Olen siinä mielessä tullut äitiini, että olin kahden pyyhkeen nainen. Toinen pyyhkeistä oli kietaistu vartaloni ympärille, ja toinen päähän.
Olin kasannut vaatteet valmiiksi sohvalle, mutta suihkussa ollessani kissa oli asettunut makaamaan niiden päälle. Olimme eräänlaisessa pattitilanteessa. Mikään maanittelu ei auttanut, sillä kissa katseli puoliavoimin silmin jonnekin toisaalle, ja viis veisasi pukeutumistarpeistani, ja kohensi vain oloaan.
Onko tässä parisuhdetta tarpeeksi, kyselin itseltäni, kun aloin punoa juonia ja etsimään kiertoteitä ongelmaan. Kissa oli älykkäämpi kuin vatsansa, joten silvottujen ankkojen haju ei siihen tehoaisi vasta kun sillä olisi naukuva nälkä. Nyt sellaista ei tuntunut olevan. Se makasi aivan piruuttaan vaatteitteni päällä, ja luultavasti siirtyisi pois vasta sitten, kun olin saanut päälleni toisen setin. Riepuja vilisi tuulilasissa.
Pukeutumisongelman syventyessä päätin murtautua ulos käyttäytymisrutiineistani ja keskittyä itseni puunaamiseen alasti.
Tuuletin hiukseni ja maalasin naamani. Kissa makasi yhä paikoillaan kuin Sfinksi. Yritettyäni hieman hätistellä sitä, niin olin saada kynsistä. Luin hetken Helsingin Sanomia, mutta en osannut keskittyä artikkeleihin. Olin hipaissut eilen neuvottomuutta ja nyt se sama tunne oli valtaamassa alaa uusin kasvoin. Vielä eilen kasvot olivat olleet koomiset, jopa itseironiset, mutta nyt neuvottomuus näyttäytyi tyhjyyden tunteena ja hätäännyksenä, jolla ei ollut ulkoisia merkkejä. Koin olevani autio lapsi. Maisemassani ei ollut oikein mitään mainitsemisen arvoista. Ei yksityiskohtia, ajattelin. Mikään ei liiku, pohdin.
Olin valmis, mutta minulla ei ollut vaatteita. Ja jos olisin ollut äitini, niin kissa olisi ajettu matkoihinsa mattopiiskalla. Lisäksi kysymys ei ollut siitä, etteikö minulla olisi ollut vaihtoehtoja kaapit täynnä, vaan siitä, että lopullinen valintani kissan alla oli eräänlainen pakkomielle, ja kissalla siitä poikkeava oma. Sanoisinko, että mielipide.
😀👌
Olin kasannut vaatteet valmiiksi sohvalle, mutta suihkussa ollessani kissa oli asettunut makaamaan niiden päälle. Olimme eräänlaisessa pattitilanteessa. Mikään maanittelu ei auttanut, sillä kissa katseli puoliavoimin silmin jonnekin toisaalle, ja viis veisasi pukeutumistarpeistani, ja kohensi vain oloaan.
Onko tässä parisuhdetta tarpeeksi, kyselin itseltäni, kun aloin punoa juonia ja etsimään kiertoteitä ongelmaan. Kissa oli älykkäämpi kuin vatsansa, joten silvottujen ankkojen haju ei siihen tehoaisi vasta kun sillä olisi naukuva nälkä. Nyt sellaista ei tuntunut olevan. Se makasi aivan piruuttaan vaatteitteni päällä, ja luultavasti siirtyisi pois vasta sitten, kun olin saanut päälleni toisen setin. Riepuja vilisi tuulilasissa.
Pukeutumisongelman syventyessä päätin murtautua ulos käyttäytymisrutiineistani ja keskittyä itseni puunaamiseen alasti.
Tuuletin hiukseni ja maalasin naamani. Kissa makasi yhä paikoillaan kuin Sfinksi. Yritettyäni hieman hätistellä sitä, niin olin saada kynsistä. Luin hetken Helsingin Sanomia, mutta en osannut keskittyä artikkeleihin. Olin hipaissut eilen neuvottomuutta ja nyt se sama tunne oli valtaamassa alaa uusin kasvoin. Vielä eilen kasvot olivat olleet koomiset, jopa itseironiset, mutta nyt neuvottomuus näyttäytyi tyhjyyden tunteena ja hätäännyksenä, jolla ei ollut ulkoisia merkkejä. Koin olevani autio lapsi. Maisemassani ei ollut oikein mitään mainitsemisen arvoista. Ei yksityiskohtia, ajattelin. Mikään ei liiku, pohdin.
Olin valmis, mutta minulla ei ollut vaatteita. Ja jos olisin ollut äitini, niin kissa olisi ajettu matkoihinsa mattopiiskalla. Lisäksi kysymys ei ollut siitä, etteikö minulla olisi ollut vaihtoehtoja kaapit täynnä, vaan siitä, että lopullinen valintani kissan alla oli eräänlainen pakkomielle, ja kissalla siitä poikkeava oma. Sanoisinko, että mielipide.
😀👌
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mun käsittääkseni viheliäisimmälläkin kissalla on himonsa tai pakkomielteensä jota se ei voi vastustaa. Esim. paperikassin rapina jonka kuullessaan sen on pakko päästä juuri sen kassin sisään. Sä et ehkä vain ole löytänyt mirrin heikkoa kohtaa.
Suihkepullo tehoaa kattiin takuulla, lähtee asemapaikaltaan aika livakasti kun suihkauttaa pari kertaa ja jää odottamaan katin siirtoa suihkepullo kissaan kohdistettuna.
Yritin lähettää sille telepaattisia viestejä, mutta kissalla ei taida olla vastaanottimet päällä.
Mun nähdäkseni vapaaseen tahtoon on hankala vaikuttaa ilman fyysisiä mittasuhteita ja väkivaltaa. Varsinkaan jos kysymyksessä on kissa.
Mou
😀✌
Onkohan kirjallisuuden historiassa yhtään kissapalvelijaa?
Yhden japanilaisen kissasadun tiedän, mutta siinäkin kissapalvelijat palvelivat kissoja.
Ehkä tämä nyt ei ole edes outoa.
(Naurua)
😀
Ja minä kun luulin saavani aamiaisen vuoteesee.
Läppäri.
(Reps)
😀
Pettymyksen piilottaminen on ehkä yhtä vaikeaa kuin pettymysten välttely.
Siinä sitten ollaan kuin toinenkin, omiinsa keskittynyt.
Voi hevon vittu sentään.
(Hirn)
😀👌
On yleinen harhakäsitys se että aamiaisen saaminen vuoteeseen ei olisi ehkä tärkein huomionosoitus toiselle ihmiselle.
Läppärin kantaminen vuoteeseen on ehkä menettelytavoista itsekkäin ei toivotuin.
(Naurua)
😀
On täysin selvää, että tämä oli nyt tässä. Mua oikeasti alkoi ihan vituttamaan.
Menen vessaan ja työnnän käteni pönttöön.
(Reps)
😀
Pettymyksen anatomia on perusluonteeltaan itsetehostuksellinen. Lähes mitätön kipinä voi aiheuttaa täydellisen ja kaikenkattavan infernon, jossa mikään kuviteltu ei säästy. Tuho on täydellinen. Mitään ei jää jäljelle, sillä oletusten ja unelmien paloarvo on korkein tietämäni.
Hetkessä kaikki on tiessään. Ja miksi?
Yhden vitun läppärin vuoksi.
(Reps)
✌😀✌
Tai oikeastaan kysymys ei ole läppäristä, vaan tarjottimesta, josta tuli yhdessä hetkessä läppäri.
Kurjaa.
(Hirn)
😀✌
Poistuminen epämiellyttävästä tilanteesta tapahtuu seuraavasti: äkkiä tajuat olevasi myöhässä. Kiireesi menee kaiken edelle, ja jo kohta olet portaikossa ja kadulla.
Kiire loppuu ensimmäiseen kadunkulmaan, eli juuri tähän tässä. Toimitus on salamannopea, hallittu ja kuin koreografin suunnittelema täydellinen poistuminen estradilta. Periaatteessa se on kuin balettia, koska siinä toisinaan soperrellaan muille tanssijoille niin, että se ei yleisölle näy.
Tanssijoiden juttuja.
(Hihitystä)
😀👌
Kadulla ei ole kattoa. Katu on avoin tila, kaikille kuljettavaksi tarkoitettu polku halki ihmisten rajattujen reviirien. Kadulla on tietty vapaus, jonka voi vain kadulla tuntea. Olen aina rakastanut aamukatuja, ihmisiä niillä ja hajanaista viikonloppuliikennettä, josta puuttuu ahdistus.
Itsekään en ole ahdistunut. Olen vapaa.
(Naurua)
😀👍
Toisinaan, ei kovin usein, ehkä pari kertaa vuodessa, kerran tai kaksi kesässä tai syksyssä ajelehdin kaupungissa sen raiteilla, raitiovaunussa ja vain istun aloillani katsellen ulos. En ole erityisesti menossa mihinkään, vaan kuljen kuin elämäni kulisseissa hetkeksi omasta elämästä irronneena. Jokaisessa kadunkulmassa on jotain tuttua. Joka ainoassa. Kaikki tämä on ollut läsnä kaikessa täällä tapahtuneessa. Jokainen päällekkäinen kivi on osa minua. Kaupunki on minun historia siinä missä omansa. Tämä on minun estradini. Olen yhä siellä, enkä tunne muuttuvani en ajassa tai ajatuksissa.
Ehkä olen nykyään hieman hienostuneempi, elegantimpi ja karaktäärimpi. Aika on terävöittänyt minua.
Sumea kuvajainen raitiovaunun ikkunassa pyyhkäisee hiuksiaan pois silmiltä. Toisinaan en tunnista häntä omakseni. Toisinaan taas tunnistan.
(Hihitystä)
😀👍
Kuri
Äitini oli erittäin ankara nainen. Äitini nujersi minut jo varhain ja rikkoi kaiken alkeet välittömästi niiden puhjettua esiin. Hän ei voinut sietää minua, tai mitään minussa. Siksi tanssi oli ainoa keino sovittaa tämä epäkohta, koska klassisen tanssin kuri ja liikkeen muoto ovat avainasemassa matkalla tulokseen. Lisäksi kaikkea värittää kipu, jota hallitaan tahdonvoimalla.
Kipu.
(Reps)
✌😀✌
"Oli"
Minusta hän yhä on. Ei hän ole millään tasolla mihinkään kadonnut.
(Naurua)
😀
Tanssimiseen liitetään kaikenlaista glamouria ja muuta paskaa, mutta oikeasti tanssijan on itsensäkin vaikea hahmottaa, millainen tai missä hän on, ollessaan sellainen.
En löytänyt mitään katsottavaa, mutta tässä on jotain.
😀👌
https://youtu.be/IUl8w5E223I
Jatkossa tiedoksi. Teet kylpytakin vyöstä ringin lattialle kissan näkökenttään. Eli alue. Se valtaa seuraavaksi sen ja ilman väkivaltaa. Vaikka ei sillä, ettet vois liihotella Eevan asussa omassa kämpässä. Suomessa se kai vielä sallittua..
Tää niksi jos ois pirkkalehdessä, niin kylpytakin vyö korvattaisiin sukkahousuilla.
Paljastinko nyt kissamaisen luonteeni?
Njää...kaikki tietää että oon jellona.