Onko täällä olevilla kokemusta

Sen verta tarkennusta vielä, että oon nelikymppinen, urheileva, fiksu ja ihan kivannäköinen nainen.

Ihan turhaa netistä etsiä, suuri osa feikkejä ja huijareita, minä etsin puhtaasti seksiseuraa ja rahaa yritettiin huijata. Vedä kuteet niskaan ja baariin, näkee sitten heti livenä millaista naista tarjolla, sieltä baaritiskiltä minäkin lopuksi avopuolisoni löysin eikä uhtään hassumpi nainen olekkaan.

Ilmeisesti pitkä suhde takana koska et tunne Tinderiä joka on nykyaikaa ja tehokas.

Maksulliset deittipalvelut ovat tehokkaimpia. Sieltä minäkin uuden miehen löysin. Siitä on jo yli kuusi vuotta... en muista palvelun nimeä. Sen vain muistan, että otin vastaan tarjouksen, jossa 3kk hinnalla sai puoli vuotta. Ja löysin miehen jo kolmen viikon päästä :).

Eliittikumppanit nimenä vaikuttaa aivan natsimaiselta puuhalta rodunjalostuksen kera...ja varmasti maksaa eikä helposti eroon pääse.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Suhteita voi yrittää ostaa jostain postimyynnistä mutta silloin ostaa sikaa säkissä. Mikään ei ole muuttunut rakkaudessa sitten kivikauden. Kun kerran olet vapaa etsimään uutta kumppania, olet vain vapaa. Aikuisena tiedät, että uuden mahdollisuuden voi löytää yhtä hyvin sunnuntaina kirkossa kuin perjantai-iltana karaokebaarista. Niin ja voi sen löytää myös postimyynnistä. Mutta täydellistä ihmistä ei ole. Et ole myöskään itse täydellinen.
Jo se, että arvioit ihmisiä sen kautta, että käydäänkö oikein ravintolassa ryyppäämässä tekee sinusta tekojeesuksen. Onnea tulevaisuuteen.

Nettideittailu on nykypäivää, niin vanhemmilla kuin tietysti nuorillakin. Itse löysin uuden miehen lähes salamannopeasti netistä... Samoin kaikki jo aikuiset lapseni. Netti on siitäkin kätevä, että molemmat ovat heti samalla asialla - parisuhdetta hakemassa. Lähikauppa, kuntosali, baari... eri tapahtumat - joo kivoja käydä, mutta eivät ole varsinaisesti mitään kumppanin etsintäpaikkoja. Varmasti niistäkin on joku siippansa löytänyt, mutta aikaa se vie.

Työpaikka on mielestäni paras "iskupaikka" sitten netin jälkeen. Siinä on vain sellainen riski, että jos menee pieleen, niin työtkin saattavat kärsiä.

Niin ja maksulliset palvelut ovat parhaita. Vähemmän muutenvaankokeilijoita.

Muutin suoraan lapsuuskotoa parisuhteeseen alle parikymppisenä. Olin lähes nelikymppinen erotessani, ja sitä mieltä että nyt on korkea aika kyetä elämään jokunen tovi yksinkin. Elin ilman naista, ei ollut edes irtoseksisuhteita, useamman vuoden. Kuntoilin, ostin erämaakämpän pohjoisesta, pistin pään ja kropan kuntoon. Ainakin mulle teki hyvää nollata oma nuppi totaalisesti vanhasta ja saada aivot uudelle radalle, pääsi irti niistä -näin on aina tehty-rutiineista. Tajusin monia asioita itsestäni, löysin paljon parannettavaa myös.

Muutama vuosi sitten olin yhdellä paikkakunnalla työkeikalla, seisoin ruokakaupan kassajonossa. Taakseni tuli itseäni selvästi nuorempi nainen latomaan ostoksiaan hihnalle. Katseemme kohtasivat, ne silmät ja se hymy iskivät kuin leka läpi sydämeni. Sanoin hänelle mukahauskana juttuna, että laitan tämän välikapulan tähän ettei jouduta muuttamaan yhteiseen osoitteeseen. Hän vastasi nauraen, eipä siinä kai suurta vahinkoa tulisi ja siitä jatkettiin juttua. Vetkuttelin omien tavaroiden pakkaamista, kun kumpikin oli saanut ostokset pois, minä kysyin onko sulla kiire, ehtisitkö kahville, siinä oli muutama pöytä samassa tilassa. Ei ollut kiire, istuttiin alas ja juttua riitti. Siitä saakka ollaan oltu yksissä, nyt meillä on jälkikasvua, lisää on tulossa ja helkkarin hyvin menee. Vieläkin kun vaimo katsoo minuun, se hymy ja ne silmät, olen myyty, eikä taida vaimollakaan olla mitään valittamista :).

Pointti: ei ole väliä mistä löytää, pitää löytää se oikea.