seksuaalisuutta edelleen: Se syttyy silloin kun äijä sytyttää, muuten naisen haluja ei ole?

Jo nuoret tytöt tuntevat kuinka seksuaalisuus herää. Täsmälleen kuin pojillakin herää.
Luonto on sen niin määrännyt. Muutenhan kaikki vauvat syntyisivät raiskauksen tuloksena!

Ja kun puhutaan siitä että naiset hakevat esim yhden yön juttuja.....Heillähän vaan on halu seksiin ja he etsivät sopivaa kumppania siihen. Siinä ei ole mitään väärää sinänsä.


Naisen seksuaalisuus on näköjään edelleen ulkoapäin määriteltyä. Me saamma tehdä sitä vain jos tietyt säännökset täyttyvät.
Ja tuo ''kunniakäsitys'' liittyy saumattomasti aina siihen! Itseään kunnioittava nainen ei tee sitä eikä tätä!
Juuri tästä syystä miljoonat ja taas miljoonat naiset ovat naisen historiassa kääntäneet selkänsä omalle seksuaalisuudelleen. Ja ainut lohtu on ollut: Minä olen kunniallinen...

Ja kenenkään naisen ei tietenkään pidä tyytyä siihen että ''levitä jalkasi, mies panee ja sitten se on ohi'' tyyliin. Ei tietenkään! Kieltäytymällä sellaisesta nainen hallinnoi omaa seksuaalisuuttaan.
Tuo on tavallista nimenomaan pitkässä avioliitossa! Monessakin liitossa vaimo tyytyy pelkästä velvollisuudesta kuvailemaasi seksiin.

Lue lisää

No voi hyvää päivää! Luitko yhtään kirjoitustani, vai vastasitko muuten vaan? Sillä kirjoitin juuri naisen seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta HALUSTA ja HIMOSTA, siitä ettei sitä tunne jokaista vastaantulevaa miestä kohtaan. Himo syntyy nimenomaan naisessa, mutta vain tiettyjä miehiä kohtaan, ei tietenkään kaikkia. Himolla tarkoitan tunnetta ja sitä kun naisella ns. paikat kostuu ja kroppa tuntuu (yli)kuumenevan. Ellei mies kiihota mitenkään, niin seksistä hänen kanssaan ei nauti, siitä ei tule hyvän olon tunnetta, ei orgasmia. Ts. ei ole mitään syytä harrastaa seksiä tällaisen miehen kanssa, joka ei kiihota. Omaehtoisesti ryhdyn seksiin miehen kanssa vain, jos hän himottaa, täyttää muutkin kriteerini ja aika on sopiva (no joo, on se pari kertaa ollut sopimatonkin, mutta ei kerrota kenellekään).

"nainen aina seksiä halutessaan saa"
Tässä lauseessa nimenomaan mies määrittelee naisen seksuaalisuuden pelkäksi mekaaniseksi toiminnoksi (juuri tuo panoesimerkki josta kirjoitin edellä), eikä mies ajattele pätkääkään naisen omaa halua ja himoa, tyydytystä ja orgasmia. Tosin naisen halu ja himo ovat liian arkoja ja vaikeita monelle miehelle.

Itse olen harrastanut itsetyydytystä, sinkkuseksiä lapsesta lähtien tähän päivään (olen 50 ). Tiedän tarkalleen mitä tahdon pariseksiltä ja minkämoisilta miehiltä sitä saan. Nuoruudesta lähtien olen kallistunut nimenomaan sinkku- ja parisuhdeseksiin päin, en irtoseksiin tuntemattoman kanssa. Tosin sitäkin kokeilin ihan testimielessä, kun tilaisuus ja sopiva mies tuli vastaan (ja muut kriteerit täyttyivät..). Ja juu, se oli ihan tyydyttävää, jees. Mutta kamala vaiva. Samaan pystyn itsekseni ja vähemmällä vaivalla. Tulipa kokeiltua. Väliaikaista seksiä hain etenkin ollessani kriisin kourissa, ja sitä saa parhaiten joltain luotettavalta ystävältä tai tuttavalta. Näin tekee monet tuntemani naiset niin sinkkuina kuin varattuja ollessaan. Ns. yhdenillanjututkaan eivät ole baarista yms. haettuja pokia, vaan tuttuja, tavalla tai toisella.

Nuoret, epävarmat naiset ja vanhemmatkin etsivät yhdenyön seksistä enemmän hyväksyntää ja laastareita henkisiin haavoihinsa, eivät seksiä. Usein he vielä kuvittelevat toteuttavansa itseään, seksuaalisuuttaan, vaikkakin antavat miesten kohdella itseään kelvottomasti. Yleensä alkoholilla on aina osuutta asiaan, puolin ja toisin. He ovat parisuhteessaankin niitä jotka todennäköisemmin suorittavat seksiä ''levitä jalkasi, mies panee ja sitten se on ohi'' tyyliin, eivät oikeasti sekstaile, omaksi huviksi ja tyydytykseksi.

Itselläni on ollut pitkä parisuhde, jossa seksielämä toimi reilut 20 vuotta. Seksiä olen harrastanut nykyisen mieheni ja muutaman muun miehen kanssa, erittäin tyydyttävästi , sillä lähes 100%sesti olen saanut orgasmin ja tuon hyvän fiiliksen josta aiemmin puhuin.

Raiskaus sen sijaan ei ole seksiä ollenkaan! Se on mitä karmivampaa VÄKIVALTAA. Valitettavasti tämä naisiin kohdistuva väkivallan muoto on yhä yleistä tämän päivän Suomessakin, saati sitten ulkomailla.

Kommentoija69 kirjoitti:

"Aloittaja on ihan oikeassa. Itsekin olen itseäni siihen tsempannut, että eron myötä on yksinäisyys ja yksinelämä ilman parisuhdetta. Tämä tosiaan johtuu siitä, että parisuhdekelpoisia ja/tai parisuhdehaluisia miehiä on niin vähän. Suurin osahan eronneista miehistähän on parisuhteeseen kelpaamattomia pettäjiä, valehtelijoita, alkoholisteja, päihderiippuvaisia, tunnevammaisia, väkivaltaisia tms. "

Se on varmaankin totta, että eronneissa on - sukupuoleen katsomatta - enemmän tuolla tavalla ongelmaisia tai viallisia kuin liitoissaan toisen kuolemaan asti pysyvissä. Toisaalta on vaikea sanoa kuinka moni eroaa siksi, ettei yleisesti sovellu parisuhteeseen ja kuinka moni vain siksi, ettei ollut yhteensopiva ex-puolisonsa kanssa. Osassa eroista ero on selkeästi toisen osapuolen syy ja syyllinen osapuoli voi olla nainenkin.

"Tai sitten on niitä ikisinkkuja suystä tai toisesta. Itse olen ihan ok näköinen, mutta en niin erityinen että niille kunnollisille, huomaavaisille ja fiksuille miehille kelpaisin."

Mitä tarkoitat "fiksulla" tässä yhteydessä? Sellaista, joka käyttäytyy haluamallasi tavalla? Tai sellaista, jolla ei ole noita ym. ongelmia?

"Joo seksiin varmaan kelpais ja joku lohduttikim minua tuossa taannoin ettei se ero nyt niin kova asia ole, että kyllä nainen aina seksiä halutessaan saa. Tosi hieno kommentti, teki mieli kysyäkin tuolta naimisissa olevalta, että et säkään varmaan sitten lähelles ketn muutoin haluaisi. Itse kun ei pelkkä seksi todellakaan kiinnosta."

Ymmärrän oikein hyvin nuo ajatukset.

"Toki seksi on mielestäni tärkeä osa parisuhdetta ja kun itse huolehdin itsestäni niin en todellakaan mitään erektiovaikeuksista kärsivää plösöäijää vietelleni halua. Edelliselle kirjoittajalle sanoen, että vanhoilla miehillä ei tee mitään, jos sekään ei pelaa. Vanhat naiset sensijaan voi sit tarvittaessa käyttää luikkaria. "

Kyllä vanhakin mies voi olla naiselle oikein hyödyllinen, vaikka olisi erektiovaikeuksia. Rahan ja statuksen voima on sellainen. Vanhan naisen kanssa voi seksi onnistua mekaanisesti liukkarin avulla mutta toisaalta niitä erektio-ongelmiakin voi tulla helpommin vanhan kanssa, koska vanha nainen ei kiihota yhtä voimakkaasti kuin nuori. Naisten itse asiassa kannattaa painottaa miehen kykyä ja halua olla hyödyksi naiselle, koska yksinhuoltajuus ainakaan ilman kunnon elatusapua on todella rankkaa ja kautta aikojen se on ollut nykyistä vielä paljon rankempaa. Mutta siksi naisten kanssa ei miesten kannatakaan pariutua tullakseen rakastetuksi omana itsenään. Alussa voi miehestä siltä tuntuakin, että nainen on oikeasti kiinnostunut hänestä ihmisenä mutta sellaiset illuusiot karisevat monessa tapauksessa, kun on sitouduttu ja monenlaiset velvollisuudet painavat päälle. Luonnon järjestys on sellainen, että miehet rakastavat uhrautuvasti naisia ja lapsia ja naiset lapsia. Lapset ovat suunnattoman tarvitsevia ja vaativia vanhempiaan kohtaan ja naiset ovat tarvitsevia miehiä kohtaan. Ongelmallista on, että miehilläkin on yleisinhimillinen tarve tulla rakastetuksi omana itsenään ja että huomattavan moni nainen on niin valistumaton, ettei ymmärrä tätä ja pyrkii säälimättä muokkaamaan miehestään omien tarpeidensa mukaisen. Joillakin miehilläkin on tuota sairautta mutta naisilla tuollainen asenne on paljon yleisempi, koska se sopii vallitseviin yleisiin odotuksiin.

"Ja mitä tulee rahoihin niin en todellakaan mitään äijää halua elättää ja olla niin, että suurin rahoihini pääsisi käsiksi, mutta aivan niinkuin edellisellä äijällä vaimonsa ja minulla mieheni pitää huolen siitä, että eron jälkeen sellaista rahaongelmaa ei ole. Ei raha ketään onnelliseksi tee, perinnötkin aiheuttaa pelkkää riitaa yleensä suvuissa."

Et halua elättää ketään "äijää" ja haluat välttää sellaisen pääsyä rahoihisi käsiksi mutta toisaalta olet sitä mieltä, että raha ei tee onnelliseksi eli ole kovin arvokas asia. Ei sinun tarvitse selitellä. Et tietenkään naisena halua luovuttaa miehelle resursseja, koska naisenluontosi mukaisesti koet, että miehellä on velvollisuus luovuttaa resursseja sinulle. Se onkin luonnon viisautta, koska perhe-elämä tulee kalliiksi. Ikä ja elämänvaihe eivät tuollaisiin odotuksiin paljon vaikuta.

"Miehet ottaa niitä nuoria naisia ja samoin ajattelen, että naisillekin se on ok, mutta nehän on sellaisia seksileikkikaluja, ei ne muuta halua."

Siis nuoret naiset seksileikkikaluja, jotka eivät halua muuta kuin seksiä itseään vanhemmilta naisilta vai että nuoremmat naiset ovat miehille vain seksileluja, joilta ei muuta haluta? En usko, että kumpikaan väite pitää paikkansa. Moni viisikymppinen nuorekas ja tavallista varakkaampi mies ottaa kolmekymppisen vaimon, koska kolmekymppinen on jo aikuinen mutta vielä kykenee saamaan lapsia eikä ole vielä rupsahtanut.

Lue lisää

"Moni viiskymppinen mies ottaa kolmekymppisen naisen..." Mitenhän tämä skenaario toteutuu, kun moni kolmekymppinen nainen ei ota viiskymppistä miestä. Voin sanoa, että sen ikäisen mielestä viiskymppinen äijä, joka kuvittelee jotain on oksettava. Sillä kolmekymppisellä on sen ikäinen isä. Ja mitä viiskymppisen äijän seksikkyyteen tulee... Tarviiko mun kertoa vai osaatko päätellä?

Tasa-arvolisäys. Tunnelukkoisuus on yleistä myös jätetyille naisille. Erona ehkä se, että naiset vetäytyvät kokonaan "kilpailusta" (joka on vain ajatus naisten päässä, kuten sinunkin) ja jäävät surkuttelemaan kohtaloaan negatiivisten ajatustensa sekaan "ei minua kukaan huoli - ei ainakaan kukaan fiksu mies" "olen vanha ja ruma". Se on siskot niin, että ellei arvosta itseään, ei sitä muutkaan tee.

Ei tässä silti tarvita pelkkää positiivisuushöpötystä. Jos kuule ihminen on ajatellut ties mitä asioita positiivisesti toes mistä jutuista niin millä perusteella sen pitäis kerta toisen jälkeen positiivisesti ajatella, että kyllä tämä tästä kunhan nyt vain haetaan ne positiiviset jutut. Paljon helpommalla pääsee, kun hyväksyy yksinäisyyden, putsaa ex-kumppanin köyhäksi ja hankkii maksullisen gigolon, joka hellii sinua niinkuin haluat tai sitten nuoren miehen, joka innokkaasti jaksaa peuhata. Ai, mutta helvetti, noitahan vois tehdä ilman liiton rikkomista, kylläpä me naiset ollaan typeriä.

pannaanmenemään kirjoitti:

Ei tässä silti tarvita pelkkää positiivisuushöpötystä. Jos kuule ihminen on ajatellut ties mitä asioita positiivisesti toes mistä jutuista niin millä perusteella sen pitäis kerta toisen jälkeen positiivisesti ajatella, että kyllä tämä tästä kunhan nyt vain haetaan ne positiiviset jutut. Paljon helpommalla pääsee, kun hyväksyy yksinäisyyden, putsaa ex-kumppanin köyhäksi ja hankkii maksullisen gigolon, joka hellii sinua niinkuin haluat tai sitten nuoren miehen, joka innokkaasti jaksaa peuhata. Ai, mutta helvetti, noitahan vois tehdä ilman liiton rikkomista, kylläpä me naiset ollaan typeriä.

Lue lisää

Miksi täällä jankutetaan tuota "hyväksyy yksinäisyyden" lorua?
Viihdyn toki omassa seurassani, mutta niin myös ihanan mieheni, aikuisten lasteni, ystävien ja sukulaisten seurassa. Jopa ex-miehen sukulaisten :D!

Asennevamma?

Löytää kyllä uusia, työpaikalta tulee hyviä ehdokkaita.Halut aloittaa uuden kanssa toinen ongelma.

Jospa sun patonkis on vaan liian pieni....

5987 kirjoitti:

Jospa sun patonkis on vaan liian pieni....

REPS -asennevammainen minipatonki :D

"Olen siis hyvin onnellinen, että sain kokea vähän tätä "villiä sinkkuelämää" ja hiukan myös vahingoniloinen naisille siitä, että osat ovat vaihtuneet.

Luulen, että keski-ikäisten miesten sitoutumishaluttomuus johtuu juuri noista nuoruuden traumoista, jolloin sai sivusta seurata, kun komeat pojat veivät kaikki naiset. "

Naisena minulle on käynyt myös noin. Miehet ovat keski-iässä paljon kiinnostuneempia kuin nuoruudessani. Olin kyllä eri tyylinen ja näköinen, luonne sama. Olen myös nauttinut siitä, että olenkin yllättävästi ollut aika suosittu.

Minä en ole sillä tavalla huomion perään, että se olisi tärkeä juttu ja minun tarvitsisi sitä jotenkin hakea. Saan huomiota kyllä, mutta paljon, paljon tärkeämpi juttu olisi rakastava ja lämmin, luotettava ihminen lähellä ja tietty kaverit. Ite tuli vähän sellaista menovaihetta parisuhteeni ollessa huonoissa kantimissa, baareissa tuli enempi käytyä, mutta en mä siellä pokailemassa/pokailtavana ollut vaan lähinnä kotoa pakenemista ja vähän varmaan sellaista tarvetta suurempaan hauskanpitoon. En oo koskaan suuremmin baareissa ja yökerhoissa viihtynyt, edes nuorena. Mutta tottakai kaveteiden kanssa on auska joskus fiilistellä ja joraamasakin käydä. Lisäksi tykkään välillä käydä keikoilla, teatterissa, leffassa ym.ja kokeilla kaikenmoista uutta ja hulluakin, mutta tarviin myös holjaisuutta ja rauhaa, luonnossa oleskelua ja samoilua. Vaikeenhan tästä varmaan osin tekee ihmisten mustavalkoisuus. Joku totesikin, että joku ettii mökillä viihtyvää, kalastukseen kumppania. Kyllä ite noihinkin voisin lähteä ja tykkäisinkin, mutta en koko aikaa. Mun mielestä toisen mieliksikin voi liin tehdä juttuja ja toisaalta kun kokeilee jotain uutta voi huomata vaikka tykkäävänsä siitä. Ja toki osaa jutuista voi tehdä kavereiden kanssa.

Kirjoitat Tahvo aika samalla tavalla kuin mies69, joka myös näki ettei tarvitse naista mihinkään muutakuin seksiin. Tuo minun mielestäni juuri on yksi niistä tunnevammaisuuden muotoja, joka karsii paljon miehiä sopivien kumppaniehdokkaiden listalta. Sori, mutta minulle et pysty selittämään sitä, että tuntuisi hyvältä istua jonkun lähellä, katsoa silmiin, paijailla, tehdä yhdessä juttuja ym. Naisella ei ole sinulle mitään annettavaa- mitä tarkoitat sillä entä että parisuhde on liian hankalaa? Mikä tekee parisuhteesta niin hankalan. Väärä ihminen tietty, mutta itse parisuhteesta. Vaikka ihminen käy työssä, tapaa ystäviä, harrastaa niin etkö tai eikö miehet sitten kaipaa lähelleen ihmistä, jolle voi jakaa ne painavimmat asiat, suurimmat ilot vai onko tämä tosiaan naisten harhaa? Valitettavasti en minäkään oikein usko, että näin olisi vaan ihmiset nykyään vaan lisääntyy jauuten on se oma maailma.
Ehkä tämä naisten ja miesten välinen ajattelueroavaisuus tulee näkyviin myös siinä, että useat miehet ovat sanoneet pettämisen olevan se suurin ja joskus se ainoa hyväksyttäväkin syy eroon. Itselle tulee mieleen lukuisia pahempia syitä eroon. En näe yhtä sukuelinten välistä hinkausta jonkun vaikka satunnaisen ihmisen kanssa suoritettuna maailman kamalimpana asiana (voi toki kertoa omasta tärähtyneisyydestäni), mutta useammille miehille olisi. Ihmettelen, en toki väheksy pettämisen seurauksia. Mutta ehkä tämä kertoo naisten ja miesten välisistä eroista. Miehille seksi ja toisen omistaminen on tärkeintä, kun taas naiselle tunteet on merkittävämmät.

aloitusonfaktaa kirjoitti:

Kirjoitat Tahvo aika samalla tavalla kuin mies69, joka myös näki ettei tarvitse naista mihinkään muutakuin seksiin. Tuo minun mielestäni juuri on yksi niistä tunnevammaisuuden muotoja, joka karsii paljon miehiä sopivien kumppaniehdokkaiden listalta. Sori, mutta minulle et pysty selittämään sitä, että tuntuisi hyvältä istua jonkun lähellä, katsoa silmiin, paijailla, tehdä yhdessä juttuja ym. Naisella ei ole sinulle mitään annettavaa- mitä tarkoitat sillä entä että parisuhde on liian hankalaa? Mikä tekee parisuhteesta niin hankalan. Väärä ihminen tietty, mutta itse parisuhteesta. Vaikka ihminen käy työssä, tapaa ystäviä, harrastaa niin etkö tai eikö miehet sitten kaipaa lähelleen ihmistä, jolle voi jakaa ne painavimmat asiat, suurimmat ilot vai onko tämä tosiaan naisten harhaa? Valitettavasti en minäkään oikein usko, että näin olisi vaan ihmiset nykyään vaan lisääntyy jauuten on se oma maailma.
Ehkä tämä naisten ja miesten välinen ajattelueroavaisuus tulee näkyviin myös siinä, että useat miehet ovat sanoneet pettämisen olevan se suurin ja joskus se ainoa hyväksyttäväkin syy eroon. Itselle tulee mieleen lukuisia pahempia syitä eroon. En näe yhtä sukuelinten välistä hinkausta jonkun vaikka satunnaisen ihmisen kanssa suoritettuna maailman kamalimpana asiana (voi toki kertoa omasta tärähtyneisyydestäni), mutta useammille miehille olisi. Ihmettelen, en toki väheksy pettämisen seurauksia. Mutta ehkä tämä kertoo naisten ja miesten välisistä eroista. Miehille seksi ja toisen omistaminen on tärkeintä, kun taas naiselle tunteet on merkittävämmät.

Lue lisää

Hyviä pointteja tuot esille ja olenhan minäkin välillä noita miettinyt ja ehkäpä......ehkäpä olen vaan tunnevammainen jollain tavalla.
Minä nyt en tainnut kirjoittaa seksistä mitään ja minulle on aivan sama harrastaako joku yhden yön juttuja vai ei. Minä en niistä juuri saa mitään ja siksi en niitä viitsii harrastaa....pidän kyllä seksistä eikä ole ongelmia asian kanssa mutta vaatii todella oikean henkilön jonka kanssa tehdä sitä. Parisuhteissa jossa olen ollut lähes 30-vuotta elämästäni en koskaan.....siis en koskaan pettänyt puolisoani....not my way to go!
En kyllä oikeasti tunne että tarvitsen parisuhteen tunteakseni suuria tunteita, näitä tunteita tunnen lasten, lastenlasten ja joskus jopa duunikavereiden kanssa ja en todellakaan syö kuormasta jos nyt joku näin ajatttelee. Minusta on mukava tulla kotiin tyhjään kotiin ja herätä aamulla rauhassa yksin.
Parisuhteen monimutkaisuudesta ehkä voisi mainita että kun koskaan ei ole hyvä näin. Koko ajan on tyytymättömyyttä johonkin ja mikää ei riitä. Lisäksi halutaan muuttaa toista....ei, ei näin!! Ihmisen personallisuutta ei pidä manipuloida koska kaikki tiedämme sisissämme että se ei johda mihinkään hyvään. Vaikea näitä on sanoiksi pukea ja jokainen kai ajattelee omalla tavalla asioista.

Tahvo52 kirjoitti:

Hyviä pointteja tuot esille ja olenhan minäkin välillä noita miettinyt ja ehkäpä......ehkäpä olen vaan tunnevammainen jollain tavalla.
Minä nyt en tainnut kirjoittaa seksistä mitään ja minulle on aivan sama harrastaako joku yhden yön juttuja vai ei. Minä en niistä juuri saa mitään ja siksi en niitä viitsii harrastaa....pidän kyllä seksistä eikä ole ongelmia asian kanssa mutta vaatii todella oikean henkilön jonka kanssa tehdä sitä. Parisuhteissa jossa olen ollut lähes 30-vuotta elämästäni en koskaan.....siis en koskaan pettänyt puolisoani....not my way to go!
En kyllä oikeasti tunne että tarvitsen parisuhteen tunteakseni suuria tunteita, näitä tunteita tunnen lasten, lastenlasten ja joskus jopa duunikavereiden kanssa ja en todellakaan syö kuormasta jos nyt joku näin ajatttelee. Minusta on mukava tulla kotiin tyhjään kotiin ja herätä aamulla rauhassa yksin.
Parisuhteen monimutkaisuudesta ehkä voisi mainita että kun koskaan ei ole hyvä näin. Koko ajan on tyytymättömyyttä johonkin ja mikää ei riitä. Lisäksi halutaan muuttaa toista....ei, ei näin!! Ihmisen personallisuutta ei pidä manipuloida koska kaikki tiedämme sisissämme että se ei johda mihinkään hyvään. Vaikea näitä on sanoiksi pukea ja jokainen kai ajattelee omalla tavalla asioista.

Lue lisää

"Minusta on mukava tulla kotiin tyhjään kotiin"
Juuri näin, niin minustakin ja monesta muusta.

Minua huomattavasti nuorempi naisystäväni asuu erikseen miehensä kanssa, vaikka heillä on lapsia. Tai pikemminkin juuri siksi. Molemmilla työ, jossa vaaditaan täydellistä keskittymistä. Jakamalla vastuun lapsista vuoroviikoiksi, kumpainenkin pystyy keskittymään töihinsä (ja itseensä) täysillä joka toisen viikon.

aloitusonfaktaa kirjoitti:

Kirjoitat Tahvo aika samalla tavalla kuin mies69, joka myös näki ettei tarvitse naista mihinkään muutakuin seksiin. Tuo minun mielestäni juuri on yksi niistä tunnevammaisuuden muotoja, joka karsii paljon miehiä sopivien kumppaniehdokkaiden listalta. Sori, mutta minulle et pysty selittämään sitä, että tuntuisi hyvältä istua jonkun lähellä, katsoa silmiin, paijailla, tehdä yhdessä juttuja ym. Naisella ei ole sinulle mitään annettavaa- mitä tarkoitat sillä entä että parisuhde on liian hankalaa? Mikä tekee parisuhteesta niin hankalan. Väärä ihminen tietty, mutta itse parisuhteesta. Vaikka ihminen käy työssä, tapaa ystäviä, harrastaa niin etkö tai eikö miehet sitten kaipaa lähelleen ihmistä, jolle voi jakaa ne painavimmat asiat, suurimmat ilot vai onko tämä tosiaan naisten harhaa? Valitettavasti en minäkään oikein usko, että näin olisi vaan ihmiset nykyään vaan lisääntyy jauuten on se oma maailma.
Ehkä tämä naisten ja miesten välinen ajattelueroavaisuus tulee näkyviin myös siinä, että useat miehet ovat sanoneet pettämisen olevan se suurin ja joskus se ainoa hyväksyttäväkin syy eroon. Itselle tulee mieleen lukuisia pahempia syitä eroon. En näe yhtä sukuelinten välistä hinkausta jonkun vaikka satunnaisen ihmisen kanssa suoritettuna maailman kamalimpana asiana (voi toki kertoa omasta tärähtyneisyydestäni), mutta useammille miehille olisi. Ihmettelen, en toki väheksy pettämisen seurauksia. Mutta ehkä tämä kertoo naisten ja miesten välisistä eroista. Miehille seksi ja toisen omistaminen on tärkeintä, kun taas naiselle tunteet on merkittävämmät.

Lue lisää

"eikö miehet sitten kaipaa lähelleen ihmistä, jolle voi jakaa ne painavimmat asiat, suurimmat ilot vai onko tämä tosiaan naisten harhaa?"

Naisena en kaipaa miestä lähelleni jakamaan iloja ja asioita. Niitä voi tehdä muidenkin ihmisten kanssa. Haluan miehen vain ja ainoastaan sulostuttamaan elämääni ;). Mies on extraa hänen itsensä vuoksi. Ei jotain mitä minä tarvitsen.

aloitusonfaktaa kirjoitti:

Kirjoitat Tahvo aika samalla tavalla kuin mies69, joka myös näki ettei tarvitse naista mihinkään muutakuin seksiin. Tuo minun mielestäni juuri on yksi niistä tunnevammaisuuden muotoja, joka karsii paljon miehiä sopivien kumppaniehdokkaiden listalta. Sori, mutta minulle et pysty selittämään sitä, että tuntuisi hyvältä istua jonkun lähellä, katsoa silmiin, paijailla, tehdä yhdessä juttuja ym. Naisella ei ole sinulle mitään annettavaa- mitä tarkoitat sillä entä että parisuhde on liian hankalaa? Mikä tekee parisuhteesta niin hankalan. Väärä ihminen tietty, mutta itse parisuhteesta. Vaikka ihminen käy työssä, tapaa ystäviä, harrastaa niin etkö tai eikö miehet sitten kaipaa lähelleen ihmistä, jolle voi jakaa ne painavimmat asiat, suurimmat ilot vai onko tämä tosiaan naisten harhaa? Valitettavasti en minäkään oikein usko, että näin olisi vaan ihmiset nykyään vaan lisääntyy jauuten on se oma maailma.
Ehkä tämä naisten ja miesten välinen ajattelueroavaisuus tulee näkyviin myös siinä, että useat miehet ovat sanoneet pettämisen olevan se suurin ja joskus se ainoa hyväksyttäväkin syy eroon. Itselle tulee mieleen lukuisia pahempia syitä eroon. En näe yhtä sukuelinten välistä hinkausta jonkun vaikka satunnaisen ihmisen kanssa suoritettuna maailman kamalimpana asiana (voi toki kertoa omasta tärähtyneisyydestäni), mutta useammille miehille olisi. Ihmettelen, en toki väheksy pettämisen seurauksia. Mutta ehkä tämä kertoo naisten ja miesten välisistä eroista. Miehille seksi ja toisen omistaminen on tärkeintä, kun taas naiselle tunteet on merkittävämmät.

Lue lisää

"Ehkä tämä naisten ja miesten välinen ajattelueroavaisuus tulee näkyviin myös siinä, että useat miehet ovat sanoneet pettämisen olevan se suurin ja joskus se ainoa hyväksyttäväkin syy eroon. Itselle tulee mieleen lukuisia pahempia syitä eroon."

Tuo on kyllä puhtaasti yksilöllistä mikä vaikuttaa eroon ja sen syyksi. Turhaa sukupuolten vastakkainasettelua. Eroon on myös paljon syitä. Eri asia tuleeko ne ja kannattaako niitä edes tuoda erotessa esille. Monesti etenkin nainen saisi vain mustan silmän, taas kerran.

Pisti silmään tuo kommentti kuinka kummallakin on vaativa työ ja halutaan keskittyä töihin eikä voida asua yhdessä. No ensiksikin eihän sihteessa tarvitse asua yhdessä, toiseksi vaikka olisi herkkäuninen niin ei mielestäni sulje pois sitä, että ei voisi asua yhdessä jonkun kanssa. Onhan sitä eri huoneita, korvatulppia ym. Mun mielestä mistä tahansa saa ties kuinka suuren ongelman, jos haluaa.
Kaikki ei tietty kaipaa ihmistä, jolle puhua syvimpiä ajatuksia tunteita, iloja, suruja ja pettymyksiä siis jakaa asioita. Ja niinkuin joku sanoi, että sen voi tehdä kaverilleen niin ihmiset on varmaan siinä erilaisia. Mä tykkäisin kumppanille jutella niistä. Mun on lisäksi ihan kaikista jutuista vaikea avautua monelle. Itellä ei myöskään ole kavereita tms.joille voisi hädän keskellä soitella esim.yöllä, joskus miettinyt vähän kaihollakin tuollaisten ihmisten onnekkuutta. Itse sairaana sain sen todeta, eikä siinä mitään selviän asioista itsekin eli en tartte siihen riippaa (huonon parisuhdetilanteeni vuoksi opettelin itsekseen selviämistä terapiassakin), mutta onhan asioiden jakaminen mukavampaa. En toki kaikista asioista itsekseen oo menny, on ystäviäkin ollut tukena.

aloitusonfaktaa kirjoitti:

Pisti silmään tuo kommentti kuinka kummallakin on vaativa työ ja halutaan keskittyä töihin eikä voida asua yhdessä. No ensiksikin eihän sihteessa tarvitse asua yhdessä, toiseksi vaikka olisi herkkäuninen niin ei mielestäni sulje pois sitä, että ei voisi asua yhdessä jonkun kanssa. Onhan sitä eri huoneita, korvatulppia ym. Mun mielestä mistä tahansa saa ties kuinka suuren ongelman, jos haluaa.
Kaikki ei tietty kaipaa ihmistä, jolle puhua syvimpiä ajatuksia tunteita, iloja, suruja ja pettymyksiä siis jakaa asioita. Ja niinkuin joku sanoi, että sen voi tehdä kaverilleen niin ihmiset on varmaan siinä erilaisia. Mä tykkäisin kumppanille jutella niistä. Mun on lisäksi ihan kaikista jutuista vaikea avautua monelle. Itellä ei myöskään ole kavereita tms.joille voisi hädän keskellä soitella esim.yöllä, joskus miettinyt vähän kaihollakin tuollaisten ihmisten onnekkuutta. Itse sairaana sain sen todeta, eikä siinä mitään selviän asioista itsekin eli en tartte siihen riippaa (huonon parisuhdetilanteeni vuoksi opettelin itsekseen selviämistä terapiassakin), mutta onhan asioiden jakaminen mukavampaa. En toki kaikista asioista itsekseen oo menny, on ystäviäkin ollut tukena.

Lue lisää

Aloitus ei ole faktaa, koska miehet eivät löydä uutta suhdetta sen helpommin kuin naisetkaan. Suhteen löytyminen ei ole sukupuolisidonnaista. Eikä läheskään kaikki naiset kuten aloittaja, vähättele ja luokittele miehiä omien stereotypioiden mukaan. Taitaa tosin aloittaja luokitella itsensäkin naistyypiksi, joka ei arvosta itseään, mutta siitä huolimatta suuri osa naisista arvostaa niin itseään kuin miehiäkin.

Yhtäkaikki, jokainen vain haluaa parisuhteilta eri asioita ja toteuttaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Joku valittaa, monet toimivat ja rakentavat.

Totta, parisuhteessa ei tarvitse asua yhdessä. Minä ja miesystävänikään emme asu. Mutta se on molempien täysin vapaaehtoinen valinta (vapaaehtoisuus on se mille suhde ylipäänsä rakentuu). "Voisimme" jos sitä haluaisimme. Joskin myös ymmärrän muiden yhdessä asumisen ongelmia. Kumppanin kuorsaaminen/vuorotyö/eri elämänrytmi on todella häiritsevä ongelma - yleensä naiselle. Se ei ole "tehty ongelma" kuten väität. Kaikilla ei ole ylimääräistä makuuhuonetta - siis suurimmalla osalla ei ole, ainakaan pk-seudulla. Jos on, niin äänieristys on olematon eikä se siten poista koko ongelmaa. Mikäli samassa asunnossa nukutaan, niin vaikka olisi minkälaiset korvatulpat, herää kumppanin herätyskellon soittoon, eikä ainoastaan kumppanin, vaan kaikkien muidenkin asunnossa asuvien, kuten lasten, herätykseen .

Ja kumppani ei välttämättä herää omaan herätykseensä, vaikka hänellä ei olisi korvatulppia (teineistä puhumattakaan). Mikäli taas käyttää todella järeitä korvatulppia, niin ei itse herää herätykseensä. Puhumattakaan siitä, ettei läheskään kaikki voi käyttää tulppia ollenkaan, syystä tai toisesta.

Itselläni on vaativa työ, ihanat ja mukavat työkaverit, joista suuri osa on myös ystäviäni. Jostain syystä tällä hetkellä kaikilla läheisillä työkaveriystävillä sekä myös parilla muulla ystävällä, yhdellä aikuisella lapsella on suuria ongelmia eri sairauksien/tai muun elämänsä/ihmissuhteidensa kanssa, sekä erityisesti jaksamisessa. Myös itse olen toipumassa työuupumuksesta. Ollut jo pari vuotta. Lisäksi hoidan vanhan äitini asioita ja seuraan miesystäväni haasteita hänen päihdetyössään. Voin sanoa, että minulla useita ystäviä, ml. miesystävä, joille voin soittaa vaikka yöllä, ja joiden kanssa voin puhua ihan mistä vain, käsitellä ihan mitä vain. Usein hyvin rankkojakin asioita. näin olen tehnytkin. Samoin ystäväni avautuvat minulle aivan käsittämättömän vaikeista asioista. Minusta se on erittäin antoisaa, rakastan sitä, mutta toisaalta se on todella kuluttavaa, rasittavaa ja väsyttävää. Minussa suurin vika on, että olen yliempaattinen. Imen muiden murheet, tilanteet ja kaikenlaiset draamat itseeni kuin sieni, mietin ja pyörittelen niitä. Minun onkin ollut pakko itseäni suojatakseni ja jaksaakseni kuunnella ystäviä toisinaan vain toisella korvalla, ja viettää aikaa itsekseni enemmän. Asioiden jakamisellakin on siis puolensa ja puolensa.

Ymmärrän yskän. En ole ap, mutta ketjussa on paljon yviä vastauksia. Parisuhteeseen kaipaavissa miehissäkin kun on suuri osa niitä, jotka ovat sitten parisuhteeseen kelpaamattomia. Moni toikin ketjussa esiin nykypäivän minäminä asenteen sekä sen, että avioliitossa kestetään ties mitä, esimerkkinä tuolla oli nuo kuorsaukset, herätyskellot. Itekin tiedän liitossa olevia ihmisiä, jotka kärsii huonoista unista eikä kuitenkaan mieti mitään ratkaisuja esimerkiksi nukkumista toisessa huoneessa, mutta sitten eron jälkeen uusissa suhteissa ei edes yritetä mitn kompromisseja, muistetaan vaan kärsimykset ja ajatellaan, että tämäkin suhde on sellainen. Mua mietityttää vähän sellainenkin juttu, kun nelikymppinen ja itseasiassa viisikymppinenkin on oikeastaan vielä aika nuoressa iässä, jos ajatellaan ihmisten keski-ikää siellä kahdeksan-yhdeksänkymmenen tienoilla niin mites sitten sellaiset ihmisten yhteiset kokemukset eläkeiässä. Lisäksi onko yhteiskunta sitten yli nelikymppusten osalta julmasti muuttunut vain hyvin pärjäävien, arvoilta kovaksi yhteiskunnaksi. Vain menestyneet pärjää ja sitten on kakkosluokan kansalaiset. Kelle tahansa voi käydä miten tahansa. Ennen aikaan oli se kumppani siinä vieressä. Entä nyt sitten? Miten sen hoidatte? Yksinäisyydessä, lapset hoitaa, monella taitaa olla vähän jos lainkaan lapsia.
No joo, mutta alkukysymykseen vielä, että rakkausvalmentaja Mia Halonen (jos oikein muistan nimen) niin hänkin eronsa jälkeen nelikymppisenä huomasi kuinka vaikea hyvää miestä on löytää. Hän onneksi löysi ulkomailta sen. Ketju on herättänyt vahvasti mieleeni sen, että jos se aikuisiän parisuhde/liitto, jossa lapsia tehdään kariutuu niin se on kohtalosi loppuelämäsi suhteilla enemmän tai vähemmän kevyesti. Se oli siinä. Järjellä ajateltuna huonossakin liitossa kannattaa pysyä ja jos ei toisen lähellä pysty oleen tai läheisyyttä saa niin hakee sitten rinnakkaissuhteita, joista saa sitä läheisyyttä ja hellyyttä. Sorry, tämä näyttää olevan nykyajan ihmisten suhdetrendi.

noillakomennään kirjoitti:

Ymmärrän yskän. En ole ap, mutta ketjussa on paljon yviä vastauksia. Parisuhteeseen kaipaavissa miehissäkin kun on suuri osa niitä, jotka ovat sitten parisuhteeseen kelpaamattomia. Moni toikin ketjussa esiin nykypäivän minäminä asenteen sekä sen, että avioliitossa kestetään ties mitä, esimerkkinä tuolla oli nuo kuorsaukset, herätyskellot. Itekin tiedän liitossa olevia ihmisiä, jotka kärsii huonoista unista eikä kuitenkaan mieti mitään ratkaisuja esimerkiksi nukkumista toisessa huoneessa, mutta sitten eron jälkeen uusissa suhteissa ei edes yritetä mitn kompromisseja, muistetaan vaan kärsimykset ja ajatellaan, että tämäkin suhde on sellainen. Mua mietityttää vähän sellainenkin juttu, kun nelikymppinen ja itseasiassa viisikymppinenkin on oikeastaan vielä aika nuoressa iässä, jos ajatellaan ihmisten keski-ikää siellä kahdeksan-yhdeksänkymmenen tienoilla niin mites sitten sellaiset ihmisten yhteiset kokemukset eläkeiässä. Lisäksi onko yhteiskunta sitten yli nelikymppusten osalta julmasti muuttunut vain hyvin pärjäävien, arvoilta kovaksi yhteiskunnaksi. Vain menestyneet pärjää ja sitten on kakkosluokan kansalaiset. Kelle tahansa voi käydä miten tahansa. Ennen aikaan oli se kumppani siinä vieressä. Entä nyt sitten? Miten sen hoidatte? Yksinäisyydessä, lapset hoitaa, monella taitaa olla vähän jos lainkaan lapsia.
No joo, mutta alkukysymykseen vielä, että rakkausvalmentaja Mia Halonen (jos oikein muistan nimen) niin hänkin eronsa jälkeen nelikymppisenä huomasi kuinka vaikea hyvää miestä on löytää. Hän onneksi löysi ulkomailta sen. Ketju on herättänyt vahvasti mieleeni sen, että jos se aikuisiän parisuhde/liitto, jossa lapsia tehdään kariutuu niin se on kohtalosi loppuelämäsi suhteilla enemmän tai vähemmän kevyesti. Se oli siinä. Järjellä ajateltuna huonossakin liitossa kannattaa pysyä ja jos ei toisen lähellä pysty oleen tai läheisyyttä saa niin hakee sitten rinnakkaissuhteita, joista saa sitä läheisyyttä ja hellyyttä. Sorry, tämä näyttää olevan nykyajan ihmisten suhdetrendi.

Lue lisää

Minä luulen että on parisuhdeihmisiä ja eiparisuhdeihmisiä, niin miehissä kuin naisissakin. Minä olen ollut avioliitossa, minulla on jälkikasvua ja olen elänyt normaalia keskiluokkaista perhe-elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna minun elämäni oli parikymmentä vuotta sitä mitä itsepäinen ja minuun fiksoitunut nainen halusi.

En minä muista haaveilleeni tai kaivanneeni nuorempana mitään sellaista, minä vain ajauduin yhden naisen unelmaan elämästä. Rehellisesti sanottuna tunsin eläväni minulle vieraan ihmisen elämää, jossain vaiheessa jopa kuvittelin että näin sen elämän kuuluukin mennä. Ero oli lopulta minulle helppo ja välttämätön, olin täysin vieraantunut omasta elämästäni.

En koe olevani erityisemmin itsekäs minäminä-ihminen, vaan enemmänkin ihminen joka asettaa muiden tarpeet etusijalle. Eron jälkeen olen käsittänyt ettei minulla ole nyt, sen enempää kuin koskaan aikaisemminkaan ollut tarvetta parisuhteelle. Elämä on ihan kivaa näin.

Minä en ymmärrä tällaista ihmisten vastakkainasettelua, mustavalkoista parisuhde tai sitten ei lainkaan parisuhdetta. Ajattelua jonka mukaan parisuhde on ihan perseestä ja kaikki siinä huonoa tai yksinolo on ihan perseestä. Mitäpä rakkaus, ai niin teini-ikäisten höttöä.

eiummarraei kirjoitti:

Minä en ymmärrä tällaista ihmisten vastakkainasettelua, mustavalkoista parisuhde tai sitten ei lainkaan parisuhdetta. Ajattelua jonka mukaan parisuhde on ihan perseestä ja kaikki siinä huonoa tai yksinolo on ihan perseestä. Mitäpä rakkaus, ai niin teini-ikäisten höttöä.

Lue lisää

Rakkaus on parisuhteesta haaveilua.

No voi helvetti kuule, ystävät.tärkeämpiä raahasiko se entinen vaimosi sinut väkisin alttarille, kun naimisiin piti mennä. Jos jo viisivuotiaana tiesit, että et halua parisuhdetta niin sit menit kuitenkin naimisiin. Ihan vaanko sen takia, että niin kuuluu tehdä ja se näyttää hyvältä muidenkin silmissä olla kuuliainen ja kelpo kansalainen. Tajuatko ollenkaan, että veit vaimosi parhaat päivät eikä hänellä myöhemmällä iällä eronneena ja lapsia saaneena ole enää samanlaisia, jos ollenkaan mahdollisuuksia parisuhteeseen ja kunnon mieheen. Vanhempana tyydytään siihen mitä saadaan tai ollaan ilman. Häpeäisit kuule.

siiseioototta kirjoitti:

No voi helvetti kuule, ystävät.tärkeämpiä raahasiko se entinen vaimosi sinut väkisin alttarille, kun naimisiin piti mennä. Jos jo viisivuotiaana tiesit, että et halua parisuhdetta niin sit menit kuitenkin naimisiin. Ihan vaanko sen takia, että niin kuuluu tehdä ja se näyttää hyvältä muidenkin silmissä olla kuuliainen ja kelpo kansalainen. Tajuatko ollenkaan, että veit vaimosi parhaat päivät eikä hänellä myöhemmällä iällä eronneena ja lapsia saaneena ole enää samanlaisia, jos ollenkaan mahdollisuuksia parisuhteeseen ja kunnon mieheen. Vanhempana tyydytään siihen mitä saadaan tai ollaan ilman. Häpeäisit kuule.

Lue lisää

"Tajuatko ollenkaan, että veit vaimosi parhaat päivät."

Eiköhän tuossa liitossa huvennut molemmilla yhtä paljon aikaa, en koe olevani tarinan konna.

ystävät.tärkeämpiä kirjoitti:

Minä luulen että on parisuhdeihmisiä ja eiparisuhdeihmisiä, niin miehissä kuin naisissakin. Minä olen ollut avioliitossa, minulla on jälkikasvua ja olen elänyt normaalia keskiluokkaista perhe-elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna minun elämäni oli parikymmentä vuotta sitä mitä itsepäinen ja minuun fiksoitunut nainen halusi.

En minä muista haaveilleeni tai kaivanneeni nuorempana mitään sellaista, minä vain ajauduin yhden naisen unelmaan elämästä. Rehellisesti sanottuna tunsin eläväni minulle vieraan ihmisen elämää, jossain vaiheessa jopa kuvittelin että näin sen elämän kuuluukin mennä. Ero oli lopulta minulle helppo ja välttämätön, olin täysin vieraantunut omasta elämästäni.

En koe olevani erityisemmin itsekäs minäminä-ihminen, vaan enemmänkin ihminen joka asettaa muiden tarpeet etusijalle. Eron jälkeen olen käsittänyt ettei minulla ole nyt, sen enempää kuin koskaan aikaisemminkaan ollut tarvetta parisuhteelle. Elämä on ihan kivaa näin.

Lue lisää

"Minä luulen että on parisuhdeihmisiä ja eiparisuhdeihmisiä, niin miehissä kuin naisissakin. Minä olen ollut avioliitossa, minulla on jälkikasvua ja olen elänyt normaalia keskiluokkaista perhe-elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna minun elämäni oli parikymmentä vuotta sitä mitä itsepäinen ja minuun fiksoitunut nainen halusi.

En minä muista haaveilleeni tai kaivanneeni nuorempana mitään sellaista, minä vain ajauduin yhden naisen unelmaan elämästä. Rehellisesti sanottuna tunsin eläväni minulle vieraan ihmisen elämää, jossain vaiheessa jopa kuvittelin että näin sen elämän kuuluukin mennä. Ero oli lopulta minulle helppo ja välttämätön, olin täysin vieraantunut omasta elämästäni."

Itse hakeuduin vakiintuneeseen parisuhteeseen ihan itse. Syinä olivat seksin ja läheisyyden kaipuu sekä tunne siitä, että muutoin jää paitsi jostakin tärkeästä. Avioliitto ja perhe siitä tuli, koska se oli ns. luonnollinen kehityskulku. Tämä on osoittautunut olevan aika kaukana siitä mitä ihanteellisena pitämäni elämä on, vaikka olenkin käsittääkseni hoitanut leiviskäni kunnollisesti. Aika monen keski-ikäisen miehen tavoin kaipaan aika paljon omaa rauhaa ja ennenkaikkea sitä, että saisi olla vapaana jatkuvista vaatimuksista, joita satelee eri osa-alueilla. Ajatus nuorempien naisten kanssa vehtaamisesta mahdollisen avioeron jälkeen tuntuu täysin mielettömältä. Miksi järjestäisin itseni vielä pahempaan liemeen? Eikä minulla olisi yhtään mitään mielenkiintoa ryhtyä vanhempienkaan naisten kanssa olemaan.

"En koe olevani erityisemmin itsekäs minäminä-ihminen, vaan enemmänkin ihminen joka asettaa muiden tarpeet etusijalle. Eron jälkeen olen käsittänyt ettei minulla ole nyt, sen enempää kuin koskaan aikaisemminkaan ollut tarvetta parisuhteelle. Elämä on ihan kivaa näin."

Ihanteellinen skenaario omassa elämässäni olisi varmaankin olisi ollut muutaman vuoden seurustelu nuorempana ja tuon suhteen päättyminen lievä paskan maku suuhun jättäen. Sitten loppuikä tyytyväisenä poikamiehenä.

Nelikymppisen naisen libido hiipuu?! Kaikkea sitä kuulee.
Noin tapahtuu vain aviossa oleville naisille oman miehen suhteen, ja yleensä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Jonkun toisen kanssa kyllä kiinnostaisi!
Useimmat miehet arvioivat naisen seksuaalisuutta oman haluttoman vaimon kautta. Kun vaimoa seksi ei kiinnosta, mies päättelee että ''jaahas, naiset on sitten tuollaisia, seksihalut loppuu''.
Samanaikaisesti vaimo saattaa himoita täysillä miehen kaveria tai naapurin komeaa miestä...

Herää nainen!!!!!

Lapset on aikuisia jo, ei siellä kotonasi ole enää oikeaa elämää. Ne aktiviteetit mitä kotoasi enää löytyy, olivat saatavissa jo keskiaikaisista majataloista.

Koetappa siirtyä tähän päivään ja hyväksy se tosiasia minkä miehesi on jo hyväksynyt. Mene sinne missä elämää on.

"Siinä miehen kohdalla käykin niin, että naiset sanelevat marssijärjestyksen. Ulospäin se näyttäytyy niin, että kylläpä äijä löysi nopeesti uuden...."

Hyvinkin mahdollista. Yksi kaveri on tilanteessa, jossa oma avioliitto on vähän heikoissa kantimissa. Nyt on joku naikkonen iskenyt häneen silmänsä ja tunkee jatkuvasti seuraan. Keskustelimme asiasta ja varoittelin miestä vakavasti järjestämästä itseään vaikeuksiin lankeamalla loveen. Kaveri sanoi, että tuo nainen oli sanonut lääkärien sanoneen hänelle, että omia lapsia hän ei välttämättä voi saada. Varoitin siitä, että saattoi olla paskapuhetta ja että jos vanhaa sisään-ulos -hommaa päädytään harrastamaan, niin silloin pitää olla ainakin kortsu, joka hävitetään. Mieluiten pysytään etäällä koko naisesta.

Tuota on hieman vaikea uskoa. Kotityöt eivät ole rakettitiedettä. Yksin elävän miehen kotitöissä on niin vähän tekemistä, että miehen pitää olla aivan pähkähullu, että ryhtyy avoliittoon naisen kanssa VAIN siksi, että nainen vastaa kotitöistä. Yksinäisellä miehellä on niin vähän pyykkiä ja jossain 1-2h k -asunnossa niin vähän siivottavaa, että on suorastaan naurettavan tyhmää ottaa kärsiäkseen kaikki naisen kanssa asumisen huonot puolet, MIKÄLI ottaa naisen vain välttääkseen kotityöt.

Kommentoija69 kirjoitti:

Tuota on hieman vaikea uskoa. Kotityöt eivät ole rakettitiedettä. Yksin elävän miehen kotitöissä on niin vähän tekemistä, että miehen pitää olla aivan pähkähullu, että ryhtyy avoliittoon naisen kanssa VAIN siksi, että nainen vastaa kotitöistä. Yksinäisellä miehellä on niin vähän pyykkiä ja jossain 1-2h k -asunnossa niin vähän siivottavaa, että on suorastaan naurettavan tyhmää ottaa kärsiäkseen kaikki naisen kanssa asumisen huonot puolet, MIKÄLI ottaa naisen vain välttääkseen kotityöt.

Lue lisää

Ei mies ryhdykään avoliittoon naisen kanssa vain siksi, että nainen tekee kotityöt. Vaan sen tunteen vuoksi jonka mies saa naisen tehdessä yksin vähintään kotityöt. Onko se sitten hyötysuhde, vai alistamissuhde, se riippuu eri osatekijöistä.

Ei nainenkaan ryhdy 'piiaksi' kärsiäkseen sen lisäksi miehen kanssa muista yhdessä asumisen huonoista puolista, vaan tuosta samasta syystä, hän tarvitsee suhdetta johonkin muuhun, epäterveisiin henkisiin juttuihin, ei tasa-arvoiseen parisuhteeseen.

Tuo ylläoleva kirjoittaja selvästi sanoi, että keski-iässä eroava mies "usein" hakeutuu uuteen parisuhteeseen juuri siksi, että kotityöt eivät itseltä onnistu. Voi olla, että tämä on jonkinlainen sukupolvikysymys mutta enpä usko, että on kovinkaan monia alle 60-vuotiaita miehiä, jotka ovat niin totaalisen avuttomia kotitöissä, että ottaisivat juuri siksi eronsa jälkeen uuden puolison.

"Ei nainenkaan ryhdy 'piiaksi' kärsiäkseen sen lisäksi miehen kanssa muista yhdessä asumisen huonoista puolista, vaan tuosta samasta syystä, hän tarvitsee suhdetta johonkin muuhun, epäterveisiin henkisiin juttuihin, ei tasa-arvoiseen parisuhteeseen."

No sitähän minäkin eli että ei ole uskottavaa, että keski-iässä eroava mies "usein" ottaisi puolison JUURI SIKSI, etteivät kotityöt kerta kaikkiaan onnistu. Vaatteet ja liinavaatteet voi pesettää vaikka pesulassa ja jos ei osaa imuroida, niin on varmaan jo Alzheimer liian pitkällä, jotta olisi edes oikeustoimikelpoinen. Kaupasta saa valmisruokaa.

Kotitöiden tekemisellä puolison puolesta on suuri arvo lähinnä lapsiperheissä, joissa lastenhoito, siivoaminen, pyykinpesu ja lasten koulu- ja muiden asioiden hoitaminen vie paljon aikaa ja joissa pikkulapsivaiheessa kärsitään univajeesta. Muutoin yhden aikuisen taloudenhoito sujuu erittäin pienellä vaivalla tai on kokonaan ulkoistettavissa muutamalla satasella per kuukausi.

Kommentoija69 kirjoitti:

Tuo ylläoleva kirjoittaja selvästi sanoi, että keski-iässä eroava mies "usein" hakeutuu uuteen parisuhteeseen juuri siksi, että kotityöt eivät itseltä onnistu. Voi olla, että tämä on jonkinlainen sukupolvikysymys mutta enpä usko, että on kovinkaan monia alle 60-vuotiaita miehiä, jotka ovat niin totaalisen avuttomia kotitöissä, että ottaisivat juuri siksi eronsa jälkeen uuden puolison.

"Ei nainenkaan ryhdy 'piiaksi' kärsiäkseen sen lisäksi miehen kanssa muista yhdessä asumisen huonoista puolista, vaan tuosta samasta syystä, hän tarvitsee suhdetta johonkin muuhun, epäterveisiin henkisiin juttuihin, ei tasa-arvoiseen parisuhteeseen."

No sitähän minäkin eli että ei ole uskottavaa, että keski-iässä eroava mies "usein" ottaisi puolison JUURI SIKSI, etteivät kotityöt kerta kaikkiaan onnistu. Vaatteet ja liinavaatteet voi pesettää vaikka pesulassa ja jos ei osaa imuroida, niin on varmaan jo Alzheimer liian pitkällä, jotta olisi edes oikeustoimikelpoinen. Kaupasta saa valmisruokaa.

Kotitöiden tekemisellä puolison puolesta on suuri arvo lähinnä lapsiperheissä, joissa lastenhoito, siivoaminen, pyykinpesu ja lasten koulu- ja muiden asioiden hoitaminen vie paljon aikaa ja joissa pikkulapsivaiheessa kärsitään univajeesta. Muutoin yhden aikuisen taloudenhoito sujuu erittäin pienellä vaivalla tai on kokonaan ulkoistettavissa muutamalla satasella per kuukausi.

Lue lisää

Joo kyllä se on sukupolvikysymys.
Yli 60 kymppiset miehet ovat tottuneet olemaan hoivattavina, niin oli jo isoisän ja isän aikana.
Se että naisille lankeaa palvelijan ja hoivaajan rooli, on ikääntyville miehille itsestäänselvää, sitä ei kyseenalaisteta.

Olen huomannut sen että kun yli kuuskymppinen nainen aloittaa uuden suhteen, hän helposti omaksuu palvelijan roolin itsekin.
Toiset taas saman ikäiset naiset välttävät kammoksuen sitä että joutuisivat taas kotiorjan rooliin.

Eräs sukulaismies löysi uuden rakkauden 71 vuotiaana, samanikäisen naisen. Nainen oli eronnut.
Sukulaismies sitten vei jätesäkissä rakkaudelleen likapyykkiä pestäväksi. Seuraavan kerran kun meni rakastaan tapaamaan, se sama musta jätesäkki oli nostettu avaamattomana oven viereen ja nainen sanoi että ota säkkis ja tämä oli tässä.

Kiitti "Jjnb" että selvitit puolestani elämän realiteetit noille ilmeisesti nuoremmille joilla ei ole hajuakaan menneitten aikojen pari- ja aviosuhteista jotka perustuivat no. passaamiseen, hoivaamiseen ja toisen puolesta tekemiseen. Ennenhän miehiselle arvolle ei sopinut tehdä naisten töitä, vähempiarvoisia, siksi moni ei edelleenkään todellakaan o s a a .

Noh, kommenttisi mukaan ainakaan sinä et kuulosta kovin onnelliselta... Katkeruus paistaa läpi. Yleistyksiä pitäisi muutenkin välttää. Onnellinen ihminen, oli lapsi, nuori tai aikuinen ei ole jatkuvasti onnen kukkuloilla. Jokaisen elämässä on aina sekä tyyntä että myrskyä.

astrq kirjoitti:

Noh, kommenttisi mukaan ainakaan sinä et kuulosta kovin onnelliselta... Katkeruus paistaa läpi. Yleistyksiä pitäisi muutenkin välttää. Onnellinen ihminen, oli lapsi, nuori tai aikuinen ei ole jatkuvasti onnen kukkuloilla. Jokaisen elämässä on aina sekä tyyntä että myrskyä.

Lue lisää

Olen onnellinen, mutta olen huolissani lapsien tulevaisuudesta. Tämän unohtavat usein vanhemmat, on helponpi torpata kaikki epämiellyttävä asiat, kuin oikeasti ajatella niitä!

Jokaisen ihmisen on sitouduttava vanhemmuuteen, jos lapsia hankkii. Jos ihmisellä on itsemääräysoikeus eikä ole holhouksessa, on hänellä velvollisuus olla tuhoamatta välkeläisiään.

Avioerossa on aina ainoastaan kaksi vastuullista ja näiden tulee päästä aina lasten asioista sopuun.

Jos eronneet eivät kykene sopimaan, sen tehköön tuomioistuin. Koska lapset joutuvat muuten täysin syyttään kärsimään epäkypsien vanhempien itsekkyydestä.

Eronneiden käytös pitkän ihmissuhteen jälkeen on kuin ikkunanpesu: tahra näkyy molemmille puolille, mutta jokainen voi kuitenkin putsata vain omalta puoleltaan. Usein luullaan omaa likaa toisen sotkuksi ja myös päinvastoin.

On todella epäihmismäistä syytellä eron jälkeen puolisoa, jos ei ole aikanaan asioille tehnyt mitään, vaan hyväksynyt kaiken. Meidän jokaisen täysvaltaisen aikuisen on itse hoidettava omaa hyvinvointia, on naurettavaa että sen voisi ulkoistaa puolisolle, jos ei ole holhouksessa.

Lapsia ei koskaan saa vetää avioeroon mukaan, yhteiskunnan tulisi rangaista vanhempia jotka toimivat vasten lasten etujen vastaisesti.

Terapeuttien höpinät ja kavereiden vertaistuki on arveluttavaa, jos lapsien etua ei huomioida.

Älkää ihmiset tehkö lapsia jos ette ymmärrä viestiä, koska yksikään lapsi ei tee itse päätöstä omasta syntymästään, vaan sen tekee aina vanhemmat

b13 kirjoitti:

Olen onnellinen, mutta olen huolissani lapsien tulevaisuudesta. Tämän unohtavat usein vanhemmat, on helponpi torpata kaikki epämiellyttävä asiat, kuin oikeasti ajatella niitä!

Jokaisen ihmisen on sitouduttava vanhemmuuteen, jos lapsia hankkii. Jos ihmisellä on itsemääräysoikeus eikä ole holhouksessa, on hänellä velvollisuus olla tuhoamatta välkeläisiään.

Avioerossa on aina ainoastaan kaksi vastuullista ja näiden tulee päästä aina lasten asioista sopuun.

Jos eronneet eivät kykene sopimaan, sen tehköön tuomioistuin. Koska lapset joutuvat muuten täysin syyttään kärsimään epäkypsien vanhempien itsekkyydestä.

Eronneiden käytös pitkän ihmissuhteen jälkeen on kuin ikkunanpesu: tahra näkyy molemmille puolille, mutta jokainen voi kuitenkin putsata vain omalta puoleltaan. Usein luullaan omaa likaa toisen sotkuksi ja myös päinvastoin.

On todella epäihmismäistä syytellä eron jälkeen puolisoa, jos ei ole aikanaan asioille tehnyt mitään, vaan hyväksynyt kaiken. Meidän jokaisen täysvaltaisen aikuisen on itse hoidettava omaa hyvinvointia, on naurettavaa että sen voisi ulkoistaa puolisolle, jos ei ole holhouksessa.

Lapsia ei koskaan saa vetää avioeroon mukaan, yhteiskunnan tulisi rangaista vanhempia jotka toimivat vasten lasten etujen vastaisesti.

Terapeuttien höpinät ja kavereiden vertaistuki on arveluttavaa, jos lapsien etua ei huomioida.

Älkää ihmiset tehkö lapsia jos ette ymmärrä viestiä, koska yksikään lapsi ei tee itse päätöstä omasta syntymästään, vaan sen tekee aina vanhemmat

Lue lisää

Kovin on mustavalkoista ajattelusi. Sinulla on mitä ilmeisemmin kova halu kontrolloida, tuomita ja arvostella muita; etenkin lasten vanhempia erotapauksessa. Se on haitallista sekä sinun itsesi että läheistesi (eli myös lasten/lasten lasten) kannalta.

Jokainen voi tehdä parhaansa vain omalta osaltaan. Siihen mitä puoliso, ex-puoliso tai joku muu tekee, on mieltä tai toimii - ei voi vaikuttaa tai muuttaa.

Elämä ei myöskään ole täydellistä, ei kenenkään kohdalla. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa "lapsen parasta". Lapsi myös oppii jo hyvin varhain, että vanhempia on kaksi (silloin kun molemmat ovat kuviossa) ja heidän mielipiteet, näkemykset ja arvotkin voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Vanha sananlaskukin kertoo eroavaisuuksista mm. näin "yy, kaa kolme, istu isän polvel, äiti sanoi älä istu, isä sanoi istu vaan". Lapsen persoonallisuudesta, perheestä ja ympäristöstä riippuu, miten hän oppii suhtautumaan ihmisten erilaisuuteen ylipäänsä. Ihmiset yleensäkin ajattelevat asioista/toimivat eri tavoin, olivat nuoria tai vanhoja, vanhempia tai eivät.

Vaikka kuinka yrität pyöritellä asioita, niin vanhemmat ovat aina velvollisia hoitamaan ongelmansa, ilman että lapset vedetään mukaan. He eivät voi valita omaa syntymäänsä, vaan sen tekee aina vanhemmat ja tästä syystä me olemme ihmisiä, eläimet toimivat toisin.
Jos tätä asiaa ei ymmärrä ei lapsia saisi hankkia lainkaan.

On huolissani erotilanteissa itsekkäiden vanhempien toilailuista, lapsien kustannuksella. Jos koet kommenttini kontroivaksi, olet ehkä yksi niistä ketä selittelevät omia ratkaisujaan, ajattelematta lapsia.

Jos eroavalla parilla ei ole lapsia, silloin ajatus on minä, mutta kun on lapsia niin toisena tulee vasta minä. Tämän tulisi jokaisen vanhemman ymmärtää.

Tiedän tämän, puhun vahvasta kokemuksesta ja haluan että ihmiset hiukan miettisivät perusaioita, ennen kun toimivat minä minä ajatuksella.

On perheitä jossa naisella 2 eroa ja miehellä 3 eroa takana ja kaikki ovat riitaisia, näissä tilanteissa lasten etua on todella vaikeaa hoitaa. Ihmisiltä on kadonnut todellisuuden taju, omat oikeudet ja halut ohittavat inhimillisyyden. Lapsen parasta on olemassa jos vanhemmat ottavat vastuun tekemistään. Jos otat suuren lainan pankista et voi sanoa että en maksa kun haluan tehdä ja elää kun muutkin, mutta lasten kanssa tämä näyttää onnistuvan ja ilman mitään omantunnontuskia.

Totuus on se että kaikki olemme yksilöitä, ei ole olemassa samaakaavaa. Jos liitto n kiinni sukista tai vaatteista, ollaan melko hukassa (prinsessa/prinssi ajatus). Edellisen kaltainen itsekäs ajattelu on mahdollista jos suhteessa ei ole lapsia. Tämä jos mikä on yleistystä ja sanon tämän erittäin vahvalla kokemuksella, tiedän mistä puhun.

b13 kirjoitti:

Totuus on se että kaikki olemme yksilöitä, ei ole olemassa samaakaavaa. Jos liitto n kiinni sukista tai vaatteista, ollaan melko hukassa (prinsessa/prinssi ajatus). Edellisen kaltainen itsekäs ajattelu on mahdollista jos suhteessa ei ole lapsia. Tämä jos mikä on yleistystä ja sanon tämän erittäin vahvalla kokemuksella, tiedän mistä puhun.

Lue lisää

Tuo sukkajuttu oli ainoastaan pieni esimerkki arjen harmeista. Siinä oli kyse kuitenkin rooleista, eikä ainakaan prinsessa/prinssi roolista, vaan vastakohdista, asenteesta: toinen sotkee, toinen siivoaa. Hyvin usein tämä tarkoittaa suhteessa myös sitä, että toinen puhuu, toinen kuuntelee. Yms. Parisuhde on epätasapainoinen, ellei molemmat puhu kuuntele, ymmärrä - tai edes yritä ymmärtää toista, sovi ja neuvottele.

Nimenomaan ei ole samaa kaavaa. Terveeseen narsismiin kuuluu kuitenkin SEKÄ itsekkyys ETTÄ epäitsekkyys. Epäterveeseen puolestaan joko itsekkyys tai epäitsekkyys. Molempien pitää suhteessa olla sekä itsekäs että epäitsekäs. Muuten suhde on epäterve.

Hoho. Olen jopa kokeillut malliasi, kyllä se on kiinni ihmisistä, ei iästä.
Näin se on aina ollut, sitä saa mitä tilaa. Kukaan ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu ¨onneksi¨
Ainut keino on avoimesti kertoa mitä haluaa ja mitä on valmis itse antamaan.

Tää on sitä prinssi/prinsessa ajattelua, minä minä ja minä, hetki ollaan suvaitsevia ja sitten alkaa minä minä

Ikävä kyllä

b13 kirjoitti:

Hoho. Olen jopa kokeillut malliasi, kyllä se on kiinni ihmisistä, ei iästä.
Näin se on aina ollut, sitä saa mitä tilaa. Kukaan ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu ¨onneksi¨
Ainut keino on avoimesti kertoa mitä haluaa ja mitä on valmis itse antamaan.

Tää on sitä prinssi/prinsessa ajattelua, minä minä ja minä, hetki ollaan suvaitsevia ja sitten alkaa minä minä

Ikävä kyllä

Lue lisää

Parisuhteessa kenties vaikeinta on sovittaa molempien läheisyyden ja erillisyyden tarve yhteen. Suhteessa on kuitenkin aina minä ja sinä, kaksi erillistä, erilaista ihmistä. On välttämätöntä, että molemmat ajattelevat MYÖS itseään.

Näinhän se on, omaa hyvinvointia ei voi ulkoistaa, se on aina tehtävä itse.

Ainut keino on avoimesti kertoa mitä haluaa ja mitä on valmis itse antamaan.

On helppoa ratkaista asiat, kun mukana on sinä ja minä. Tilanne on täysin toinen kun on lapsia, silloin molempien on hoidettava asiat ilman että heitä vedetään mukaan vanhelmien ongelmiin.

b13 kirjoitti:

Näinhän se on, omaa hyvinvointia ei voi ulkoistaa, se on aina tehtävä itse.

Ainut keino on avoimesti kertoa mitä haluaa ja mitä on valmis itse antamaan.

On helppoa ratkaista asiat, kun mukana on sinä ja minä. Tilanne on täysin toinen kun on lapsia, silloin molempien on hoidettava asiat ilman että heitä vedetään mukaan vanhelmien ongelmiin.

Lue lisää

"Ainut keino on avoimesti kertoa mitä haluaa ja mitä on valmis itse antamaan."

Hmm. Mitäköhän eksaktisti tuolla tarkoitat..?

Itse tykkään, että suhteen pitää olla suurin piirtein 'automaattiohjautuva'. Eli molemmat tuntevat omat rajansa, omat mieltymyksensä, samoin kumppanin. Toimiva dialogi on parisuhteen peruskivi. Mutta dialogissa on tärkeintä sisältö. Se ei ole ainakaan luettelo siitä mitä kumpainenkin tänään haluaa ja mitä on valmis antamaan. Tuo jälkimmäinen karahtaa korvaani vaatimukselta ja ehdolta. Suhde on aika hyvässä laskusuunnassa, jos ruvetaan vaatimaan jotain. Suhteesta on kadonnut ilo, rakkaus, toisen arvostus. Ei parisuhde ole sitä varten, että molemmat toteuttavat toisen toiveita, vaan juuri niin päin, että molemmat ovat hyviä ja sopivia, rakastettavia juuri omana itsenään ja nautitaan toisen seurasta.

Tietysti joissain tilanteissa on hyvä kertoa mitä haluaa ja mitä ei ainakaan hyväksy. Mutta nämä tilanteet ovat ajankohtaisia vasta sitten, kun suhteessa tapahtuu jotain uutta x-asiaa. Esimerkkinä uskottomuus. Puolison tai vielä enemmän oma. Vaikka olisi vuosikymmenet hokenut "en hyväksy uskottomuutta" ja sanonut puolison uskottomuuden tarkoittavan varmaa eroa, niin kun vuosien päästä päädytään tähän, ero ei todellakaan ole ihan selvää. Asia kaipaa enemmän perehtymistä ja tutkintaa. Eikä se tietysti mitään haittaa, ajattelee mitä ajattelee ennen kuin jotain tapahtuu. Kyllä siinä oppii, ettei elämä ole ennustettavissa.

Ja sitten viimeisenä. Lähes kaikki uskottomat (ei seksiaddiktit tai muuten krooniset) ovat ajatelleet koko pitkän elämänsä "en hyväksy uskottomuutta" (joka tarkoittaa "en hyväksy puolison uskottomuutta. Mahdollisuus omasta uskottomuudesta ei tule edes mieleen tai se on "en IKINÄ")" ja tsädäm - he ovat uskottomia.

Elämä opettaa kun elää pitkään, melko omituista että koet tuon vaatimuksena

"Ainut keino on avoimesti kertoa mitä haluaa ja mitä on valmis itse antamaan."

Onko elämä mielestäsi pelkästään saamista ?

b13 kirjoitti:

Elämä opettaa kun elää pitkään, melko omituista että koet tuon vaatimuksena

"Ainut keino on avoimesti kertoa mitä haluaa ja mitä on valmis itse antamaan."

Onko elämä mielestäsi pelkästään saamista ?

Lue lisää

Jos toinen kertoo mitä haluaa, niin sehän vaikuttaa aivan väkisin suhteeseen jonkinmoisena vaatimuksena, halusi tai ei. Mitä enemmän toinen haluaa, sitä kovempana haluaminen tuntuu vaatimukselta. Tietysti riippuu paljon mitä ja millaisia asioita kumppani haluaa. Jos hän haluaa, että on siisti koti, muttei halua itse siivota, eikä toinenkaan halua siivota, niin seurauksena on konflikti, ellei ole varaa palkata siivoojaa.

Mikäli taas kumppani haluaa, että kesällä mennään joka viikko mökille yhdessä eikä toinen halua lähteä sinne ollenkaan, tuloksena on kriisi. Mutta jos molemmat ymmärtävät toisiaan "automaattisesti" kuten edellä sanoin, ei ole kriisiä. Ts. mökille haluava tuntee kumppaninsa ja tietää, ettei hän halua mökille. Puhumattakaan että lähtisi sinne joka viikko. Joten hän toivottaa kumppaninsa tervetulleeksi mukaan mökille aina halutessaan. Eikä mene mökille ainakaan joka viikko. Täytyyhän parisuhteelle varata yhteistä laatuaikaa, eli sellaista tekemistä ja olemista josta molemmat pitävät. Ja kun ei mökille haluava huomaa, ettei kumppani painosta häntä mökille mukaan - eikä edes lähde sinne viikoittain, vaan varaa aikaa puolisolle, ottaa huomioon (automaattisesti) - se motivoi häntä puolestaan lähtemään useammin kuin koskaan mökille koska tietää puolisonsa rakastavan mökkeilyä. Tämä on ystävällistä joustoa molemmin puolin.

Elämä on antamista ja saamista. Tai sen pitäisi olla. Jos tuntuu, että VAIN antaa, kuten minä ex-liitossani, eikä koskaan saa mitään, niin se on eron paikka, ellei keskustelu eikä mikään auta.

Itse luin miten parisuhdepsykologi totesi, että paljon yleisempää aikuisiällä, vanhemmalla iällä, silloin kun lapset on jo isoja, mahdollisesti kotoa pois muuttaneet, on erota kumppanista jos kumpainenkin rehellisesti tykkää ihan eri asioista esim.että toinen tykkää olla mökillä ja toinen vaikka festareilla tai kulttuuririennoissa. Ja hänen mielestään tällöin on jopa järkeenkäypää erota, jos tykätään tehdä ihan eri asioita, kun puolestaan monet suhdetta hiertävät asiat kannattaa ennemmin ratkaista kun erota, jos päämäärät muuten on yhteisiä. Jotkut asiat on tietty niin isoja ettei pysty ratkaisemaan ym.

banananar kirjoitti:

Jos toinen kertoo mitä haluaa, niin sehän vaikuttaa aivan väkisin suhteeseen jonkinmoisena vaatimuksena, halusi tai ei. Mitä enemmän toinen haluaa, sitä kovempana haluaminen tuntuu vaatimukselta. Tietysti riippuu paljon mitä ja millaisia asioita kumppani haluaa. Jos hän haluaa, että on siisti koti, muttei halua itse siivota, eikä toinenkaan halua siivota, niin seurauksena on konflikti, ellei ole varaa palkata siivoojaa.

Mikäli taas kumppani haluaa, että kesällä mennään joka viikko mökille yhdessä eikä toinen halua lähteä sinne ollenkaan, tuloksena on kriisi. Mutta jos molemmat ymmärtävät toisiaan "automaattisesti" kuten edellä sanoin, ei ole kriisiä. Ts. mökille haluava tuntee kumppaninsa ja tietää, ettei hän halua mökille. Puhumattakaan että lähtisi sinne joka viikko. Joten hän toivottaa kumppaninsa tervetulleeksi mukaan mökille aina halutessaan. Eikä mene mökille ainakaan joka viikko. Täytyyhän parisuhteelle varata yhteistä laatuaikaa, eli sellaista tekemistä ja olemista josta molemmat pitävät. Ja kun ei mökille haluava huomaa, ettei kumppani painosta häntä mökille mukaan - eikä edes lähde sinne viikoittain, vaan varaa aikaa puolisolle, ottaa huomioon (automaattisesti) - se motivoi häntä puolestaan lähtemään useammin kuin koskaan mökille koska tietää puolisonsa rakastavan mökkeilyä. Tämä on ystävällistä joustoa molemmin puolin.

Elämä on antamista ja saamista. Tai sen pitäisi olla. Jos tuntuu, että VAIN antaa, kuten minä ex-liitossani, eikä koskaan saa mitään, niin se on eron paikka, ellei keskustelu eikä mikään auta.

Lue lisää

Kyl se vaan on niin että ihmiset on yksilöitä ja jokainen meistä ajattelee asiat omalla tavalla.
Joskus ajatukset ja halut kohtaavat paremmin, joskus huonommin.

Uskon että suurin osa isoista riidoista, jäisi tulematta, jos asioita olisi selvitelty ajoissa, eikä oletettu toisen puolesta. Pienistä asioista tulee isoja, eikä lopuksi edes muisteta juurisyytä.

Saduissa Prinsessa voi elää kuten kerrot.

b13 kirjoitti:

Kyl se vaan on niin että ihmiset on yksilöitä ja jokainen meistä ajattelee asiat omalla tavalla.
Joskus ajatukset ja halut kohtaavat paremmin, joskus huonommin.

Uskon että suurin osa isoista riidoista, jäisi tulematta, jos asioita olisi selvitelty ajoissa, eikä oletettu toisen puolesta. Pienistä asioista tulee isoja, eikä lopuksi edes muisteta juurisyytä.

Saduissa Prinsessa voi elää kuten kerrot.

Lue lisää

Joo, kaikki ajattelee omalla tavallaan. Lisäksi jokainen ihminen muuttuu vuosien varrella. Muutos puolestaan vaikuttaa parisuhteeseen yleensä jo kauan ennen kuin ihminen itse huomaa muuttuneensa. Usein muutosta ei edes huomata, ainakaan omaa. Puoliso huomaa, mutta toinen kieltää. Erityisesti mielenterveysongelmissa tämä, kieltäminen, aiheuttaa sen, ettei mitään voi selvittää, kun normaali vuorovaikutus ei toimi. Kun vuorovaikutus ei toimi, tulee paljon riitoja, ollaan "mykkiä" tai puhutaan vain käytännön asiaa.

Jokaisessa parisuhteessa riidellään joskus, mutta kun vuorovaikutus toimii, "linjat" ovat auki puoleen ja toiseen, osataan sopia ja ratkaista, niin parisuhdekin toimii.

Itse ajattelen, että suhteessa kaikki on kiinni kommunikoinnista, kumppanin ymmärtämisestä, hyvästä tahdosta. Jos tuntee, ettei kumppani ymmärrä eikä kumppani halua puhua, hän on "kiinni", niin ei siinä mitään asioita selvitetä, kun ei edes voi keskustella. On sanomattakin selvää, että silloin tulee riitoja ja tunteet vain kuihtuvat. Juurisyy riitoihin on siinä syyssä/ongelmassa, joka on estänyt ongelman selvittämisen ajoissa. Yksin kun on vähän huono ratkaista parisuhteen ongelmia. Ja jos kommunikointi on joskus toiminut, niin ottaa aikansa ennen kuin huomaa hakkaavansa päätä seinään sen suhteen.

napsu.t kirjoitti:

Joo, kaikki ajattelee omalla tavallaan. Lisäksi jokainen ihminen muuttuu vuosien varrella. Muutos puolestaan vaikuttaa parisuhteeseen yleensä jo kauan ennen kuin ihminen itse huomaa muuttuneensa. Usein muutosta ei edes huomata, ainakaan omaa. Puoliso huomaa, mutta toinen kieltää. Erityisesti mielenterveysongelmissa tämä, kieltäminen, aiheuttaa sen, ettei mitään voi selvittää, kun normaali vuorovaikutus ei toimi. Kun vuorovaikutus ei toimi, tulee paljon riitoja, ollaan "mykkiä" tai puhutaan vain käytännön asiaa.

Jokaisessa parisuhteessa riidellään joskus, mutta kun vuorovaikutus toimii, "linjat" ovat auki puoleen ja toiseen, osataan sopia ja ratkaista, niin parisuhdekin toimii.

Itse ajattelen, että suhteessa kaikki on kiinni kommunikoinnista, kumppanin ymmärtämisestä, hyvästä tahdosta. Jos tuntee, ettei kumppani ymmärrä eikä kumppani halua puhua, hän on "kiinni", niin ei siinä mitään asioita selvitetä, kun ei edes voi keskustella. On sanomattakin selvää, että silloin tulee riitoja ja tunteet vain kuihtuvat. Juurisyy riitoihin on siinä syyssä/ongelmassa, joka on estänyt ongelman selvittämisen ajoissa. Yksin kun on vähän huono ratkaista parisuhteen ongelmia. Ja jos kommunikointi on joskus toiminut, niin ottaa aikansa ennen kuin huomaa hakkaavansa päätä seinään sen suhteen.

Lue lisää

Jos puoliso huomaa ja toinen kieltää, asian voi nähdä sitenkin, ettei puoliso kykene kertomaan asiaa vaan nalkuttaa¨täällä usein käytetty ilmaus¨. Siis selvä kommunikointi ongelma, molempien on tultava vastaan, jos halutaan päästä eteenpäin. Parisuhde terapia auttaa, ainoastaan jos sielä puhutaan faktoista, jos mennään tunteiden taakse ja itketään, käynti on hyödytön. jokaisen tulee kyetä kuulemaan myös negatiiviset asiat.

Mikä erottaa ihmiset eläimistä, eläimet toimii vaiston varaisesti joka syntyy tunteesta, mutta ihmiset kykenevät ajattelemaan.

Uskon että syyt on jotakin muuta, puolisoilla on usein hirveä prinsessa/prinssi kaipuu, jota on pelkästään saduissa, minulta on jäänyt jotakin kokematta kun menin niin aikaisessa vaiheessa naimisiin, minulle ei tuoda lahjoja, minua ei kehuta, minulle ei flirttailla, minun pitää vastata teoistani ja päätöksistäni mitä olen tehnyt. Olen onneton kun minua ei kohdella kuin prinsessaa/prinssiä.

Juurisyy on yleensä siinä että oletetaan enemmän kun sanotaan.

Pahin vihollinen parisuhteille on katkerat eronneet, jotka jatkavat vuosia oman eron käsittelyä, kun eivät sitä ole käsitelleet loppuun, vaan tunteet, minä minä ja viha ovat ottaneet vallan.

b13 kirjoitti:

Jos puoliso huomaa ja toinen kieltää, asian voi nähdä sitenkin, ettei puoliso kykene kertomaan asiaa vaan nalkuttaa¨täällä usein käytetty ilmaus¨. Siis selvä kommunikointi ongelma, molempien on tultava vastaan, jos halutaan päästä eteenpäin. Parisuhde terapia auttaa, ainoastaan jos sielä puhutaan faktoista, jos mennään tunteiden taakse ja itketään, käynti on hyödytön. jokaisen tulee kyetä kuulemaan myös negatiiviset asiat.

Mikä erottaa ihmiset eläimistä, eläimet toimii vaiston varaisesti joka syntyy tunteesta, mutta ihmiset kykenevät ajattelemaan.

Uskon että syyt on jotakin muuta, puolisoilla on usein hirveä prinsessa/prinssi kaipuu, jota on pelkästään saduissa, minulta on jäänyt jotakin kokematta kun menin niin aikaisessa vaiheessa naimisiin, minulle ei tuoda lahjoja, minua ei kehuta, minulle ei flirttailla, minun pitää vastata teoistani ja päätöksistäni mitä olen tehnyt. Olen onneton kun minua ei kohdella kuin prinsessaa/prinssiä.

Juurisyy on yleensä siinä että oletetaan enemmän kun sanotaan.

Pahin vihollinen parisuhteille on katkerat eronneet, jotka jatkavat vuosia oman eron käsittelyä, kun eivät sitä ole käsitelleet loppuun, vaan tunteet, minä minä ja viha ovat ottaneet vallan.

Lue lisää

Tunneasioista kun ei vaan voi puhua faktoina. Terapiaan lähdetään juuri tunneasioiden solmujen vuoksi, ei puhumaan faktaa. Jokaisella on myös oikeus omiin tunteisiinsa. Se on vain hyväksyttävä - ja myös kestettävä, jos toinen itkee. Pahinta mitä voi tehdä on kieltää toisen ikävien tunteiden olemassaolo ja höpistä faktoista.

Aika noloa puolison aliarvostamista ja tunteiden vähättelyä, kommunikaation täysi katkos, jos kuvittelee puolison haluavan prinsessa/prinssikohtelua. Kyllä juurisyy siellä pahan olon ja ikävien tunteiden taustalla on jotain ihan muuta. Siksi kannattaisi miettiä ihan avoimin mielin miksi toinen sanoo kuten sanoo, tai tekee kuten tekee. Ja ennen kaikkea mitä jättää sanomatta. Yrittää myös miettiä omaa käytöstä kumppanin näkökulmasta. Erityisesti tuosta jälkimmäisestä on kovin paljon hyötyä muissakin ihmissuhteissa, ei vain parisuhteessa. Monesti kun ihmisillä on kovin ruusuinen kuva itsestään, vaikka todellisuus olisi jotain aivan muuta. Pitää vain kyetä katsomaan itseään ja toimintaansa itsensä ulkopuolelta - ikään kuin "piilokamerasta". Ja tekemään sen jälkeen tulkintansa itsestään uudelleen.

uiipiu kirjoitti:

Tunneasioista kun ei vaan voi puhua faktoina. Terapiaan lähdetään juuri tunneasioiden solmujen vuoksi, ei puhumaan faktaa. Jokaisella on myös oikeus omiin tunteisiinsa. Se on vain hyväksyttävä - ja myös kestettävä, jos toinen itkee. Pahinta mitä voi tehdä on kieltää toisen ikävien tunteiden olemassaolo ja höpistä faktoista.

Aika noloa puolison aliarvostamista ja tunteiden vähättelyä, kommunikaation täysi katkos, jos kuvittelee puolison haluavan prinsessa/prinssikohtelua. Kyllä juurisyy siellä pahan olon ja ikävien tunteiden taustalla on jotain ihan muuta. Siksi kannattaisi miettiä ihan avoimin mielin miksi toinen sanoo kuten sanoo, tai tekee kuten tekee. Ja ennen kaikkea mitä jättää sanomatta. Yrittää myös miettiä omaa käytöstä kumppanin näkökulmasta. Erityisesti tuosta jälkimmäisestä on kovin paljon hyötyä muissakin ihmissuhteissa, ei vain parisuhteessa. Monesti kun ihmisillä on kovin ruusuinen kuva itsestään, vaikka todellisuus olisi jotain aivan muuta. Pitää vain kyetä katsomaan itseään ja toimintaansa itsensä ulkopuolelta - ikään kuin "piilokamerasta". Ja tekemään sen jälkeen tulkintansa itsestään uudelleen.

Lue lisää

PS. Olin juuri tietyn ihmisryhmän läheistapaamisessa. Siellä monet henkilöt itkivät aivan valtoimenaan kertoessaan tilanteestaan heidän perheessään. Monet yhtyivät itkuun, itsekin melkein. Tunsin aikoinaan samanlaisia tunteita ja ymmärsin miten vaikeaa niitä on käsitellä, saati päästä yli.

Tässä tapaamisessa myös totesin miten tärkeää, tai kaikkein tärkeintä on vain olla hiljaa ja kuunnella kun joku puhuu, ei kiirettä. Ottaa vastaan ja jakaa nämä tunteet toisia kunnioittaen, vaikkei ne itsellä olisi ajankohtaisia, koskaan ollutkaan. Mutta myös silloin jos on ollut samankaltaisia tunteita, niin säästää kommenttinsa sen jälkeen kun ihminen on lopettanut. Kommentoidessa on edelleen muistettava toisen kunnioitus. Missään nimessä ei saa vähätellä, mitätöidä yms. toisen surua/itkua/surumieltä/ongelmaa. Kommunikoinnissa on periaatteessa vain yksi sääntö "älä tyrmää". Sillä jos tyrmää toisen tunteet, puheen, ongelmat - niin samalla sulkee ns. hänen viestintäluukkunsa. On täysin selvää, ettei kukaan puhu eikä sano, jos tietää tulevansa jollaintavalla tyrmätyksi.

uiipiu kirjoitti:

Tunneasioista kun ei vaan voi puhua faktoina. Terapiaan lähdetään juuri tunneasioiden solmujen vuoksi, ei puhumaan faktaa. Jokaisella on myös oikeus omiin tunteisiinsa. Se on vain hyväksyttävä - ja myös kestettävä, jos toinen itkee. Pahinta mitä voi tehdä on kieltää toisen ikävien tunteiden olemassaolo ja höpistä faktoista.

Aika noloa puolison aliarvostamista ja tunteiden vähättelyä, kommunikaation täysi katkos, jos kuvittelee puolison haluavan prinsessa/prinssikohtelua. Kyllä juurisyy siellä pahan olon ja ikävien tunteiden taustalla on jotain ihan muuta. Siksi kannattaisi miettiä ihan avoimin mielin miksi toinen sanoo kuten sanoo, tai tekee kuten tekee. Ja ennen kaikkea mitä jättää sanomatta. Yrittää myös miettiä omaa käytöstä kumppanin näkökulmasta. Erityisesti tuosta jälkimmäisestä on kovin paljon hyötyä muissakin ihmissuhteissa, ei vain parisuhteessa. Monesti kun ihmisillä on kovin ruusuinen kuva itsestään, vaikka todellisuus olisi jotain aivan muuta. Pitää vain kyetä katsomaan itseään ja toimintaansa itsensä ulkopuolelta - ikään kuin "piilokamerasta". Ja tekemään sen jälkeen tulkintansa itsestään uudelleen.

Lue lisää

Terapia on täysin turhaa jos faktoja ei selvitä, onhan ymmärrettävä mitä toinen oikeasti tarkoittaa, sitä ei voi tuntea. On todella mahtavaa kun ymmärtää miksi tunnen kyseisellä tavalla, tämä tunne tulee kun ymmärtää faktan, siis miksi on tuntenut asian ja ymmärtää sen.

Jos eläisimme pelkästään tunteella, palaisimme esihistoriallisille ajalle, jossa vaistot ja tunteet ohjasivat meidän henkiinjäämistä. Ihmiset ovat saaneet kyvyn, että voivat kommunikoida ja sopia asioista. Miksi se on niin vaikea jos tunne ei ole toisen tiedossa, miten toinen siihen voi osallistua, kun emme ole ennustajia.

Ilman tunteita ihminen on todella sairas, mutta ainoastaan tunteella elävä ihminen törmäilee jatkuvasti ja satuttaa läheisiään, elämässä tarvitaan ikävä kyllä myös järkeä.

uiipiu kirjoitti:

PS. Olin juuri tietyn ihmisryhmän läheistapaamisessa. Siellä monet henkilöt itkivät aivan valtoimenaan kertoessaan tilanteestaan heidän perheessään. Monet yhtyivät itkuun, itsekin melkein. Tunsin aikoinaan samanlaisia tunteita ja ymmärsin miten vaikeaa niitä on käsitellä, saati päästä yli.

Tässä tapaamisessa myös totesin miten tärkeää, tai kaikkein tärkeintä on vain olla hiljaa ja kuunnella kun joku puhuu, ei kiirettä. Ottaa vastaan ja jakaa nämä tunteet toisia kunnioittaen, vaikkei ne itsellä olisi ajankohtaisia, koskaan ollutkaan. Mutta myös silloin jos on ollut samankaltaisia tunteita, niin säästää kommenttinsa sen jälkeen kun ihminen on lopettanut. Kommentoidessa on edelleen muistettava toisen kunnioitus. Missään nimessä ei saa vähätellä, mitätöidä yms. toisen surua/itkua/surumieltä/ongelmaa. Kommunikoinnissa on periaatteessa vain yksi sääntö "älä tyrmää". Sillä jos tyrmää toisen tunteet, puheen, ongelmat - niin samalla sulkee ns. hänen viestintäluukkunsa. On täysin selvää, ettei kukaan puhu eikä sano, jos tietää tulevansa jollaintavalla tyrmätyksi.

Lue lisää

Jos asioissa halutaan päästä eteenpäin on ihmisten kyettävä puhumaan, ei kukaan kykene ymmärtämään toisen tuskaa eikä tunnetta jos, sitä ei sanota ääneen toiselle. En halua moittia ketään, mutta on vain täysin mahdotonta korjata mitään jos ei ymmärrä mitä toinen tarkoittaa.

Itse olen tunneihminen ja olen hakenut/selvittänyt moniin omiin tunteisiini selvityksen.
Tämä vaatii melkoista ponnistelua ja itsensä tutkimista, eikä kaikkeen saa edes selvyyttä.

Itku on puhdistavaa, mutta jossain vaiheessa asioista on kyettävä keskustelemaan.

Mulla itselläni nousee karvat pystyyn ehdottomuudesta ja joustamattomuudesta ja juuri joustavuutta parisuhteen onnistumiseksi tarvitaan ja juuri joustamattomuuden vuoksi parisuhteet monesti hajoaa, usko tai älä. On myös tutkittu, että miehillä on aivojen putkimaisen rakenteen vuoksi enemmän jäykkyyttä ajattelussa (tämä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi), mutta sitä voi harjoitella. Eli et halua asua kenenkään kanssa yhdessä, vaikka haluat suhteen. Tilanne on nyt sellainen ja varmaan moni sen ymmärtää, mutta onko se aina sellainen. Eikö elämä voi muuttua, se voi aina olla sellainen, mutta oletko varma?
Itse jo aiemmin totesinkin, että kumppanin löytäminen yli nelikymppiselle naiselle eron jälkeen on hankalaa, sillä ihmiset ei halua sitoutua, on kiinni vanhoissa traumoissaan ja kiinnipinttyneissä tavoissaan. Itse olen jo hyväksynyt tätä ja ymmärrän, että minunkin pitää vaan modernisoitua nykyaikaisiin seksisuhteisiin, hetken iloihin niistä, ilman vastuuta ja sitoutumista. Se vaan tuntuu niin pirun rankalta tunteelliselle ja herkälle ihmiselle.

aloitusonfaktaa kirjoitti:

Mulla itselläni nousee karvat pystyyn ehdottomuudesta ja joustamattomuudesta ja juuri joustavuutta parisuhteen onnistumiseksi tarvitaan ja juuri joustamattomuuden vuoksi parisuhteet monesti hajoaa, usko tai älä. On myös tutkittu, että miehillä on aivojen putkimaisen rakenteen vuoksi enemmän jäykkyyttä ajattelussa (tämä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi), mutta sitä voi harjoitella. Eli et halua asua kenenkään kanssa yhdessä, vaikka haluat suhteen. Tilanne on nyt sellainen ja varmaan moni sen ymmärtää, mutta onko se aina sellainen. Eikö elämä voi muuttua, se voi aina olla sellainen, mutta oletko varma?
Itse jo aiemmin totesinkin, että kumppanin löytäminen yli nelikymppiselle naiselle eron jälkeen on hankalaa, sillä ihmiset ei halua sitoutua, on kiinni vanhoissa traumoissaan ja kiinnipinttyneissä tavoissaan. Itse olen jo hyväksynyt tätä ja ymmärrän, että minunkin pitää vaan modernisoitua nykyaikaisiin seksisuhteisiin, hetken iloihin niistä, ilman vastuuta ja sitoutumista. Se vaan tuntuu niin pirun rankalta tunteelliselle ja herkälle ihmiselle.

Lue lisää

Varmaan sitä jäykkyyttä on, en kiellä sitä ollenkaan. Ja tilanteetkin voi muuttua, esim siinä vaiheessa kun lapset ovat jo niin isot että ovat lähteneet kotoa omilleen asumaan ei mikään estä laittamasta hynttyitä yhteen sopivan ihmisen kohdalle sattuessa. Siihen on vain vielä aikaa koska tällä hetkellä koulu ikäisiä ovat... Sitoutumisen pelkoa en sinänsä koe kokevani. Voihan sitä sitoutua toiseen ja parisuhteeseen vaikka ei uusioperhettä hänen kanssaan perustaisikaan.

Tottakai toiseen voi sitoutua, vaikka yhteen ei heti muuttaisikaan. Monesti tuollaiset suhteet vaan ovat helposti kovin kevyitä ja niistä lähdetään heti minkäänlaisten ongelmien tultua eli ei sitouduta kunnolla lisäksi suhteen alkuvaiheessa ihmiset luonnollisestikin tykkää viettää enempi aikaa yhdessä, on tuota kiintymykseenkin tarvittavien hormonien aikaansaamaa. Mutta suhteita on monenlaisia. Oliko sinun ajatuksesi kuitenkin viikonloppuisin majailla jommankumman luona.

Aivan hyvin voisi majailla jommankumman luona silloin kun lapset ovat äidillään, ei tässä nyt niin joustamattomia ja jäykkiä olla. Tämä olisikin varmasti mukava ja toimiva parisuhteen malli itselleni, ja kun lapset ovat puolet ajastaan äitinsä luona varsin helposti toteutettavissakin.

Myöskin vanhoja, läsähtäneitä, kulahtaneita ja jämähtäneitä ukon rähjiä, joita ei tee mieli edes katsoa, on pilvin pimein.

Juurikin näin , yleensä nuo kulahtaneet vanhat äijät ja katkerat kurpat istuu kaljakuppiloissa vetäen kaksin käsin kaljaa ja joka puolen tunnin välein röökillä, naamasta ja kropasta näkyy eletty elämä huonoilla elämäntavoilla.

Noin lienee mutta jos he eivät asennoidu ikävällä tavalla kanssaihmisiin kuten "hohhoijaaaaaa" niin ei heistäkään tarvitse tuollaista kieltä käyttää. Elämä näyttää toisille helwetilliset puolensa eivätkä kaikki ole vahvoja - henkisesti.

Niimpä, miksi ”hohhoijaa” hakee näitä ihmisiä, menis vaikka jonnekin golf kerhoon , tai kuntosalille, siellä ne ulkokuoreltaan hienot ihmiset majailee.