Moniko tämän palstan lukijoista on

Naapurissa oli 14 lasta. Isän lapsuuden perheessä 10.

Suomen suurimmat perheet löytyvät nykyisin lestadiolasten kodeista.

Ennen oli isoja perheitä useammassakin perhessä. Lapsia tuli kuin tuutista. Äidit hellan ja pesusoikon äärellä hoitivat katraat ja ukot . Perheissä oli puutetta ja kurjuutta. Kuitenkin jotain särvintä oli katraalle syöttää omavaraisuuden vuoksi. Pennut eli kurissa ja nuhteessa ja kaikki joutuivat osallistumaan tekemällä jotain selviytymisen eteen. Ei ollut vapaa-ajan ongelmaa.

Eikä laiskoja ruokittu kotiin, vaan oli lähdettävä työhön heti kun kykeni!

Ka minä tunnen useita enkäole lestaasdiolainen vaan aivan tavallinen.

Voe veikkonen, olihan nuita tuolla syrjäkylillä. 5-6 penttuuha oli pienperhe. Eppäilivät, jotta mikä on ku ei ala sikkiimmään. Muisttaaksen 16 tais olla parraemmillaan. Kansakoulluu kun käyvä juntattiin 7 vuotta, nii joka vuos tuli yks uus oppelas koulluun muutamista tallouksista ja hyvin mäni. Kun ei ollu nuita nykypäevän kotkotukssii ja nuorisoterapettija penttuin kasvvuu sotkemassa. Homma hoetu, murrosikkee ei kukkaa tiennykkää, halon hakkuusseen ja heinnee seivästämmään ja hevosella halakkoo ajammaan 10 vuotiaana viimmesttään. Loppuaeka mäni urhheillessa ja kalalla. Yhestäkkää ei tullu puliukkoo, eikä rosvvoo, mitä minä tiijän. Toloku immeissii kaekista.

Muutaman tuollaisen perheen olen tuntenut aikoinaan.

Se oli silloin, kun poeka oppi ojankaevuun viimesttään 13 ikäsenä. Mutta voin sanoa että keskimäärin ihmiset olivat onnellisempia elämään 1950-60 luvuilla, kun mitä nyt. Osattiin iloita pienistä asioista, eikä tavoteltu kuuta taivaalta.
Kanariansaarille ei tarvinnu lähtee viikoksi sitä onnellisuutta hakemaan. Tämänpäivän ihminen on täysin mainonnan, television, netin-ja roskalehtien uhri. Ei toki kaikki, mutta hyvin suuri osa suomalaisista on. Omat aivot ovat n.s. hyllyllä. Siihenhän pyritään jo pienestä pitäen eskareissa, päiväkodeissa ja heti alaluokilta alkaen. Se on sitä -70 luvulta alkanutta käännytystä vasemmiston toimesta.
Tuskin koskaan Suomessa on ollut niin paljon onnettomia ihmisiä, kun on nyt. 25,000 lasta ja nuorta vuosittain sosiaalihuollon ja lastensuojelun pariin. Hyvin on vasurit onnistuneet tavoitteissaan. Selväpäistä pentua on vaikea löytää. Vanhemmat, jotka ovat syntyneet 70-80 luvuilla ovat yhtä kadoksissa, kuin omat pentunsa. Lapsi määrittelee toiminnat, ei vanhempi. Vanhemmista on tullut kun koiria juoksunarussa.