Ikimuistoisin treffikokemus

No parhaita on monia, kun jokainen ihminen on omanlaatuinen. Mutta pahin tapaus on sellainen kyttääjä, jonka kanssa vaan juteltiin puhelimessa. Alkoi kyttäämään mun menemisiä ja tulemisia, vaikka ei oltu tavattukaan. Ilmoitin, että en haluakaan tavata ja että tämä oli tässä, ei kiinnosta, etsi joku muu, niin vielä puolen vuoden päästäkin soitteli. Ihan uskomaton tapaus. Jos olen jo kerran sanonut, että ei kiitos, et ole mun tyyppiä, niin mitä hittoa se puoli vuotta siinä tilannetta muuttaa?

Eli pahin on se ketä en edes tavannutkaan...Ja luojan lykky, toivottavasti en ikinä tapaakaan...hui hirvitys...

Pahin varmaan se kerta, kun mies oli menossa avioon ensitapaamisella. Tai se joka ei saanut yhtään sanaa suustaan. Istui ihan hiljaa ja mä puhuin, tai olin itsekin ihan hiljaa odottaen sekin puhuis.

En ole monilla treffeillä käynny. Kun jotkut niistä on jatkuneet seurustelun ja parisuhteen merkeissä pitempäänkin, niin on jääny aika vähiin treffailut.🤔

Ei oo kummosta kerrottavaa siis.

Ei ollut nettitreffit. Tapasin naisen töissä ja vein sen treffeille kylpylään viikonlopuksi. Seksiäkin harrastettiin ja minusta treffit on aina hyvät jos seksiä saa.

Yksi pahimmista...
Oltiin pitkään jo kirjoiteltu ja puhuttu puhelimessa. Siis useita viikkoja. Pelkkä kasvokuva paljasti pyöreät kasvot. No vähän ylipainoa. On itsellänikin mitä siitä, ajattelin. Mukava, kohteliaskin puheissaan. Reilulta ja rehdiltä tuntui. Tavataan vaan. Tule kahville sanoin ja osoitteenikin annoin, luotin mukavaan mieheen.
Kohta ovikello soi ja järkytykseni oli suuri kun ovella seisoi todella isokokoinen, mutta vain hieman minua (160) pidempi mies kepin/kyynärsauvan kanssa. Sopersin jotain ja ohjasin vieraan pöytään. Onneksi olin keittänyt kahvin valmiiksi. Mies puhui jotain ja minäkin yritin. Ihan mukavan oloinen, mut en tuntenut kipinää. Poistuin hetkeksi vessaan ja sietä tultuani miestä ei näkynyt enää pöydässä. Tarkistin heti eteisen ja kengät ovat vielä siinä. Siispä olohuone tai parveke. Ei ollut..Vaan oli makkarissani. Oli rojahtanut pitkälleen sänkyyni ja taputti paikkaa vieressään. Yök..Nyt meni liianpitkälle. Antaa heitää täältä ja äkkiä! Huusin. Mies kapusi vaivalloisesti ylös ja lähti anteeksi pyydellen..
Opin sen, että tästä lähtien treffaan kahvilassa tai vaikka puiston penkillä.

En tiedä, miten päädyttiin jopa sänkyyn. Jo muutenkin omituisesti käyttäytynyt herra hihitteli siinä, että näkisipä hänen työpaikkansa naiset, mitä hän on tekemässä. Ei ihan romanttisin tilanne!
Toinen heppu alkoi heti tapaamisen aluksi soimata minua kuvastani, jonka olin hänelle lähettänyt. Sen oli tarkoitus vähän humoristisella tavalla kuvata ujouttani. No, jos olikin outo kuva, niin oli epäasiallinen haukkuryöppy heti ensi sanoiksi. Jos asia oli niin vakava, ei ehkä olisi kannattanut pyytää treffeille. Dumppasin jätkän siihen kadulle ja opin taas jotain :)
Onhan näitä ollut muitakin...

Nettideitin tapasin ensimmäisen kerran syksyisen kylmässä kesämökissä. Pulistiin mukavia ja jäi eväätkin syömättä. Itseäni paleli ja kysyin voinko viereen tulla. Ja voih olisikin pitänyt aiemmin uskaltautua. Kylläpä meille tulikin lämmin :) ja kun lähdettiin oli minulla kokomatkan kotiini kylmät väreet ja kaipaus suuri... Nyt ollaankin sitten lämmitetty toisiamme ahkerasti ja aivan ihmeissämme että näinkin "arat" ihmiset löysivät toisensa ❤

No yks aika metka tapaaminen oli vuosia sitten. Jäi kyllä vähän epämääräinen maku suuhun ko "palaverista" vaikka nyt en dissannutkaan ko leidiä muuten..
Tämä oli kylläkin erään kaupunkilehden senssipalstalta huomattu ilmoitus, vastaa varmaan nykypäivän nettideitti-palstaa enempikin.
Pidettiin yhteyttä jonkin aikaa puhelimien välityksellä ja tämä neiti vaikutti aikas kivalta, sen verran ainakin, että sovittiin sitten treffit hänen luokseen. Kyllä mä välillä vähän ihmettelin paria pikkuasiaa, mutta ne olivat/vaikuttivat todella pieniltä ja ajattelin niiden muutenkin kuuluvan tätä kautta tutustumiseen enempikin kuin "todelliseen elämään", joten tärskyt siis sovittiin.
Hänen luokseen päästyäni huomasinkin, kun tämä mimmi oli hieman erikoisen oloinen ja hän sitten aika piankin alkoi kertomaan itsestään.
Siinä turistessa selvisi, että hän oli toipumisvaiheessa oleva addikti, joka oli ollut aika kauankin heroiinista riippuvainen. Hän oli vielä ollut vasta 3kk laitoksesta pois avohoidossa ja hänellä oli todella kovat lääkitykset päällä vielä. Vissiin tuon riippuvuuden kurissa pitämiseen, mielialan rauhoittamiseen yms. Joten enää ei oikein yllättänyt, että hän vaikutti ajoittain hitaalta ja hänen muistinsa oli myös aika huonossa hapessa. Hän ei esimerkiksi muistanut 15min aikaisemmin käytyä puhelua tai jos mustikin, niin sen verran, että oli jossain vaiheessa jutellut jonkun kanssa puhelimessa. Aiheesta tai muusta ei ollut välttämättä hajuakaan. Että oli kyllä aika erikoinen juttu.
Selitti vielä kyllä, että ei hän onneksi ole mitään tauteja saanut, vaikka hän nyt käyttikin neulahuumeita ja rahoitti ajoittain tuota addiktiotaan tällä maailman vanhimmalla keinolla jne..
Olin kyllä ehkä vähän liiankin kiltti, eli juteltiin kyllä jokin tovi ja käytiin vielä lasillisillakin, mutta se juttu jäi mun puolelta siihen. Ei kyllä soittanutkaan perään, unohti varmaan, että hän oli ollut treffeillä mun kanssa. Mikä oli kyllä ihan hyväkin juttu.
Vaikka ei tuossa nyt sinänsä mitään, ajattelin vain, että olisi ehkä kannattanut hänen vielä keskittyä tuohon toipumiseensa muutama kuukausi, ennen kumppanin etsintää, mutta tietysti jokainen tyylillään....
Muuten nämä deittailut ovat olleet laidasta laitaan, monen moista kulkijaa on osunut eteen. Niin paremmassa kuin huonossakin, enempi huonossa kuitenkin.
Olen kyllä itse ihmistyyppinä jo sellainen outolintu, että vedän puoleeni näitä erikoisia luonnonluomia. Pitäisi olla kait kiitollinen tuollaisesta "kyvystä" mutta kyllä se aikamoiselta rasitteelta tuntuu enempikin.
Mutta no, kaikkea kait sitten pitää kokea ennen kuin kuolee. Näin ainakin fiksut väittää....

Mulla on tapana sopia ekat treffit jossakin julkisella paikalla, kuten huoltoasemalla esim kahvin merkeissä ja erään kokemuksen jälkeen olen vakuuttunut, et näin pitääkin toimia.

Tapahtuma oli muutenkin outo, kun joku random soitti puhelimeeni, erehtyi numerolla. Vastasin ja vitsailin, kun selvisi et väärä numero. Hän vitsaili takaisin ja minä jatkoin. Tämä jatkui kunnes huomasin, et tutustutaan jo puhelimen välityksellä ja tyyppi vaikutti hauskalta. Se kysyi olenko varattu ja ehdotti treffit. Minä hurjapää rakastan kaikkea spontaania ja poikkeavaa ja suostuin. Sovittiin treffit huoltoasemalle, kun tyyppi oli just samana iltana ajamassa ohi siitä.

Parkkeerasin huoltsikan parkille ja lähin kävelemään kohti ovea ja siellä seisoi ihan normaalin näköinen heppu. Tulin lähemmäksi ja tuo alkoi huutaa oikein: Vau mikä nainen, saanko suudella sinua, Vau ja Vau. Melkein karjumalla. Ihmiset katsoivat ja Mä aatelin et tällä on sellainen huumori... vaikkei se vitsikkäältä sillä hetkellä näyttänyt. Siirryttiin sisälle ha kahvipöytään. Mies oli hiljaa ja tuijotti mua jotenkin oudosti kunnes ääni täristen sanoi ota takki pois, onko sulla tiukka paita, haluun nähdä tissit. Kohteliaasti kieltäydyin ja yritin kääntää puheen johonkin toiseen aiheeseen. Mies tuijotti mua ja vähän väliä sanoi sul on varmaan upea ... tuo ja tuo... sillä hetkellä ymmärsin ettei tolla ihan kaikki inkkarit kanootissa ole, mutta kohtelias kuin olen ajattelin juoda kahvit loppuun ja häipyä. Äijä ei vastanut mihinkään mun yrityksiin kääntää puheenaihetta ja suunnitteli ääneen mitä se mulle kohta autossa tekee. Join kahvini lopppuun ja huomasin miehen kaulassa puolen nyrkin kokoisen kiven, se oli narussa kiinni ja oli kaulakoruna. Kysyin onko se joku tärkeä juttu sille, ajattelin et on lapsen antama tai jotain. Siihen mies vastaa kyllä. Et on todella tärkeä tuo kivi, koska se suojelee häntä demoneilta. Ketoon myös yksityiskohtaisesti kuinka hän sitä kiveä viikoittain hoitaa hautaamalla maahan. Se puhdistui tällä tavalla ja hänestä tuli voimakas. Mies myös luki ajatuksiani ja ne olivat hänen lukemina kiimaisia. Olisin jäänyt pitempää juttelemaan noista jutuista miehen kanssa, mutta yhtäkkiä muistin et mun hella jäi päälle ja tuli kamala kiire lähteä kotiin. Oli työläistä kyllä ajella pois mutkien kautta kotiin, koska mies lähti seuraamaan. Pääsin pois ha kiitin Luojaa et mulla on ollut salainen tuo numero. Tän jälkeen kyllä juttelen ihmisten kanssa pitempää ennen treffejä 😂 Kun oli aika hyvä opetus :) mutten noita treffejä unoha ikänä 😂😂😂😂