Hei!
Nyt tuli mitta täyteen (eikä todellakaan kevein perustein, annoin mahdollisuuden vielä niin monta kertaa ettei enää ole mahdollista) ja alan valmistella avioeroa, pikkuhiljaa. Puolisokin tästä on tietoinen. Meillä on kaksi yhteistä lasta. Haluaisin jäädä asumaan yhteiseen asuntoon.
Kun vaan en ajatellut että osuisi omalle kohdalle niin eipähän ole eroprosessista kokemusta. Mistä aloittaa? Mitä yllätyksiä voi tulla matkan varrelta? Mistä ja mitä tukia voi ja tulee hakea? Miten asia hoidetaan esim. pankin kanssa kun molempien nimet on lainapaperissa? Onko olemassa jotain paikkaa mistä tämä kaikki tieto löytyisi? Miten teillä eroprosessi eteni?
Että tällästä projektia tulille tällä erää....
Tietopakettia eroavalle?
48
1976
Vastaukset
- kissulih
Teidän pitää sopia, kumpi jää siihen asuntoon asumaan. Sitten pankkiin hoitamaan maksupuoli. Jos asunnosta on pelkkää velkaa, se joka jää siihen asumaan, ottaa velan itselleen ja toinen vapautuu velasta. Jos asunnon arvo on kuitenkin mielestänne enemmän kuin siitä jäljellä oleva velka, asuntoon jäävä maksaa lähtevälle itse sopimanne summan. Sopikaa tästä mieluummin itse, kuin että lähdette lakimiesten kanssa asiasta riitelemään, siitä tulee pelkkiä kuluja. Jos asunto on maksettu kokonaan, sitten vain määrittelette asunnon arvon ja lähtijä saa puolet asunnon arvosta. Eli paljon mahdollista, että joudut ottamaan velkaa, ellei sinulla satu olemaan rahaa plakkarissa.
Kaikesta voitte sopia keskenänne, jos vain pystytte ilman riitaa. Myös elatusmaksuista ja lasten tapaamisista ja asumisjärjestelyistä. Jos näistä tulee erimielisyyttä, niin varatkaa aika lastenvalvojalle.
En tiedä, mitä tarkoitat tuolla kysymykselläsi, mitä tukia voi ja tulee hakea. Jos lapset jää sinulle, saat lapsilisät ja siinä se. Yksinhuoltajana saat niihin yksinhuoltajakorotuksen, siis muutaman kympin lisää. Mutta en oikein ymmärrä, mitä muita yhteiskunnan tukia oletat saavasi. Jos käyt töissä, saat palkkaa. Jos olet työtön, saat työttömyyskorvausta tai toimeentulotukea eri hakemuksesta. Nämä selvitetään sinulle Kelassa. Mutta jos tosiaan olet työssäkäyvä, sinun ja lasten kyllä oletetaan tulevan toimeen palkallasi ja lapsista saamillasi elatusmaksuilla ynnä lapsilisillä. Jos asut omistusasunnossa, et todennäköisesti saa asumistukea, mutta sitäkin kannattaa kysyä Kelasta, koska joissakin tapauksissa se on mahdollista. Yleinen ajatus on kuitenkin, että yhteiskunta ei maksa kenenkään asuntovelkaa eli tavallaan osallistu kenenkään omistusasunnon maksamiseen. Jos niin olisi, niin kaikkihan sitä sitten hakisivat ja olisivat oikeutettuja sitä saamaankin.
Eli sinun on mietittävä, pystytkö asunnon pitämään vai joudutko sen myymään ja muuttamaan vuokralle. Vuokra-asuntoon saat tai et asumistukea sitten, mutta sekin riippuu tuloistasi. Minä esim. aikanani en saanut, koska tuloni ylittivät juuri ja juuri vaaditun rajan. Ja se ei ollut kovinkaan paljon. Olen aina ollut pienipalkkainen ja palkastani suurimman osan sitten lohkaisi vuokra.
Yksinhuoltajana olet kyllä oikeutettu tuettuihin lomiin lastesi kanssa, ne ovat aika edullisia kyllä. Niistä saat tietoa netistä, mutta ehkä tässä vaiheessa ne eivät ole niitä tärkeimpiä asioita juuri nyt.
Käytä kaikki mahdollinen ystäviltäsi ja vanhemmiltasi ja sukulaisiltasi mahdollisesti saamasi apu hyödyksesi, olet siinä tilanteessa nyt. Tarvitset myös henkistä tukea, avioero on aina iso muutos. Kun vain saat pään auki ja ensimmäiset askeleet otetuksi, kyllä se siitä lähtee menemään. Ensimmäinen askel on kai se eropaperien allekirjoittaminen.- Rahallasaajapääsee
Tätä en ymmärrä jos perhe kokonainen eivät saa rahallista tukea lainoihin tai elämiseen. Ja kun erotaan ollaan heti hakemassa yh tukea ym. Muilta. Samoin helpotusta rahallisesti kun toisen palkka jää saamatta. Mihin se toinen maksava ja elättäjä häipyy eron tullessa? Jos eroaa olisi tultava toimeen omillaan. Asunto pienemmäksi jos ei ole varaa yksin maksaa tai sitten etävanhempi maksaa. Niin kauan kun on yhteisiä lapsia joita joutuu elättämään ovat minusta myös velvollisia maksamaan. Kelalta hakea tukea? Tässä hyvä kysymys miksi yhteiskunta maksaa toisten erot? Kun ajatellaan eroavat ihmiset toki silloin joutuu maksamaan velat pois tai ottamaan lisää lainaa että pärjää. Ei minusta ole verorahoilla maksettuja tukea antaa sillä että ero tulee. Silloin pitää elämä muuttaa halvemmaksi. Ainoa jonka hyväksyn verorahoilla maksettuja on lapsilisä johon kaikki lapset ovat oikeutettuja Suomessa. Asutaan ja kulutetaan omien tulojen mukaan ja otetaan lainaa vain sen verran että pärjää. Turhaan minusta kelaa huudetaan apuun kun ero tulee. Se pitää molempien vanhempien maksaa lastensa elatus. Ehkä tylyä mutta minusta olisi reilua kaikkia niitä kohtaan joilla ei ole lapsia.
- Erovireillä
Jos lasten etävanhempi ei maksa elareita tulee nekin hakea Kelasta. Kela perii ne sitten etävanhemmalta.
- Osannottoni
Kelan sivuilla on selkeät laskurit joita voit tutkia ja täytellä ,ilman että sinun täytyy kirjautua sinne .Toisinsanoen kun tiedät vusitulosi ja ex kumppanin tulot ,asumiskulut ym ym ,saat selvän tiedon eim elastusmaksun suuruudesta jne.
Kyllä mun ymmärtääkseni voi saada asumistukea ja toimeentulotukea,mutta siihen vaikuttavat teidän omat tulot.
Suuripalkkaiset ei saa juur muuta kun lapsilisät (en tiedä saako minimini jonkun kympin yksihuoltajalisää.
Pankkiasiat saat tietoon soittamalla omaan pankkiin ja varaat puh neuvotteluajan ,sieltä kerrotaan sinulle, paljon,valmistaudu Tunnistautumaan pankkitunnuksilla puhelimessa.
Ikävin puoli on henkinen puoli ja vuokrakämpän löytyminen sinulle ja lapsillesi-ei oo helppoa . - Siitäselähtee
Seurakunnan perheasiain neuvontahenkilöiltä saat paljon asiatietoa , kun soitat sinne ja varaat ajan.Ei siellä kukaan kysy kuulutko kirkoon ja mihin uskot.
Se on maksutonta neuvontaa.
Samoin monilla isommilla paikkakunnilla on ilmaista ns lakineuvontaa n . pari kertaa kuukaudessa. Soitteleppa ja kysy. - Sillälaillajuu
Meillä ei ole järin suuri asuntolaina ja mies on valmis maksamaan siitä puolet. Tarkoituksena että sitten tämä jää kuitenkin lapsille, ja jos kohtaisin uuden puolison voisi tämä ostaa mieheni ulos. Pitäisikö tämä kirjata johonkin ylös? Lapsineuvojan kauttako? Onneksi puoliso on tolkun ihminen ja näistä voidaan keskustella. (Ei nämä avioliiton pelastusyritysksetkään olleet täysin yksipuoliset). Kuuluuko pankille jos eroamme/pitääkö omistajuus siinä vaiheessa määritellä uusiksi. Tämän valossa en kyllä mitään elareita alkaisi vaatimaan?
- mekkk
Kun jäät yhteiseen asuntoon asumaan ja se jääyhteiomistukseen niin jos asut siinä vaikka 5 vuotta niin ex puolisosi voi vaatia asumishyötynä siltä ajalta kun asut siit äja jos iso asunt niin 500€ kuussa niin se on vuodessa 6 tonnia ja 10v 60 tonnia ja kannattaa ostaa asunto heti omiin nimiin ja maksaa toinen ulos ettei joudu maksajaksi myöhemmin.
- Eitosiaankaan
mekkk kirjoitti:
Kun jäät yhteiseen asuntoon asumaan ja se jääyhteiomistukseen niin jos asut siinä vaikka 5 vuotta niin ex puolisosi voi vaatia asumishyötynä siltä ajalta kun asut siit äja jos iso asunt niin 500€ kuussa niin se on vuodessa 6 tonnia ja 10v 60 tonnia ja kannattaa ostaa asunto heti omiin nimiin ja maksaa toinen ulos ettei joudu maksajaksi myöhemmin.
Miten niin,jos ei ole vielä avioeroa lyöty lukkoon,eikä avioehtoa.talo omistetaan siis puoliksi.Kerro mitä tarkoitat.
- mekkk
Vaikka pysyisi naimisissa ja asutaan erillaan niin jos asunto myydään vaikka 5 v päästä niin se puolisoista joka asuu asunnossa joutuu maksamaan asumishyötynä korvausta toisen puolison omistuksesta ja tämä on avioliittolaissa säädetty.
- Syvällä
Hohhoijaa...
Jokatapauksessa on hyvä tehdä ositus. Eihän sitä tietysti pakko ole, mutta yleensä asiat mutkistuu siinä vaiheessa, kun toinen tai molemmat löytävät uuden. Tai toinen kuolla kupsahtaa. Jos laina on molempien nimissä, molemmat ovat siitä vastuussa, eli jos toinen ei maksa osuuttaan, toinen maksaa hänenkin edestä. Ja vielä, jos kiinteistö lunastetaan toiselta esim. uudella lainalla, pitää maksaa varainsiirtovero. Omaisuuden jaot ja mahdolliset tasingot kirjataan ositussopimukseen, jonka molemmat allekirjoittavat todistajien läsnäollella, lainajärjestelyt tehdään pankissa.
Kyllä netistäkin tietoa löytyy, ja selkeitä ohjeita, hae "ositus" tai "ositussopimus". Osituksen voi tehdä heti, kun eron ykkösvaihe tulee käräjäoikeuteen vireille. Tuosta aloituksesta kuulostaa siltä, että ette olisi ositusta tekemässä edes. - inhimillisyyttäpeliin
Rahasta ne suurimmat riidat tulevat, siis ositus on tehtävä heti kun asioista on päästy sopuun.
Kun itse erosin me pääsimme hyvin sopuun kaikesta kahdestaan, mietimme lasten parasta ja molemmat saivat mitä halusivat, ero oli meidän perheen edun mukainen.
Mutta nuutaman viikon kuluttua sopimuksen allekirjoituksen jälkeen, alkasi ns.. hyvät ystävät kyseenalaistamaan meidän yhdessä tekemää sopimusta ja lopuenlopuksi tuli lakimies mukaan. Mutta onnekseni teimme virallisen sopimuksen allekirjoituksineen, talosta toki tuli kovaa vääntöä, kun sen myyntiin laitettiin 2 vuoden lisäaika.
lopputulema oli se että minä sain 7000€ enemmän rahaa, kun lakimies sekaantui todella röyhkeästi asiaan. Lakimies tai hyvät ystävät, eivät välitä perheen parasta.
Me vanhemmat olemme vastuussa omista lapsista ja jos uudessa suhteessa saamme taas lapsia olemme myös näistä vastuussa. Ihmiset toimivat näin ja eläimet toisin.
Pidä mielessä oman perheen etu, siinä voittaa kaikki ja pääset itse helpommalla. - Lellu_567
Unohda nuo 'mies on valmis maksamaan asunnosta ' ja 'tämä jää sitten lapsille' ajatukset. Ne eivät ole realisimia. Mies voi vaatia sinulta vuokraa omistamastaan asunnon puolikkaasta. Mies voi kuitata tulevia lasten elatusmaksuja omistamallaan osuudella, jos niin sovitte.
Kun vähän aikaa menee eteenpäin ja mies alkaa miettiä toden teolla asumistaan, hän voi tarvita osuutensa pesämunaksi omaan asuntoon.
Realisimia on, että lasket onko sinun mahdollista ottaa lainaa ja lunastaa mies ulos asunnosta.
Nyt otat laskimen käteen ja alat laskea ja miettiä mihin sinulla on oikeasti varaa. - mielimuuttuu
Kaikenlaiset 'mies on valmis maksamaan asunnosta ' ja 'tämä jää sitten lapsille' ajatukset ja muutkin sopimukset aina paperille. Ehdottomasti.
- Tottakovai
Vahvistan,kaikki täytyy olla paperilla ja virallisesti todistettuna. Jos ,sattuu olemaan tämä toinen osapuoli / tai molemmat jo aikaisemmin jäänyt valheista kiinni,miten voi kukaan sanaan luottaa.Se on tyhmyyttä.
- tunteet1234
Mielenkiintoista kun kaikki ovat huolissaan pelkästään rahasta, miten on lapsien kanssa.
On hyvä jos joku oikeasti ajattelee lasten parasta, kun ottaa talon. Siihen sopimukseen pitäisi vain lisätä, sanktio ettei väärinkäytökselle ole mahdollisuutta.
Kaikista paras ratkaisu eroaville pareille on se että, molempien sitouduttava tekemään päätökset siten että lapset otetaan huomioon. Jos tähän ei suostuta, jäisi yhteiskunnan tuet saamatta, kunnes sopu on löydetty,- Siksirahaatärkeetä
Raha on tärkeä ,ei lapsia elätetä ilman rahaa, ei ne elä pyhällä hengellä ,eikä taivasalla.
- jee_jees
tunteet1234
Kuten tuossa jo sanoin, ihmisen hyvinvoinnin perusta on toimivat raha-asiat. Taloudellisessa ahdingossa eläminen ei ole lasten etu. Joten myöskään talon "ottaminen" ei todellakaan ole lasten etu. Paitsi siinä tapauksessa JOS taloon jäävällä on varaa lunastaa itselleen talon puolikas (= maksaa exälleen x summa) ts. vanhemmat tekevät osituksen. Velka hoidetaan pankissa pelkästään talossa asuvan nimiin.
Kertaan vielä; lasten etu ei ole vanhemman liian suuret asumiskulut.
- tappuri
joo, siinä vaiheessa kun sinun luoksesi muuttaa uusi kumppanisi, joka EI suostu ostamaan miehesi osuutta asunnosta (häntä ei siihen kukaan eikä mikään voi velvoittaa!) , miehesi pyhät lupaukset asunnon maksamisesta loppuvat siihen.
Ja kun tämä tuleva exäsi menee uuteen suhteeseen, hänen tuleva puolisonsa ei välttis ymmärrä sitä, että mies maksaa asuntoa, jossa asuu hänen entinen vaimonsa, vaikka sitten kuinka lasten kanssa. Syntyy skismoja, joita kannattaisi välttää nyt kun vielä pystyy.
Tehkää ositus. Sillä tavalla parhaiten sitä lastenkin asemaa ajattelette. Turhat riidat jää riitelemättä. Uskon uskon, että olette tolkun ihmisiä kumpikin, mutta niinpä teidän pitäisikin käsittää, että ositus kannattaa tehdä.
Ja kyllä, kuten edellinen kirjoitti, raha on tärkeä. Pelkällä rakkaudella ei nykyaikana elä. Ja rahattomuudesta kärsii nimenomaan lapset.
Yhteiskunnan tuet ja yhteiskunnan tuet... Ihan kuin niitä olis roppakaupalla jossain jaettavana kun vaan osaa hakea. Hui ja hai. No jaa, leipäjono on yhteiskunnan tuki. Eikä tarvi edes anoo, sen kun menee jonoon vaan.- jee_jees
Pelkällä rakkaudella ei ole elänyt ikinä kukaan. Toimivat raha-asiat ovat kaiken hyvinvoinnin perusta.
- jee_jees
"Haluaisin jäädä asumaan yhteiseen asuntoon."
Jaa-a, haluaisit... Erossa aivan tärkeintä on miettiä talousasiat kuntoon, sillä ne vaikuttavat kaikkeen. Kannattaa miettiä aivan ensimmäiseksi budjetti; mihin on varaa. Se puolestaan selviää laskemalla tulot ja täysin pakolliset menot. Sitten katsoa millaiseen asuntoon jää rahaa. Jos asutte vuokra-asunnossa, saatte siihen tiukan paikan tullen asumistukea.
"Miten asia hoidetaan esim. pankin kanssa kun molempien nimet on lainapaperissa? "
Kun molempien nimi on samassa lainapaperissa teillä on yhteisvastuullinen velka. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että molemmat ovat vastuussa yksin koko velasta, ellei puoliso halua maksaa, tai hänellä ei ole siihen rahaa. Matkan varrella tulee hyvinkin paljon huonoja yllätyksiä, ellette tee ositusta selväksi heti. Ellei kummallakaan ole varaa ostaa toista ulos talosta ja ottaa lainaa nimiinsä (pankissa, jossa myös tuijottavat tuloja), se kannattaa myydä "Talo jää lapsille" on aivan höpöhöpöajatus. Teidän kuolemaan saattaa mennä aikaa niin kauan, että lapsenne ovat jo eläkkeellä omissa asuinnoissaan, olleet vuosikymmeniä.
"Mistä ja mitä tukia voi ja tulee hakea? "
Ei ole mitään erotukia. On vain asumistuki- ja mahdollinen toimeentulotuki. Niissä ei huomioida menoiksi asuntolainaa. Tai jos huomioidaan (riippuu kunnasta - joka kolkassa ei ole yhden ainoaa vuokra-asuntoa), niin suhteellisesti ei kuitenkaan niin paljon kuin vuokra-asunnon vuokra.- jee_jees
On vain asumistuki- ja mahdollinen toimeentulotuki
Siis jos tulosi ovat hyvin, hyvin pienet.
- Eroamaton
Niin sen pitäisi olla,että joka haluaa erota niin senkun vaan ottaa ja lähtee ja jättää kaiken taakseen....Eikä olla vaatimassa mitään osuuksia!!!!!!!!!!!!!
- tunteet1234
Halusin nostaa esiin lasten etua, kaikki miettii pelkästään omaa tulevaisuuttaan.
Vanhempien on taattava lapsille, lapsuus. Vanhempien on kyettävä sopimaan asioista, siten että
lapsilla on kaksi vanhempaa. Vanhemmat voivat haukkua toisiaan kahdestaan, mitenpaljon tahansa, mutta erossa lapsia ei koskaan saa ottaa vanhempien eroon mukaan.
Kukaan ei ole kiinnostunut lapsien edusta, koirat, kissat, hirvet, puut, huomioidaan kyllä ja kerätään nimilistoja päättäjille. Mutta lapsien edut unohtuvat.
Kaikeen muuhun löytyy sanktiot, mutta kun kysymyksessä on lapsi velvvollisuudet katoavat.
Esim..pesänjakaja ja muut.
Jos ero tulee:
1 Sovitaan lasten asiat kuntoon (sovussa)
2 Tämän jälkeen raha asiat
Jne......
Oleko ainut joka ajattelee todella lapsia.- sata_salamaa_
Jos ero tulee:
1 Sovitaan lasten asiat kuntoon (sovussa)
2 Tämän jälkeen raha asiat
Jne......
Ilmeisesti sinulla ei ole kovin kummoista käsitystä parisuhteiden ja erojen todellisuudesta. Sillä itse erosin juuri sen vuoksi, ettei ex halunnut hoitaa mitään sovussa, ei kuunnella minua, ei lapsia. Ex kohteli myös meitä kaikkia väärin, epäasiallisesti, mutta etenkin lapsia ja yhtä heistä eniten. Vasta eron jälkeen paljastui, että ex oli syyllistynyt myös laittomuuksiin. On todella epärealistista odottaa, että exän käytös olisi eron jälkeen parantunut ja hän olisi huomioinut lapsensa.
Siksi toiseksi lapsi kärsii myös liiton aikana vanhempien huonosta suhteesta. Ero tuo siihen helpotusta. Niille lapsille ei, joiden vanhemmat hampaat irvessä pysyvät yhdessä taistellen.
Lapsi ei kärsi erossa, jos hän saa asua sen vanhemman luona, johon on kiintynyt (enemmän). Itse ainakin päätin jo lapsena, että jos vanhempani eroavat asun äitini kanssa. Ei isäni mikään pahis ollut, mutta kovasti töissä. Joskus meni viikkoja, etten nähnyt häntä, vaikka saman katon alla asuimmekin. Onneksi siihen aikaan ei tarvinnut miettiä ja valita kumman luona haluaisi olla, koska lapset jäivät pääsääntöisesti äidille.
Minulla oli mielenkiintoinen lapsuus. Tunsin kaikki lapset ja heidän vanhempansa parin korttelin säteellä. Melko naapurissa asui vanhemmat ja minun ikäinen tyttö 4 v (myös poika, joka oli jo aikuinen, ei asunut kotona). Perheen isä oli ns. juoppohullu, tuurijuoppo, joka sai kohtauksen ja vietiin sairaalaan pitkiksikin jaksoiksi. Työn äiti oli etupäässä kotona - mutta toki joutui lähtemään asioille. Silloin ystäväni tehtäväksi jäi vahtia isää. Missään tapauksessa häntä ei saanut päästää näköpiirist, ei autotalliin ainakaan. En tajunnut tätä, ja ajattelin, ettei lasten tehtävä ole vahtia vanhempia vaan toisinpäin. Myöhemmin selvisi, että ystävä 3v lähtien "hoiti" isäänsä, eli suojeli ettei isä olisi yrittänyt itsemurhaa uudestaan (autotallissa kävi helpoiten). Olipa siinäkin tehtävä. Ko, isä teki sitten itsemurhan, mutta vasta sittten kun ystäväni oli muuttanut omaan asuntoon. - jepuliss
Minä kannatan myös realismia.
On päivän selvää, että ero tapahtuu erittäin usein silloin, kun liitonkaan aikana mistään ei pystytä sopimaan. Vanhemmat - tai pikemminkin se joka eroa haluaa, ovat tosi kovilla. Ainakin itse olin, kun erosin vuosien varrella vastakohdakseen muuttuneesta ex-miehestäni. En todellakaan mennyt naimisiin sen miehen kanssa, josta erosin. Enkä voinut sillekään mitään, että miehestä tuli varsinainen ääshoul. Niin hankala, ettei mitään rajaa. Seinätkin kuuntelevat ja ymmärtävät paremmin kuin ex. Ja ovat ystävällisempiä. Lapset olivat samaa mieltä. He eivät halunneet olla isänsä kanssa tekemisissä eron jälkeen, en siitä heitä moiti. Kukaan aikuinenkaan ei halua, saati lapsi/nuori. Exän sukulaisetkin ovat täysin kypsyneitä häneen ja välttelevät. Näin vaan tapahtuu, kun mieli niksahtaa tarpeeksi pahasti eikä tajua hakeutua hoitoon. Kun sairaudentunto puuttuu, ei haluakaan hoitoa. Ja voi jee, kun näitä tai muita vastaavia tapauksia riittää. Pelkästään alkoholiongelmaisia vanhempia on tuhansia ja tuhansia. Pahinta, ettei vanhempi joka ei juo hae eroa. Ja jos molemmat juovat - kumpikaan ei taatusti hae eroa. Siinä sitä sitten ollaan ja kärsitään. Lapsen osa on kamala alkoperheessä.
- Öyenssöyen
"jos kohtaisin uuden puolison voisi tämä ostaa mieheni ulos."
Mitä hittoa oikein koitat tällä sanoa???- jepuliss
Tuossa taitaa olla ajatuksena, että ositus tehdään, laina pistetään uusiksi vasta kun ap:lla on uusi mies. Uuden miehen pitäisi olla myös halukas maksamaan talosta puolet, jotta ex mies saisi osuutensa ja omistusasiat saataisiin näin kuntoon. En kyllä itse edes ajattelisi moista. Liikaa epävarmoja tekijöitä ja liikkuvia osia... Sitten kun yksi juttu menee, ollaan pulassa ja vaikerretaan.
- 65vuotiasmies
Hei! Voin kolmen lapsen isänä, lasten lasteni isoisänä ja noin 40 avioliittovuoteni jälkeen sanoa, että eroavat vanhemmat eivät ajattele lapsiaan ollenkaan. Koko eroprosessi on aivan hirveä asia lapsille, jotka ovat koko prosessissa täysin viattomia osapuolia. Pariskunnan molemmat osapuolet kyllä tietävät lapsia hankkiessaan, aikooko toisen kanssa olla elämän loppuun asti. Jos ikuisuus tuntuu epävarmalta asialta, lapsien hankkiminen on silloin huono ajatus. Toinen ihminen pitää tuntea ja tietää, millaisen henkilön kanssa aikoo jakaa kaiken.
Eroon tarvitaan aina kaksi ihmistä. Jos esimerkiksi toinen osapuoli pettää, pitäisi molempien osapuolien katsoa peiliin ja miettiä, mikä johti tähän tilanteeseen? Onko esimerkiksi parisuhteen läheisyys kadonnut? Miksi? Kunnioittaako ja rakastaako toista osapuolta edelleen yhtä paljon kuin ennenkin? Jos ei, niin mistä se johtuu?- 70vuotiasmummo
Hieno kirjoitus! Voin yhtyä ajatuksiisi täysin. Nykyvanhemmilta on hämärtynyt vastuu lapsistaan!
Etsitään koko ajan kuumia intohimon ja rakkauden tunteita eikä velvollisuus lastensa elämästä merkitse heille yhtään mitään. Kuvitellaan ja uskotellaan itselleen, että lapset ovat silloin onnellisia, kun vanhemmat ovat. Tuo ei pidä paikkaansa! Lapset ovat AINA erosta onnettomia ja surullisia vaikka eivät voi näyttää sitä vanhemmilleen. Pettämisdraaman jälkeen mikään ei ole koskaan enää hyvin.
Lopputulos näkyy muutaman vuoden päästä, kun lapset kasvavat! Olen nähnyt huostaanottoja yms. Ajaudutaan huonoon porukkaan, kun kukaan ei välitä. Pikaeronneet aikuiset haluavat heti uusperheen ja se jos mikä on lasten tuho. Monen perheen lapset sekoitetaan keskenään ja elämä on yhtä hurlumheitä. On isovanhempia ja muita sukulaisia liiankin kanssa...
Olen itse isoäiti ja nähnyt läheltä sisarten lasten tuskan ja juurettomuuden! Onneksi omat lapset ovat selvittäneet parisuhteidensa kiemurat ilman eroja... - satavuotiasjokakarkasiik
Ihan oikeessa ootte, ihmiset ei muutu elämänsä aikana jo lapsia tehdessä sitä tietää millainen toinen on loppuelämänsä ja aamen. Ja näin satavuotiaana voin vanhemman oikeudella sanoa, että kuulkaa ysikymppisenä se elämä vasta alkaakin. Ite otin eron päälle kasikymppisenä ja uuden puoliskon tossa ysikymppisenä. Lapset oli vähän kauhuissaan, mutta kateellisia ne vaan on kun meikäläisellä on sellanen kaksvitonen verevä kolli. No, meillä on sellanen avoin suhde, että muitakin saa vähän kiksautella. Lapset, jostain avioehdosta jotain höpöji, eivät tunnu uskovan rakkauteen. Lasten takia liitossa aikanani väänsin, nyt on minun aikani olla onnellinen ja panna menemään.
- tunteet1234
Taisi totuus kirpasta ¨satavuotiasjokakarkasiik¨ kun tuli kokemuksen ääntä mukaan.
Hienoa että on muitakin ketä on huolissaan, nyky menosta. - satavuotiasjpkakarkasiik
Tottakai ero kirpaisee ja se, että toinen ei olekaan sellainen kuin naimisiin mennessä luulin, mitä nuo aiemmat väitti.
P.S. Mun vanhemmat on tota ikäluokkaa kuin nuo edelliset kirjoittajat ja he nimenomaan korostivat ja edelleen ovat immeisiä, joille itsensä ja parisuhteensa on tärkeintä ja lapset tulee siinä mukana. Kannattaa huomioida myös se, että nykytietämyksen mukaan lapset voi huonosti, jos vanhempien parisuhde on huono tai perhe muutoin toimimaton ja ero on tällöin paras ratkaisu.Ennen tuota ei tiedetty ja ero oli paheksuttava, mutta jopa omat vanhemmat ovat sanoneet (vaikka ikäistensä tavoin ovat etovastaisia), että elämäänsä ei tule huonoon suhteeseen tuhlata. - sata_salamaa_
satavuotiasjpkakarkasiik kirjoitti:
Tottakai ero kirpaisee ja se, että toinen ei olekaan sellainen kuin naimisiin mennessä luulin, mitä nuo aiemmat väitti.
P.S. Mun vanhemmat on tota ikäluokkaa kuin nuo edelliset kirjoittajat ja he nimenomaan korostivat ja edelleen ovat immeisiä, joille itsensä ja parisuhteensa on tärkeintä ja lapset tulee siinä mukana. Kannattaa huomioida myös se, että nykytietämyksen mukaan lapset voi huonosti, jos vanhempien parisuhde on huono tai perhe muutoin toimimaton ja ero on tällöin paras ratkaisu.Ennen tuota ei tiedetty ja ero oli paheksuttava, mutta jopa omat vanhemmat ovat sanoneet (vaikka ikäistensä tavoin ovat etovastaisia), että elämäänsä ei tule huonoon suhteeseen tuhlata.Ihan totta. Vanhempien suhde on perheen tärkein suhde, asiantuntijoidenkin mukaan. Ellei se toimi, niin ero on paras ratkaisu. Enkä usko hetkeäkään, että lasten paras on elää kodissa, jossa vanhempien suhde ei toimi. Kuinka moni aikuinenkaan haluaisi elää alati riitelevien tai mykkäkoulua pitävien läheisten ympäröimänä? Tai isovanhempana lapsensa ja tämän puolison kanssa, jos "nuoripari" riitelisi kokoajan?
- marislii
Nuo on niin kauniita ajatuksia, mutta eihän KUKAAN nuorena tiedä! Kun erehtyy vanhatkin!
Eikä ihmiset aina kaikessa osaa olla niin täydellisiä. Jokainen varmasti haluaa lapselleen sitä parasta ja hyvää, mutta aina siihen ei vaan pysty. On mentävä siitä, mistä pääsee ja valittava kenties se pienempi paha, mikä siis on joka tapauksessa se paha. Lapsen tietä ei voi täysin sileäksi tehdä, jos omassa tiessä on möykkyjä. On vaan mentävä yli ja toivottava parasta. Tärkeintä on olla lapsen tukena ja turvana vaikeinakin aikoina.- jepuliss
Juuri näin marislii. Ymmärrät elämän perusasioita. Ihminen joutuu useinkin valitsemaan pienemmän pahan. Ja lapsen tietä ei voi tai SAA täysin sileäksi tehdä (SAA = vrt. ns. curling vanhemmat) - lapset ihan hyötyvät elämän mukana tuomista epätäydellisistä, rosoisista asioista. Kunhan niitä ei ole liikaa ja kaiken aikaa. Mikäli näin on, niin ammattiauttajat on keksitty. Kukaan ei voi kantaa suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa - ei lapset, ei edes lasten vanhemmat.
- pankissavaantöissä
Nyt en kaikkia ihana lukenut et saattaa olla et joku jo kommentoinut..kannattaakin selvittää saako pankista lainaa..ja jos saa niin minkä verran ja mitä Itellä pitää olla säästössä...ym..aikaisempi maksukäyttäytyminen sekä tuleva maksukyky vaikuttaa...
- jepuliss
Nooh, harva ajattelee eron osuvan omalle kohdalle. Kukaan ei mene kimppaan erotakseen. Näin se on. Mutta vaikea sinua on kuules neuvoa tuon asunnon suhteen. Sen suhteen täytyy käyttää ennen kaikkea järkeä. Kovin on epärealistinen ajatus siitä, että talo jäisi aikanaan lapsille - ja ETENKIN se, että luottaisit miehen sanaan "maksan kyllä lainasta puolet". Eihän IKINÄ voi tietää mitä huominen tuo. Mies voi jäädä työttömäksi, sairastua vakavasti - jopa kuolla - tai vammaantua. Siinä vähintään unohtuu lainan maksu. Tai sitten mies menee uusiin naimisiin ja saa viisi uutta lasta. Lapset on elätettävä - ja mistään muusta ei ole varaa kuin lainanlyhennyksistä. Mies voi myös ihan "huvikseen" jättää lainan maksamatta, ilman mitään syytä. Jos tai kun joudut pinteeseen ja taloudelliseen ahdinkoon, niin asunto on myytävä kuitenkin.
Ts. ajattele tulojasi - asunnon jäljellä olevaa lainaa. Jos eroatte, niin erotkaa kunnolla - taloudelliset asiat selväksi, ositus kuntoon. Jos päädyt asunnon puolikkaan lunastamiseen mieheltäsi, ja saat siihen pankista lainaa (vähän epäilen, ellei lainaa ole vain pikkiriikkisen jäljellä) - niin asunto on sinun - ja jää lapsille aikanaan- tai sitten ei jää, jos muutat pois siitä ennen kuolemaasi. - tunteet1234
Miksi pitää käyttää noin hirveästi energiaa, omien toimien selittelyyn ja hyväksynnän saamiseen.
Vaikka mitenkä asioita pyöritellään on varmasti kaikkien kannalta parempi, jos vanhemmat ottaisivat vastuun lapsistaan. Lapsia ei saa sekoittaa vanhempien riitoihin kun erotaan, on turha etsiä syitä eroihin toisista ja lisätä kaikkien tuskaa.
Miksi pitää löytää epätoivoisesti syyllinen, eron saa ihan ilman syytäki. Tuntuukin siltä että vanhaa lakia kaivataan, siis haetaan oikeudessa syylistä eroon. Oliko lain poistaminen väärä päätös kun syylistä haetaan edelleen.
Järkevintä on tunnustaa että epäonnistuimme, mutta lapset hoidamme yhdessä.
Niin se on elettiin millä vuosikymmenellä tahansa, fakta on näin.- 780978
Miksiköhän käsität kaiken väärin? Lasten kannalta olisi parempi, tottakai, jos vanhemmat jakaisivat vastuun lapsista liitonkin aikana, samoin eron jälkeen. Aina olisi parempi, jos kaikki olisi yksiselitteisen ihanaa, vanhemmilla ei olisi mt ongelmia, riippuvuutta, muitakaan ongelmia. Mutta kun on. Kommunikaatiokin pelaisi jouhevasti vanhempien välillä. Mutta kun ei pelaa. Myös siksi suurelta osalta päädytään eroon. Kun ei jakseta, ei haluta, ei pystytä. Ihmisillä, jopa vanhemmilla on omat rajansa. Se on tervettä.
Syyllistä erossa ei etsitä, mutta eroon on paljon syitä. Syyt on aina syissä. Itse erosin riippuvaisesta ex-miestä. Oli muitakin ongelmia. Mikään ei toiminut. En todellakaan odottanut hänen hoitavan lapsia eron jälkeen, se olisi ollut myös lapsille haitallista. En myöskään tuntenut epäonnistuneeni. Miksi minä olisin epäonnistunut puolison ongelmien vuoksi? Jos on ongelmia, niin ei sekään ole epäonnistumista. Niitä vain pitäisi osata ratkaista ja hoitaa. Jos ei osaa, ei halua, niin ristiriita parisuhteessa on ilmeinen.
Mistä olet jäänyt paitsi lapsuudessasi, kun niin ihannoit sopueroja ja kahden vanhemman vastuuta? Ihan fakta, joskin kylmä sellainen on, että suuri osa erovanhemmista on täysin sopimattomia huoltamaan lapsiaan. Etenkin jos vähänkin avaamme mitä "huoltajuus" tarkoittaa. Onko se sitä, että perjantaina isä vkl lapsi lähtee isälleen, he menevät kauppaan, isä ostaa (vain) kaljaa. Lapselle ei mitään. Tai sitten karkkipussin. Eivät puhu mitään. Mitä lapsi syö? Mistä keskustelevat? Käyvätkö isän kanssa missään? Vai katsooko lapsi koko vkl isän kaljanjuontia? Tuleeko isälle ryyppyseuraa? Onko isästä lapselle seuraa? Vai tuijottaako vain telkkaria, kaljaa juoden?
Vaihtoehtoja isäviikonlopulle on monia. Jos pieni lapsi otetaan kaupungille juoppoporukoihin - melko nopeasti poliisi ja sossu puuttuu asiaan. Mutta jos jäävät kotiin, ei puutu. Naapurit puuttuu, jos meininki on kova, sossuun soitetaan. Sossut eivät ehdi mitenkään puuttua kuin räikeimpiin tapauksiin.
Kaikilla vanhemmilla, kuten muillakin ihmisillä on jotain ongelmia. Henkilökohtaisia, parisuhdeongelmia, työongelmia, mielenterveysongelmia. Lapsen hyvinvointi on suurelta osin kiinni siitä miten vanhemmat osaavat hoitaa ongelmia, sekä omia että yhteisiä. Kumppanin ongelmia ei voi hoitaa. Yhteisiä ongelmia ei voi ratkaista yksin. Jos vanhempi ei kanna vastuuta edes itsestään, ei hän voi tehdä sitä lapsestaan.
- tuntee1234
Nämä esimerkit mitä kerroit, eivät ole normaaleja ongelmia, Jos puoliso on narkomaani, alkoholisti, mielisairas, pedofili, niin tilanne on täysin eri, Kyllä jokaisen vanhemman näissä tilanteissa, tulee tehdä kaikkensa että lapsi ei joudu kyseiseen tilanteisiin.
Nyt kerrot kuin tämänkaltainen tilanne on normaali, väitän ettei kaikki erot johdy kyseisistä syistä.
Jos olen väärässä, niin kuka hullu haluaa lapsia kyseisiin olosuhteisiin.
En todellakaan ymmärrä väärin, asioille voi tehdä jotain, jos löytyy yksi vastuullinen äiti tai isä.- 780978
Tiedoksesi, että epänormaalit ongelmat ovat varsin yleisiä. Hyvin suuri osa lapsista elää jo perheissä, jossa on alkoholiongelmaa. Hyvin suuri osa alkoholiongelmista johtuu mielenterveysongelmista, tai jopa sairaudesta. Apkin kirjoitti "Nyt tuli mitta täyteen " - eikä enää anna miehelle uutta mahdollisuutta. Tämä viittaa erityisen paljon miehen henk.koht. ongelmiin. Etsitään rajoja, puhutaan yhtä, tehdään toista. Ei ole normaalia sekään.
Siinäpä se onkin, että ihmiset muuttuu. Lapsen syntyessä putkahtaa kovin usein mieleen omat vanhat lapsuuden traumat. Ei tietoisesti, vaan tiedostamatta. Lapsen kehityksen kulun mukaan ne vahvistuvat, ellei niille tee jotain. Monet eivät tee. Siksi on hyväkin, jos lapsesta huolehtii vain se vanhempi joka haluaa ja myös kykenee. - tunteet1234
Tulen entistä vakuuttuneeksi siitä että vanha avioliittolaki täytyy ottaa uudestaan käyttöön.
Nyt jokainen puoliso arvioi itse kuka on mitäkin, sairaudet luetaan netistä ja luullaan että että se on faktaa.
Ennen haettiin syyllinen avioeroon ja se käsiteltiin oikeudessa, siihen saatiin siis lainvoimainen päätös. Näin kukin voi jatkaa eläämänsä, eikä tarvitse vuosia miettiä kuka oli ilkeä ja kuka kyllästyi. Tämä olisi myös oikeudenmukainen kaikille osapuolille. - hkgh
tunteet1234 kirjoitti:
Tulen entistä vakuuttuneeksi siitä että vanha avioliittolaki täytyy ottaa uudestaan käyttöön.
Nyt jokainen puoliso arvioi itse kuka on mitäkin, sairaudet luetaan netistä ja luullaan että että se on faktaa.
Ennen haettiin syyllinen avioeroon ja se käsiteltiin oikeudessa, siihen saatiin siis lainvoimainen päätös. Näin kukin voi jatkaa eläämänsä, eikä tarvitse vuosia miettiä kuka oli ilkeä ja kuka kyllästyi. Tämä olisi myös oikeudenmukainen kaikille osapuolille.Oletkohan nyt vähän pöpi? Syyllisten etsiminen erossa on aivan turhaa eikä se ratkaise mitään. Kuvitteletko tosiaan, että oikeuden päätös muuttaisi yhtään mitään, kenenkään ihmisten tunteita ei voi tuomita? Jonninjoutavaa rahojen tuhlausta kaiken lisäksi. Ja onneksi nykyaikana avioliittokin alkaa olla jo todella vanhanaikainen juttu. Aina voi asua, ja paljon asutaankin avoliitossa. Niistä erotaan tai ei erota ihan oman mielen mukaan, ilman erotuomiopaperia.
Norjassahan on jokin sovintomenettely erotapauksessa- muka lapsen parhaaksi. Todellisuudessa sinne päätyvät vuosikausiksi "neuvottelemaan " vanhemmat, joista narsistivanhempi hakee tukea omalle narsismilleen. Exää kiusataan, samoin lasta. Pääasia, että narsisti saa "sovitella" eli selittää, kieroilla, manipuloida. Yleensä he vielä voittavat lapsen huollon edukseen. Ihan tutkittu juttu. Tähän etsitään nyt kiivaasti ratkaisua, ja mietitään onko sovintomenettely sittenkään ihan oikea tapa ratkoa asiaa. - tunteet1234
Mieti hiukan mitä puhut
Nyt tilanne on täysin epäoikeuden mukainen, jos sopuun ei päästä, jonkun sen päätöksen on
tehtävä. Muute lapset kärsivät ilman omaa syyttään. Me vanhemmat olemme lain mukaan vastuussa alle 18 lapsista. Miten lakiin on jäänyt selkeä epäkohta( aukko)
Onko naisen mielipide ainut oikea, nainen tietää mikä on parasta, nainen pystyy tekemään diaknoosin mielisairaudesta, narsismista, alkoholismista, ilkeydestä, kyllästymisestä ja muusta.
Tunnen todella paljon vastuullisia isiäkin, jotka hoitavat lapsiaan tasapuolisesti, mutta asiat kerrotaan täälä yleisellätasolla ja karkeasti yleistäen ja siitä tulee yleinen ajatusmalli naisille.
Tämä antaa täysin väärän kuvan parisuhteista, vaikuttaisi siltä ettei ihmisillä ole mitään omaa vaikutusmahdollisuutta oman elämän kulussa, jokaisen pitää hoitaa omaa hyvinvointiaan itse, eikä ulkoistaa sitä.
Mutta onko se yhden osapuolen mielipide, mikä on toisen osapuolen mielipide ja oikeusturva.
Nainen voi olla myös väärässä, kuten mieskin.
Tälle asialle on pakko tehdä jotakin, jos minä minä sukupolvi ei kykene hoitamaan asioitaan.
Muutamia vinkkejä omasta kokemuksesta:
Kaikki sovitut paperille, eikä sekään aina riitä. Teimme exäni kanssa kirjallisen sopimuksen lasten elatuksista ja tapaamisoikeuksista. 3 vuotta myöhemmin eksäni riitautti sen ja se osoittautui mitättömäksi koska lastenvalvoja ei ollut sitä hyväksynyt. Lastenvalvojan käyttämä laskuri elatusavun laskemiseen on myös erilainen kuin tuo netissä oleva.
Se mikä tuntuu molemmista reilulta nyt, ei tunnu reilulta esimerkiksi sitten kun toisella on uusi kumppani tai toinen jää työttömäksi. Mustasukkaisuus voi yllättää vielä vuosien jälkeenkin.
Meidän teinit ainakin tykkäsivät olla pidemmän ajan kerrallaan, kuin vaihtaa jatkuvasti. 2 viikkoa 2 viikkoa oli parempi kuin viikko-viikko systeemi.
Vaikka rakastatkin lapsiasi, muista, että opit myös arvostamaan omaa aikaa ja mahdollinen uusi kumppanisi arvostaa kahdenkeskistä aikaa. Jakakaa siis eksäsi kanssa hoitaminen tasan.
Muistakaa, että eri kodeissa voi olla erilaiset tavat. Toisessa kodissa voi olla, että lapset petaavat sängyn, kun taas toisessa ei. Ei ole sinun tehtäväsi muuttaa toista kotia.
Älä utele lapsilta toisen kodin asioista, äläkä pyydä lapsia salaamaan asioita exältäsi.- tunteet1234
Kiva kuulla kannustavia kommentteja joista voi saada apua ongelmiinsa.
Toivotaan että tuohon elatusapusopimukseen tulee selkeät pelisäännöt
(kun on kerran tulossa muutoksia).
Mielenkiintoinen ja järkevä huomio ¨äläkä pyydä lapsia salaamaan asioita exältäsi¨
Lapset varmasti haluavat kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan, toiselle vanhemmalle.
Tuossa olisi todella oiva tilaisuus, auttaa lapsia eron haasteissa. Tämä jos mikä lisää lapsen turvallisuuden tunnetta. - tunteet1234
Zeesusko kirjoitti:
En kyllä kannusta eroamaan....
En minäkään, mutta vaikuttaa että eroista on tullut joku epidemia, joka vaan paisuu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta3175683Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2751600Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661486eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1281431Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes1091378- 941315
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311232Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä591146- 172948
- 37936