Hei kaikille!
Olen 21 vuoden aikana kohdannut monta erilaista nuorta herraa jotka ovat enemmän tai vähemmän olleet kiinnostavia. Usein on käynyt niin että en ole alkanut tuntemaan heitä kohtaan mitään ja en muutenkaan ole uskaltanut päästää heitä liian lähelle itseäni, etenkään jos sitten on sattunut käymään niin että olen alkanut pitämään heistä. Olenko hullu?
Siinä pientä taustaa itsestäni, nyt itse asiaan.
Kolme vuotta sitten sain vierailla ruotsalaisen ystäväni perheen luona joitain päiviä. En ollut tavannut hänen isäänsä tai veljeään koskaan mutta äiti oli minulle tuttu eli en jännittänyt sillee sinne lähtöä. Hänen pikkuveljensä oli minua kohtaan tosi kiltti ja halusi viettää aikaa (melkein enemmän kuin kaverini) ja puhui paljon fiksuja asioita mitkä pitkästä aikaa oli saanut minut tuntemaan jotain ketään kohtaan. Ongelmiahan oli sitten tunteideni kanssa kaksi asiaa: tosiaan hän oli kaverini pikkuveli ja on 3-vuotta nuorempi kuin minä eli tuolloin 15-vuotias kun itse olin 18. Hän oli harvinaisen fiksu ikäisekseen! En yleensä ole edes vilkaissut itseäni nuorempia ja siksi tuntui myös niin kummalliselta koko juttu.
Nyt, 3-vuotta myöhemmin tapasin hänet uudestaan (emme olleet nähneet edellisen kerran jälkeen). Hän oli tietenkin miehistynyt ja harvinaisen pitkä ottaen huomioon muun perheen pituuden. Hän oli edelleen yhtä mukava ja halusi puhua ja ne vanhat tunteet mitkä silloin kauan sitten tulivat olivat takaisin. En tosin tiedä mitä hän ajattelee... Tuntuu siltä että hän jotenkin käyttäytyy joka kerta jollain tavalla erilailla kuitenkin. Aina hän tulee puhumaan ja hän koskettaa esim käsivartta tai säärtä (ei millään seksuaalisella tavalla jos ymmärrät mitä tarkoitan). Seuraavana päivänä (olen joskus yön heidän luonaan) hän voi vain häipyä eikä välttämättä sano mitään. Ja jos jää puhumaan niin ei mitenkään vaikuta siltä että "kituisi" tai haluaisi pois. Joskus olen miettinyt että käyttäydynkö itse jotenkin kummallisesti, eli että itse annan ymmärtää että ei kiinnosta, ottaen huomioon sen minkä aluksi kerroin. Tietenkin en odota että hän pitäisi minusta koska olenhan edelleen hänen siskonsa ystävä ja että hän ei minua muuna oikeastaan näe.
Mitä tekisitte tilanteessani? Miten voisin tulkita hänen käytöksensä? Olenko huono ihminen kun edes ajattelen häntä? Mitä minä voisin tehdä?
Olen 21 vuoden aikana kohdannut monta erilaista nuorta herraa jotka ovat enemmän tai vähemmän olleet kiinnostavia. Usein on käynyt niin että en ole alkanut tuntemaan heitä kohtaan mitään ja en muutenkaan ole uskaltanut päästää heitä liian lähelle itseäni, etenkään jos sitten on sattunut käymään niin että olen alkanut pitämään heistä. Olenko hullu?
Siinä pientä taustaa itsestäni, nyt itse asiaan.
Kolme vuotta sitten sain vierailla ruotsalaisen ystäväni perheen luona joitain päiviä. En ollut tavannut hänen isäänsä tai veljeään koskaan mutta äiti oli minulle tuttu eli en jännittänyt sillee sinne lähtöä. Hänen pikkuveljensä oli minua kohtaan tosi kiltti ja halusi viettää aikaa (melkein enemmän kuin kaverini) ja puhui paljon fiksuja asioita mitkä pitkästä aikaa oli saanut minut tuntemaan jotain ketään kohtaan. Ongelmiahan oli sitten tunteideni kanssa kaksi asiaa: tosiaan hän oli kaverini pikkuveli ja on 3-vuotta nuorempi kuin minä eli tuolloin 15-vuotias kun itse olin 18. Hän oli harvinaisen fiksu ikäisekseen! En yleensä ole edes vilkaissut itseäni nuorempia ja siksi tuntui myös niin kummalliselta koko juttu.
Nyt, 3-vuotta myöhemmin tapasin hänet uudestaan (emme olleet nähneet edellisen kerran jälkeen). Hän oli tietenkin miehistynyt ja harvinaisen pitkä ottaen huomioon muun perheen pituuden. Hän oli edelleen yhtä mukava ja halusi puhua ja ne vanhat tunteet mitkä silloin kauan sitten tulivat olivat takaisin. En tosin tiedä mitä hän ajattelee... Tuntuu siltä että hän jotenkin käyttäytyy joka kerta jollain tavalla erilailla kuitenkin. Aina hän tulee puhumaan ja hän koskettaa esim käsivartta tai säärtä (ei millään seksuaalisella tavalla jos ymmärrät mitä tarkoitan). Seuraavana päivänä (olen joskus yön heidän luonaan) hän voi vain häipyä eikä välttämättä sano mitään. Ja jos jää puhumaan niin ei mitenkään vaikuta siltä että "kituisi" tai haluaisi pois. Joskus olen miettinyt että käyttäydynkö itse jotenkin kummallisesti, eli että itse annan ymmärtää että ei kiinnosta, ottaen huomioon sen minkä aluksi kerroin. Tietenkin en odota että hän pitäisi minusta koska olenhan edelleen hänen siskonsa ystävä ja että hän ei minua muuna oikeastaan näe.
Mitä tekisitte tilanteessani? Miten voisin tulkita hänen käytöksensä? Olenko huono ihminen kun edes ajattelen häntä? Mitä minä voisin tehdä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.