Moi!
Oon siis 14-v tyttö ja 7-luokalla mul alko se, eli mun kaverit oli mun kaa aluks viikossa 4 päivänä se oli hyvä määrä, sitten kerran viikossa ja kesällä en ollut kavereiden kanssa kun tasan kaksi päivää. Surullista ja silloin etäännyin kavereistani eikä ne siis pyydä enää mihinkään eikä voi olla ollenkaan ja puhuu töykeästi. Tarvitsen uusii kavereita Mut mun äiti ei saa ikinä aikaseks hankkii mulle jotain harrastusta, tai käyn yhden mun kaverin kanssa yhdessä harrastuksessa (en ees tykkää käydä siellä, mutta se on ainoa paikka, jossa näen sen mun kaverin) ja jos kysyn sen harrastuksen jälkeen esim. Voiksä tulla viel kauppoihin, puistoo tai hengaa, vastaus "Emmä nyt ehi sori ehk Huomen" "mun äiti sano et harkkojen jälkee kotiin :("
Sit mun yks koulu "kaveri" (tunnettu n.5 v) oltiin siis ku paita ja peppu ennen. Oltiin joka päivä kahestaan ja huomasin etten ikinä ollut muiden kanssa, sanoin vaa "en voi olla oon riinan kaa (nimi vaihdettu) ja ei se mua ikinä häirinny (sitä kyl ain ihmettelin ku se Riina aina vilkuili ja kuunteli mitä sanoin niille muille) oli tosi hauskaa, kunnes 7lk ei se enää voinu olla melkee ikinä ehkä kerran 3 viikossa. No ei mulla ollu enää muita kavereita, nii pyysin sitä joka päivä. Se alko varmaan huomaamaa kuinka usein pyysin sitä nii se ei enää voinu, ja kesälomalla ei voinu olla ku vaa just yhen kerran koko kesäloman aikana ja olin myös yhden toisen puolitutun seurana valitsemassa verhoja 30 min ja loppu kesäloma no emt jotain turhaa kotityötä ja pari kertaa rannalla.
8 lk no friends tosin vaivoin koulua ja meen sinne huomenna ja mulle kerrottiin et ne luokan tytöt oottaa innolla mua.
En usko et kukaan jaksoi lukee Mut jos luit nii kerro kuinka paha tilanne
Oon siis 14-v tyttö ja 7-luokalla mul alko se, eli mun kaverit oli mun kaa aluks viikossa 4 päivänä se oli hyvä määrä, sitten kerran viikossa ja kesällä en ollut kavereiden kanssa kun tasan kaksi päivää. Surullista ja silloin etäännyin kavereistani eikä ne siis pyydä enää mihinkään eikä voi olla ollenkaan ja puhuu töykeästi. Tarvitsen uusii kavereita Mut mun äiti ei saa ikinä aikaseks hankkii mulle jotain harrastusta, tai käyn yhden mun kaverin kanssa yhdessä harrastuksessa (en ees tykkää käydä siellä, mutta se on ainoa paikka, jossa näen sen mun kaverin) ja jos kysyn sen harrastuksen jälkeen esim. Voiksä tulla viel kauppoihin, puistoo tai hengaa, vastaus "Emmä nyt ehi sori ehk Huomen" "mun äiti sano et harkkojen jälkee kotiin :("
Sit mun yks koulu "kaveri" (tunnettu n.5 v) oltiin siis ku paita ja peppu ennen. Oltiin joka päivä kahestaan ja huomasin etten ikinä ollut muiden kanssa, sanoin vaa "en voi olla oon riinan kaa (nimi vaihdettu) ja ei se mua ikinä häirinny (sitä kyl ain ihmettelin ku se Riina aina vilkuili ja kuunteli mitä sanoin niille muille) oli tosi hauskaa, kunnes 7lk ei se enää voinu olla melkee ikinä ehkä kerran 3 viikossa. No ei mulla ollu enää muita kavereita, nii pyysin sitä joka päivä. Se alko varmaan huomaamaa kuinka usein pyysin sitä nii se ei enää voinu, ja kesälomalla ei voinu olla ku vaa just yhen kerran koko kesäloman aikana ja olin myös yhden toisen puolitutun seurana valitsemassa verhoja 30 min ja loppu kesäloma no emt jotain turhaa kotityötä ja pari kertaa rannalla.
8 lk no friends tosin vaivoin koulua ja meen sinne huomenna ja mulle kerrottiin et ne luokan tytöt oottaa innolla mua.
En usko et kukaan jaksoi lukee Mut jos luit nii kerro kuinka paha tilanne
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinun kaverit on hylkannyt sinut olivat alussa sinun kanssa 4 paiva vikossa ja nyt 2 paiva koko kesan ajan.
Sinun pita etsia itselle uusia kaveritta eli muutama tosi ystava.
Se satta olla etta joku sinun kaverista juorua sinusta peratomia ja muut uskovat nihin.
Tosi ystavat eivat uusko mihin tahansa perattimin juttuhin.
Mutta tosi ystaviea on vaikea loyta joten pita olla karsivallinen.
Kyllä sun viestin jaksoi loppuun lukea. On tosi kurjaa kun ei ole ystäviä ja joutuu miettimään päivittäin, että voiko kukaan olla sun kanssa. Sä oot aivan oikeassa siinä, että uusissa harrastuksissa sitä tutustuisi helposti myös uusiin ihmisiin. Mitä jos sä kertoisit sun äidille, että sen takia sä halauaisit jonkun harrastuksen. Josko se sitten sais aikaan. Vanhemmat ei aina ymmärrä tai nää, että mistä on kyse. Mä uskon, että se kertominen auttais. Ja toivon, että sulla on oikeun hauskaa siellä uudessa koulussa ja saisit paljon ystäviä.
Susta varmaan tuntuu hassulta, mutta mä haluan sanoa sulle, että rukoilen sun puolesta, että sun yksinäisyys helpottais.