Kun katselen ihmisiä ahertamassa työnsä parissa, toiset henkisesti uuvuttavassa toiset fyysisesti uuvuttavassa työssä jotta saavat lainansa maksettua ja elätettyä perheensä niin olen mielestäni onnekaskin vaikka kaikki eivät sitä ymmärrä. Olen ns. irtautunut hektisestä oravanpyörästä jossa työtä tehdään vain sitä varten kun se muka kuuluu mennä niin. Jäin osittain sairauden takia pois työelämästä osittain koska en enää halunnut olla se "tuottava ja suorittava" ihminen joka vain tekee, tekee ja tekee, olin myös henkisesti itse väsynyt, avopuolisoni ei sitä oikein aluksi ymmärtänyt/hyväksynyt koska hänen mielestään pitää vain jaksaa. Puoli vuotta olin kotiaskareiden parissa ja vointi parani koska myös harrastin ja jaksoin myös antaa naiselle aikaa ja huomiota. Nyt avopuolisoni on hyväksynyt tilanteen vaikka hän elättää rahoillaan myös minua osittain toisaalta hänen ei tarvitse panostaa kotona askareisiin koska minä hoidan kaiken. Olen sanonut että jos tilanne ei tunnu hyvältä voidaan toki erota jos olet sitä mieltä, vastaus tuli aika äkkiä kyllä haluan olla sun kanssa. Olen myös jaksanut panostaa enemmän intiimi puoleen joka oli välillä täysin kuollutta hektisyyden ja kiireen takia ja avopuolisosakin muutos näkyy, pukeutuu välillä viikonloppuisin seksikkäämmin ja haluttavammin ja peitto heluu ihan kivasti. Me myimme myös pankkilainalla ostetun talon koska halisimme vähän hengitysvaraa itsellemme ja jälikasvukin on jo aikuisiässä joten sekin asia pois harteilta. Näihin päätöksiin tarvitaan tietty kumppanilta ymmärtämystä mutta parisuhteemme parani samoin elämän laatu vaikka rahaa ei enää olekkaan samalla lailla niin silti olen tyytyväinen.
Miettikääs tätä
elämänmuutosk
2109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Työ voi olla myös nautinto, tai kiinnostavaa tai osa identiteettia jne. Olen ollut työelämässä, ja yhä olen, noin 30 vuotta ja sinä aikana tavannut hyvin harvoja, jotka ovat "henkisesti uuvuttavassa toiset fyysisesti uuvuttavassa työssä " kuten kuvailit. Totta toki on, että moni tekee työtä maksaakseen lainansa ja elättääkseen perheensä, niinhän vaimosikin tekee. Jos hän heittäytyisi pois tyäelämästä, kuka teidät elättäisi?
Työ on työtä, oma asenne ratkaisee pitkälti sen, miten sen kokee ja miten siihen suhtautuu. Tunnen tyyppejä, jotka nauttivat aamupostin jaosta kun taas jollekin jakajalle se on pakkopullaa, joka on vain tehtävä. Tiedän lääkäreitä, jotka ovat lopen kyllästyneitä työhönsä ja toiset taas pitävät sitä elämän tehtävänä. Eli oma asenne ja ajatukset ratkaisevat tässäkin asiassa, niin kuin muutoinkin silloin kun puhutaan elämän mielekkyydestä tai onnellisuudesta.
En ole koskaan ollut missään oravanpyörässä. Itselleni on ollut täysin selvää, että töitä tehdään, mutta sellaisia töitä, mitä tykkää tehdä. Työ on nautinto, josta kaiken lisäksi vielä maksetaan. Voiko olla mitään parempaa :)?
Ex-miestä elätin liiton loppuvuodet ja hänestä oli muutakin harmia. Erosin. Nyt olen parisuhteessa, mutta asumme erikseen. Tämä on luksusta. Olen erittäin tyytyväinen.