Tarina parisuhteen loppumisesta

Tapasin 2 vuotta sitten ihanan miehen jollaista en olisi uskonutkaan olevankaan olemassa. Hän piti minusta huolta välitti ja tunsin olevani rakastettu. Kaikki kuitenkin muuttui muutamassa kuukaudessa. Alkoi kontrollointi ja jouduin kertomaan joka tekstiviestistä mikä tuli ja huomasin että kumppanini tutki salaa puhelimeni tiedot kun olin unohtanut sen kotiin. Kerran tulin töistä, niin huomasin että hän oli huonolla tuulella ja kysyinkin että mikä nyt on? Oli tutkinut nettiselaimen historian ja oli huomannut että olin käynyt lukemassa iltasanomia ja sieltä tiettyä artikkelia joka loukkasi häntä! Kaupassa käynnistäkin tuli helvettiä sillä hän kuvitteli että katsoin siellä miehiä joka ei todellakaan pitänyt paikkansa mutta hänen mielikuvituksessaan asia oli niin. Televisio ja radio olivat myös hänen kontrollin alla että niistäkin tuli vallanväline joista ei saanut vapaasti nauttia! Oli elettävä hänen tahtonsa mukaan ellei halunnut riitaa. Henkinen puoleni alkoi mennä lopuksi niin huonoon kuntoon että oli irrottauduttava suhteesta mutta senkin tein liian myöhään että itsetuntoni oli mennyt täysin ja mielialalääkkeet tulivat elämääni. Nyt menen päivä kerrallaan ja yritän saada elämästä kiinni mutta vaikeata on. Ennen suhdetta oli harrastuksia joista nautin mutta nyt ne eivät enää tuota minulle mitään iloa. Toivon että vielä tulee se päivä jolloin koen onnellisuuden jostain asiasta vaikka nyt se tuntuukin kaukaiselta haavelta.
7295
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

MIkä oli se ote joka miehellä oli sinuun että et eronnut heti kun mies alkoi muuttumaan kummalliseksi?

Äänestä

Hei Vastatuulessa73

Kirjoituksesi lopussa ilmaiset toiveen, että jonain päivänä koet vielä toipuneesi ja voit olla onnellinen. Nyt se tuntuu vasta kaukaiselta haaveelta. Mutta se, että haaveilet ja toivot sitä, kertoo siitä, että olet jo matkalla kohti terveempää, omempaa elämääsi. Olet kyennyt irrottautumaan kontrolloivasta ja tuhoavasta suhteesta. Se on valtavan isoa rohkeutta ja voimaa vaatinut muutos.

Nyt sinulla on mahdollisuus alkaa hiljalleen voimistaa itseäsi koettelemustesi jälkeen. Lääkkeiden lisäksi voinet saada keskusteluapua, esim. psykiatriselta sairaanhoitajalta tai ainakin hän voi neuvoa sinua eteenpäin. Itsetuntoasi voit kohentaa monin eri tavoin. Yksi tärkeä kanava on löytää omanlainen itseilmaisun muoto. Onpa se sitten piirtäminen maalaaminen, tanssi, musiikki, liikunta, kirjoittaminen, mikä tahansa, on tärkeää, että voit alkaa löytää omaa sisintäsi ja jollain tavalla tuoda se esiin myös toisten ihmisten nähtäväksi. Myös muiden läheistesi (tai vieraampienkin) kannustus ja tuki on tärkeää. Moni hyötyy myös vertaisryhmistä, joissa jollain tavalla samaa läpi käyneet voivat kuunnella ja tukea toisiaan ja tulla ymmärretyksi.

Toivotan sinulle edelleen isoa toivoa ja voimaa lähteä kohti uutta, omannäköistäsi elämää


Merja, diakoni

Äänestä
  • Merja suosittaa erittäin usein tanssia, maalausta, kirjoittamista. Vakioneuvo. Älä mene hulluinhuonehoitsulle, hänellä on kädet täynnä töitä jakaessa nappia osastolla. Pyydä diakoni Merjalta keskustelu aika.

    Äänestä

  • ei_kuunteleva_kirkko kirjoitti:

    Merja suosittaa erittäin usein tanssia, maalausta, kirjoittamista. Vakioneuvo. Älä mene hulluinhuonehoitsulle, hänellä on kädet täynnä töitä jakaessa nappia osastolla. Pyydä diakoni Merjalta keskustelu aika.

    Oletko tyhmä, vai pelkästään ilkeä? Kaikki luova toiminta käy terapiasta. Etenkin tanssi vapauttaa myös kropan jännityksistä ja auttaa kokonaisvaltaisesti. Samoin musiikki.

    Äänestä

Useimmissa kaupungeissa toimii narsitien uhrien vertaistukiryhmä. Googleta olisiko sinullekin sellainen tarjolla. Itse elin 4 vuotta narsistin kanssa aikoinaan, ja lapsenkin saimme. Ero oli rankka, eli ei se hulluus siihen loppunut, että suhde päättyi.

Nyt tapahtuneesta on vuosia, ja olen todellakin onnellinen. :) Olen myös vuosia elänyt tasapainoisessa parisuhteessa. Tukiryhmässä en ole köynyt enää vuosiin, koska ei ole tarvetta, mutta silloin pahimpaan kipuun ja eron aikaan se oli erinomainen väylä purkaa tunteita. Ymmärsi paremmin, että muutkin ovat kokeneet vastaavaa.

Äänestä

"Tapasin 2 vuotta sitten ihanan miehen jollaista en olisi uskonutkaan olevankaan olemassa."
Jo tuolloin kaksi vuotta sitten olisi hälytyskellojen pitänyt soida. Sillä aivan uskomattoman ihania miehiä ei olekaan olemassa. Se mikä vaikuttaa liian hyvältä ei ole totta.

Joka tapauksessa pääasia, että pääsit miehestä eroon, ja olet nyt hoidossa. Kaikkea hyvää sinulle.

PS. kaikenlaista kummaa ja sairasta olen kuullut, mutten sitä, että kumppanin uutisten lukuakin pitää kontrolloida. Voi tsiisus! Varmasti pääset miehestä nopeammin yli, kun opettelet myöntämään tosiasiat ja opettelet ensin vihaa, sitten välinpitämättömyyttä. Mies on oikeasti tosi paska.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vastatuulessa73 kirjoitti:

Tapasin 2 vuotta sitten ihanan miehen jollaista en olisi uskonutkaan olevankaan olemassa. Hän piti minusta huolta välitti ja tunsin olevani rakastettu. Kaikki kuitenkin muuttui muutamassa kuukaudessa. Alkoi kontrollointi ja jouduin kertomaan joka tekstiviestistä mikä tuli ja huomasin että kumppanini tutki salaa puhelimeni tiedot kun olin unohtanut sen kotiin. Kerran tulin töistä, niin huomasin että hän oli huonolla tuulella ja kysyinkin että mikä nyt on? Oli tutkinut nettiselaimen historian ja oli huomannut että olin käynyt lukemassa iltasanomia ja sieltä tiettyä artikkelia joka loukkasi häntä! Kaupassa käynnistäkin tuli helvettiä sillä hän kuvitteli että katsoin siellä miehiä joka ei todellakaan pitänyt paikkansa mutta hänen mielikuvituksessaan asia oli niin. Televisio ja radio olivat myös hänen kontrollin alla että niistäkin tuli vallanväline joista ei saanut vapaasti nauttia! Oli elettävä hänen tahtonsa mukaan ellei halunnut riitaa. Henkinen puoleni alkoi mennä lopuksi niin huonoon kuntoon että oli irrottauduttava suhteesta mutta senkin tein liian myöhään että itsetuntoni oli mennyt täysin ja mielialalääkkeet tulivat elämääni. Nyt menen päivä kerrallaan ja yritän saada elämästä kiinni mutta vaikeata on. Ennen suhdetta oli harrastuksia joista nautin mutta nyt ne eivät enää tuota minulle mitään iloa. Toivon että vielä tulee se päivä jolloin koen onnellisuuden jostain asiasta vaikka nyt se tuntuukin kaukaiselta haavelta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu