Oman tien kulkija

Kuule vaikket olekkaan naimisissa niin avoliitossa olet niin eron tullessa maksat ihan varmasti saman avovaimollesi kuin se olisi vihitty. Ei sillä ole merkitystä oletko virallisesti liitossa vai avoliitossa. Sinun jälkeläiset jos niitä on perii sinut. Ja avovaimollesi jää oma omaisuus. Jos taas aviossa olisit olisi vaimosi puolet lasten kanssa jakamassa omaisuutesi. Muuta eroa ei ole. Mutta jos asutte yhdessä ja ero tulee ihan varmasti maksat toiselle jotain. Tai toinen maksaa sinulle. Ei sinun isällesi tullut sen kalliimmaksi ero kuin sinulla. Nämä ovat saman arvoisia liittoja vain perimisestä tulee ero näillä kahdella . Vai oman tien kulkija olet. No varmaan sun avopuolisokin on oman tien kulkija. Joten älä arvostele toisten avioita tai niiden syitä avioon mentäessä. Jotenkin tulee tunne että sinua ärsyttää kaverisi joka alentuu naiselle kun sen tahto oli mennä naimisiin. Älä huoli ihan varmasti kaverilla on omat syyt kun meni naimisiin. Perustella ei tarvitse muille missä liitossa olet. Olet siinä liitossa ja suhteessa kuten haluat mutta älä arvostele kaverisi syitä miksi valitsi avion.

ja "purkauksesi" tarkoitus??? Ei aukea; on aviopareja ja susipareja, molempia aivan yhtä paljon onnellisia ja onnettomia.

Vaikka oletkin oman tiesi kulkija niin toivottavasti ajattelet kumppaniasi ja lapsiasi niin paljon että järjestät raha-asiat niin että esim. kuolemasi jälkeen kukaan muu ei kärsi yhtään enempää kuin on tarpeen. Hoidat siis kuntoon henkivakuutukset, keskinäiset testamentit jne. niin että kumppanisi ei joudu lähtemään yhteisestä asunnosta eikä kukaan jää puille paljaille jos sinulle käy jotain.
Nämä ovat ne tärkeimmät asiat joiden vuoksi avioliitot pitäisi solmia, ei romanttinen höttö. Eli siis järjestetään asiat niin että kaikki ovat mahdollisimman hyvin turvassa.

Tuohon ongelmaasi on ratkaisu: avioehto. Itse lopetin edellisen suhteeni sen takia, että mies ei halunnut naimisiin. En halunnut elää synnissä, joten valitsin mieluummin miehen, joka huoli minut puolisokseen.

Kyllä on parempi pitää omista rahoistaan huoli ja visusti. Mikä se sellainen parisuhde on jossa kaikki on yhteistä tai että kaikki jaetaan, höh. Minä ja minun rahat on se pointti ja asettaa raamis koko elämälle ja elämänasenteelle.

Mikä hiton oman tien kulkija? Minun nähdäkseni näitä "oman tien kulkijoita" on pilvin pimein, et sinä ole omaa tietäsi keksinyt etkä siis ole mitenkään erilainen ihminen. Minunkin kavereistani suurin osa elää avoliitossa.

Yksi näistä avopareista erosi pari vuotta sitten. Oli raastava ero. Toinen sairastui henkisesti eron aikana ja toinen fyysisesti. Molemmat onneksi on nyt selviämässä, mutta vaikeata oli sivustakin katsella. Ei ollut helppoa lapsillakaan siinä. Mitä eroa tuossakin tapauksessa olisi ollut, jos olisivat olleet aviopari? Sanoisin, että vaikeampaa eroamista en ole ennen nähnyt.

Kyllä sinä eron tullessa "maksat" avokkisi ulos talosta ihan samalla tavalla kuin isäsi aikoinaan maksoi äidillesi. Jos teillä nyt siis on talo, sitähän en tiedä. Mutta ilman rahallisia jakoja eroavat vain ne, joilla ei ole mitään rahan arvoista jaettavaa. Tai sitten ne, jotka elävät suunnitelmataloudessa, tämä minun nimissä ja tuo sinun nimissä, ja koko ajan pidettävä huoli tasapainosta.

Puolison kuollessa (jompi kumpi joka tapauksessa kuolee ensin!) toinen saa leskeneläkkeen. Avopuolisot eivät saa, joten siinä huomaa eron sitten heti. Kannattaa jollain muulla tavalla sitten huolehtia toistensa tulevaisuudesta, se on järkevää. Jos siis toisesta oikeasti välittää.

Jos ei tunne "tarvetta" solmia laillista avioliittoa, niin mistä sitten kumpuaa tarve olla toisen kanssa ollenkaan ja hankkia tämän kanssa lapsia? Tässä on joku hassu ristiriita. Voiko ihminen olla niin yksinkertainen, että kuvittelee olevansa jotenkin vapaampi irrottautumaan puolisostaan ja perheestään, kun ei ole virallista avioliittoa? Voiko jotenkin helpommin vain sanoa toiselle "bye bye" ja lähteä ovesta ulos, kun ei enää kiinnosta yhdessäoleminen? Ja jos se on niin helppoa, niin miten ihmeessä se ei olisi yhtä helppoa avioituneellekin? Ei poliisi tule niskasta ottamaan kiinni ja vie väkisin takaisin, jos toinen vain lähtee omille teilleen. Eli se siitä vapauden illuusiosta. Jokainen ihminen on oikeasti ja ilman illuusioita fyysisesti vapaa toisesta ihmisestä, jos niin tahtoo. Lapsiaankaan ei ole pakko tavata, jos ei vain halua.

Tyypillinen miehen näkökulma toi, että isälle tuli kurimus kun joutui maksamaan äidin ulos talosta, juuripa niin. Joutui.

Ei käy sitten yhtään mielessä, että isä olisi itse voinut yhtä lailla lähteä ja äiti maksanut talosta isälle.

Tai sitten, että olisi myyty talo ja kumpikin saaneet rahansa.

Ihan kuin äiti jotenkin olisi riistänyt isää, kun sai vain sen, mikä itselleen kuului. Ei tullut kirjoittajalle mieleen, että äidilläkin oli talo, mistä joutui luopumaan kokonaan. Sai vaan rahaa puolikkaan talon arvosta. Se ei ole sama kuin talo.

Voin hyvin kuvitella kuinka on isä säälitellyt itseään ja morkannut pojalleen tämän äitiä kun tälle piti maksaa, että sai itse jäädä taloon asumaan. Ja hyvään maaperään on uponnut. Sen ymmärtää, että 18-vuotias ei asiasta vielä mitään tajua, mutta eikös sitä ikää ole tullut sen päälle jo riittävästi, että pitäisi nähdä asian oikeat mittasuhteet.

Kun on yksi talo ja kaksi omistajaa, niin tuo on sitten se kuvio ja se on ymmärrettävä. Eron jälkeen kummallakin on sama osuus joka tapauksessa.

Avoliitto ei mitenkään eroa avioliitosta kun kyseessä on yhteinen omaisuus. Samalla lailla se talo jaetaan kuin avioliitossakin. Huolehdi sinä siis vain, että liittosi kestää, se on ainoa suoja sitä jakamista vastaan. Parhaiten huolehtisit siitä menemällä naisesi kanssa naimisiin. Antaisit avokillesi sen tunteen, että hän on sinulle tärkeä ja haluat tunnustaa sen virallisestikin.

Juu tiedän, että et tietenkään mene. Pidät itseäsi pelurina, joka pitää lankoja käsissään ja avovaimoa pienessä vipinässä, kun et ota häntä virallisesti vaimoksesi, ja osoitat siis sillä, että et pidä häntä avioliiton arvoisena. Entäs jos avokki jonain päivänä löytääkin miehen, joka pitää häntä sen arvoisena?

Miksi mielestäsi äitisi ei olisi ansainnut osuuttA omaisuudesta eron sattuessa?

Uusien lakien mukaan myös avopuolisot joutuvat maksamaan toisilleen tasinkoa oltuaan pitkään yhdessä ja varsinkin jos on lapsia.

Eli sinä olet saanut nuorena traumoja, koska isäsi katkeroitui, ja nyt völttelet samaa kohtaloa ilman järkiperusteita? ;)

Kenenkään ei tarvitse mennä naimisiin, jos ei halua. Eikä painostuksen alla pidä mennä naimisiin, se on selvä. Mutta esimerkiksi kaverisi on ollut fiksu kumppani, jos naimisiin meno on hänelle ollut yhdentekevää, mutta tiennyt että puolisolle hyvin tärkeää, niin kukapa ei rakastamaansa ihmistä haluaisi onnelliseksi tehdä toteuttamalla hänen toivettaan? Hieno juttu. Ei se sitä tarkoita, että häntä on painostettu, tai että hän ei olisi halunnut sitä tehdä.

Myös taloudelliset syyt on ihan kelpo syy virallistaa pitkä liitto. Mekin olemme mieheni kanssa päättäneet mennä naimisiin, kunhan tässä ehditään. Emme varmasti häitä järjestä, ainakaan kahvitteluja enempää, mutta taloudellisista syistä meidän ehdottomasti kannattaa mennä naimisiin. Se helpottaa meidän tapauksessa mm. perintöön ja talon hallintaan liittyviä asioita, jos toinen kuolee. Toki me voisimme elää koko elämän yhdessä ilman vihkimistäkin, mutta se ei kannata.

Meille tulee avioehto, mutta se on voimassa VAIN avioeron sattuessa. Ei siis siinä tapauksessa, kun toinen kuolee. Meille on ehdottoman tärkeää myös se, että toinen saa leskenoikeuden asua tässä meidän omassa kodissa toisen kuoleman jälkeen. Ja onhan näitä muitakin käytännön syitä...

Jos meille tulisi avoero, se olisi yhtä haastavaa kuin aviero. Henkisesti ihan sama asia yhteisten vuosien jälkeen. Lapsille kamala paikka, riippumatta onko naimisissa vai ei. Ja yhdessä tätä taloa on maksettu, vaikka ei naimisissa ollakaan. Eli toisen pitäisi kuitenkin ostaa toinen tästä ulos.

En ymmärrä sinua, että millä perusteella se avioliitto tekee asiasta vaikeampaa? Onhan siinä toki se, että pitää kaksi kertaa allekirjoittaa paperi, jolla eroa haetaan... ;) =D

ps. Olen eronnut nuorempana. Ei jäänyt traumoja. En saanut enkä menettänyt erossa omaisuutta.

Jos haluat olla oman tien kulkija, pysyttele täysin vapaana.
Käy töissä ja säästä rahaa, lähde sitten kiertämään maailmaa, näe ja koe uusia ihmeellisiä paikkoja.

Tai mene tekemään vapaaehtoistyötä Atrikkaan tai Intiaan....
Mutta et todellakaan ole oman tiesi kulkija vain sen takia että olet avoliitossa! Kaltaisiasi hemmoja on pilvin pimein.

Ja ota omat aivot käyttöön! Onko isäsi valittanut ''kurimustaan'' avioeron tullessa? Ja sinä annoit manipuloida itseäsi?
Äitisi takuulla piti sinustakin huolta kun olit pieni. Olisiko hänet pitänyt laittaa kadulle tyhjin käsin ulos eron tullessa?
Taivas mikä pönttö olet!

En ole maanläheinen.En kaipaa tätä planeettaa,koska ajatukseni on toisissa sfääreissä,ei tässä universumissa.Olen suuruudenhullu omantien erikoinen kulkija.

naimisiin meno on yksi typerimmistä asioista mitä voi ihminen voi tehdä

Ero on samanlainen tunne oli naimisissa tai ei.

Mun mielestäni taloudelliset syyt ovat ainoat järkevät syyt naimisiin menemiseen. Mihinkään muuhunhan ei kyseistä instituutiota tarvita, kuin juridisten sopimusten vahvistamiseen.