Kävin tuossa vetelemässä hieman kroolia, kun oli niin heikko olo. Nyt on vielä heikompi.
Mäkelänrinteen kahvio on keskitasoa parempi kahvila. Oikeastaan sillä ei ole mitään tekemistä uimahallikahvilan kanssa, sillä siitä ei tule mieleen uimahallikahvila.
Kuulin seuraavanlaisen keskustelun. Keskustelun osapuolet olivat n. kolmekymppinen nainen ja hänen pieni tyttärensä.
- Mikä on parasta uimisessa?
- Softis.
- Entä mikä on parasta softiksessa?
- Hedelmäströsseli.
(hihitystä)
Mäkelänrinteen kahvio on keskitasoa parempi kahvila. Oikeastaan sillä ei ole mitään tekemistä uimahallikahvilan kanssa, sillä siitä ei tule mieleen uimahallikahvila.
Kuulin seuraavanlaisen keskustelun. Keskustelun osapuolet olivat n. kolmekymppinen nainen ja hänen pieni tyttärensä.
- Mikä on parasta uimisessa?
- Softis.
- Entä mikä on parasta softiksessa?
- Hedelmäströsseli.
(hihitystä)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja mikä tässä on mielestäni se pointti, niin se on se että lapsia kannattaisi opettaa vastaamaan kysymyksiin runsaammalla sanamäärällä. eli jotain 2 - 100 väliltä. Keskustelu on nimittäin äärimmäisen vaikeaa ja tökkivää, jos vastataan kysymykseen yhdellä sanalla.
(hirn)
Mielestäni kaikista pahin ja tyrmäävin sana on joo, tai niin.
(naurua)
Onkohan tämä palstalle hieman liian monimutkaista huumoria?
- Joo.
(reps)
Ei kun se on: Ihan sama... mitä ruokaa haluatte? Ihs. Jauhelihakastiketta vai keittoo? Ihs.
Emmätiiä.
Lapsena mun parhaan kaverini isosiskot nimittivät mua emmätiiä-tiinaksi.
(Nimi on muutettu uhrin suojelemiseksi).
Tässähän selvästi viitattiin tuohon huumoriksi laskettavaan keskusteluun äidin ja tyttären välillä.
Kysymyshän oli siitä, että mikä uimisessa oli hauskinta, ja vastaukseksi meille tarjottiin jäätelöä.
Äiti selvästi käsitti tämän, sillä hän uusi kysymyksensä ja vaihtoi vain uimisen tilalle tyttärensä tarjoaman jäätelön, jolloin saimme aikaiseksi hauskan lopputuloksen, koska uimisen hauskin asia näyttäisi täten olevan hedelmäströsseli.
Taas minun kommenttini ei käsitellyt lainkaan tätä, vaan vastauksien lyhyyttä.
(hirn)
Eli siis omaan tärkeilevään sävyyni tein itsestäni pilaa.
Vai siis mistä?
(hirn)
Istuessani kahvilassa katselin altaaseen. Edessäni päydällä oli tarjotin, jolla oli rahkapiirakka ja tuoremehuputeli, sekä erittäin harvinainen kupposellinen kahvia.
En juonut kahvia.
Kahvi oli rekvisiittaa.
Oli näet niin, että minun oli nähtävä, millainen on kahvikupillisen pinta uimahallikahvilassa. Väitetään näet, että kahvin pinnalla näkyy selvästi erittäin ohut öljyinen kalvo.
Mitään äitiä tai tytärtä ei ollut olemassakaan. Kahvila oli itse asiassa melko väljä, eli ruuhkaton siitä päästä, jonne istahdin.
(hihitystä)
Siirtäessäni altaasta katseen puhelimeen, niin huomasin olevani Bermudan kolmiossa.
Monivalintatehtävä?
- Ronin
- White Chicks - agentit minimekossa
- Sademies
(hihitystä)
Mä luulin että toi Halcyon on jonkinlainen sukellusohjelma, mutta hitot.
(Reps)
Mielikuvitukseni laajensi tarinaa niin, että kesälomassa voi olla parasta uiminen ja koko lapsuudessa kesälomat. Lapsuus taas on elämän parasta aikaa. Näin olisikin muutamalla sanalla aukottomasti todistettu, että elämässä parasta on strösseli.