Nyt se pikkuhiljaa alkaa kolahtamaan. 40v tuli täyteen maaliskuussa. Päätin, että vaimohaaveet menevät tämän vuoden aikana roskiin lopullisesti ja peruuttamattomasti. Nyt on sen aika.
2006, 29-vuotiaana koin elämäni ensimmäisen ja viimeisen parisuhteen. 3kk se kesti. Nainen oli 19v ja teki aloitteen. Mulle ensisuudelma, naisen läheisyys ja seksiäkin pari kertaa. En enempään kyennyt. Uskovainen mies olen, uskoin aina että seksin paikka on avioliitossa. Koin syyllisyyttä, en kyennyt kuin muutamaan seksikertaan. Eihän se voinut kestää.
Siitä tähän päivään: ei minkäänlaisia suhteita, ei seksiä tietenkään, ei mitään. Puhdasta yksinäisyyttä. Kaippa pahin idealismini on siinä mielessä haihtunut, että seksin voisin sallia rakkaudelliseen parisuhteeseen. Ei kai avioliittoon odottaminen enään tässä iässä olisi järkevääkään. Kuka niin muutenkaan tekee enään. Mahdotonta silti ketään löytää, joka minua ymmärtäisi saati rakastuisi minuun.
Paljon pohdittuani käsitän viimein, että olen liian vanha saamaan nuorempaa naista eli naista joka olisi samalla tasolla elämänkokemuksen osalta kuin minä. Omanikäiseni naiset ovat elämänkokemukseltaan valovuosia minua edellä ja jos ovat sinkkuja, on heillä lapsi(a) ja lisäksi usein ylipainoa.. ei kiinnosta. Nuoremmat eivät ole kiinnostuneet, koska en ole rikas, tavallista komeampi tai jotenkin muuten muista eroava.
Käsitän myös, että saattaisin olla liian takertuva naiseen, sekä sairaalloisen mustasukkainen naisen miespuolisista kavereista. En halua sellaista mielipahaa naiselle tuottaa. Siispä parempi siinäkin mielessä unohtaa suhteet.
Lisäksi fyysisiltä ominaisuuksiltani en riitä naiselle. Pieni penis, heikko kestävyys/erektio (kai ikä alkaa vaivaamaan tai seksittömyyden oire), en ole komeakroppainen lihaskimppu vaan hoikka/laiha pitkä luuviulu.
En omista asuntoa, vaan asun vuokralla, ei ole ajokorttia/autoa, ei ole omaisuutta, en aio ottaa lainaa koskaan ja olen velaton.
En ole hyväpalkkaisessa työssä, vaikka olen akateemisesti kemian alan maisteri koulutuksen saanut. Palkka alle 2500 euroa bruttona kuussa. Yksin kun asuu ja elää, niin pärjään ihan hyvin. Mutta ei riitä naiselle välttämättä.
Johtopäätöksenä viisain kurssi on unohtaa avioliitto, parisuhteet ja oikeastaan kaikenlainen naisiin liittyvä romanttinen unelmointi. Kaikkia meitä ei vain ole tarkoitettu parisuhteeseen. Olisin kyllä halunnut kokea rakastelun ja henkisen yhteyden naisen kanssa, mitä en tuossa ainoassa suhteessa kokenut. Se ehkä surettaa eniten.
Elämä jatkuu. Keskityn tiiviimmin oman elämäni elämiseen. Kerään elokuvia, sarjoja, videopelejä, harrastan liikuntaa, opiskelen kieliä, soittelen kitaraa, käyn töissä, koitan säästää rahaa. Unohtaa turhat toiveet ja unelmat.
Ehkä saan naispuolisia kavereita. Olenhan deadlukittu friendzone- mieheksi eli kelpaan vain ja ainoastaan ystäväksi. Toisaalta onhan sekin jotain. Täytyy yrittää hommata ystäviä nuoremmista naisista. Töissä on jo muutama työkaveri mukavista naisista. Varattujahan ne muutenkin ovat, mutta kavereina minulle. Ihan kiva.
Näillä mennään. Vapaa-aika aina yksikseen. Normielämää hautaan asti.
Ei mulla muuta. Tsemppiä ja voimia kaikille!
2006, 29-vuotiaana koin elämäni ensimmäisen ja viimeisen parisuhteen. 3kk se kesti. Nainen oli 19v ja teki aloitteen. Mulle ensisuudelma, naisen läheisyys ja seksiäkin pari kertaa. En enempään kyennyt. Uskovainen mies olen, uskoin aina että seksin paikka on avioliitossa. Koin syyllisyyttä, en kyennyt kuin muutamaan seksikertaan. Eihän se voinut kestää.
Siitä tähän päivään: ei minkäänlaisia suhteita, ei seksiä tietenkään, ei mitään. Puhdasta yksinäisyyttä. Kaippa pahin idealismini on siinä mielessä haihtunut, että seksin voisin sallia rakkaudelliseen parisuhteeseen. Ei kai avioliittoon odottaminen enään tässä iässä olisi järkevääkään. Kuka niin muutenkaan tekee enään. Mahdotonta silti ketään löytää, joka minua ymmärtäisi saati rakastuisi minuun.
Paljon pohdittuani käsitän viimein, että olen liian vanha saamaan nuorempaa naista eli naista joka olisi samalla tasolla elämänkokemuksen osalta kuin minä. Omanikäiseni naiset ovat elämänkokemukseltaan valovuosia minua edellä ja jos ovat sinkkuja, on heillä lapsi(a) ja lisäksi usein ylipainoa.. ei kiinnosta. Nuoremmat eivät ole kiinnostuneet, koska en ole rikas, tavallista komeampi tai jotenkin muuten muista eroava.
Käsitän myös, että saattaisin olla liian takertuva naiseen, sekä sairaalloisen mustasukkainen naisen miespuolisista kavereista. En halua sellaista mielipahaa naiselle tuottaa. Siispä parempi siinäkin mielessä unohtaa suhteet.
Lisäksi fyysisiltä ominaisuuksiltani en riitä naiselle. Pieni penis, heikko kestävyys/erektio (kai ikä alkaa vaivaamaan tai seksittömyyden oire), en ole komeakroppainen lihaskimppu vaan hoikka/laiha pitkä luuviulu.
En omista asuntoa, vaan asun vuokralla, ei ole ajokorttia/autoa, ei ole omaisuutta, en aio ottaa lainaa koskaan ja olen velaton.
En ole hyväpalkkaisessa työssä, vaikka olen akateemisesti kemian alan maisteri koulutuksen saanut. Palkka alle 2500 euroa bruttona kuussa. Yksin kun asuu ja elää, niin pärjään ihan hyvin. Mutta ei riitä naiselle välttämättä.
Johtopäätöksenä viisain kurssi on unohtaa avioliitto, parisuhteet ja oikeastaan kaikenlainen naisiin liittyvä romanttinen unelmointi. Kaikkia meitä ei vain ole tarkoitettu parisuhteeseen. Olisin kyllä halunnut kokea rakastelun ja henkisen yhteyden naisen kanssa, mitä en tuossa ainoassa suhteessa kokenut. Se ehkä surettaa eniten.
Elämä jatkuu. Keskityn tiiviimmin oman elämäni elämiseen. Kerään elokuvia, sarjoja, videopelejä, harrastan liikuntaa, opiskelen kieliä, soittelen kitaraa, käyn töissä, koitan säästää rahaa. Unohtaa turhat toiveet ja unelmat.
Ehkä saan naispuolisia kavereita. Olenhan deadlukittu friendzone- mieheksi eli kelpaan vain ja ainoastaan ystäväksi. Toisaalta onhan sekin jotain. Täytyy yrittää hommata ystäviä nuoremmista naisista. Töissä on jo muutama työkaveri mukavista naisista. Varattujahan ne muutenkin ovat, mutta kavereina minulle. Ihan kiva.
Näillä mennään. Vapaa-aika aina yksikseen. Normielämää hautaan asti.
Ei mulla muuta. Tsemppiä ja voimia kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos perhe on sulle kovinkin tärkeä ajatuksena ainahan voit harkita nuoren naisen hankkimista ulkomailta, tuli mieleen kun näin tuon seiskan jutun:
Sampo vaimoineen kuittailee Vesalle:
https://www.seiska.fi/Uutiset/Sampo-ja-Minttu-Kaulanen-kuittailevat-Vesa-Keskiselle-Sampolla-on-viela-silmapussit
Vesa vastaa:
https://www.seiska.fi/Uutiset/Kylakauppiaat-sanasodassa-Vesa-Keskinen-hermostui-Sampo-Kaulaselle-Olet-luikerteleva
Vesku voitti, sillä on nuorempi & nätimpi vaimo.
yksinäisyys on monen ätmin kohtalo.
Aina voit tehdä kuten sasikalju-DarkFear suosittelee ja hankkia yh-mutsin itsellesi. :D
Ei, mutta nyt hankit seksikokemusta. Jos on mainitsemasi mukaan erektio-ongelmia, niin rohkeasti lääkäriin hakemaan viagraa. Sitten kännissä baariin hakemaan pillua. Jossain vaiheessa onnistaa kyllä. Sitten pilleri naamaan ja panemaan. Muutaman kerran jälkeen huomaat, ettei se seksi niin ihmeellistä olekaan. Sitten voitkin käydä huorissa kun tajuat, ettei se reikää pihtaava akka reikineen niin erikoinen ollutkaan.
Kyllä siis tuollaisella palkalla pitäisi naista saada. Joku yksinhuoltaja sut kelpuuttaisi varmaan jos kerrto miten valmis olet tukemaan sitä taloudellisesti. Ja parhaat nuoruusvuodet on vasta edessä, kysy vaikka darkilta kun se on 40 v jo ja sillä ne parhaat vuodet vasta alkaa 45 vuotiaana.