Nimeni jätettiin pois hautajaiskukista

Hei YleinenTapako


Hautajaiskukkien nimet saivat sinut pohtimaan yleisesti ottaenkin rooliasi miehen suvussa. Nimi ei ole ihmiselle yhdentekevä asia. Nimen kirjoittaminen esim. hautajaiskukkiin, onnitteluihin tms ilmaisee, että kuuluu joukkoon. Nyt sinulle tuli kysymys, kuulutko joukkoon miehesi suvussa, oltuasi vuosikaudet hänen kumppaniansi.

Mielestäni olisi hyvä, jos voisit keskustella asiasta suoraan miehesi kanssa. Asia ei ole vähäpätöinen, sillä nimi tässä tapauksessa olisi liittänyt sinut perheeseen muiden kanssa, et olisi lähettänyt kukkia yksin. Voit kertoa, että asia hämmensi sinua ja sai sinut tuntemaan olosi ulkopuoliseksi tai kuulumattomaksi. Toivottavasti miehesi pystyy kuulemaan ja vastanottamaan tämän tunteesi ja voitte keskustella siitä, mitä sukuun liittyminen tarkoittaa teidän elämässänne.

Voimia ja hyvyyttä syksyynne!

Merja, diakoni

Tässä tehdään, jälleen kerran, tikusta asiaa, jolla päästään haukkumaan miehen vanhempia.
Olet asunut miehesi kanssa - yhdessä - 14 vuotta ja tavannut tämän nyt edesmenneen ihmisen - yhden ainoan - kerran!

Kai sinä nyt tajuat, että hautajaiskukat ovat kunnianosoitus edesmenneelle, eivät mikään näytön paikka muille hautajaisvieraille eikä mikään sukuselvitys siitä kuka kenenkin kanssa asuu tai elää.

Sanot: "Mieheni vanhemmat olivat järjestäneet perheensä puolesta kukat hautajaistilaisuuteen." Miehesi on siis niin toistaitoinen, ettei osaa itse edes kukkakaupasta hautajaiskimppua tilata/ostaa omiin nimiinsä, vaikka on asunut 14 vuotta jo pois vanhempiensa kotoa! Ja sinä yhtä avuton kun et osaa miestäsi auttaa asiassa. Vakka kantensa valitsee.

Vai oliko niin, että säästösyistä koko - miehesi vanhempien perhe - hommasi yhden yhteisen kukkalaitteen. Jos yhdessä nauhassa tai kortissa on lueteltu koko suku, niin tietenkin siinä on vain ne vainajan sukulaisten etunimet ja lopussa sana -perheineen - . Tämä - perheineen - kattaa kaikkien yllämainittujen ihmisten lähipiirin, ei nimeltä tarvitse luetella jokaikistä ihmistä!

Se on voi voi, jos miehen vanhemmat eivät tajunneet pyytää korttiin tätä - perheineen - sanaa, Mutta eipä tuonkaan luulisi olevan sinulle iso ongelma. Ei se vainaja siitä pahastu vaikka sinua ei mainittu, tehän olitte vain kerran tavanneet.

Jos sinä tai miehesi olisitte arvostaneet kyseistä vainajaa aikuisten oikeasti, miehesi ja sinä olisitte laskeneet itse omat kukkanne ja kertoneet omin sanoin siinä arkun äärellä, miten kaipaatte lämmöllä kyseistä ihmistä.

Onhan tämä aloitus uskomattoman korni. Vähän kuin löisi moukarilla nupinaulan seinään.

Ap olet asunut miehensi kanssa 14 vuotta yhdessä. Nyt kun miehen suvusta kuolla kupsahti sinulle tuntematon tyyppi, appivanhempasi unohtivat laittaa sinun nimesi korttiin, yllätyt ja kyselet eikö sinua hyväksytäkään miehen sukuun. Siis hyvät hyssykät, mitä väliä onko se nimesi siinä kukkalaitteessa vai ei, ethän sinä tuntenut kyseistä vainajaa ollenkaan. Kyse on vainajan muistamisesta, ei siitä, mainitaanko sinun nimesi vai ei.

Luulisi, että olisit 14 vuoden aikana oppinut tuntemaan miehesi vanhemmat ja sukulaiset edes kohtuullisella tasolla, mutta ilmeisesti omaa paikkaa ei ole sinulle löytynyt heidän porukastaan. Suosittelen tutustumaan appivanhempiin kasvokkain eikä pohtimaan heidän selkänsä, nyyh miksi ne teki minulle silleen tai tälleen.

Minulle jää nyt epäselväksi, mainittiinko miehesi nimi? Entä miehesi sisarusten puolisot? Vai asuvatko nämä miehesi sisarukset vielä vanhempiensa kanssa?
Kirjoitat miehesi läheisestä sukulaisesta ja olet kuitenkin tavannut hänet vain kerran. Oliko hän viimeiset 10 vuotta jo niin dementoitunut, ettei hänelle kannattanut esitellä sinua vai oliko kukkien tilaaja niin surunsa sisällä, ettei muistanut kuin omat lapsensa?
Oli hienoa, että olit miehesi rinnalla hautajaisissa, vaikka vainaja oli sinulle vieras.
Kysymys oli ennen kaikkea vainajasta.

Melkein arvasi, minkälaisia vastauksia tänne satelee. Niin tyypillistä.

Tässä ei itse asiassa ole kysymys siitä, oliko ap tavannut vainajan vai ei. Kyse oli vain siitä, että häntä ei mainittu viimeisessä tervehdyksessä. Ymmärrän, että kirjoittajasta tuntui pahalta, kun häntä ei mainittu. Siis aivan kuin häntä ei olisi olemassa. Kuitenkin hän on 14 vuotta ollut miehensä kanssa avoliitossa. Kyllä avopuolisokin kuuluu huomioida tällaisessa tapauksessa, se kuuluu hyviin tapoihin.

Entä jos ko. mieskään ei olisi ikinä tavannut tätä sukulaista tai olisi tavannut hänet vain kerran tai pari, olisiko hänetkin sen perusteella jätetty mainitsematta? Ei olisi, joten kyse on siitä, kuka katsotaan kuuluvan sukuun ja kuka ei.

Ei tässä ole tärkeätä kysellä, miksi ap ei ollut tavannut tätä sukulaista kuin kerran. Siihen on olemassa vaikka kuinka paljon syitä, miksi sitä pitäisi tässä ruotia? Tämä sukulainenhan on voinut olla vaikka ulkomailla asuva, tai niin erakko, ettei ollut tekemisissä sukunsa kanssa lainkaan. On minunkin miehelläni lähisukulaisia, joita en ole tavannut kuin aniharvoin, hyvä jos koskaan. En ole esim. hänen velipuoltaan nähnyt kuin kerran. Välttelee sukulaisiaan eikä kukaan oikein tiedä, miksi. Ja me olemme olleet naimisissa 20 vuotta.

Mielestäni tässä tapahtui etikettivirhe. Mutta ei tämän takia kannata suurta murhetta kantaa, moka oli näiden ihmisten, jotka eivät syystä tai toisesta ap:ta maininneet. Eikä kannata sitäkään miettiä, hyväksyvätkö miehen vanhemmat sinut sukuun vai eivät. Sehän ei ole heidän päätettävissään, oletteko pariskunta vai ette. Osoittakaa keskinäisellä yhteenkuuluvaisuudellanne olevanne toisiinne sitoutuneet. Teillä se valta siihen asiaan on, ei muilla. Ei heidän mielipiteensä teidän asiassa mitään paina.

Käsittääkseni pääpointti tilaisuudessa on vainajan saattaminen viimeiselle matkalle. Ei vainajan arkun äärelle tulla erittelemään kenenkään vainajaa muistavan ihmisen perhesuhteita, sen vuoksi ihmettelen tätä keskustelua.

Itse olen kerran ostanut yhteiskukkalaitteen sisarusteni kanssa kaukaisemman sukulaisen muistoksi. Kukkakauppias sanoi, että korttiin laitetaan meidän 9:n sisarusten nimet ja viimeiseksi vähän alemmas sana perheineen. Näin tehtiin.
Oletan, että tämä oli jonkun etiketin mukainen tapa, koska luulisi kukkakauppiaan tietävän asian kun viikottain niitä kukkalaitteita hautajaisiin tekee.

Itselleni ei tätä ennen käynyt mielessäkään ajatus, että joku paikalla olleista erottelisi kuka meistä asuu avo- tai avioliitossa. Absurdi ajatus vieläkin, miksi kukaan tekisi niin tänä päivänä.

Pahoittelut, mutta minun mielestäni hautajaiset tai muistokukkien tekstit eivät ole oikea paikka puida avoliitto-avioliitto dilemmaa.
Jos koette jäävänne avoliiton myötä huonompaan asemaan miehenne suvun piirissä, ottakaa asia puheeksi kasvokkain niiden ihmisten kanssa jotka teitä väheksyvät tai muuten osoittavat eriarvoisuutta.

Ehkä siis miehen sisaruksilla ei ole puolisoita.
Joku on kysynyt mieheltä, tuleeko tämä mukaan yhteiseen kukkavihkoon. Hän on luvannut osallistua siihen. Hänelle on siitä syntynyt luonnollinen ajatus, että te olette mukana kukkavihossa. Joku on sitten kukkakaupassa vahingossa jättänyt sinun nimesi pois.

Ovatko miehesi sisarukset naimattomia? Onko heitä useita?
Meidän vanhempien kuolinilmoituksetta oli vain meidän lasten etunimet ikäjärjestyksessä allekkain. Mietimme, että jos mainitaan puolisot, niin sitten lapsenlapsetkin, litania olisi ollut pitkä.
Ei siitä kukaan nokkiinsa ottanut. Ilmoitus oli hyvä ja selkeä.

Asia on niin, että kuoleman kohdatessa kaikki on iholla: järjestelyt, arkun laatu, kukkien tilaaminen, vieraslista, pappi, puheet, kukkatervehdykset, kortit, kuolinilmoitus... Kaikki on ainutkertaista, järkyttävää, jokin asia unohtuu, jokin korostuu, kaikki on kauheaa.

Vuoden kuluttua joku kysyy leskeltä: Koskas se Matti kuolikaan, Joko siitä on pari vuotta?. Lapset eivät ehdi tulla haudalle, on jumppaharjoitukset just samaan aikaan, velipoika on risteilyllä. Joku kysyy sinulta, olitko Matin hautajaisissa, pitää ihan miettiä ennen kuin muistaa, Olin, olin, ja muistan, että mua harmitti kun nimeni puuttui kukkavihkosta.

Ehkä kysyjän olis pitänyt kirjottaa vain, että epäilee ettei miehen suku arvosta häntä ollenkaan eikä pidä heihin kuuluvana. Sit olis voinut tulla kysymyksiä, et missä se näkyy. Siihen olis voinu vastata, että esimerkiks viimeks jätettiin nimi pois viimisestä tervehdyksestä hautajaisissa. ja muutakin esimerkkiä olis voinut esittää.

Asiaa olis voinu pohtia oikeesti eikä tarttua vaan noihin hautajaisiin, mikä on tässä asiassa siis sivuseikka. Varsinainen asia kun on se, että ei tunne saavansa arvostusta miehensä puolisona.

Mut täällä aina jauhetaan asian vierestä.

Heti kun tulee suora vastaus alla oleviin kysymyksiin, minäkin voin miettiä kantani muuttamista.

Oliko ap, sinun nimi ainoa joka jätettiin pois?
Lueteltiinko miehesi sisarusten puolisoiden nimet ääneen vainajan arkun äärellä, oliko ne kirjoitettuna korttiin/nauhaan?

Näkyykö avioliitto - avoliitto ongelma keskinäisessä kanssakäymisessänne muulloinkin? Huomioidaanko anoppilassa vihillä käyneitä miehen siskojen tai veljien puolisoita erityisesti ja sinut jätetään aina huomion ulkopuolelle, ja syy on nimenomaan tässä avoliitossa?

Voi olla toisinpäinkin, että joku ei halua kuulua sukuun, vaikka on naimissa ja ei myöskään halua kukkavihkoon nimeään. Erään kerran kukkavihossa oli nauhat nimet, mutta heti hautajaisten jälken oli tästä kukkavihosta otettu nauhat pois, jotta eivät olisi samassa paikassa toisten nauhojen korttien kanssa. Tämä henkilö vihasi niin paljon ja täysin suotta vainajaa. Vaikka hän elää täysin vainajan perintövarojen turvin nytkin. Että sellaista.

"whatwhatwhatwhat

20.10.2017 8:48

Tuota, miksi koet tarpeelliseksi arvostella aloittajaa kuin nekin, jotka eivät sanoneet hänen nimeään hautajaisissa? "

Viestini ei ollut aloittajalle eikä tarkoitettu hänelle arvosteluksi, ei lainkaan.

Viesti oli näille hänelle vastanneille.

Ainoa asia mikä minua ihmetyttää, miksi miehesi ja hänen veljensä/siskonsa eivät ostaneet omia kukkia?

Minkähän takia tähän on otettu ap:n ja miehensä avoliitto erityispointiksi, vaikka ap ei aloituksessaan painottanut sitä yhtään?

Aloitushan on aika neutraali. Vastaajat sen sijaan on kärhänneet monin tavoin, mikä on mielenkiintoista. Kertookohan siitä, että vastaajilla on itsellään aktivoituvia kipukohtia elämässään.

Jos ap:ta ei hyväksytä sukuun, syitä voi olla vaikka mitä. Tai sitten ei mitään. Tai koko kysymys voi olla aiheeton ja ihminen hyväksytään siinä missä muutkin, nimen poisjääminen vain häntä kummastuttaa. En usko avoliiton enää nykyään olevan mikään hylkimisen syy, puolet pareista nykyään asuu avossa, ellei enemmänkin.