Pitäisikö suhde lopettaa vai antaa sille aikaa?!

Ei siinä ole mitään outoa, että tuossa iässä suhteet tulevat tiensä päähän muutaman vuoden jälkeen. Aika aikaansa kutakin, kyllä sen tietää kun haluaa jonkun viereen pysyvästi jäädä, ei ole haikailuja muusta. Sulla on vielä asioita kokematta muiden kanssa selvästikin.

Se ei välttämättä ole viisasta, että roikutte tuossa vähän epäselvässä suhdetilanteessa. Vain siinä tapauksessa tuo on ok, jos pelisäännöt ovat selvät ja asia on myös miehelle ok, eli hän tietää ettet ole sitoutunut häneen tosissaan enää vaan teillä on tuommonen enempi fuckbuddy-suhde. Jos roikotat häntä elämässäsi siksi ettet halua olla yksin ja mies elättelee toiveita pysyvästä suhteesta, teet hyvin itsekkäästi. Et voi ottaa vain rusinoita pullasta.

Neuvoni on joka tapauksessa, että lopettakaa suhde kokonaan, vaikka määräajaksi jos ei muuten meinaa onnistua. Sopikaa että 3 kuukauden päästä otatte toisiinne yhteyttä ja katotte mikä homman nimi. Todennäköisesti kumpaakaan ei enää kiinnosta, olette menneet eteenpäin.

Se ihastumisvaihe kestää tuon pari vuotta. Sitten ne hormonit vähitellen muuttuvat ja alkaa normaali arki. Näin tulee tapahtumaan kaikissa suhteissa. Mutta jos se arki ei tunnu hyvältä niin suhdetta ei ehkä kannata jatkaa.

Sinänsä vertailu toisten suhteisiin ei mielestäni kannata. Kun et elä niissä, vaan näet ne vain ulkoapäin, et tiedä mitä kaikkea niissä tapahtuu. Kaverit myös harvemmin varmaankaan levittelevät omaa likapyykkiään muille.

Keskity siis omaan suhteeseesi - keskustelkaa avoimesti mikä suhteessa toimii ja mikä ei toimi niin hyvin. Mitä ominaisuuksia toisessa arvostatte - löytyykö niitä? Haluatteko molemmat panostaa suhteeseen? Mihin haluatte että suhde joskus johtaa? Onko teillä samanlaiset odotukset suhteelle? Minkälainen suhde on sinun ihannesuhteesi, entä kumppanisi?

Noita voisi vaikka kirjoittaa ylös ja lukea sitten toiselle.

Ja vielä lopuksi. Olet nuori, jos tämä suhde loppuu niin ei se ole maailmanloppu - nykymaailmassa luultavasti suurin osa ihmisistä tulee elämään useammassa pitkässäkin suhteessa.

Ja jos voit todella huonosti suhteessa niin kiltteyttään ei pidä jäädä suhteeseen - siinä teet hallaa itsellesi ja luultavasti toisellekin, koska irtiotto tulee kuitenkin joskus - mieluummin siis aikaisemmin kuin myöhemmin.

Panin merkille että puhut poika etkä miesystävistäsi, joten kysymys on jostain keskenkasvuisista kakaroista. Joten ei ole yhtään ihme jos lasten hoito alkaa väsyttämään. Eli ohje kuuluu että lyö äkkiä poikki suhde sen klopin kanssa ja valitse seuraava kumppani vähintään 10 vuotta nykyistä vanhempi niin uskon että tilanne korjaantuu sillä.

Tuo on todella epäteilua poikaystövääsi kohtaan, ellei tätä ole siis sovittu ja hän tiedä missä mennään.
Itseasiassa meillä on sama tilanne, olen vain se toinen osapuoli. Olemme paljon vanhempia, keski-ikäisiä, minä muutaman vuoden miestä vanhempi.
Mies on ollut pitkään sinkku, ensimmäinen vuosi oli aivan ihana, sitten tuli arki, toisesta alkoi tulla ärsyttöviö piirteitä esiin, kaikki ei ollutkaan enää hienoa hurmosta. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja meillä on hauskaa yhdesdä. Miehellä on kuitenkin masennusta, huono itsetunto, kaipuu tuttuun sinkkuaikaan. Hän koko ajan varmistelee ja varautuu eroon, haaveilee nuoresta naisesta, että tuntisi itsekin olevansa nuori, eikä tylsä keski-ikäinen.
Tämä on todella raastavaa ja raskasta aikaa. Rakastan häntä ja ymmärrän edellämainitut ongelmat, ainoastaan siksi kestän nuo loukkaukset ja eropuheet. Joudun itsekin valmistautumaan eroon ja mietin onko tässä mitään järkeä. Pelkään että hän tekee suuren virheen ja jää yksin ongelmiensa kanssa.
Olet vielä nuori, mutta älä elättele toiselle turhia toiveita, vaan päästä menemään ja tee ratkaisu, mutta muista että sitä täydellistä ihmistä ei olekaan ja kompromissekä joudut tekemään aina parisuhteesa ja tilanteet muuttuu.