hei kaikki!.
kaipaan kipeästi apua eräässä yli 10 vuotta vaivaneessa asiassa!., kuinka irti menneestä ja väärinkohtelusta?.
tausta-tarinani..
olin koko lapsuuden ajan kärsinyt hyvin tulehtuneessa ja välinpitämättömässä kodin ilmapiirissä jota leimasi vanhempien jatkuva arkipäivän riitely. huuto. väkivalta. alkoholi ja välinpitämättömyys.. en koskaan saannut vanhemmiltani tukea ja apua missään asiassa oli kyse hyvästä tai huonosta asiasta.. kodin vaikean ilmapiirin ja välinpitämättömyyden takia olen aina kokenut olevani huono. arvoton ja mitätön ihminen joka ei ansaitse rakkautta ja aitoa välittämistä..
tämän kaiken lisäksi olen kärsinyt koko lapsuuteeni ajan ad/hd.sta ja sen tuomasta tunneherkkyydestä ja vihan hallinta vaikeudesta sekä niin päivätarha kuin peruskoulu ajan kestävästä erittäin raasta ja jatkuvasta koulukiusaamisesta ja halveksunnasta kaikkien ihmisten taholta enkä saannnu tukea ja apua mistään tai keneltäkään olen varma että se on jättänyt jälkensä minuun..
olen lisäksi ollut erittäin epäonnekas kaikissa ihmissuhteissa sillä koko lapsuuteni ajan aina täysi ikäiseksi saakka en ole koskaan löytäny tai saannut itselleni aitoa ystävää tai ketään tyttöystävää sillä aina kaikki tytöt tykkäsivät tai ihastuivat tai olivat kiinostuneita kaikista muista pojista paitsi eivät ikinä minusta.. aina sain olla yksin ja itkeä hiljaa kyyneleitä ja mietin et mikä mussa on vikana ku minusta ei kukaan pidä aidosti eikä rakasta tai tykkää .. ei vanhemmat. ei sukulaiset eikä päivätarha ja koulukaverit tai tytöt. monia vuosia sain olla yksin ja itkeä tätä tuskaa niin kotona kuin koulussa.. tämä kaikki teki minusta pitkällä aikavälillä surullisen. vihaisen ja onnettoman ihmisen.. kunnes eräänä päivänä sain peruskoulun jälkeen kaksi kivaa ja hauskaa sielunkumppani kaverikseni ammattikoulussa missä kaikki meni pitkään hyvin kunnes jossakin vaiheessa kaikki meni pieleen ja kaveruudet poikki kun minä aloin tuntea valtaa vihaa. katkeruutta ja surua kun nämä kaksi kertoi omasta elämästään miten hyvin heillä oli menny ja miten he olivat saaneet tyttö ja poikakavereita ja saanneet oman kämpän jo niin siinä tuli sitten hyvin pahasti sanottua ja loukattua heitä että kaveruus loppui siihen.. olin taas yksin..
amistossa mulla oli kaksi aitoa tyttöä jotka alkuun pitivät minusta aidosti mutta jotka noin kuukauden seurustelun jälkeen jättivät minut..
ensimmäinen suhde kaatui ajan vähyyden ja yhteenmuuton aiheutumien ongelmien takia ja sen että vanhat kaunat ja lapsuuden kokemukset tulivat pintaan vihana ja suruna.. lopulta eka tyttö yhtäkkiä ilmoitti jättävänsä minut koska oli jo rakastunut toiseen poikaan ja ilmoitti menevänsä kihloihin hänen kanssaan.
toinen suhde kaatui tyttöystävän äkilliseen muuttumiseen. ensin oltiin hyvää pataa keskenään kunnes kaverini syystä tai toisesta hyvästä suhteesta huolimatta masentui ja kyllässtyi täysin.. halusi bilettää baareissa ja kapakoissa.. aloitti tupakan polton ja alkoholin juomisen. haukkui aina minua alaarvoisesti ja kerjäsi minulta rahaa jatkuvasti jne.. koin pitkään valtaa vihaa. inhoo ja surua hänen muuttumises ja yritin saada tilanteen muuttumaan kunnes erään kovan riidan päätteeksi lopetin suhteen mis en ollu onnellinen enää pätkääkään..
nää kaikki päättyneet suhteet sai minut todella pohjalle ja masentumaan kun kaikki jättivät aina minut eikä rakastanu minua.. koin etten ole kenenkään rakkauden ja hyväksynnän arvoinen vaan surkee ja epäonnistunu ihminen..
lapsuuden tuskan ja eroon päättyneiden ihmisuhteiden aiheuttaman tuskan ja surun takia päädyin kahden vuode rankkaan lohtusyömis - alkoholikierteeseen kunnes tapasin nyk. tyttöystäväni joka todella tykkäsi aidosti minusta ja aloimme seukata ja lopulta mentiin kihloihin ja muutimme yhteen..
nykyhetki johon kaipaan apua..
ensimmäine vuosi meni meillä ilman ongelmia.. toisena vuotena alkoi ongelmat kun minulla alkoi taas arkipäivän asioiden ja keskustelujen lomassa nousta voimakas viha. suru ja katkeruus pintaan joka on kohdistuu millon mihinkin arjen asiaan ja tyttöystävän käytökseen.. huomaan että saatan mistä tahansa sanasta tai tapahtumasta hirvittävän raivokohtauksen tai itkukohtauksen tai lähteä ulos kävelemään sekä haukkua ja sanoa todella ilkeästi ja mököttää monta tuntia tapahtuman jälkeen.. välillä turrutan henkistä tuskaani alkoholila ja herkkujen syönillä ku en kestä näitä ikäviä tilanteita ja se hiertää välejämme pahasti.. olemme kumpikin henkisesti aivan loppu tästä jokapäiväisestä ongelmasta kun aina mulle nousee sama viha ja suru pintaan melkein päivittäin enkä osaa sanoa tai tiedä mistä se tulee ja mikä sen laukasee koska sama ilmiö on toistunu aiemissa suhteissa jotka päättyivät kaikki eroon. en halua erota tyttöystävästäni mut olen ihan neuvoton ja hukassa tämän asian kanssa.. en haluaisi olla tämmöne ihmine mut en voi itselleni ja tunteilleni mitään.. mitä minun on tehtävä että pääsisin irti menneestä ja olisin nykypäivän onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja nykyiseen elämääni??. auta!
kaipaan kipeästi apua eräässä yli 10 vuotta vaivaneessa asiassa!., kuinka irti menneestä ja väärinkohtelusta?.
tausta-tarinani..
olin koko lapsuuden ajan kärsinyt hyvin tulehtuneessa ja välinpitämättömässä kodin ilmapiirissä jota leimasi vanhempien jatkuva arkipäivän riitely. huuto. väkivalta. alkoholi ja välinpitämättömyys.. en koskaan saannut vanhemmiltani tukea ja apua missään asiassa oli kyse hyvästä tai huonosta asiasta.. kodin vaikean ilmapiirin ja välinpitämättömyyden takia olen aina kokenut olevani huono. arvoton ja mitätön ihminen joka ei ansaitse rakkautta ja aitoa välittämistä..
tämän kaiken lisäksi olen kärsinyt koko lapsuuteeni ajan ad/hd.sta ja sen tuomasta tunneherkkyydestä ja vihan hallinta vaikeudesta sekä niin päivätarha kuin peruskoulu ajan kestävästä erittäin raasta ja jatkuvasta koulukiusaamisesta ja halveksunnasta kaikkien ihmisten taholta enkä saannnu tukea ja apua mistään tai keneltäkään olen varma että se on jättänyt jälkensä minuun..
olen lisäksi ollut erittäin epäonnekas kaikissa ihmissuhteissa sillä koko lapsuuteni ajan aina täysi ikäiseksi saakka en ole koskaan löytäny tai saannut itselleni aitoa ystävää tai ketään tyttöystävää sillä aina kaikki tytöt tykkäsivät tai ihastuivat tai olivat kiinostuneita kaikista muista pojista paitsi eivät ikinä minusta.. aina sain olla yksin ja itkeä hiljaa kyyneleitä ja mietin et mikä mussa on vikana ku minusta ei kukaan pidä aidosti eikä rakasta tai tykkää .. ei vanhemmat. ei sukulaiset eikä päivätarha ja koulukaverit tai tytöt. monia vuosia sain olla yksin ja itkeä tätä tuskaa niin kotona kuin koulussa.. tämä kaikki teki minusta pitkällä aikavälillä surullisen. vihaisen ja onnettoman ihmisen.. kunnes eräänä päivänä sain peruskoulun jälkeen kaksi kivaa ja hauskaa sielunkumppani kaverikseni ammattikoulussa missä kaikki meni pitkään hyvin kunnes jossakin vaiheessa kaikki meni pieleen ja kaveruudet poikki kun minä aloin tuntea valtaa vihaa. katkeruutta ja surua kun nämä kaksi kertoi omasta elämästään miten hyvin heillä oli menny ja miten he olivat saaneet tyttö ja poikakavereita ja saanneet oman kämpän jo niin siinä tuli sitten hyvin pahasti sanottua ja loukattua heitä että kaveruus loppui siihen.. olin taas yksin..
amistossa mulla oli kaksi aitoa tyttöä jotka alkuun pitivät minusta aidosti mutta jotka noin kuukauden seurustelun jälkeen jättivät minut..
ensimmäinen suhde kaatui ajan vähyyden ja yhteenmuuton aiheutumien ongelmien takia ja sen että vanhat kaunat ja lapsuuden kokemukset tulivat pintaan vihana ja suruna.. lopulta eka tyttö yhtäkkiä ilmoitti jättävänsä minut koska oli jo rakastunut toiseen poikaan ja ilmoitti menevänsä kihloihin hänen kanssaan.
toinen suhde kaatui tyttöystävän äkilliseen muuttumiseen. ensin oltiin hyvää pataa keskenään kunnes kaverini syystä tai toisesta hyvästä suhteesta huolimatta masentui ja kyllässtyi täysin.. halusi bilettää baareissa ja kapakoissa.. aloitti tupakan polton ja alkoholin juomisen. haukkui aina minua alaarvoisesti ja kerjäsi minulta rahaa jatkuvasti jne.. koin pitkään valtaa vihaa. inhoo ja surua hänen muuttumises ja yritin saada tilanteen muuttumaan kunnes erään kovan riidan päätteeksi lopetin suhteen mis en ollu onnellinen enää pätkääkään..
nää kaikki päättyneet suhteet sai minut todella pohjalle ja masentumaan kun kaikki jättivät aina minut eikä rakastanu minua.. koin etten ole kenenkään rakkauden ja hyväksynnän arvoinen vaan surkee ja epäonnistunu ihminen..
lapsuuden tuskan ja eroon päättyneiden ihmisuhteiden aiheuttaman tuskan ja surun takia päädyin kahden vuode rankkaan lohtusyömis - alkoholikierteeseen kunnes tapasin nyk. tyttöystäväni joka todella tykkäsi aidosti minusta ja aloimme seukata ja lopulta mentiin kihloihin ja muutimme yhteen..
nykyhetki johon kaipaan apua..
ensimmäine vuosi meni meillä ilman ongelmia.. toisena vuotena alkoi ongelmat kun minulla alkoi taas arkipäivän asioiden ja keskustelujen lomassa nousta voimakas viha. suru ja katkeruus pintaan joka on kohdistuu millon mihinkin arjen asiaan ja tyttöystävän käytökseen.. huomaan että saatan mistä tahansa sanasta tai tapahtumasta hirvittävän raivokohtauksen tai itkukohtauksen tai lähteä ulos kävelemään sekä haukkua ja sanoa todella ilkeästi ja mököttää monta tuntia tapahtuman jälkeen.. välillä turrutan henkistä tuskaani alkoholila ja herkkujen syönillä ku en kestä näitä ikäviä tilanteita ja se hiertää välejämme pahasti.. olemme kumpikin henkisesti aivan loppu tästä jokapäiväisestä ongelmasta kun aina mulle nousee sama viha ja suru pintaan melkein päivittäin enkä osaa sanoa tai tiedä mistä se tulee ja mikä sen laukasee koska sama ilmiö on toistunu aiemissa suhteissa jotka päättyivät kaikki eroon. en halua erota tyttöystävästäni mut olen ihan neuvoton ja hukassa tämän asian kanssa.. en haluaisi olla tämmöne ihmine mut en voi itselleni ja tunteilleni mitään.. mitä minun on tehtävä että pääsisin irti menneestä ja olisin nykypäivän onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja nykyiseen elämääni??. auta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hanki apua.