Rahalla saa vain pinnallisia naisia ja silloin rakkaus ei ole aitoa. Ei ihme kun niin monet suhteet loppuu hyvin pian kun mies huomaa että nainen onkin miehen kanssa vain rahan takia. Iltaisin mies ei saa halausta seksistä puhumattakaan vaan nainen kääntää selän ja keksii että nyt väsyttää. Jättäkää nainen heti kun se kieltäytyy seksistä tai halauksesta.
Työ ei ole elämässä tärkeintä
tämä-selvä
15307
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvin kiteytetty kaikki yhteen.
Rahattomana ei taas saa naista ollenkaan ellei ole 9 komistus tai jännis.
Kumpi isäsi on?
Asiat olivat monesti ennen toisin.
Eivät olleet. Ennen oli markka mutta ihmissuhteet oli sitä mitä nytkin.
Semijännä rahamies.
Tämänkin osoittaman putkiaivoisuuden vuoksi ne liitot loppuvat.
Mikä on elämässä tärkeintä? Mikä on elämässäsi tärkeintä?
Terveys. Ihmissuhteet. Itseni toteuttamisen mahdollisuus.
Odotin ensisijaisesti tuon aloittajan kirjoittavan sen p-kirjaimella alkavan taikasanan. =)
Tervveys on elämässä tärkeää, useimmille tosin vasta sitten kun sen on vaarassa menettää tai kun se on menetetty. Hienoa jos sen terveyden merkityksen ymmärtää ennen kuin siitä on itse luopunut. Eikä ole sairaanloinen terveysintoilija joka toiminnallaan vain tekee hallaa omalle keholleen.
Ihmissuhteet ja kanssakäymiset pitävät tuon mielenterveydenkin kunnossa, mielen ja sielunelämän virikkeenä.
En odottanut älykästä reakointia viestiini vain jotain kliseistä keittoa joten mitä ovat ne itsesi toteuttamisen mahdollisuudet?
Naisen kanssa joutuu vaan maksumieheksi.
Kyllä se työ on tärkeä sillä maksetaan ne laskut ,turha muuta väittää.Sen lisäks tietysti kivat harrastukset ja ihmissuhteet.
Pysykää todellakin sinkkuna. Niin minäkin teen. Olen ollut maksu"miehenä" kun mies elätytti itsensä.
Kyllä se työ on minulle tärkeintä koska siten rahoitan huorissakäynnit.
Ei työ ole elämässä tärkeintä, kyllä tärkeämpää on läheiset ihmiset. Mutta useinhan työtä tehdään juuri siksi, että rahoitetaan oma ja niiden läheisten, kuten perheen kuluja ja elämää ylipäänsä. Tai siksi minä ainakin haluan tehdä työtä, en halua mutta joudun/haluan kantaa korteni kekoon sanotaan näin. Kun en ole syntynyt kultalusikka suussa ja rahakirstun päälle. Jos olisin rikas kroisos, en minä työtä päin katsoisikaan. Keksisin harrastuksia kyllä yllin kyllin mihin tuhlata aikaani. ;)
Mutta, että toisen selkänahasta sen ajan ja rahan haalisin, niin siihen ei tahdo luonto antee myöden. mammalomalla oleminen pikkuruisilla tuloilla jo oli kova pala puraa, vaikka järki sanoi yhtä ja vastuuntunto toista. Olen oppinut elättämään itse itseni, joten toisen kontolle jääminen ei ole ihanteeni eikä tavoitteeni. Päinvastoin. Mä kannan helposti huonoa omaatuntoa, jos olen kuormittanut toista omasta mielestäni liikaa, vaikka toiselle en olisi hänen kokemuksensa mukaan ollut lainkaan kuormana. Se on joku omaan päähän iskostunut periaate. Mun kuuluu tehdä osani, jos kerran nautin antimistakin.
Mutta mutta...Luultavasti viidakoissakin asuvilla on jokin tehtävä ja homma mistä he vastaavat, heimonsa ja perheensä hyväksi. Vuorotellen kukin vuorollaan tai jollekin on annettu jostain hommasta päävastuu. Vaikkei palkkatyöhön meniskään.
Jonkinlainen vastavuoroisuuperiaate on varmaan aika välttämätöntä, että homma pysyy kasassa?