Hämmästyttää, että miten toiset ihmiset voivat pitää ystävää vain huolienpurkukohteena? Eikö todellakaan koskaan tule mieleen, että kysyisi välillä mitä SINULLE kuuluu?
Yhteyttä otetaan kun on taas uusia huolia kerrottavana, muuten ei kuulu mitään.
En vain yksinkertaisesti ymmärrä tällaisia ihmisiä.
Yhteyttä otetaan kun on taas uusia huolia kerrottavana, muuten ei kuulu mitään.
En vain yksinkertaisesti ymmärrä tällaisia ihmisiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14989780/itsekas-kaveri lue tarinani tästä. Mulla on valitettavasti kokemusta asiasta. Surettaa vieläkin, vaikkei kyllä pitäisi :(
Luin tarinasi. Mun mielestä sun kannattaa unohtaa tuo ihminen. Aika rasakas tapaus näytti olevan. Ainahan se on kurjaa, kun ystävyys katkeaa, mutta tuokin ihminen ei minusta kyllä ollut ihan aito ystävä. Tsemppiä sulle jatkossa. Yritä päästä tuon asian yli. :)
Aikoinani lemppasin itse yhden kaverin, kun hänen kyläilynsä alkoi aiheuttamaan ihan ahdistunutta oloa. Tein silloin oikean päätöksen.
Joo niin täytyy tehdä, vihdoin näen sen itse, oikea ystävä olisi halunnut selvittää asiat ja olisi pyytänyt anteeksi sen huonoa käytöstä... Vielä silloin kun asiat oli hänellä paremmin, laittoi joskus viestiä että on niin tylsää ja tehdään jotain, vielä lyhyellä varoitusajalla ja suuttui kun ei mulle heti sopinut. Hän on yksinhuoltaja, mutta ihmettelen miten voi olla tylsää ja yksinäistä, itse asuin yksin silloin, en kärsinyt yksinäisyydestä, muutenkin tuntuu et sitä tekemistä riittää aina, ei mulle tule tylsä. Onko ystävän tarkoitus sitten vaan viihdyttää toista ja lohduttaa, eikö se ole se toisen näkemisen ilo se pääasia, en halua että joku pyytää jonnekin vaan kun on tylsää. Ei hän oikea ystävä koskaan ollutkaan, vaikka sitä aina välillä esittikin.
Ystävän tehtävä on tietenkin kuunnella, mutta pääjuttuhan olisi piristää kaveria ja kääntää hänen elämänsä mukavampaan suuntaan, ei vain passiivisena myönnellä ja kuunnella toisen valitusta.
Jos asutte kohtuullisen matkan päässä toisistanne, suosittelen jatkossa keskittymään konkreettisten, positiivisten asioiden tekemiseen ystävän kanssa. Ette käy enää mitään tunnin maratonpuhelinkeskusteluita, tapaatte jatkossa aina kasvokkain.
Silloin kun ollaan oikeita ystäviä, ystävät voi vattehdä yhdessä asioita molempien kotona ja/tai kotien ulkopuolella.
Mene ystävän kanssa jumppaan, juoksulenkille, omakotiasukeilla on aina puutarhahommia hoidettavana, keväällä istuttamista, kesällä kitkemistä, syksyisin lehtien haravoimista.
Ommelkaa lapsille tai itsellenne vaatteita, kutokaa villasukkaa tai virkatkaa, tehkää koristeita parvekkeelle, peskää ikkunat, maalatkaa seinää, tapetoikaa, puhdistakaa kattokruunun kristallit, jos tykkäätte ruuan laitosta kokatkaa jotain eksoottisempaa ruokaa, ihan mitä mieleen tulee tai mihin on tarvetta vuoron perään toistenne kotona.
Ystävän kanssa yhdessä tekeminen on kivaa puuhaa, näkee kättensä jäljen ja saa tyydytystä onnistumisesta ja on myös mukavaa kun voi auttaa toista.
Menkää puistoon, juoksulenkille, metsään haistelemaan kukkia, sieneen, kalaan. Tai jos olette niin urbanisoituneita ettei saa tulla hiki eikä kädet likaantua, voitte käydä leffassa, museoissa, teattereissa, shoppailemassa, hommatkaa kimpassa joku kiva järjestöharrastus, what ever, pointti on siinä, että ette pelkästään istua napota sohvalla tai kitise puhelimessa.
Tehkää ihan mitä tahansa kunhan teette jotain konkreettista.
Puuhastelun ohessa voi jutella syvällisiä puolin ja toisin, silti koko ajan säilyy tapaamisessa mukava ja myönteinen twisti. Kun tehdään jotain fyysistä juttua , näkee kättensä työn jäljen, ulkona ollessa saa happea ja kroppa saa mielihyvähormooneja liikunnasta, olo paranee monelta kantilta, niin henkisesti kuin fyysisestikin, eikä se ystävän negatiivinen asia tai asenne ole koko aikaa päällimmäisenä teidän välisessä kanssakäymisessä.
Ymmärrän, sen jos etäisyyttä ystävään on satoja kilometrejä, ystävyys menee puhelimessa jauhamiseksi, mutta ihmiselle on annettu aivot sitä varten, että hän keksii uusia keinoja.
Kävin viime viikonloppuna yhden ystäväni kanssa sienimetsässä ja noukin samalla tienvarren pihlajasta jokusen marjatertun. Niistä tein 500 kilsan päässä asuvan kaverini opastamana kotini ulko-oveen kranssin, kuva/puheyhteys oli skypen kautta, tosi hyvin jutut pelitti ja hauskaa oli :).