Että haluan erota? Ollaan oltu yhdessä melkein 30 vuotta enkä halua hänen kanssaan yhteistä vanhuutta. Ainoa millä jaksan tässä on ajatus että voin lähteä, lopettaa, päästä pois. Olen käynyt terapiassa ahdistuksen takia. Minulla on tunteet loppuneet vuosia sitten, lasten takia olen tässä ollut sekä yhteisen omaisuuden. Pahinta on, ettei olla vuosiin puhuttu mistään. Toinen näyttää luulevan että kaikki on hyvin. Kun ei enää edes riidellä, ei ole toiselle mitään sanottavaa. Miten tämmöisen yllätyspaukun voi tuoda toiselle, että haluan pois ja heti? Lähdenkö vaan? Olisi varmaan julmaa. En halua mitään "uusia yrityksiäkään" enää, toiselle on annettu niitä vuosien varrella, ei kykene ei halua, ei onnistu.
Miten voin kertoa puolisolle?
ahdistunutpoishaluava
24861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos sen teet, että lähdet mitään etukäteen sanomatta, teet suuren virheen. Minun exäni teki juuri niin. Kannattaa tosiaan miettiä miten lähipiiri tuollaiseen suhtautuisi. Ja eikö sinulla ole yhtään kunnioitusta puolisoasi kohtaan, että voisit hänelle etukäteen kertoa?
Avoin keskustelu ja aidosti kerrot asiat puolisolle. Rehellisyys on valttia ja on totuus että sinä olet tehnyt tietoisen päätöksen, ilman että olet kertonut siitä puolisolle.
Jos perheeseen kuuluu lapsia ja ehkä lapsenlapsiakin, on tilanne toinen. On tärkein asia eroavalla parilla että molemmat sitoutuu yhteisiin pelisääntöihin, jos niitä ei löydy on asioita käsiteltävä, että pelisäännöt löytyvät. Muuten tuhoamme lapset ja heidän lapset, jokainen erolapsi muistaa ikävät asiat lopun elämänsä.
Tilanne on vaikea, mutta siitä selviää kun on rehellinen ja ajattelee omilla aivoilla.
Jokainen parisuhde on omanlainen, siihen ei saa apua kavereilta, päätökset on tehtävä aina itse.
Kaikesta selviää ja elämä on antoisaa, kun kokee oikeasti olevansa onnellinen.
Rehellisyyttä elämään, se palkitsee
Montako kertaa olet itkien kertonut haluavasi lähteä? Sanonut suoraan, että näin on?
Jokainen kerta tekee sinusta inhimillisemmän ja jossain kohtaa on vain todettava, ettei mitään ole jäljellä ja on parasta luovuttaa.
Parisuhde tarkoittaa, että suhteessa on kaksi ihmistä. Elä ja toimi sen mukaan. Yksin vanhuutta miettiessäsi voit sitten toimia itsesi kanssa kuinka haluat.
Ota ensin puheeksi puhumattomuus. Kysy mitä puoliso ajattelee suhteestanne. Mieti riitojanne ja kaikkea mistä riitelitte. Mikä on juurisyy, se mikä johti puhumattomuuteen. Sitten voit kertoa tunteistasi, ahdistuksesi ja erohalukkuudesta.
Kiitos.
Yritä kertoa mahdollisimman rauhallisesti, ilman vihanpurkausta. Mutta kerrottava se on jos olet päättänyt erota.
Mitä kauemmin siirrät kertomista ja kelaat asiaa päässäsi, sitä vaikeammaksi menee.
Niin älä tee että vaan lähdet. Kadut sitä jälkeenpäin. Olet ehkä lykännyt asiaa liiankin kauan koska mietit tuollaistakin, olet väsynyt tilanteeseen.
Se että lähtee kertomatta mitään, täytyy ehdottomasti tehdä silloin kun on vaara että puoliso saattaa heittäytyä väkivaltaiseksi.
En ymmärrä että olet tuollaisen päätöksen tehnyt etkä ole kertonut puolisollesi. Mikä sinua pelottaa erossa? Sekö että toinen tuntee itsensä hylätyksi ja 30v. Veit turhaan toisen aikaa? Vai se että teillä on riitoja joita ette kykene ratkomaan? Kuvaat että toinen tyytyväinen tilanteeseen ja jatkaa vaikka teillä ongelmia. Oletko miettinyt mikä toisen syy on olla tyytyväinen kanssasi ongelmista huolimatta? Oletko kysynyt edes tyytyminen syytä? Oisko mahdollista että jopa rakastaa sinua? Vai mikä ihmeen syy on siihen että tyytyy sinun kanssa jatkamaan vaikka tietää teidän ongelmista? Kerro rohkeasti ajatuksesi ja ahdistuksesta. Varmasti saat tukea terapeutiltasi kun ja jos uskallat sitä eroa pyytää. Annat kuvan itsestäsi olevasi aika raukkamainen. Etkö osaa hoitaa suhdettasi? Aika surkeaa luettavaa kun kyselet täällä miten kerrot puolisollesi mitä haluat. Kun totuutta emme tiedä mitä ongelmia teillä on. Jos kyse sinun ahdistuksesta voisitko ottaa puolisosi mukaan tarapiaan ja käytte yhdessä läpi mitä haluatte. Silloin ero on helpompi molemmille. Anna siis oikeanlainen kuva puolisollesi eron syistä ja miksi haluat sitä. Koska teillä pitkä liitto takana on siinä ollut jotain hyvääkin kun noin kauan olette olleet.
Vaikutat aika lapselliselle ääliölle ja vastailet omiin viesteihisi (ylläpidolla varmaan hauskaa näitä lukiessaan) eli tuskin se puoliso nyt kauheesti sun perään itkee. Lienee helpottunut, että pääsee moisesta älykääpiöstä eroon.
En koskaan kertonut kenellekään! Laitoin vain eron molemmat lappuset nokan eteen ja sanoin, että panehan nimes ja sitten kiikutin lappuset vaihe kerrallaan käsiteltäväksi ja tuomio avioerosta tuli tuotapikaa ja huoltoyhtiöön ilmoitin, ettei kyseinen henkilö enää asu asunnossa ja kippasin tyypin pihalle.
Noin kolmekymmentävuotta kimppaelämää ja lapsia, enkä koskaan ole edelleenkään keskustellut erosta kenenkään kanssa!
Minkä takia se pitäisi kertoa kumppanille, senkun pakkaa vaan kamat ja lähtee. Munkin kumppani valehteli niitä näitä ihan vaan sen vuoksi ettei pahoita toisen mieltä. Mitä jalomielisyyttä.
Jos on lapsia, niin asioista pitää sopia ja tolla tyylillä saa varmasti riidan aikaan, ehkä se on tarkoituskin
minäminä sukupolvi
Ootpa huvittava ja lapsetkin otit vielä mukaan. Mutta, jos lähtee noin vaan niin ei pahota toisen mieltä kun kuitenkin lähtee, siinähän ajattelee sen toisen parasta. Yhteiset pelisäännöt.
Voisin sanoa että olet ajattelematon, minä minä.
Niin pitäisi olla yhteiset pelisäännöt?
Miksi et ottanut koiraa jos et ymmärrä holhoojan vastuuta
Minä todellakin ymmärrän holhoojan vastuun eli en ole eroamassa lapsistani. En todellakaan ja tämän saa mieskin huomata viimeisen päälle (taitaa jo tajutakin). Kyllä se on juurikin niinkuin itsekin naisia ja äitiyttä arvostelit, että jo perinteisesti äudit ovat jo vanhoina aikoina lasten henkisen kasvun päällekin jotain ymmärtäneet ja voit olla varma, että tästä ajatuksesta en naisena jousta piiruakaan (täytyy tosi paljon toisen tulla vastaan jos muuta haluaa). Harvasta isästä on lasten huoltajaksi, ymmärrän sen vain pakkotilanteissa eli äiti alkoholisti tms.
Sinä et ajattele lasten parasta, vaan pelkästään itseseäsi parasta.
Vaikka äiti tai isä on miten huonoja tahansa, niin he ovat aina lasten isä, sekä äiti.
Toivotko lapsille elinikäisen trauman, kun haukut puolisoa, se ei ole lasten vika että ovat syntyneet, älä lisää heidän tuskaa.
Vanhemmat voivat olla miten pahoissa vlissä tahansa, mutta lapsia ei saa sekoittaa vanhempien riitoihin.
Ikävä kyllä tiedän mistä puhun.
Missäs kohdassa tekstiäni oli maininta, että haukun isää lapsilleen? En minä niin ole tehnyt. Isä saa kyllä tehdä ties mitä hallaa lapsilleen sinun puolestasi ja toisen on se vaan nieltävä?
Kerro pois rohkeasti eikö me muutoinkin olla sen rahan takia kuten sille sydänystävälle kerroit? Odotan "ilmoitustasi tässä jo vuosia seurannut puuhiasi. En minäkään muuta keksi kuin sen rahan syyn. Miksi helvetissä et ole sanonut jos vuosia sitten tunteet kadonneet? Vittu jos olet puolisoni saat todella mukavat "ilmoitukset" takaisin. Meillä katsos tulee olemaan kunnon farssi. Olen katsos valmistautunut "ilmoitukseesi" eikä tule lapsetkaan arvostamaan sinua koskaan! Anna tulla odotan jo kovasti. Vittu vuosia vedättänyt paskiainen. Eikö niin aina mene kun kysyn "ei meillä ole ongelmia ja näet asioiden olevan OK.
Mitä sen toisen olisi pitänyt tehdä, jotta olisit tyytyväinen? Jos tunteet kuolee, ei se sillä parane, että toinen ottaa ylimääräisen tiskivuoron. Ja miksei toinen halua keskustella? Miten sinä keskustelet? Voiko syy olla siinä? Vai onko jo lapsuudenkodissaan tottunut tietynlaiseen parisuhdemalliin? Vaikea sitä on 30 vuoden päästä yhtäkkiä itseään muuttaa.
Älä kysy toiselta ensin, saat hänet tyhmään tilanteeseen, jos hän kokeekin asiat toisin ja kertoo vaikka, että rakastaa, ja sinä täräytät päälle, että haluat eron. Ei kun kerrot, miltä sinusta tuntuu. KErrot, että olet vakavasti pohtinut eroa. Annat toisen reagoida, sulatella. Mutta älä laita ehtoja. Että jos teet sitä tai tätä, jäät. Sanot, että et halua enää olla tässä liitossa. Jämptisti.
Jos et halua viettää vanhuutta hänen kanssaan, miten haluat sen viettää? Miten nyt käy asunnon, myyntiin? Miten lasten ja lastenlasten tapaaminen? Joku voi sanoa ettei se muutu. Kyllä muuttuu. Jollakin voi muuttua parempaan, toisella huonompaan. Moni asia muuttuu. Kaikki ei muutu parempaan.
Jos ihmisellä on kaikki suunnilleen hyvin, hän haluaa erota.
Onko se järkevää todellakaan?
Itkuako ja valitustako elämääsi kaipaat?
Ihmiset on kummallisia.
Miten voit sanoa, että toisella on kaikki hyvin jos hänellä ei ole tunteita tai jotain ongelmia suhteessa, josta me ei tiedetä. Nää on taas näitä juttuja, jossa ei mietitä että me ihmiset ollaan erilaisia. Osa tuntee vahvasti ja heille tunteet on tärkeitä (ite kuulun tähän porukkaan), heille tulehtuneessa ilmapiirissä esimerkiksi voi olla vaikea olla, sitä kuin aistii fiiliksiä. Mutta miten voit sanoa, että se on väärin. Syvällä tuossa aikaisemmassa kirjoituksessa totesi, että ei se pelkkien tiskivuorojen jakaminen tunneilmastoon auta, jos sellainen puuttuu. Kompromisseja voi toki tehdä, mutta jos ne menee aina niin, että toinen yrittää funtsia ja toimia toistakin ajatellen ja terapian myötäkin ymmärtäen mikä toiselle on tärkeää ja toinen ei näin toimi niin selväähän se on, että sellainen ei toimi. Itseään voi muuttaa, mutta ei mahdottomia, enkä minä tunteellisuutta ja sitä henkisen yhteyden kaipuun puolta pysty enkä haluakaan itsessäni kokonaan muuttaa. Toisaalta, sellainen olin alussakin ja siihen toinen varmaan osittain tykästyi ja nyt se pitäisi nujertaa.
Niin jos ei kerro mitä haluaa toisen on vaikeaa tuosta puhumattomuudesta vetää johtopäätöksiä että eron haluat kun olet hiljaa. Toinen siis luule että kaikki hyvin? Samoin se että jos selkeästi kerro toiselle haluamiseen johtavia syitä on silloin huono homma? Onko tuo sun ahdistus kauankin vaivannut? Oletko puhunut edes terapeutille halustasi erota? Ota vaimo sinne mukaan saatte molemmat apua. Jospa ne kielikannat aukeaisi siellä. Sinänsä aika tyhmä kysymys kysyä oudoilta ihmisiltä miten kysyt oman läheisesi sen vaikeimman kysymyksen. Kun emme tiedä toisen osapuolen syitä luulemisiin.
Aika typerän kuvan annat itsestäsi. Käyt jopa terapiassa etkä muka sieltä kysynyt ohjetta miten toimia suhteessa. Miten kertoa tai mitä ahdistuksessa ajattelet puolisostasi. Et siis puhu totta tilaanteestasi. Katsos kun pakko avioita ei ole Suomessa. Olet säälittävä ukkomies joka katuu perheen perustamista ja kuinka loukkuun jäit. Kyselet tuntemattomilta miten toimia. Kun elämäsi läheisin ihminen jolle et puhu. Nyt kuule asiat kuntoon jo itsesi takia. Äläkä laita puolisoasi tai lapsiasi kärsimään. Ole mies ja puhu vaimollesi mitä tunnet ja mitä haluat. Ei ole nolonpaa kuin kertoisit ystävällesi muttet kotona. Antaisit säälittävän jutun kylille. Minäkin yhden säälittävän Ukkomiehen tunnen joka kertoili ongelmistaan. Sanoin ja kehotin kertomaan kotona nuo asiat. Kuinka hyvin vaistosi kertoi. Ei ollut kertonut eikä kerro. Nyt kun tiedän asiat miten tuossa liitossa eletään otti ison riskin kerronko eteenpäin. Se mistä tiedän ettei sen vaimo tiedä asiasta on se että meillä yhteisiä tuttuja. Joten älä ole säälittävä ukkomies joka ei osaa eikä kykene itse hoitamaan suhdettaan ilman muiden ohjeistamista. Liian naurettavaa toimintaa ukkomieheltä jolla kyllästyminen on kyseessä eikä uskalla tehdä mitään. Sääliäni et saa etkä tukea vaikka kuinka hakisit. Itse sinun pitää se vaimolle kertoa. Ole siis mies ja käyttäydy sen mukaisesti.
Miehillä on ilmeisesti erilainen toimintatapa kuin naisilla, sillä naiset kyllä puhuu avioliittonsa ongelmista ihan niinkuin muistakin vastaavista asioista ystävilleen, tosin kyllä ne kertoo myös puolisolleen niistä. Se on eri asia kuunteleeko puoliso tai välittääkö niistä. Minulle naiselle on miespuoliset ihmisetkin kertoneet perheeseen ja parisuhteisiin liittyvistä ongelmista enkä minä tosiaankaan asennoidu asiaan niinkuin edellinen kirjoittaja. Minusta siinä, että purkaa ongelmiaan jollekin, ei ole mitään noloa. Päinvastoin, sillä voi estää pahanolon kasvamista. Itse pidän sitä luottamuksenkin osoituksena, että toinen puhuu murheistaan samoin kuin iloistaan. Tiedän kyllä kuinka vaikeaa se toisille puhuminen on, itelläkin on niin. Ja mitä noloa ja hävettävää ihmisten ongelmissa on, erikoista jos ne jonkun mielestä on niin huvittavia.
Voit kertoa ihan noilla käyttämilläsi sanoilla "Haluan erota". Siinä on se suuri asia sanottu ääneen ja on kumma, ellei puhumattomuus ala avautua sen kautta. Elkaa tulla kysymyksiä ja siitä se keskustelu käynnistyy. Sitä sinun ei siltikään tarvitse perua, että todella haluat erota, vaikka keskustelettekin aiheesta ja suhteestanne.