Ajatuksia erosta

Elämä nyt on valintoja täynnä, jos haluaa itselle pelkkää hauskaa, älä hanki lapsia. Lapset tuovat vanhemmille holhousvastuun. Tämä ymmärtäminen on kadonnut useilta vanhemmilta, on turha itkeä ettei saa elää kun teinit. Omista teoista on vastattava, oli sitten mikä luku tahansa.

On kiva havaita mikä on tärkeintä naisien elämässä, yleensä nainen kertoo ensimmäiseksi kaverit ja sitten jotain muuta. ????? MIKSI NAISET HANKKIVAT LAPSIA??????

Miksi naiset hankkii lapsia, hyvä pohdinta. No laitetaanko kaikki tähän: valvoaksensa öitä, tunteakseen huolta jostakin, hoivatakseen sairasta, auttaakseen ja tukeakseen heitä, riemuitakseen heidän iloista, surrakseen heidän murheistaan, mutta tätä ei tule tehdä miehen, jota isäksi kutsutaan kanssa, jos tämä ei pysty rinnalla seisomaan ja tukemaan ja syitä tähän on monia. Sekö on minäminä ajattelua? Ei jatketa tätä turhaniväistä jauhamista ja kyllä jaksaakseen äudilläkin pitää olla hauskaa. Äitikin tarvitsee lepoa, tukea ja rakkautta.

Kirjoituksen tarkoitus ei missään tapauksessa ole syyllistää...jos joku niin haluaa sen lukea ja ymmärtää niin sille en voi mitään. Kenenkään ei toki pidä kärsiä vuosia onnettomassa liitossa. Aika usein ongelmat ja riidat lapsiperheissä vain ovat niitä samoja. Ja parisuhteessa onnettomuutta kokevat sekä miehet että naiset...eikä tarkoitus suinkaan ole mitä tahansa kestää. Aika usein se onni voisi kuitenkin edelleen löytyä sieltä omasta perheestä, jos katsoisi asioita vähän tarkemmin...ja syyttämisen sijaan opeteltaisiin kuuntelemaan toisiaan. Kyllä perheissä voisi usein ajatella nykyään enemmänkin, miten me olisimme onnellisia...eikä miten minä olisin. On myös yleistä, että eroa kadutaan myöhemmin. Kirjoituksen tarkoitus oli mahdollisesti herätellä eroa harkitsevia ajattelemaan asioita laajemmin ja miettimään voisiko jotain olla tehtävissä. Kyllä lapset asennekasvatuksista huolimatta vanhempien erosta kärsivät aina, vaikka ero olisi ns. "hyväkin".

Minulle on turha kertoa miten miehet ja naiset tekevät, annoin ensimmäiselle lapselle hellyyden ja lämmön, valvoin öitä kun yö ja päivä meni sekaisin ja kävin päivät töissä. ei ollut uni klinikoita. Äiti syötti la laittoi nukkumaan, vasta toisen lapsen jälkeen hiukan tuli äidinvaistoa.

Koko avioliiton ajan hoidin lapsis ja tein kotitöitä, mutta ei se siitä aina kiinni ole.

On turha yleistää aina asioita, pitäisikin miettiä miksi äidit eivät hoida omaa hyvinvointia. Jos homma ei toimi ei tehdä lisää lapsia, naisenkin pitää ajatella omaa hyvinvointia. Usein kuulee naisten sanovan että elämä on mennyt hukkaan, kun on joutunut huolehtimaan kaikesta. _Miksi naisen aivot on narikassa kun lapset on pieniä, kaikkia pitäis olla, mutta työssä ei saisi käydä.


Elämä nyt on valintoja täynnä, jos haluaa itselle pelkkää hauskaa, älä hanki lapsia. Lapset tuovat vanhemmille holhousvastuun. Tämä ymmärtäminen on kadonnut useilta vanhemmilta, on turha itkeä ettei saa elää kun teinit. Omista teoista on vastattava, oli sitten mikä luku tahansa.

On kiva havaita mikä on tärkeintä naisien elämässä, yleensä nainen kertoo ensimmäiseksi kaverit ja sitten jotain muuta. ????? MIKSI NAISET HANKKIVAT LAPSIA??????


Nyky nuoret eivät osta asuntoja, ei kalliita autoja, opiskelevat ensin, ei heti lapsia, he elävät löysemmin kun aijemmat sukupolvet, onko se hyvä vai huono, siihen en halua ottaa kantaa. on toki poikkeuksiakin.

Naiset haluavat noukkia kaikki rusinat pullasta, kun elävät kun nuoret tytöt ja kuvitteelevat, että mies hyväksyy kaiken, jos halutaan elää kun nuoret sen pitäisi olla tasapuolista.

Naiset hankkivat lapsia ja yleensä ennen sitä miehen. Valitettavasti monista miehistä kuoriutuu itsestään lapsia lasten saannin jälkeen ja minä en näe aikuisessa lapsessa mitään hyvää enkä pidä seksuaalisesti haluttavana sellaista ihmistä. Ongelmia on toki monia muitakin ja jos toinen ei niistä ota vastuuta lainkaan niin eipä siinä voi kun erota. On pakko valita oman romahtamisen tai eron väliltä. Ja on todellakin valittava lasten tai aikuisen lapsen väliltä. Eli en todellakaan ole eroamassa lapsista!

Ikävä kyllä lapsilla on myös isä ja isä on lasten mielessä koko elämän elämän. Osa heitä on myös isää, kun haukut isää lapset kokevat sen ahdistavana.

Jos olet varustettu terveellä itsetunnolla ja olet vastuullinen huoltaja, niin et koskaan sekoita lasta avioeroon.

Alkuperäinen kirjoitus ei tarkoita vain yhtä parisuhteen osapuolta vaan nimenomaan toivoo, että molemmat kuuntelevat toisiaan. Kyllä usein on valitettavan helppoa kriisien keskellä nähdä syyt vain toisessa...ja toinen tekee samoin...eikä kumpikaan enää kuule toistaan. Kirjoituksen tarkoitus ei myöskään ole kääntää syyttävää sormea miehiin tai naisiin...vikoja löytyy ihan meistä kaikista. Ihan varmasti jokaisella on varaa itsetutkiskeluun. Ja samaa mieltä olen siitä, että aina ei auta vaikka kaikkensa yrittäisi, jos ei toinen osapuoli tule vastaan.

"perhe on joukkue joka kohtaa välillä vaikeuksia mutta kommunikoimalla ja toisiaan tukemalla kaikesta voi nousta "

Onko aivan mahdotonta ymmärtää, ettei parisuhteessa voi yksin kommunikoida ja tukea yksipuolisesti vain toista, koko ajan? Kun toinen ei kuuntele ja laittaa ns. luukut kiinni, niin eihän siinä mikään auta paitsi ero.

jfjfj kirjoitti myös edellä "ettei toinen ota mitään vastaan, ei kuuntele" . Kun puoliso vain aiheuttaa niitä vaikeuksia toiselle ja koko perheelle, ei koskaan tue missään eikä halua kommunikoida, niin on itsestään selvää, ettei tällaisen puolison kumppani ihastu kehotuksesta "kommunikoida ja tukea toisia" vaikeuksissa.

Jos tai kun puolison kanssa keskustelu on enemmän päänsä hakkaamista seinään kuin keskustelua, mikään järkisanoma ei mene puolison jakeluun, niin ei ole mikään ihme, ettei idioottimaisen yksinkertaiset löpinät kommunikoinnista ja toistensa tukemisesta miellytä. Painaisitko tämän mieleesi? Ei pidä vähätellä toisten liittojen ongelmia. Eikä varsinkaan yksilöiden ongelmia. Kun puolison mielenterveys keikkuu, niin se vaikuttaa ehdottomasti parisuhteeseen. Eikä parisuhde parane ilman että toinen myöntää omat mielenterveyden ongelmansa.

justiinsa_juu kirjoitti:

"perhe on joukkue joka kohtaa välillä vaikeuksia mutta kommunikoimalla ja toisiaan tukemalla kaikesta voi nousta "

Onko aivan mahdotonta ymmärtää, ettei parisuhteessa voi yksin kommunikoida ja tukea yksipuolisesti vain toista, koko ajan? Kun toinen ei kuuntele ja laittaa ns. luukut kiinni, niin eihän siinä mikään auta paitsi ero.

jfjfj kirjoitti myös edellä "ettei toinen ota mitään vastaan, ei kuuntele" . Kun puoliso vain aiheuttaa niitä vaikeuksia toiselle ja koko perheelle, ei koskaan tue missään eikä halua kommunikoida, niin on itsestään selvää, ettei tällaisen puolison kumppani ihastu kehotuksesta "kommunikoida ja tukea toisia" vaikeuksissa.

Jos tai kun puolison kanssa keskustelu on enemmän päänsä hakkaamista seinään kuin keskustelua, mikään järkisanoma ei mene puolison jakeluun, niin ei ole mikään ihme, ettei idioottimaisen yksinkertaiset löpinät kommunikoinnista ja toistensa tukemisesta miellytä. Painaisitko tämän mieleesi? Ei pidä vähätellä toisten liittojen ongelmia. Eikä varsinkaan yksilöiden ongelmia. Kun puolison mielenterveys keikkuu, niin se vaikuttaa ehdottomasti parisuhteeseen. Eikä parisuhde parane ilman että toinen myöntää omat mielenterveyden ongelmansa.

Lue lisää

Eikä parisuhde parane ilman että toinen myöntää omat mielenterveyden ongelmansa ja...
Lisäys tuohon:
..selvitä niitä. Sillä ongelmia on mahdotonta selvittää ilman niiden myöntämistä. Ja pelkkä myöntäminen ei taas auta ennen kuin tekee jotain, selvittää, ratkoo.

Perheessä tuetaan toisia, jos on yhteispeliä, ja osataan keskustella sekä ratkaista ongelmia. Yhdessä ja erikseen. Kuten tuossa jo sanottiin, parisuhde ei pelaa ilman molempien osanottoa ja yhteispeliä.

Sama tuli muuten itselle aloituksesta mieleen. Itse en myöskään rakadtu helposti senkin vuoksi esimerkiksi väärään ihmiseen rakastuminen vie itseltäni aivan tuhottomsdti aikaa. Kieltämättä välillä jopa kadehdin ihmisiä, jotka ihastuu ja rakastuu helposti eikä muutenkaan tunne vahvasti.

On kiva kuulla, että joku on saanut liittonsa toimimaan vaikeuksien myötä. Toisaalta se kirpaiseekin, kun itselle asiat selkenee eron pakollisuudesta.

"Parisuhteissa kuten elämässä yleensä ei koskaan pidä antaa periksi etenkin jos liitossa on lapsia."

Päinvastoin, pitää antaa periksi aiemmin, jos liitossa on lapsia. Etenkin mikäli vanhempien parisuhteessa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa (ja NIIN monessa on) , niin vanhempien pitäisi tajuta erota ajoissa. Tai siis sen ei väkivaltaisen vanhemman pitäisi tajuta. Väkivaltainen ei halua erota koskaan. Ketä hän sitten kiusaisi, haukkuisi, vähättelisi, nimittelisi jne ja/tai löisi eron jälkeen? Jos tällainen liitto pääsee jatkumaan kauan, niin pahinta on, että väkivalta jatkuu eronkin jälkeen.

Hienoa järkeä keskusteluun.

Silloin kun lapseton pariskunta eroaa, ei ole suurtakaan merkitystä, miten erotaan.

Mutta aina kun on lapsia, on erojen mentävä siten ettei lapset kärsi ja heillä on molemmat vanhemmat eron jälkeenkin. Ei ole lasten edunmukaista jos toinen vanhemmista haukkuu toista vanhempaa, lasten kuulen.

Jos toinen nyt vaan on täysluuseri niin kehuako pitäisi.

Luuserikin on lasten isä, kyllä lapsetkin huomaavat kun aikaa on kulunut ja silloi he voivat muodostaa oman käsityksen vanhemmistaan. Ei äitin sitä tarvitse lapsille kertoa !

Tiedänkaverinmyös
Juuri näin, asiallinen kirjoitus.
Monet parantavat oikein vimmalla toisten parisuhteita ja arvostelevat sen minkä ehtivät tietämättä ja tuntematta ihmisiä. Niin tehdään, kun ei ole oma elämä hanskassa. Ja se, ettei ole hanskassa, on tietysti muiden vika. Katkeruus on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua.

Olet oikeassa minäminäminä kyllä minäkin taidan se heikko ja huono olla. Ainakin toiselta olen saanut kuulla kuinka pitäisi olla jaksavampi. Vaikka tunteita ei liitossa olisi niin monet jatkaakin ladten vuoksi liittoa. Lasten takia mutta juuri heidänkin vuokseen olisin liitossa voinut olla, mutta jos lapsetkin onnetonta oloa toisen vuoksi kokee niin mitä minä voin sille. Ja jos ihminen, joka väittää rakastavansa minua toimii niin kuin toimii niin miten voin uskoa kenenkään haluavan minulle hyvää. Mutta pitäisi jaksaa lasten jutut, mieltä kaihertavat asiat ja töissä käynti. Itsekin luulin joskus olevani hyvä ja pystyvä ihminen, enää en luule.

Se menee niin, että lapsi kärsii enemmän eläessään vanhempien liitossa, jossa toinen vanhempi, etenkin äiti kärsii.

Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi myös ymmärtää, että kärsimys on yksi tunne muiden joukossa, luonnollinen verraten pieni osa elämää. Se menee ohi aikanaan, ellei siihen jää kiinni. Mikäli isovanhemmatkin kärsivät lastensa erosta, niin hekin pääsevät siitä halutessaan yli. Voisivat myös tuntea edes hitusen myötätuntoa eronneita vanhempia, etenkin sitä eroa enemmän halunnutta kohtaan. Kukaan ei nimittäin eroa syyttä, huvikseen vain siksi että toiset kärsisivät. Eroa haluavakin kärsii, paljon. Unohtamatta sitä, että moni lapsi kärsii vanhempien liitosta, koska toinen vanhempi kohtelee heitä huonosti. Haluaisitko sinä asua sinua kiusaavan isän kanssa, esimerkiksi?

Tarkoitatko että isä kiusaa lapsia?
Miten?