Voin hyvällä omatunnolla ja yhtään liiottelematta todeta että hardcore ätmin koko elämä ei ole mitään muuta kuin yksi pitkä koko eliniän kestävä erittäin kivulias itsemurha. Se on se kaikkein julmin elämä/kuolema eikä mikään vedä vertoja sille henkisessä ja lopulta myös fyysisessä kivussa.
Olette varmaan nähneet ISISin tekemiä teloituksia, nämäkin tapahtumat kalpenevat julmuudessaan jos niitä vertaa HC-ätmin kohtaloon. Edellä mainitut kärsivät hetkellisesti enemmän mutta saavat lopulta helpotuksen, jälkimmäiset kärsivät hetkellisesti vähemmän mutta kärsimys on jatkuvaa ,,,päivästä ja vuodesta toiseen kunnes "elämä" päästää lopulta hardcore ätmin kärsimyksistään monen vuosikymmenen jälkeen.
Olette varmaan nähneet ISISin tekemiä teloituksia, nämäkin tapahtumat kalpenevat julmuudessaan jos niitä vertaa HC-ätmin kohtaloon. Edellä mainitut kärsivät hetkellisesti enemmän mutta saavat lopulta helpotuksen, jälkimmäiset kärsivät hetkellisesti vähemmän mutta kärsimys on jatkuvaa ,,,päivästä ja vuodesta toiseen kunnes "elämä" päästää lopulta hardcore ätmin kärsimyksistään monen vuosikymmenen jälkeen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jotkut valitsevat itselleen roolin. Joillekin muut valitsevat sen hänen puolestaan. Kun roolinsa on kerran oppinut, on siitä vaikea oppia pois.
Asiat lähtevät aina liikkeelle omasta itsestä ja omasta asenteesta siihen.
Älä jauha paskaa.
No ei nyt sentään liioitella. Ei tää kivaa ole, mutta en kyllä vaihtaisi osia Isis-vangin kanssa. Enkä monen muunkaan kanssa, melko hyväosaisia tässä kuitenkin maailman mittakaavassa ollaan.
Pitää täysin paikkaansa. HC-AT-miehen elämä on kuin nälkäkuolema, tuskallinen ja koko ajan vain paheneva kunnes viimein kuolema vapauttaa.
Elämän mittaiselle kärsimykselle on olemassa kuitenkin hyvä vaihtoehto. Itsemurha, se on kunniakas ja ihailtava tapa päättää kärsimyksensä.
Elämä on kuolemista. Onneksi katu sentään täyttyy askelista ettei ihan yksin tarvitse tehdä tätä kuolemaa. Kyllähän kaikki syvenee yksin. Suru muuttuu raskaaksi, melankolia hyvin tummaksi ja luulen että yksinäisen ihminen elämässä ilotkin ovat hyvin voimakkaita ja tulevat pienistä asioista. Aurinko paistaa minullekin, koira näki minut ja tuli kohti, tuntematon lapsi vilkutti. Yksin ihminen herkästi kuvittelee ne tunteet jotka perheelliset ihmiset kokevat toistensa kanssa ja ne tunteet patoutuvat ja tulvivat herkästi yli.
Kaikki kuolevat, mutta yksinäinen ja onneton ihminen kuolee joka hetki.
Oikeasti, jos täällä oikeasti on yhtäkään sinkkua. Syrjäytyminen on ongelma, ei se että joku ei saa pillua riittävän usein taikka juuri siltä unelmiensa filmitähdeltä.
Kun ihmisellä on tunne, ettei hän voi vaikuttaa elämänsä tapahtumiin kuin vähäisissä määrin, kokee hän elämänsä turhaksi. Itsensä turhaksi kokeva yksilö ei juuri yhteiskuntaa rakenna taikka mitään muutakaan, pikemminkin päinvastoin.
Mistä se syrjäytyminen sitten johtuu?
Eri ikäryhmissä se johtuu erilaisista asioista, mutta palstalaisia kiinnostanee lähinnä, miksi 20-40 miehet ovat syrjäytyneitä?
Osittain mainitussa iässä yhteiskunnallisesti syrjäytyneet ovat olleet vähän syrjässä jo nuorempinakin. He eivät vain istuneet muottiin muiden kanssa. Osittain he ovat syrjäytyneitä, koska muut ovat siirtyneet elämässään eteenpäin, ja he ovat jääneet paikoilleen. Yhteydenpito on siis vähitellen jäänyt.
Paikalleen jäämiseen on monia syitä: Ei löytynyt töitä, ei koulutusta, ei työtä koulutuksen jälkeen.
Eräille sosiaalisten suhteiden muodostaminen on ollut vaikeata ihan alusta pitäen. Kaveriporukat olivat olemassa, mutta ne eivät joko huolineet mukaan taikka karkottivat joukostaan, jostain syystä.
Kun paikalleenjäämisen syynä on heikko kyky selviytyä sosiaalisesti, pitäisi olla olemassa jokin osallistumaan pakottava laitos. Työvelvoite taikka jotain sen kaltaista. Eräät vain täytyy pakottaa ulos kuorestaan ja kohtaamaan muita ihmisiä.
Kerran maksulliselle kun menee niin saa lisää elämäniloa.
mäkin menin vihdoinkin maksulliselle pari vuotta sitten kun täytin 28v enkä ollut saanut pillua baarista kertaakaan lukuisista (= sadoista) asiallisista yrityksistä huolimatta
ja olihan se todella mukavaa vähän aikaa kun sai pillua, olkoonkin että rahasta, mutta nyt parin vuoden jälkeen se on alkanut pikkuhiljaa tuottaa myös lisää masennusta, koska n. 5min sen hetkellisen hyvänolontunteen jälkeen tulee jo heti autossa sellainen todella tyhjä ja turta masisolo kun tiedostaa että joutuu maksamamaan saadakseen naista - se sama tuskainen yksinäisyys jatkuu kuten ennenkin, olisipa kiva jos joku nainen antaisi minulle seksiä koska haluaa antaa - ei rahasta vaan rakkaudesta.,
tietty se on edelleen paljon parempaa kuin pelkkä runkkaaminen, mutta kyllä se tuo osaltaan mukanaan lisää masennusta kun tajuaa entistäkin voimakkaamin kuinka alhainen ja vastenmielinen HC-ätmiolento sitä todellisuudessa on.
Se maksullisella käynti on leima HC-ATM papereihin, että nyt olet virallisesti HC-ATM koska olet joutunut maksamaan seksistä. Se on lainvoimainen tuomio silloin.
eli tulkitsenko ton oikein että koko elämän kestäneen naisettomuuden jälkeen huorissakäynti on rumalle hcätmille se viimeinen oljenkorsi joka tuo hetken näennäistä iloa ennen lainvoimaisen (itsemurhakuoleman)tuomion toimeenpanemista?
näin sen ainakin itse näen, kaikki kortit on nyt mielestäni katsottu, mitäpä tässä enempää kitumaan...