Mitä tarkoittaa kun Jeesus on kuollut meidän syntiemme ja sairauksiemme takia? Erityisesti olisin kiinnostunut siitä, kun Jeesus on ristillä kantanut sairautemmekin Raamatun mukaan. Mitä sillä tarkoitetaan oikeesti? Tunnen monia sairaita uskovia, jopa saarnaajia. Ei sillä varmaankaan maallisia sairauksia voida tarkoittaa, kun sairaita uskovia on paljon?
Toinen mieltäni askarruttava kysymys on tämmöinen. Mitä syntejä Jeesus antaa anteeksi? Kun uskovat sanoo että he ovat armahdettuja syntisiä. Eli uskovat ovat syntisiä edelleen vaikka ovat uskossa. Olen Raamatusta lukenu ettei taivaaseen pääse mikään epäpyhä eikä synti. Käsittääkseni sellainen armahdettu syntinen ei pääse taivaaseen kun kerran tunnustaa edelleen olevansa syntinen. Nämä olisi kiinnostavia tietää miten se asia oikeesti on.
Toinen mieltäni askarruttava kysymys on tämmöinen. Mitä syntejä Jeesus antaa anteeksi? Kun uskovat sanoo että he ovat armahdettuja syntisiä. Eli uskovat ovat syntisiä edelleen vaikka ovat uskossa. Olen Raamatusta lukenu ettei taivaaseen pääse mikään epäpyhä eikä synti. Käsittääkseni sellainen armahdettu syntinen ei pääse taivaaseen kun kerran tunnustaa edelleen olevansa syntinen. Nämä olisi kiinnostavia tietää miten se asia oikeesti on.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kannattaa uskoa raamattuun, sen kirjoittajat keskustelivat jumalan kanssa niin heillä on oikea tieto.
Vaikea uskoa siihen sairauksien kantamiseen, kun kuitenkin sairastetaan. Jos Jeesus olisi oikeesti kantanut sairautemme, meidän uskovien ei tarvitsisi sairastaa. Sen haluaisin tietää mitä Raamatussa sillä tarkoitetaan?
Sinun uskosi on vajavainen, tosi uskovainen pystyy siirtämään vuoria uskollaan niin miksei saa sairauttaan pois, sairauden poistoon riittää vähempikin usko.
Eli jos olet sairas, se johtuu jostakin synnistä, tai siitä että sinulla ei ole tarpeeksi uskoa?
Helluntailaisten mukaan jos sairastat, olet syntinen.
Syntisiä olemme vaikka emme sairastukaan, synnin seurauksena voimme sairastua. Sairaus Jeesus kutsuu puoleensa sairauksenkin kautta.
Juuri tuo että synnin seurauksena voimme sairastua, on harhaoppia. Sitten vain rukoilemaan parannusta.
No, Raamatun opetuksen mukaan lihamme on turmeltunut syntiinlankeemuksen vaikutuksesta ja juuri tuo turmeltuneisuus ilmentyy ihmisen sairastumisissa.
Juuri tuohon todellisuuteen Jeesus viittasi; " Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat".
Kun Jeesus sanoi, miten hän kantoi mm sairautemme, niin liittyy juuri syntien sovitukseen.
Ei kaiketi kukaan ihminen,- edes hulluina päivinään kuvittele, että olisimme synnittömiä eläissämme arkea. Ainoastaan JUMALAN silmissä Jeesukseen uskova on SYNNITÖN ja juuri siksi,- kun JUMALA katsoo tätä ihmistä Jeesuksen sovitustyön KAUTTA.
Eli todella KAIKKI ihmisen sairastamiset kulminoituu syntiin ja juuri tuohon liittyen Paavali oikein parahti,- " Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista". Pelastaa,- Paavali ei parahtanut muuttamisesta.
Sairaudet ovat peräisin syntiinlankeemukseta, tämä on totta. Mutta jos joku sairastaa, ei se tarkoita sitä, että hän olisi enemmän syntinen kuin muut. Jos joku ei parane, ei se tarkoita, että hänellä olisi vähemmän uskoa kuin muilla.
Niin, eihän todella toinen voi olla vähemmän syntinen kuin toinen. Paavalihan opetti, ettei lihassa ole mitään hyvää. Siis kaikki on samassa veneessä.
Ihminen on retuperällä, jos ei ymmärrä syntisyyttään ja siten totuus ei ole hänessä.
Kyllä on syntisyydessä eroja! Ajattele mm.lasten tappajia ja pedofiilejä!
Syntiin lankeemuksen seurauksena ,tuli hengelinen kuolema ,myös ruumiilinen kuolema,Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.
Rampa hyppii kuin peura, ja mykän kieli riemuun ratkeaa.
Eli Jeesus kuoli meidän syntiemme ja sairauksiemme takia..
Uskon tuohon. Se on lupaus, ohileikatulle, jolle tämä aika on sanonut, että seuraava kohtaus on lähtökohtaus.
Eli lupaus on minulle tosi. Kun Herran paluu tapahtuu, lupaus saa toteutumisen ajankohdan.
Se sairauksien kantaminen ristille tarkoittaa käytännössä sitä, että kun itsekullakin Jeesukseen uskovalla ilmenee elässään jotain sairauksia, niin uskovalla on oikeus pyytää ja saada Jeesukselta apua vaivoihinsa.
Ja se, etteivät kaikki parane johtuu taas siitä, että joskus meille on hyväksi, että podemme jotain parantumatonta sairautta, niin motivaationa tällaiseen on, että pysymme nöyrinä Jumalamme edessä. Parantumaton sairaushan saa meissä aikaan sen, että ilta illan jälkeen olemme polvillamme pyytämässä Herralta Jeesukselta apua vaivaamme. Ja kun sen ohella tulee monet muutkin rukousaiheemme esitettyä Herralle, niin sairaus on näin ollen koitunut siunaukseksi itsellemme sekä lähimmäisillemme.
Armahdettu syntinen on lihallisessa muodossa maanpäällä eläessään syntinen, koska Isä Jumala ei tee sopimusta syntien anteeksiantamisessa lihan kanssa, vaan hengen. Uskova ei vaella enää lihallisten mielihalujensa mukaan entisen synnillisen elämän teitä, vaan tutkistelee Herran lakia eli Raamattua päivät ja yöt. Ja on suorastaan harhaanjohtavaa opetusta toitottaa korostetusti kaikkialla, että on armahdettu syntinen, ellei kykene perustelemaan asiaa millään tavoin.
Armahdettu syntinen on siis Jeesuksen nimessä ja veressä syntinsä ja kaikki rikkomuksensa anteeksi saanut. Ja tuon anteeksiantamuksen seurauksena hänestä on tullut uusi luomus.
Raamattu ei tunne armahdettua syntistä. Se on ihmismielen kehittämä käsite ja johtuu siitä että ihmiset katsovat itseensä ja toiseen uskovaan ja näkevät itsensä ja toiset uskovat syntisinä. Jumala kuitenkin näkee jokaisen uskovan vanhurskaana ja pyhänä. Tämä johtuu siitä että Hän on vanhurskauttanut ja pyhittänyt jokaisen uskovan. Siksi Jumala kehottaa uskovia tuntemaan itsensä ja toisen uskovan sen uuden luomuksen mukaan. Uusi luomus on aina vanhurskas ja pyhä. 2 Kor 5:14-21
Joka ei ole armahdettu, hän on edelleen tuomion alainen.
Armahdus sisältään vanhurskauttamisen, eli Jumala lukee Kristuksessa armonsa ihmisen ylle ja näin hänestä tulee pelastettu opetuslapsi, jonka oikeus on seurata Kristusta perille asti.
Armahdettu taas uskon vapaudesta johtuen, menettää armonsa ja varnuskauttamisensa synnin, eli laittoman elämän tähden. Tuomio lähtee Jumalan huoneesta.
Eli ei kannata jaikal astua jumalaksi Jumalan rinnalle. Jumala ennen luomista JO päätti tämän armahduksen ketjun sille kansalle, joka Hänen nimeään lausuu ja heillä on nimi Elämänkirjassa.
Eli käsitettä armahdus ei kannata hylätä.
Selitäpä, mistä sinulle tuollainen ajatus on syntynyt?
KM
Olkinukkeihin en koske mutta ehkä tarvitset selvennystä.
Raamatun mukaan uskosta osaton ihminen on syntinen. Hän on syntinen koska hän ei usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Hän elää erossa Jumalasta ilman Jeesusta Kristusta ja ilman Jumalaa. Ilman Jumalaa hänen asemansa Jumalan edessä on syntinen. Hän elää synnisssä.
Uskoon tullut ihminen on tullut Jumalan yhteyteen Kristuksen Jeesuksen kautta ja Kristuksessa. Hän on Jumalan luoma uusi luomus Kristuksessa. Hän on Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi. Uusi luomus, Jumalan lapsi, on aina vanhurskas ja pyhä. Hän on Jumalan vanhurskauttama ja pyhittämä ja siksi vanhurskas ja pyhä koska Jumala onnistui ja onnistuu aina sataprosenttisesti kaikissa teoissaan. Hän onnistuu jokaisen uskoon tulleen ihmisen vanhurskauttamisessa ja pyhittämisessä.
Jumala tuntee uskovat uuden luomuksen mukaan. Syntinen aatu/eeva kuoli Jeesuksen kanssa ristillä aatun/eevan tullessa Jeesuksen luokse uskoon Häneen. vanha aatu/eeva ei enää edusta uskoon tullutta ihmistä Jumalan edessä. Se on kuollut ja kuollut ei voi edustaa ketään. kuollut mikä kuollut. Uskovaa edustaa uusi luomus.
Kun Raamattu puhuu armahdetuista ihmisistä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi, ovat siis tulleet uskoon Herraan Jeesukseen Kristukseen, se ei koskaan sano heitä syntisiksi. Raamattu ei sano armahdettua ihmistä syntiseksi koska armahdettu on vanhurskas ja pyhä, uusi luomus.
Efesolaiskirjeen toisessa luvussa ei ole armahdettua syntistä. Siellä on armosta pelastettu Jumalan lapsi. Emme lisää sinne sanaa "syntistä" koska Raamattu kieltää lisäämästä Jumalan Sanaan mitään.
Efesolaiskirje:2:5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
Jos puhumme armahdetusta syntisestä ja tarkoitamme sillä uskovaa, siinä on paha teologinen virhe koska uskova ei ole armahdettu SYNTINEN. Sitä paitsi puhuttaessa armahdetusta syntisestä, painopiste on aina sanassa "syntinen". Ainakin ihmiset aina ajattelevat puhujan viittaavan siihen elävään Jumalasta syntyneeseen Jumalan lapseen että hän on armahdettu syntinen. Jumalan lapsi ei ole armahdettu SYNTINEN. Hän on vanhurskas ja pyhä.
Mutta jos tarkoitamme uskovan vanhaa aatua/eevaa, siitä voitaisiin ehkä puhua armahdettuna syntisenä. Vanha ihmisemme on aina syntinen. Mutta kuka muistelee sitä vanhaa syntistä paskiaista? Emmehän me siitä puhu? Mehän puhumme uskovasta ihmisestä. Vanha syntinen ihmisemmehän on kuollut ja toivottavasti kuopattu kasteen hautaan Jeesuksen kanssa. Sitä paitsi armahdettu ihminen ei koskaan ole syntinen. Armahdettua syntistä ei ole olemassakaan, ei ainakaan Jumalan Sanassa, mutta ehkä ihmisten luuloissa ja puheissa. Siinäkin on siis paha teologinen virhe jos puhutaan armahdetusta syntisestä tarkoittaen entistä syntistä ihmistämme.
Me emme yleensä puhu syntisestä vainajasta jos tarkoitamme puhua uudestisyntyneestä uskovasta ihmisestä. Kun puhumme uskovasta, ja tarkoitamme uskovaa, puhumme aina vanhurskaasta ja pyhästä uudestisyntyneestä elävästä Jumalan lapsesta.
>>Jos puhumme armahdetusta syntisestä ja tarkoitamme sillä uskovaa, siinä on paha teologinen virhe koska uskova ei ole armahdettu SYNTINEN.<<
Vaikka Raamatussa ei ole sanamuotoa; Armahdettu syntinen, niin silti tämä on todellisuutta uskovan ihmisen kohdalla.
Jos et halua viisastella / esiintyä viisaana, niin ymmärrät, miten Jeesukseen uskova ihminen on saanut syntinsä anteeksi ja on siten synnitön JUMALAN näkökulmasta katsoen.
Taas tämä sama ihminen edelleen tekee syntiä arjen keskellä eli savoksisanottuna elää armossa.
Juuri tuosta mielikuvasta syntyy käsite; Armahdettu syntinen.
Niin, et kaiketi hulluina päivinäkään kuvittele, ettet tekisi syntiä. Jos haaveilet, niin totuus ei Raamatun opetuksen mukaan ole sinussa.
>>>Vaikka Raamatussa ei ole sanamuotoa; Armahdettu syntinen, niin silti tämä on todellisuutta uskovan ihmisen kohdalla.<<<
Ei ole todellisuutta. Todellisuus on Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä uskova on aina vanhurskas ja pyhä. Se on uskovan asema Jumalan edessä vanhurskaana ja pyhänä. Tämä on Raamatun ilmoittama uskovan todellisuus. Sinun, ja jonku toisen ihmisen todellisuus, saa jäädä omaan arvoonsa, tai sanoisin; omaan arvottomuuteensa.
Uskosta osattoman asema Jumalan edessä on syntinen koska hän elää ilman Kristusta ja ilman Jumalaa maailmassa. Hän on pelastumattomana syntinen, ja on siyntinen siihen asti kunnes hän tulee uskoon ja ottaa vastaan Jumalan vanhurskauden Kristuksessa Jeesuksessa.
Raamattu ei missään kutsu uudestisyntynyttä Jumalan lasta syntiseksi. Ei edes armosta pelastetuksi syntiseksi. Ef 2:5 ja 8 jakeissa ei ole sanaa "syntinen". Pelastettu ihminen ei koskaan ole syntinen. Paavali kirjoittaa Korintton seurakunnalle ja kutsuu heitä Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyiksi ja pyhiksi. Samassa kirjeessä hän nuhtelee heitä vakavista synneistä (1 Kor 3:1-4. 5:1-2). Paavali siis nuhtelee pyhiä, ei syntisiä.
Korintton uskovat, ja koko seurakunta, oli pyhä koska heidän pyhyys on Kristus Jeesus heissä, ei heidän omat onnistumisensa (1 Kor 1:2, 30, 3:17, 2 Kor 5:21). Ihminen ei voi tulla vanhurskaaksi ja pyhäksi omilla teoillaan. Hän ottaa vastaan Jumalan hänelle suorittaman vanhurskautuksen ja pyhityksen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Kun hän sen tekee, Jeesus Kristus tulee hänelle vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi. Silloin hän on vanhurskas ja pyhä.
"Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä"(1 Piet 1:16). Koska uskova on pyhä, hänen tulee pyrkiä olemaan pyhä myös oman vaelluksensa puolesta. Hän tulee pyrkiä pyhitykseen ts, olemaan pyhä myös elämäntavoiltaan. Pyhitys on jostakin pois erottautumista ja toiseen liittymistä. Näin pyhä erottautuu pois synnistä ja antautuu pyhälle Jumalalle hänen palvelukseensa. Tämä on uskovan pyhitystä.
Room:5:1 "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,"
Room:6:22 "Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä."
Nämä jakeet voitaisiin yhdistää ilman että tehdään mitään väkivaltaa Jumalan Sanalle:
"Koska me olemme uskosta tulleet vanhurskaiksi, meidän hedelmämme on pyhitys."
Vain vanhurskautettu ja pyhitetty pyhä Jumalan lapsi voi olla pyhä ja elää pyhityselämää.
Mikäli olet tosissasi kiinnostunut asiasta:
Kannattaa lukea Peter H. Lawrencen kirja "Henki joka parantaa" (ilmestynyt vajaa kymmenen vuotta sitten, löytyy varmasti kirjastosta).,kirjoittaja oli Englannin anglikaanikirkon pappi.
"Jeesus on kuollut meidän syntiemme ja sairauksiemme puolesta" tarkoittaa sairauksien osalta sitä että Jeesukseen uskovien osalta lopullinen paraneminen sairauksista tapahtuu heidän jättäessä tämän maailmanajan ja siirtyessä ikuisuuteen.
Se että Jumala parantaa rukouksen, tiedon sanojen ym. kautta joitakin jo tässä ajassa (siis ns. ihmeparantumiset) on Pyhän Hengen työtä. Raamattu ei missään kohdassa anna lupausta siitä että kaikki uskovat parantuvat.
Josko parantuminen johtuu muista syistä, eikä rukousten voimalla niin se jää mielikuvituksen varaan jollei lääkäri pysty toteamaan.
Niinpä. On vain erityisen paljon Suomessakin tapauksia (harvakseltaan mutta silti jatkuvasti), joissa parantuminen on tapahtunut joko heti tai muutaman päivän kuluttua esirukouksesta. Se onkin seikka, mitä lääkäri ei tieteellisesti pysty toteamaan.
Luonnollisia parantumisia ilman uskoa tai sairaanhoitoa näitä on, mistä uskova tietää auttoiko rukous jää uskomukseksi.
Kyllä tai luulen uskovan hakevan apua lääkärilä johtuuko ettei usko rukouksen voimaan, tiedän tapauksen ihminen jätti lääkkeet pois kun häntä kehoitettiin rukouksen ja uskon voimalla paranet mutta toisin kävi onneksi hänet saatiin viimetinkassa hoitoon, kyseiden tapaus sattui eräässä seurakunnassanne, se vain kuka ottaa vastuun.
Tutkittua tietoa, positiivinen asenne niin uskossa kuin muutenkin on havaittu auttavan paranemista.
Juuri noin. Todellisuus on, miten stressi tilana aktivoi ihmiseen eri sairauksia ja erikoisesti vielä pahentaa / voimistaa myös geneettisiä sairauksia. Siis ihmisen mielialalla,- joka liittyy ihmisen mielikuvien syntymiseen ja niiden ylläpitämiseen on erittäin ratkaisevassa asemassa terveyden kanssa.
Tässä ilmoituksessa on pähkinän kuoressa ihmisen terveyden perusta;
4. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
5. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
6. Älkää.... mistään..... murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Niin, mitä enemmän ihminen murehtii ja samalla pyrkii vaikkuttamaan asioihin,- joihin ei todelllisesti voi vaikuttaa, niin ihminen stressaantuu - teho ei riitä. Aivan sama mielikuva kun esim. auton moottorista otetaan ylitehoja irti,- joita tehtaan suunnittelijat eivät ole huomioineet lujuus laskennoissaan. Osat väsyvät ja rikkoontuvat ylirasituksen seurauksena.
Eli ihmisestäkin stressin seurauksena pettää se heikoin lenkki / kohta. Sydän, mieli , allergiat jne....
Alussa tuli kuolema ja kirous ihmisen osaksi kun ihminen lankesi syntiin. Ihminen oli menossa ns. roskakoppaan Jumalan silmissä ja ihminen tarvitsi lunastusta. Jeesus kantoi kaikki ihmisen synnin seuraukset, menneet ja tulevat ristillä. Ainoa kysymys on ottaako yksityinen ihminen vastaan henkilökohtaisen suhteen Jumalaan Jeesuksen sovitusveressä.
Sairauksia Jumala on parantanut niin vanhan kuin uudenkin testamentin aikana. Jeesus paransi sairauksia annan sovitustyönsä tapahtumaa. Sairaudet ovat seurusta kirouksesta ja niiden tarkoitus on koetella ihmistä, jos Jumalallista syytä etsitään koettelua tarvitsevalle. Kaikki sairaus ei kuitenkaan ole välttämättä koettelua. Ihmisiä, uskovia kuin uskottomia on tullut Jumalan toimesta parannukseen, joka on tärkein asia ja paraneminen hyvää plussaa, jota sitäkin on tpahtunut ja tulee tapahtumaan niin kauan kuin Jumalan puoleen käännytään Jeesuksen nimessä.
Jeesus antaa anteeksi kaikki synnit. Ihminen on kuitenkin vanhassa luonnossaan langennut olento ja lankeaa uudestaan syntiin. Jumalan tulee kasvaa ja ihmisen vähetä ja tämä sama prosessi on uskovissa itsessään suhteessa heidän syntitapimuksiinsa. Jos uskova joka hetki ja päivä turvaa Jeesuksen sovintovereen ja on avoin Pyhän hengen puheelle mitä tulee rikkeisiin ja synteihin, hän ei voi mennä harhaan.
Uskoontulo on kerta tapahtuma, uudestisyntymä. Meihin tulee Jumalan Pyhä Henki ja joskus vapaudumme heti monista syntitottumuksista, joskus siihen menee kauemmin aikaa. Joskus lankeamme uusiin. Aina on kuitenkin Jeesuksen sovintoveri jonka turvissa on mahdollisuus pyytää anteeksi. Ja jos pydämme anteeksi päivittäin ja mietimme missä meni vikaan, meillä on todella henkilökohtainen suhde Jeesukseen Krsitukseen.
Kiitos vastauksistanne! Kyllä ne jonkin verran selvensivät asiaa, vaikka vielä siitä Jeesuksen ristillä kantamista sairauksista minulle jäi epäselvyyttä. Siis kantoiko Jeesus sairautemme sen takia että voitaisiin pyytää ja rukoilla että tulisimme terveeksi? Minä olen luullut ettei uskovan tarvi sairastaa kun Jeesus on sairautemme kantanut puolestamme, mutta näinhän ei asia ole kun me uskovat sairastamme siinä kuin uskosta osattomatkin. Sitä ole miettinyt mitä se oikein tarkoittaa kun Jeesus kantoi sairautemme ja kuitenkin sairastamme? Minä kiitän vastauksistanne ja oikein hyvää ja siunattua syksyä teille kaikille, jotka tämän luette!
Jos jokainen uskoon tullut sairas ihminen tulisi aina ilman poikkeusta automaattisesti täydellisesti terveeksi, ja kaikki uskovat pysyisivät aina täysin terveinä, minkä ajattelet tulevan ihmisille motiiviksi "tulla uskoon"? Voisiko Jumala uudestisynnyttää ihmisen, jonka ainoa motiivi "tulla uskovaksi" olisi se, että hän parantuu heti kaikista vaivoista ja kaikista sairauksista ja saa pysyä täysin terveenä?
Tässä voi Jumalalla olla ongelma sillä, Hän varmasti tahtoo että jokainen uskova on terve viimeiseen hengenvetoon asti. Ja kun joku parantuu rukouksen kautta, hän parantuu aina Jumalan tahdosta, ei koskaan vastoin Jumalan tahtoa. Ja Jumalan tahto on hyvä jokaista ihmistä kohtaan. Raamatussa ei ole yhtään tapausta jolloin Jeesus olisi kieltäytynyt parantamasta ja sanonut: "En tahdo parantaa sinua". Lihansa päivinä Hän paransi kaikki sairaat joita Hän kohtasi ja jotka pyysivät parantumista Häneltä. Jeesus teki ainoastaan Jumalan tahtoa ja tekoja.