Olen niin onneton ja surullinen..tuntuu että olen niin henkisesti yksin vauvan kanssa. Meillä on siis 5kk ikäinen vauva. Mies muuttui etäiseksi kun olin viimeisillään. Synnytyssalissakin istui mahdollisimman kaukana eikä lohduttaa minua yhtään vaikka huusin tuskissaan. Vauvan syntymän jälkeen ryyppäsi 2kk ajan joka vkl.. Ei hoitanut vauvaa yhtään. Nykyään kahtoo vauvaa sen ajan että pääsen suihkussa käymään tai postin hakemaan. Ei juo enää joka vkl mutta silloin kun ei juo niin on tosi kireä ja vihanen jostain ja valittaa että on tylsää. Ei halua tehdä meidän kanssa mitään. tuntuu että mies on vain onnellinen kun pääsee juomaan 😞 olen yrittänyt puhua hänen kanssaan tästä mutta saan päälle vain haukut. Seksikään ei suju.. Ja kun mies on kännissä saan kuulla häneltä kuinka tissini ovat ällöttävät kun imetän... Tähän välin voin myös sanoa että vauvamme on rauhallinen ollut syntymästi asti, nukkuu yöt hyvin ja iloinen vauva. Rakastan miestäni enkä haluaisi vauvankaan takia erota mutta onko mitään järkeä olla yhdessä jos tämä on tällästä...
Onko järkeä olla yhdessä...
Rakkausontuskaa
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.