Klassinen kitaransoitto?

Vaikeinta klassisessa musiikissa noin ylipäätään on oikeanlaisen ahtaan ja elitistisen poissulkevan asenteen omaksuminen. Kun tämän saa ensin hiottua kuntoon, niin mielikuvitukseton ja vapaudeton soitto virheitä varoen käy oikeastaan sitten jo helposti.

Toki samantyyppinen asenne on myös rock- ja etenkin hevikitarointiin tehnyt vahvasti tuloaan kaiken maailman moukkien myötä. Ollaan osavinaan ja tietävinään kauheasti kaikkea, ja oikeasti ei sitten kuitenkaan tajuta juuri mistään mitään, maku- ja näkemysseikat edustavat hyvää b-komediaa, jne.

Alkeellisemmalla tasolla kitaransoitto klassiseen tyyliin tarkoittaa nylonkielisen klassisen kitaran soittoa (sormin). Klassisen taidemusiikin säveltäjien kappaleita, joiden esittäminen ja tulkinta on kuin huippuedistynyttä kellonrakennusta. Myös tekninen haastavuus on keskimäärin kohtalaisen tanakkaa. Soiton täydellinen puhtaus on kaikki kaikessa, ja sitä on vaikea saavuttaa, puhumattakaan sille pohjaavasta hyvästä, persoonallisesta mutta ei missään tapauksessa rahtuakaan liian itsenäisestä ja korostetusta tulkinnasta. Tietysti myös edistynyt klassillis-teoreettinen musiikin ymmärrys on keskeisessä roolissa, kuten kaikessa klassisessa musiikissa.