Fisherin eroseminaari

Hyötyä oli. Eroa käsiteltiin, mutta suurimmalta osalta itseä ja koko elämää. Hyvin valaiseva kokemus. Rankkaa, koska menneisyys, lapsuudesta asti, kaatuu niskaan. Kannatti kuitenkin tutkia tämän eroseminaarin avulla itseään. Ja siinä sivussa myös eroaan. Selvensi kyllä asioita ja vauhditti toipumista.

Kävinhän minä monta vuotta sitten. Olin silloin n. vuosi sitten eronnut. Minulla nousi pintaan monia asioita kokoontumisten aikana, enkä sen vuoksi aina nukkunut hyvin seuraavana yönä. Alkuaikoina suunnittelin jopa jättäväni koko jutun kesken. Onneksi en jättänyt, sillä seminaari oli todella minun parhaakseni. Voin suositella sitä kaikille eronneille, tai sitä suunnitteleville.

Älä mene ihan verekseltään - vähän pitää olla jo etäisyyttä asioihin jotta niitä pystyy käsittelemään. Seminaarissa saat varmasti paljon vertaistuke ihmisiltä jotka ovat painineet samojen asioiden parissa. Työskentely tapahtuu pääosin pienryhmissä joita terapeutti ohjeistaa.
Itse olin käynyt niin terapiassa kuin sielunhoidossakin aiemmin - minulle ei seminaari ollut niin suuri kokemus kuin joillekin muille, sillä en ollut jättänyt asioita sisääni vaan olin käynyt niitä läpi jo muilla tavoin. Fisherin "Jälleenrakennus"-kirja oli hyvä ja minä ehkä olisin pärjännyt jo lukemalla sen jäsentämällä asiaa sen kautta. Ehdottomasti kannattaa ero käydä "läpi" vaikkapa seminaarissa tahi terapiassa. Minä kuulun "väkisin erotettuihin" ja voin jo vuoden jälkeen erinomaisen hyvin ja huomaan kuinka paljon parempaa ja täydempää elämäni nyt on. Ehkä minä kuitenkin olen perusluonteeltani vähän omituinen, sillä katkeruuden ja vihan tunteet eivät vaan istu minulle - oli helppo päästä yli kun katsoi itseään peiliin, mietti millainen ihminen haluaa olla ja ryhtyi systemaattisesti toimimaan sen päämäärän saavuttamiseksi.
Valtava oppimisprosessi tämä on ollut, vaikea sanoa kuinka suuri vaikutus on ollut milläkin; eroseminaarilla, terapialla, sielunhoidolla ja omalla psyykkisellä työllä.
Voimia!

En ehtinyt kursseille lastenhoitoesteiden vuoksi, mutta kirjasta oli apua!

Kaikkien eronneiden on syytä ostaa seksikaupasta leluja, jotta ei tarvitse syöksyä toisen ihmisen mukaan, josta kunnon nimeä tietää, sillä vehkeillä voi hoitaa seksin tarpeen.

Ja seuraa haetaan vain ja yksinomaan turvallisista ja tutuista ja vanhemmista ihmisistä, jotta välttyisi vieläkin huonommalta suhteelta.

On aika harkita ja pitkään ja tärkeintä on hoitaa mahdolliset lapset, antaa aikaansa heille. Tavata sukulaisiaan mahdollisimman paljon, sillä tavoin välttyy suurelta tuholta.

Koin seminaarin todella tarpeelliseksi ja se osoittautui ikään kuin pelastusrenkaaksi muutaman kuukauden kuluttua siitä, kun puoliso oli muuttanut pois yhteisestä kodista. Mielestäni sinne voi mennä myös tuoreeltaan eron tapahduttua, saa vertaisryhmän tuen rämpiessään kuiville. Seminaarissa ei vaadita mitään, kaikki on vapaaehtoista ja kukin työskentelee minkä haluaa/jaksaa. Oli hyödyllistä purkaa eron aiheuttamat tuskat, niitä ei kannata yrittääkään työntää "maton alle" jos haluaa aikanaan pystyä päästämään irti ja jatkamaan matkaansa keveimmin askelin. Seminaarin oppien ansiosta pystyin saamaan takaisin elämäniloni ja uskon itseeni, eheytymään. En ole katkera ja olen pystynyt auttamaan myös lapsiani eron jälkeen, kuten myös muutamia eronneita tuttaviani. Sain tosi paljon eväitä yleensäkin elämää ja ihmissuhteita varten. Suosittelen lämpimästi omasta kokemuksesta!

Tietäisikö joku onko Keski-Suomeen tulossa ryhmää lähiaikoina tästä eroseminaarista? Tämän syksyn/alkuvuoden 2015 aikana?

en käynyt seminaarissa, mutta luin sen kirjan ja tein tehtävät, tarvittaessa palasin edelliseen lukuun ja oikeasti käsittelin asiat. Siitä oli todella paljon hyöytä, ja luulen, että minulle tuollainen asioiden käsitteleminen itsekseen, kirjoittamalla, sopikin paremmin kuin seminaari, jossa pitäisi puhua muille ihmisille.

Kävin v.97, oli hyväksi! Eroseminaari oli lähes ilmainen ! Siinä kavutaan vuorelle eron jälk. tyypill. tunteiden läpi tiedostavaa itsetuntoa kohti.
Lainaa edes kirja, on kylläkin helpompi vetäjän kanssa ,isossa porukassa joka jakautui pieniin ryhmiin tehtäviä pohtimaan,kirjan mukaisesti.
Fischer: Jälleenrakennus ihmissuhteesi päättyessä.Jotkut pystyi palaamaan suhteeseensa kun sai jotain selvitettyä.Käsittelee lastenkin tunteita.

Kymmenen vuotta erosta ja vasta nyt tullu mieleen oma mustasukkaisuus.Kävin kyllä tuon seminaari niin pari vuotta eron jälkeen.Minun isäni oli hyvin mustasukkainen, vaikka itse kävi vieraissa.Minäkin epäilin puolisonani ja oli syytäkin, mutta miksi niin tein?Minulle oli uskollisuus kaikista tärkeintä,nyt kun mietin, olisko kannattanu sittenkään hajottaa kaikki sen takia.

Jotain minussa oli myös et ero tuli ja en kestänyt kun minua petettiin.Epäilin kyllä koko ajan jo ennen pettämistä.Kerran puolisoni sanoi,hänellä on toinen,joko nyt olosi helpotti,mutta en uskonut,sillä uhkasin erolla jos pettää ja niimpä hän petti.
Minulla oli eron jälkeen lyhyt suhde, jossa en ollut mustasukkainen, mutta jotenkin odotin et se suhde loppuu ja loppuihan se,enkä ikävöinyt yhtään.Mutta ensimmäistä kaipaan vieläkin??,ei jotain geeneissä joka periytyi.

Mustasukkainen olin vielä eronkin jälkeen,eli eipä se eroon loppunu.Äitini sanoi kerran, älä koskaan toivo et kumppani on mustasukkainen, ihmettelin sitä.Sillä mielestäni se oli rakkautta? Elämä opetti,et paras olla yksin, jos alkaa omistamaan toista ihmistä.
Aika tuttuja tunteita varmaan monelle, tulipa nyt kerrottua tämäkin.

Olen antanut anteeksi ex.lle, mutta laitto miettimään nyt, ja pitää antaa myös itselle anteeksi.
Kiitos, hyvin kerroit ja todellakin, herättävä, miksi tunsin vaan itseni uhriksi.