Kummallista kyllä, en ole eläissäni käynyt elokuvissa yksin.
Havahduin tähän faktaan kuljettaessani romaanini päähenkilöä päämäärättömästi pitkin kaupungin katuja, kunnes päätin istuttaa hänet elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa, josta hän ei tiennyt mitään. En itsekään tiennyt siitä mitään, koska leffa oli fiktiivinen ja operoi vain ajattelun tasolla rekvisiittana. Päähenkilölleni se kuitenkin oli elävintä todellisuutta lippuineen ja popkornipurkkeineen, pehmeine penkkeineen. Cola oli lasipullossa, koska fiilistelin hieman aitouden kanssa.
Leffateatterissa oli suhteellisen väljää. Vain muutamia päitä oltiin ripoteltu sinne tänne pitkin salia.
Elokuva alkaa.
Tietenkin mainoksia.
(naurua)
Havahduin tähän faktaan kuljettaessani romaanini päähenkilöä päämäärättömästi pitkin kaupungin katuja, kunnes päätin istuttaa hänet elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa, josta hän ei tiennyt mitään. En itsekään tiennyt siitä mitään, koska leffa oli fiktiivinen ja operoi vain ajattelun tasolla rekvisiittana. Päähenkilölleni se kuitenkin oli elävintä todellisuutta lippuineen ja popkornipurkkeineen, pehmeine penkkeineen. Cola oli lasipullossa, koska fiilistelin hieman aitouden kanssa.
Leffateatterissa oli suhteellisen väljää. Vain muutamia päitä oltiin ripoteltu sinne tänne pitkin salia.
Elokuva alkaa.
Tietenkin mainoksia.
(naurua)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Romaanini päähenkilö on 35 vuotias nainen, joka elää jollain tasolla fiktiivisessä maailmassa.
Asioita tapahtuu, mutta ne eivät välttämättä ole totta.
(reps)
Ennen harhailuaan kaupungilla, päähenkilömme oli ollut lounastamassa kustannustoimittajansa kanssa. Jossain vaiheessa rönsyilevää keskustelua kustannustoimittajalta lipsahti suusta lause "myyntiä edistävä tekijä".
Päähenkilömme laittoi haarukan ja veitsen pöydälle. Hän odotti lauseelle täsmällistä määritelmää. Sen hän sai vain vaivoin.
Siltä istumalta päähenkilömme nousi ylös, pakkasi laukkunsa ja lähti ravintolasta. Kadulla hänen fiktiivinen todellisuutensa humisi. Oli kuin korviin olisi työnnetty pumpulia. Pää tuntui ilmapallolta, keveältä ja ontolta.
(reps)
Elokuvasalissa oli hämärää.
Valkokankaalla soljui teatraalinen farssi eteenpäin otos toisensa jälkeen. Leuat jauhoivat popkornia ja ihmiset hymähtelivät ulkonäkönsä temppeliin jämähtäneelle elokuvatähdelle, naiselle, joka ei löytänyt sisäistä ääntään jumalaisten piirteittensä barrikaadien takaa. Ulkonäkö tuli aina ensiksi, sitten tulivat muut asiat. Jos tulivat.
Hän oli juuri ymmärtänyt, että hänen kirjaansa markkinoitaisiin hänen ulkoisilla avuillaan.
Katselijat nauroivat ja joivat Colaa päälle. Popparit olivat hieman liian suolaisia.
(hirn)
Päähenkilömme nauroi itsekin muitten mukana, sillä ajatus oli niin typerä, että sille ei voinut kuin nauraa. Lisäksi hän vihasi kauneutta, ja siten sille oli helppo nauraa. HÄn alkoi muiden kantselijoiden muassa inhota pääosanesittäjää, joka ruikutti valkokankaalla kohtaloaan ja itki sateesa vasten sillankaidetta.
Katsojat toivoivat, että nainen hyppäisi sillalta alas. SItä melkein vaadittiin ääneen, mutta koska kyseessä oli elokuva, niin sellainen oli mahdotonta.
Elokuva laahusti eteenpäin. Sade muuttui räntäsateeksi ja autot roiskuttelivat kuraa enkelin valkoiselle päällystakille. Meikit valuivat.
(naurua)
Kivijalkakuppilan nurkkapöytään istahtanut päähenkilömme ei halunnut mennä kotiinsa. Koti muistutti kaikesta pyrkimyksellisyydestä. Oli visuaalisia pyrkimyksiä ja sitten älyllisiä, eli verbaalisia sellaisia.
Häntä ei huvittanut pyrkiä kuin humalaan. Päähenkilömme turisti nenänsä ja pyyhki silmiään samalla nenäliinalla. Levinneet meikit olivat tehneet hänestä kuin zombien. Päähenkilö hörppäsi kuumaa rommiaan. Kädet heiman vapisivat.
Samassa pöytään eksyi mies, joka sanoi heti kärkeen, että nainen näytti aivan järkyttävältä. Mies tipahti siihen kuin katosta, jonne hänet oli vedetty roikkumaan jäähylle. Vuolaasti mies selitti, että mikä kaikki naisessa oli vialla, ja mistä kaikkialta tätä pitäisi parantaa, jotta nainen miellyttäisi tämän katosta laskeutuneen miehen visuaalista näkemystä naiskauneudesta.
Päähenkilömme nauroi.
(naurua)