Olemme olleet yhdessä n. 8v, Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Viime vuosina olemme etääntyneet toisistamme paljon ja välit viilenneet. Emme puhu asioista. Haluaisin kyllä, mutta mies ahdistuu keskusteluista ja riitelyistä joten olemme ennemmin puhumatta vaikeista asioista. Se painaa minua paljon, kun ei voi jakaa omia tunteita toisen kanssa ja tuntuu ettei hän kuuntele minua, ei välitä. Samoin se painaa, että mies ei halua seksiä. Tätä on jatkunut 3-4 vuoden ajan. Vaikka olemme tästä jutelleet, mies ei ole yrittänyt tehdä asiaan muutosta vaikka on luvannut.
Olemme puhuneet erostakin yhtenä vaihtoehtona, mutta kumpikin on kuitenkin halunnut jatkaa yhteiseloa. Nyt mies on tuonut esille, että kiinnostus on lopahtanut, mutta ei kuitenkaan halua erota ja on luvannut yrittää enemmän parisuhteen eteen. Mitään ei kuitenkaan tapahdu.
Olen yrittänyt antaa tilaa ja ollut puhumatta ja painostamatta häntä. Välillä kuitenkin mitta tulee minullekin täyteen ja riita on valmis. Kun ei vaan enää oma pää kestä enkä ole näistä asioista oikein kenenkään kanssa puhunut. Riidan tullessa mies saattaa lähteä ja tyyliin ilmoittaa että tuun viimeistään aamulla. Näin on käynyt tosin muulloinkin kuin riidan yhteydessä, ihan yllättäen ja ennalta arvaamatta. En ymmärrä tuollaista käyttäytymistä; itselle kun on itsestäänselvää että asioista esim. baari-illoista sovitaan etukäteen. Joskus mies on myös lähtenyt "yhdelle", ja ilmoittaa tekstarilla yöllä että tulee viim. aamulla.
En enää tiedä missä mennään; mitä mies haluaa?? Tuntuu kuin eläisin löyhässä hirressä enkä koskaan tiedä milloin se löystyy tai kiristyy. Mielestäni olen panostanut parisuhteeseen paljon, joustanut ja yrittänyt ymmärtää. Silti tuntuu että aina miehellä menee jotakin minun edelleni; työ, kaverit, kännykkä. Ja minun kyyneleilläni ja tunteillani ei ole merkitystä. Hän pystyy kääntämään minulle helposti selän vaikka itkisin ja anelisin muuta. Alan olla jo tosi väsynyt ja jumissa tässä suhteessa jossa tuntuu että olen vain antavana osapuolena. Nyt olisi hyvät ajatukset ja neuvot tarpeen? Tai löytyykö muita vertaisia?
Olemme puhuneet erostakin yhtenä vaihtoehtona, mutta kumpikin on kuitenkin halunnut jatkaa yhteiseloa. Nyt mies on tuonut esille, että kiinnostus on lopahtanut, mutta ei kuitenkaan halua erota ja on luvannut yrittää enemmän parisuhteen eteen. Mitään ei kuitenkaan tapahdu.
Olen yrittänyt antaa tilaa ja ollut puhumatta ja painostamatta häntä. Välillä kuitenkin mitta tulee minullekin täyteen ja riita on valmis. Kun ei vaan enää oma pää kestä enkä ole näistä asioista oikein kenenkään kanssa puhunut. Riidan tullessa mies saattaa lähteä ja tyyliin ilmoittaa että tuun viimeistään aamulla. Näin on käynyt tosin muulloinkin kuin riidan yhteydessä, ihan yllättäen ja ennalta arvaamatta. En ymmärrä tuollaista käyttäytymistä; itselle kun on itsestäänselvää että asioista esim. baari-illoista sovitaan etukäteen. Joskus mies on myös lähtenyt "yhdelle", ja ilmoittaa tekstarilla yöllä että tulee viim. aamulla.
En enää tiedä missä mennään; mitä mies haluaa?? Tuntuu kuin eläisin löyhässä hirressä enkä koskaan tiedä milloin se löystyy tai kiristyy. Mielestäni olen panostanut parisuhteeseen paljon, joustanut ja yrittänyt ymmärtää. Silti tuntuu että aina miehellä menee jotakin minun edelleni; työ, kaverit, kännykkä. Ja minun kyyneleilläni ja tunteillani ei ole merkitystä. Hän pystyy kääntämään minulle helposti selän vaikka itkisin ja anelisin muuta. Alan olla jo tosi väsynyt ja jumissa tässä suhteessa jossa tuntuu että olen vain antavana osapuolena. Nyt olisi hyvät ajatukset ja neuvot tarpeen? Tai löytyykö muita vertaisia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei nimimerkki, Väsynyt00
En yhtään ihmettele nimimerkkiäsi. Tilanne, jossa elät tuntuu ikävälle ja väsyttävälle. Olette olleet jo melko pitkään yhdessä, ja huonoa aikaakin on jatkunut jo useamman vuoden. Rohkaisen sinua hakemaan apua ja tukea itsellesi jonkun ammattilaisen luota, kysy vaikka lähimmästä perheneuvonnasta milloin sinne pääsee. Voit mennä sinne yksin, jos mies ei suostu mukaan. Varmaankin hyödyt siitä mitä tahansa sitten päätättekään jatkossa tehdä. Arkenne voi muuttua, ilman muuta, mutta siihen kyllä tarvitaan teitä molempia, yksin et voi yhteiselämäänne parantaa. Kannattaa miettiä mitä tahdot tulevaisuudelta ja kuinka sellaiseen pääset. Parisuhteen eteen kannattaa yrittää, mutta koet itsesi väsyneeksi teidän arkeenne. Sanot, että olet yrittänyt antaa tilaa, ettet painosta häntä. Epäkohdista tulee kuitenkin jutella ja keskustella. Jos yhdessä eletään, ei kumpikaan voi elää miten tahansa, on toinen ihminen otettava huomioon.
Tsemppiä sinulle,
Pirkko-pappi
Kiitos vastauksesta! Olen miettinyt ulkopuolista apua ja ehdottanut sitä miehellenkin, mutta hän ei ole innostunut asiasta. Toki itselle voisi tehdä hyvää puhua asiasta jollekin. Joitakin asioita suhteestamme olen voinut ystävälleni jakaa mutta paljon olen pitänyt sisälläni. Pahaa oloa olen purkanut mm. liikunnan avulla mutta kieltämättä tuntuu ettei sekään aina riitä. Väsymys tuntuu vaan lisääntyvän. Voin mielestäni hyvällä omalla tunnolla sanoa että olen panostanut suhteeseemme ja mieskin sen myöntää. Nyt vain tuntuu turhan rankalta vetää tätä rekeä yksin. Taustalla minulla on ero lapseni isästä (n.10v sitten). Sen jälkeen päätin että panostan tähän uuteen suhteeseen ja otan oppia edellisestä suhteesta. Siksi ajatus erosta tuntuu vaikealta; pettymys itseen - en pystynytkään pitämään suhdetta kasassa, epäonnistuminen. Ja toisaalta se, etten haluaisi (vielä alaikäisen) lapsen kokevan taas yhtä eroa ihmisestä, johon on näiden vuosien aikana kiintynyt. Siksi niin toivoisi että tämä saataisiin toimimaan. Tosiasia tietysti on etten pysty siihen yksin.
Hei
Voimia sinulle! Et varmasti ole ainoa, joka on joutunut tällaiseen tilanteeseen. Jokainen liitto kohtaa ennemmin tai myöhemmin erilaisia ongelmia. Niistä kuitenkin voidaan päästä eteenpäin ja kohti uudenlaista yhteyttä. Olisi kiinnostavaa kuulla puolisosi kertomus, mitä hän ajattelee ja tuntee.
Kannustan sinua ehdottomasti hakemaan keskusteluapua itsellesi. Se jo auttaa jaksamaan ja antaa uusia näköaloja, vaikkei miehesi tulisikaan mukaan. Voin kuvitella jotain sen tapaista, että miehesi kokee olevansa syytettyjen penkillä eikä siksi halua lähteä "tuomiolle". Tämä on toki vain arvailua.
Hae jo huomenna itsellesi jokin kontakti ammatti-ihmiselle. Kaupungin ja seurakuntien perheneuvonnat, Väestöliitto, yksityiset paripsykoterapeutit muun muassa voivat auttaa sinua.
Koeta jaksaa päivä kerrallaan ja uskoa kuitenkin tulevaisuuteen.
Pappi Elisabet
Riitaa tulee teillä ilmeisesti juuri siitä, että mies elää liitossa kanssasi ns. järkisyistä (koti ja lapsi), mutta tunnepuoli sinua kohtaan on kuollut - ja sinä puolestaan temmot edelleen yrittämisen kanssa ja haluat enemmän. Sellaista mitä miehesi ei voi eikä halua sinulle antaa.
Älä yritä ja odota enää muutosta, jos miehesi kerran on ilmaissut, että tunteet ovat sammuneet eikä häntä kiinnosta enää rakentaa suhdettanne, Hän ei enää halua yrittää ja myös seksuaalinen intohimo on loppunut.
Käy juttelemassa ammattilaisella ja koeta hyväksyä asia pala palalta, se helpottaa omaa olemistasi. Kun tuota prosessia käyt, alkaa sinulle myös vähitellen hahmottumaan mitä sinä itse haluat ja aiot elämälläsi. Muuten uuvut aivan kokonaan.
Arvelen, että toivot toisenlaista vastausta, esim. jotain keinoja millä onnistua pelastamaan liitto. Se on luonnollista, koska sinä elättälet vielä toiveita. Minun näkökulmani on kuitenkin, että miehesi on jo tietyllä tapaa eronnut sinusta, henkisesti ja fyysisesti, hän elää omaa elämäänsä. Koet ettei miehesi välitä sinusta ja kyyneleistäsi, ja näin varmasti onkin tietyllä tavalla; hänen tunteensa tai pikemminkin tunteiden puutteensa ei muutu vaikka sinä tekisit mitä.
Johonkin asiaan ihmiset ovat alunperin ehkä ihastuneet, joten voihan tunteet ehkä vielä palatakin, jos molemmilla on halua. Se saattaa vaatia esim. erossa asumista ja paljon aikaa. Liiallinen arki voi tappaa tunteet. Parisuhdeterapiaa te ainakin tarvitsette. Liikkeelle voi myös lähteä siitä, että kirjaatte ylös 10 asiaa mikä toisessa häiritsee ja yritätte korjata näitä asioita. Se voi avata silmät sille toisellekin osapuolelle. Mykkäkoulu voi olla yksi vallankäytön muoto tai sitten mies on niin ahdistunut, ettei pysty puhumaan. Miehellä voi olla myös aleksitymia, hän ei osaa ilmaista tunteitaan.
Aloittaja sanoi, että mies ei ole kiinnostunut terapiasta. Lisäksi ahdistuu keskustelusta ja sanonut suoraan että kiinnostus on lopahtanut. Joten eihän noilla sun muuten hyvillä neuvoilla voi lähteä tuossa tilanteessa enää liikkeelle. Alun ihastumisen tunteisiin ei ole mielestäni toivoa palata kun suhde noin suurissa vaikeuksissa.
Kun kumppani sulkeutuu eikä halua puhua ja yrittää tai edes saa aikaan eroamista, eropäätös pitää sitten tehdä yksin.
Aloittajalle sanoisin vielä, että tuskin miehesi on kokonaan seksihalujaan menettänyt. Jos tarjolla on baarireissuila naisseuraa, voit olla varma ettei hän oli yksin öitään viettänyt. Mietipä nyt tarkoin, kannattaako tuota liittoa enää jatkaa.
Eikös sanota että parisuhteessa tulee yleensä kriisi juuri 6-7 vuoden kohdalla ja saattaa jatkua pitkäänkin, sama oli meillä. Nyt kun yhteistä taivalta takana 25 vuotta ollaan enemmän kavereita kuin puolisoita toisillemme. Nainen ei halua seksiä tai sanotaan että ei ole halunut 4-5 vuoteen joten on ollut mulla tyytyminen siihen, vieraissa sitten olen satunnaisesti käynyt. Näin se menee, eri kohtaloita löytyy kuin myös suhteita, kuka tyytyy mihinkin, me ollaan totuttu tähän eikä ole vaan jaksettu erota.
Aika klassinen tapaus.
Nainen pistää haarukat lukkoon tai alkaa muuten "vaikeaksi" ja ylellisen huomioinin tarvitsijaksi mutta unohtaa täysin miehen tarpeet samoissa asioissa. Joten mies etääntyy. Se on pakokeino ettei olis liikaa "kimpussa".
Monet ongelmat kumpuaa siitä kun nainen keksii suhteen edenneen tasolle, jossa ei enää fyysistä kanssakäymistä tarvita ja ihmettelee sitten kun mies lakkaa muutenkin yhdessäolosta olemaan välittämättä..
Vai olitko ikinä aidosti kiinnostunut ja halukas miestäsi kohtaan? Monet kun menee yksiin vaikkei välitä kumppanistaan fyysisesti mutta muut "edut" kelpaa mainiosti. Väsyyhän siinä lopulta esittämään, oletan?
Parhaimpia ovat nämä naiset, jotka kohta vaahtoaa pienistä munista,,taidottomuudesta tai kyvyistä yms. Onhan ne jo alussa tulleet esille? Katse peiliin.. Ei ne paikat kutistu suhteen edetessä. Naisella on myös velvollisuus aukaista suunsa mutta jos vain odottaa toisen lukevan ajatuksia tai muuttuvan ajan myötä.. Not gonna happen!
Ihan kuin kertomus tai toteamus naisestani, hänellä on sama periaate kun on oltu yhdessä yli 20 vuotta että seksi on jo terpeetonta meidän suhteessa ja haluaa enemmän omaa aikaa. Johtaa tottakai kai siihen että suhde viilenee ja huononee mutta naiset eivät sitä halua ymmärtää kuten ei oma kumppanikaan. Se johtaa lopulta monella vieraissa käyntiin koska sieltä parhaimmillaan saa seksin sisäksi myös hellyyttä. Jos nainen vielä tässä tilanteessa odottaa mieheltä uskollisuutta niin kantsii katsoa peiliin. Sanotaan suoraan että kumppanini ei missään vaiheessa katsonut tarpeeliseksi kysyä mun mielipidettä seksin loppumisesta hän päätti sen molempien puolesta, mitäs jos minäkin päätän asioita molempien puolesta, tiedän kokemuksesta että siitä seuraa riitelyä.
Hei,
vastaa miehellesi kielellä, jota hän ymmärtää. Ala pitää huolta itsestäsi. Kuntoile, hae virikkeitä vaikka tansseista, osta vähän eroottisia vaatteita, käy likkojen kanssa illallisilla jne. Mies kyllä huomaa, että olet vähän tarpeessa ja osaa toivoakseni toimia tilanteen vaatimalla tavalla eli haluaa pitää sinusta kiinni ja tämä johtaa toivottuun lopputulokseen?! Joskus parisuhde vaatii työtä ja aktiivisuutta. Tsemppiä!
Ei huono kommentti. Tuon pitää lähteä kuitenkin naisen omasta halusta kehittää itseään ja nauttia elämästä, ei siitä että tekisi tuon miestä miellyttääkseen tai herätelläkseen. Muuten se johtaa vain uuteen väsymiseen jos vastakaikua ei tule: "tämäkään ei riittänyt".
Jos mies alkaa näkemään vaimonsa uusin silmin, hyvä niin, mutta jos ei, nainen on tuon tehtyään kuitenkin itsenäisempi, varmempi ja riippumattomampi miehensä hyväksynnästä.
"Nyt olisi hyvät ajatukset ja neuvot tarpeen?"
Meillä oli hieman vastaava tilanne ja kokeilimme parisuhdeterapiaa. Valitettavasti lähdimme sieltä usein miten "haavat" vielä enemmän avoinna pois. Tässä kaksi palvelua, joista saimme itse hieman ponnetta parisuhteeseemme.. Ovat vielä ilmaiseksi käytettävissä.
http://www.wediditmethod.com/fi
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/nettikurssit/tunnekeskeinen-parisuhdekurssi/
Tsemppiä!