Usein kuulee eroaikeissa olevien vanhempien suusta,että "me tehdään niin etteivät lapset joudu kärsimään". Aivan käsittämättömän tyhmää ajatellakkaan niin.
Tänä päivänä erotaan usein ihan vain siksi ,että ei ole enää niin kiihkeätä,kuin 2-4 ekaa vuotta-on tullut se normiarki-sitten vieraisiin jne ( poislukien, juopot jja väkivaltaisetkin-niistä en nyt puhu)
Itse asiaan- teidän tunnollinen ,yritteliäs,fiksu teini-ikäinen on täysin hädässä,epätoivoinen,itsarin partaalla-ettekä te sitä näe. Hän yrittää teoillaan pitää kotia kasassa,siivoaa,tekee kotitöitä ,yrittää edellleen pitää hyvää todistusta koulussa ja on aivan sirpaleina ja rikki sisältä.Ettekä te sitä huomaa.Kun ulkoisesti on yritteliäs iloinen ja vahva.
Herätkää!----te eroatte-koti rikotaan , herkän murrosikäisen elämä rikotaan,kaikki rikotaan-tappelette muutamasta sadastatuhannesta.Onko se sen arvoista,jos menetätte lapsenne iäksi-miettikää!!
Näinkin on käynyt.
Teini-ikäisen lapsen hätä eron uhatessa!
38
1622
Vastaukset
- lapsiaajatellen
Ai niinkö. Omat teini-ikäiset kiukuttelee kyllä kuten ikäistensä kuuluukin, on äärettömän rasittavia (mutta väliin niin ihaniakin) ja niitä saa oikein patistamalla patistaa hommiin. Mutta ne tietää eromietinnöistä, sillä on olleet mukana perheneuvolassa.
- Uskonkotälläiseen
Näin se tahtoo olla että vanhemmat ovat sokeita omille lapsilleen. Kuinka moni nuori on kiusattu kun oma äiti tai isä pettää ja salasuhteilu on nähty. Eihän ne kerro ahdistuksestaan tai siitä kuka kiusannut omasta äidistään tai isästään. Samoin erotessakin ei tule oikein käytyä läpi lasten kanssa. Tapellaan riehutaan ja keskitytään omaan pahaan oloon unohtaen että lapset kuulee ja näkee. Koitettaisi nämä eroavat ja salasuhteilijat muistaa ettei se nuoriso ole sokea ja kuuro. Aika hyvä kirjoitus nuorelta jolla on hätä. Ehkä ulkopuolinen voisi auttaa. Käy juttelemassa apua saat terveyskeskuksesta. Et ole syyllinen mitenkään tilanteeseen. Aikuiset vahvemmat ovat vastuussa mitä opettavat tai näyttävät omista suhteistaan ja miten niitä hoidellaan. Varsinkin sen yh on oltava tarkka miten suhteilee ja kenen kanssa. Opettaen terveitä suhde asioita omalle nuorelle.
- elämänopissa
Olen nähnyt sen tuskan, mutta sitä on helpotettu puhumalla ja puhumalla ja vielä kerran puhumalla. Kuuntelemalla nuoren murheita entistä tarkemmalla korvalla ja tarjoamalla mahdollisuutta lähteä mukaan perheasianneuvojalle. Oli heillä kaikenlaista pahoinvointia, koulut lähti menemään surkeasti ja kyllähän sen ymmärtää, kun huomaa, että toinen vanhemmista tekee jotain epärehellistä toista kohtaan, miettivät sitä samaa, että miten se on mahdollista. Ihminen, joka vaatii nuorelta menestystä ja rehellisyyttä, käyttäytyy itse aivan päinvastoin.
Salaaminen on lähinnä vitsi, koska usein nuoriso on erittäin herkkä haistelemaan kotona olevat tuulet, mutta mikä ikävintä, niin he myös kuulevat esim. toisen vanhemman petturuuden aiemmin kuin se petetty puoliso. Saattavat 2-3 kuukauttakin tietää, että kenen kanssa se pettäjä liikuskelee yhdessä ja ovat jopa nähneet petoskaverin ja se on todella kauhea paikka, johon oma vanhempi on lapsensa lihanhimossaan asettanut. Lojaaliuttaan kantavat salaisuutta sisällään, kunnes se tulee lopulta julki.
Kaikesta voi selvitä, mutta se vaatii aikaa. Kokemus voi hajottaa, mutta se voi myös yhdistää. Jäljen se oman puolison toilailu jättää niin puolisoon kuin lapsiinkin, mutta se voi näkyä vasta, kun nämä aloittavat omia seurustelusuhteitaan. Sitä voikin sitten ihmetellä, kun ihmissuhteet ovat kimurantteja ja erityisesti luottamus ihmisen hyvyyteen on saanut sellaisen kolauksen, että se näkyy kaikkien suhdeyritelmissä. Tuleeko pettäjän lapsesta pettäjä? Tuleeko petoskaverin lapsesta helpommin kakkonen? Tuleeko petetyn lapsesta petetty? Kysymyksiä, joihin vastauksen saaminen voi kestää kymmeniä vuosia. - fykzty
"tappelette muutamasta sadastatuhannesta"
:D
Yritä kasvaa. Kun itse tienaat satoja tuhansia, tiedät paremmin onko kyse "vain" muutamasta sadastatuhannesta. Lapsiakaan ei elätetä pelkällä rakkaudella, eikö niin?
Ero on ennen kaikkea vanhempien asia, kuten heidän avioliittonsakin. Useimmin kuulee "olemme yhdessä VAIN lasten takia" ja se kyllä on ikävää. Vanhempien parisuhde on perheen tärkein suhde, ja ellei se toimi on hyvä erota. Muista kuitenkin, että myös vanhempasi kärsii erotilanteessa. Ja jos sinä kärsit, hae apua vaikka kouluterveydenhoitajalta ensin.- b2000
Toivottavasti tämä ei ole huoltajan kommentti, jos on nyt on viimeinen aika ottaa kiinni vanhempien vastuusta. Vaikuttaa siltä että minä minä aikuiset, ulkoistaa vanhemmuuden.
Herätkää
(Muista kuitenkin, että myös vanhempasi kärsii erotilanteessa. Ja jos sinä kärsit, hae apua vaikka kouluterveydenhoitajalta ensin. )
- Menetkökiimaviikoille
Ja mitähän apua saat terveydenhoitajalta,koulukuraattorilta tai auttavalta puhelimelta.Kuuntelevat korvat,että "voi voi,koeta kestää-onko sulla kavereita "(kyllä on,ja on ollut aina). Tuo kaikki on sanahelinää- se ei poista sitä tosiasiaa,että jopa oma läheisin ihminen on pettänyt sitä toista tärkeää ihmistä. Ja lapsi on aivan rikki,sekaisin,hädissään.
Miten uskaltaa kenenkään rakastua tai ihastua-ja taas joutuu käymään saman läpi.
Luin, nyt eroaa n 40%ihmisistä ja v. 2025 varmasti 55%.. Oletteko te isät ja äidit vain omaan napaan tuijottavia huolettoman arjen tavoittelijoita-( ai ku kiva taas kokea joku vuosi sitä n,,,,misen halua) , jotka teete maailmaan lapsia kärsimään teidän kiimanne aiheuttavista seurauksista.Tyhmyyttänne jatkatte toiseen avioliittoon ,teette lisää lapsia,ja taas eroatte. Olette hyvin tietoisia ,että uudelleen avioituneista eroaa vielä suurempi osa ihmisistä,kuin ekassa avioliitossa.
Ja taas tulee maailmaan lisää rikkinäisiä lapsia. Ihan sairasta touhua.
Murroikäisetkin ovat jo tietoisia näistä asioista täysin ,,,milloin te kasvatte aikuisiksi. - b2000
Kommentti on todella osuva, tiedän sen kokemuksesta eikä tämä ole edes harvinaista.
Mistä löytyy politikko joka heräisi tähän karuun todellisuutee, lapset ovat heitteillä, nyky vanhempien toilailuiden kanssa.- aikuisetkäyttäytyy
Niinpä. Syvä hiljaisuus vallitsee siellä rintamalla. Tämä on asia, jonka eteen kukaan virallinen taho ei halua tehdä työtä, vaikka ongelmat tunnetaan. Julkisalasuhteet kiihottavat mielikuvitusta. Nautimmeko kiinnijäämisestä, skandaaleista ja vahingoista joita asianosaisille koituu, vai vahingoitetun puolison hätääntyneestä, järkyttyneestä ja häväistymisen tunteesta. Odotammeko kivisin kasvoin kerrottuja velvoitettuja sanoja, "me kyllä pärjäämme". Jos tämä edes tunnustettaisiin julkisesti, niin ehkä oltaisi jo pitkällä.
- sound_tracker
"me tehdään niin etteivät lapset joudu kärsimään".
Mitä vanhempien mielestäsi pitäisi sitten sanoa? Olisiko "teemme lasten elämästä niin kurjaa kuin mahdollista" parempi? Miltä se tuntuisi?
"tappelette muutamasta sadastatuhannesta"
Näin sanoo vain lellitty kakara joka ei kykene vielä erottamaan metsää puilta, ei arvosta vanhemmilta saatua hyvää.
Yritä kasvaa. Tarpeen tullen karju ja kilju vanhemmillesi, sano vastaan, ole hankala. Ei ole hyvä pitää hätää sisällä. tai jos olet tällaiseen liian fiksu, hakeudu koulukuraattorin kautta terapiaan.
PS Vanhemmat ovat normaaleja ihmisiä, vikoineen ja puutteineen. He eivät ole yli-ihmisiä, joiden täytyisi elää ainoastaan lapsilleen, mielistellä lapsia ja tasoitella lasten tietä (vrt. curling vanhemmat). Vanhempien tärkein tehtävä on näyttää miten eletään - ja miten ongelmat ratkaistaan. Ongelmien ratkaisu on aniharvoin yksinkertaista, eikä ratkaisuun päädytä tuossa tuokiossa. Välillä voidaan myös riidellä, myös rahasta. Se on inhimillistä > täysin normaalia.- RahaEiRatkaise
"Mielistellä lapsia" No, voi elämä, sun tekstiäsi.
Vanhemman tehtävä on rakastaa lapsiaan ja sitä ihmistä kenen kanssa lapsensa on tehnyt. Ei sen kummempaa. Ei ne lapset yhtään sen enempää vaadi. Ei tarvitse olla yli-ihminen ei curling vanhempi, vaan ihan tavallinen ihminen vikoineen.
Rakkaus on antamista, ei ottamista. Mitä enemmän sitä antaa, sen enemmän sitä on annetettavana. Se ei vähene.
"Muutama satatuhatta" on vain rahaa. Ihmiset ovat tärkeitä, ei raha. Tuo mielestäsi "lellitty kakara" on yllättävän viisas ollakseen teini. Rahalla ei ole mitään merkitystä silloin, kun on rakkaasta ihmisestä kyse. - tasa-arvo
RahaEiRatkaise kirjoitti:
"Mielistellä lapsia" No, voi elämä, sun tekstiäsi.
Vanhemman tehtävä on rakastaa lapsiaan ja sitä ihmistä kenen kanssa lapsensa on tehnyt. Ei sen kummempaa. Ei ne lapset yhtään sen enempää vaadi. Ei tarvitse olla yli-ihminen ei curling vanhempi, vaan ihan tavallinen ihminen vikoineen.
Rakkaus on antamista, ei ottamista. Mitä enemmän sitä antaa, sen enemmän sitä on annetettavana. Se ei vähene.
"Muutama satatuhatta" on vain rahaa. Ihmiset ovat tärkeitä, ei raha. Tuo mielestäsi "lellitty kakara" on yllättävän viisas ollakseen teini. Rahalla ei ole mitään merkitystä silloin, kun on rakkaasta ihmisestä kyse.Voi ihme omaa tekstiäsi.
Rakkautta ei voi antaa, ellei rakasta ja hyväksy itseään, aidosti. Tämä on ihan selviö. Ihmisen on kovin vaikeaa rakastaa itseään, ellei häntä ole rakastettu, ellei häntä ole hyväksytty, aidosti.
Rakkaus on vuorovaikutusta, sekä antamista että saamista. Ja vanhempien kohdalla on syytä muistaa, että emme voi antaa lapsillemme yhtään enempää rakkautta kuin mitä itsellämme on rakkautta annettavana. Tai ylipäänsä mitään, pätee siis kaikkeen muuhunkin. Esim. lapselle ei voi tarjota vapautta ilmaista kaikkia mahdollisia tunteita ilman että vanhempi sallii itselleen kaikenlaiset tunteensa (ja ilmaisee niitä).
Rakkaus ja raha ovat eri asioita, mutta periaatteessa täysin samalla viivalla. Rahaa ei voi antaa vihatulle exälleen tai rakastamilleen lapsilleen yhtään enempää kuin sitä on. Samoin rakkauttakaan ei voi antaa lapsilleen/vanhemmilleen, kenellekään rakastamalleen ihmiselle enempää kuin sitä on annettavana. Ennen kaikkea; JOS antaa rakkautta rakastamalleen ihmiselle, joka kohtelee sinua haitallisesti ja väärin, sinun omien arvojen ja rajojen vastaisesti (ts. rakkautesi kohde ei rakasta sinua), niin hyvin tervettä on lopettaa rakastaminen - tai vähintään rakkauden osoitukset . Terveintä on lopettaa koko suhde. Sillä muuten et voi aidosti rakastaa itseäsi, jos annat muiden kohdella itseäsi väärin.
- tyhjätaskuna
Kyllähän aloittajan ja teini-ikäisen nuoren pitää ymmärtää, että jos rakkautta ja kunnioitusta ei puolisoa kohtaan enää ole jäljellä tippaakaan, niin silloin on parempi erota.
En minä halunnut hukata omaa loppuelämääni sellaisen ihmisen kanssa joka käy vieraissa.
Puhut muutamasta sadasta tonnista.
Olen lähtenyt lapsuuskodistani niin että kaikki omaisuuteni mahtui yhteen muovikassiin. Rahaa oli mukana 120 markkaa. Sillä ei saanut ostettua edes kuukauden matkakorttia asunnon ja työpaikan välille. Elin velaksi ja söin kaurapuuroa kuukausikaupalla.
Olen maksanut jokaikisen neliön missä asun ja tienannut perheelleni, toki yhdessä ex-puolison kanssa, asunnon, ruuat ja kohtuullisen elintason. Ei minulla ole varaa aloittaa täysin tyhjän päältä uudelleen. Jos minun lapseni tuollaista vaatisi, olen totaalisesti epäonnistunut kasvatustyössäni.- Yksinyhdessälastenkaa
No harva on valmis aloittamaan uudestaan tyhjästä. Joskus on pakko niinkin tehdä esim konkurssin, sairastumisen, sodan jaloista pakenemisen vuoksi. Nuori tarvitsee nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Olen ollut yli kolme vuotta yksinhuoltaja. Ex puoliso lähti 15v nuoremman ihastuksensa matkaan. Oli järkytys minulle. En ole käynyt yksilläkään treffeillä. Olen aina töissä tai lasten kanssa. Ex ei ole halunnut lapsiaan kotiinsa uutta ihanaa elämäänsä sotkemaan. Yhtään lomaansa ei ole lähtönsä jälkeen suostunut lastensa kanssa viettämään. Kyllä ottaisin mieluummin ehjän perheen ja kahden ihmisen tulot. Sellaista valinnan mahdollisuutta ei minulle annettu. Jatkan elämää niillä realiteeteillä mitä olen saanut. Toivon lapsista kasvavan kunnon ihmisiä. Nautin pienistä onnistumisista, hyvistä hetkistä. Huolenpitoa ja kuunteleva aikuinen täällä on ollut tarjolla.
- b2000
Yksinyhdessälastenkaa kirjoitti:
No harva on valmis aloittamaan uudestaan tyhjästä. Joskus on pakko niinkin tehdä esim konkurssin, sairastumisen, sodan jaloista pakenemisen vuoksi. Nuori tarvitsee nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Olen ollut yli kolme vuotta yksinhuoltaja. Ex puoliso lähti 15v nuoremman ihastuksensa matkaan. Oli järkytys minulle. En ole käynyt yksilläkään treffeillä. Olen aina töissä tai lasten kanssa. Ex ei ole halunnut lapsiaan kotiinsa uutta ihanaa elämäänsä sotkemaan. Yhtään lomaansa ei ole lähtönsä jälkeen suostunut lastensa kanssa viettämään. Kyllä ottaisin mieluummin ehjän perheen ja kahden ihmisen tulot. Sellaista valinnan mahdollisuutta ei minulle annettu. Jatkan elämää niillä realiteeteillä mitä olen saanut. Toivon lapsista kasvavan kunnon ihmisiä. Nautin pienistä onnistumisista, hyvistä hetkistä. Huolenpitoa ja kuunteleva aikuinen täällä on ollut tarjolla.
Pahalta kuulostaa, voimia sinulle ja arvostan asennettasi.
- aikaselvähomma
Paljolti tuon vuoksi minäkin olen vielä liitossa ollut. Lasten asemaa ajatellen ja kahden kodin kuluja, mutta en jaksa puolisoni kanssa enää, terveyteni pettää jos jään, siitä on jo merkkejä, silti ne joille olen puhunut ei ota todesta. Niin, minä olen se jättäjä. Olen ymmärtänyt, olen kuunnellut, yrittänyt tukea kumppania, joka ei tee elettäkäön asioiden korjaamiseksi omalta osaltaan. Kyllä minä tähän ikään mennessä sen ymmärrän, että liitossa voi olla vaikkei rakastaisikaan, voihan sitä rakkautta sitten mualta hakea (en ole tehnyt niin, mutta uskon että olisi pitänyt, ehkä jaksaisin paremmin niin), mutta jos elo muuten liian levotonta ja vaikeaa niin minkäs teet. Minusta kumppanin minkäänlaiset pyynnöt joustosta tai muusta eron jälkeen on liikaa vaadittu, samoin että harmittelisi eroa, itse on tätä tilannut.
- 112112_
aikaselvähomma kirjoitti:
Paljolti tuon vuoksi minäkin olen vielä liitossa ollut. Lasten asemaa ajatellen ja kahden kodin kuluja, mutta en jaksa puolisoni kanssa enää, terveyteni pettää jos jään, siitä on jo merkkejä, silti ne joille olen puhunut ei ota todesta. Niin, minä olen se jättäjä. Olen ymmärtänyt, olen kuunnellut, yrittänyt tukea kumppania, joka ei tee elettäkäön asioiden korjaamiseksi omalta osaltaan. Kyllä minä tähän ikään mennessä sen ymmärrän, että liitossa voi olla vaikkei rakastaisikaan, voihan sitä rakkautta sitten mualta hakea (en ole tehnyt niin, mutta uskon että olisi pitänyt, ehkä jaksaisin paremmin niin), mutta jos elo muuten liian levotonta ja vaikeaa niin minkäs teet. Minusta kumppanin minkäänlaiset pyynnöt joustosta tai muusta eron jälkeen on liikaa vaadittu, samoin että harmittelisi eroa, itse on tätä tilannut.
" terveyteni pettää jos jään, siitä on jo merkkejä, silti ne joille olen puhunut ei ota todesta"
Sinun terveytesi on sinun vastuulla. Lähde ihmeessä ennen kuin se pettää, jatkuva stressitila on ERITTÄIN haitallista. - b2000
aikaselvähomma kirjoitti:
Paljolti tuon vuoksi minäkin olen vielä liitossa ollut. Lasten asemaa ajatellen ja kahden kodin kuluja, mutta en jaksa puolisoni kanssa enää, terveyteni pettää jos jään, siitä on jo merkkejä, silti ne joille olen puhunut ei ota todesta. Niin, minä olen se jättäjä. Olen ymmärtänyt, olen kuunnellut, yrittänyt tukea kumppania, joka ei tee elettäkäön asioiden korjaamiseksi omalta osaltaan. Kyllä minä tähän ikään mennessä sen ymmärrän, että liitossa voi olla vaikkei rakastaisikaan, voihan sitä rakkautta sitten mualta hakea (en ole tehnyt niin, mutta uskon että olisi pitänyt, ehkä jaksaisin paremmin niin), mutta jos elo muuten liian levotonta ja vaikeaa niin minkäs teet. Minusta kumppanin minkäänlaiset pyynnöt joustosta tai muusta eron jälkeen on liikaa vaadittu, samoin että harmittelisi eroa, itse on tätä tilannut.
Joustamisella tarkoitan sitä, että molempien on joustettava yhteisen hyvän vuoksi, koska jokainen ihminen joutuu muutenkin joustamaan päivittäin. Jos bussi myöhästyy joudut joustamaa, kyllä se harmittaa mutta ei se vie ajattelukyä tai toimintakykyä.
Vaikka kuinka huudat bussikuskille, se ei vaikuta senhetkistä tilannetta mitenkään, mutta jos soita bussifirmaa ja kerrot ongelmasta, niin tilanteelle voi löytyä järkevä selitys ja ongelma voi jopa korjaantua.
Tunteella, järjellä kyllä pärjätään, jos halutaan
Kun eron jälkeen puolisot haukkuvat toisia, on se aina tuomittavaa, koska sillä molemmat yrittävät todestella syyttömyyttään ja lapset kärsii. - yksinyhdessälastenkaa
aikaselvähomma kirjoitti:
Paljolti tuon vuoksi minäkin olen vielä liitossa ollut. Lasten asemaa ajatellen ja kahden kodin kuluja, mutta en jaksa puolisoni kanssa enää, terveyteni pettää jos jään, siitä on jo merkkejä, silti ne joille olen puhunut ei ota todesta. Niin, minä olen se jättäjä. Olen ymmärtänyt, olen kuunnellut, yrittänyt tukea kumppania, joka ei tee elettäkäön asioiden korjaamiseksi omalta osaltaan. Kyllä minä tähän ikään mennessä sen ymmärrän, että liitossa voi olla vaikkei rakastaisikaan, voihan sitä rakkautta sitten mualta hakea (en ole tehnyt niin, mutta uskon että olisi pitänyt, ehkä jaksaisin paremmin niin), mutta jos elo muuten liian levotonta ja vaikeaa niin minkäs teet. Minusta kumppanin minkäänlaiset pyynnöt joustosta tai muusta eron jälkeen on liikaa vaadittu, samoin että harmittelisi eroa, itse on tätä tilannut.
Jos lapset on yhteishuollossa eronjälkeen tai vaikka eivät olisikaan tekee heille karhunpalveluksen, jos ei mitään joustoja tee entistä puolisoa kohtaan eron jälkeen. Ex puolisolle kostaessa kyllä satuttaa helposti myös lapsiaan. Lapset jää siinä helposti huomioimatta. Kannattaa jokaisen lähtijän miettiä millaiset suhteet haluaa omiin lapsiinsa. Kyllä lasten elämässä läsnäolo ja heidän kasvun seuraamisensa on myös rikkautta. Perhe-elämä vaatii työtä. Halutessaan vanhemman roolinsa voi hoitaa hyvin myös eron jälkeen vaikka lapset ei lähtijällä asuisikaan. Jokainen on vastuussa omista teoistaan. Lapset kokee helposti rakkaudettomuudeksi sen, että toinen vanhemmista ei halua heidän kanssaan aikaa viettää. Suren asiaa lasten takia. Mitä siitä, että minulla ei ole omaa aikaa. Olen aikuinen ja kestän sen. Lapsilla taas on tunne ettei toinen vanhempi välitä. Lapsi tulkitsee sen helposti niin, että on jotenkin arvottomampi kuin muut. Vaikka kuinka käytän aikaa heihin ja teemme asioita yhdessä ei antamani rakkaus korvaa heidän kohtaamaa menetystä.
- tasa-arvo
yksinyhdessälastenkaa kirjoitti:
Jos lapset on yhteishuollossa eronjälkeen tai vaikka eivät olisikaan tekee heille karhunpalveluksen, jos ei mitään joustoja tee entistä puolisoa kohtaan eron jälkeen. Ex puolisolle kostaessa kyllä satuttaa helposti myös lapsiaan. Lapset jää siinä helposti huomioimatta. Kannattaa jokaisen lähtijän miettiä millaiset suhteet haluaa omiin lapsiinsa. Kyllä lasten elämässä läsnäolo ja heidän kasvun seuraamisensa on myös rikkautta. Perhe-elämä vaatii työtä. Halutessaan vanhemman roolinsa voi hoitaa hyvin myös eron jälkeen vaikka lapset ei lähtijällä asuisikaan. Jokainen on vastuussa omista teoistaan. Lapset kokee helposti rakkaudettomuudeksi sen, että toinen vanhemmista ei halua heidän kanssaan aikaa viettää. Suren asiaa lasten takia. Mitä siitä, että minulla ei ole omaa aikaa. Olen aikuinen ja kestän sen. Lapsilla taas on tunne ettei toinen vanhempi välitä. Lapsi tulkitsee sen helposti niin, että on jotenkin arvottomampi kuin muut. Vaikka kuinka käytän aikaa heihin ja teemme asioita yhdessä ei antamani rakkaus korvaa heidän kohtaamaa menetystä.
Eroni exästä oli hyvin monimutkainen, mutta silti myös lasten (isoja) puolelta odotettu. Jokainen kokee eron, niin vanhemmat kuin lapsetkin, eri tavalla. Varmaankin paljon merkitystä miten lapsi eron kokee, on sillä miten lapsi on kokenut vanhempiensa suhteen, välit ja liiton vaiheet. Vaikka eromme oli vaikea, niin siltä osin periaatteessa helppo, ettei lasten muuttunut mitenkään - paitsi paremmaksi. Oli paljon helpompaa, kun lasten isä oli oikeasti muualla, eikä haittaamassa heidän elämää enää kotona. Lapset voivat vapaasti ilmaista ajatuksiaan tulematta nöyryytetyksi tai haukutuksi. Eihän sellaista elämää kukaan tervejärkinen kaipaa. Toki itsekin olen surrut sitä monet kerrat, miksi ex muuttui vastakohdakseen, miksi teki virhevalintoja. Sille vaan ei voi mitään.
Yleensä (normitapauksissa, -eroissa) välit etävanhempaan paranevat ajan myötä. Tiedänpä tapauksia, joissa isän ja lasten välit ovat paremmat eron jälkeen kuin ikinä liiton aikana. Näin etenkin silloin, kun isä on paljon matkustanut työnsä vuoksi, jolloin kommunikaatio lapsiin on jäänyt hyvin vähäiseksi. - Jennyaliina
Yksinyhdessälastenkaa kirjoitti:
No harva on valmis aloittamaan uudestaan tyhjästä. Joskus on pakko niinkin tehdä esim konkurssin, sairastumisen, sodan jaloista pakenemisen vuoksi. Nuori tarvitsee nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Olen ollut yli kolme vuotta yksinhuoltaja. Ex puoliso lähti 15v nuoremman ihastuksensa matkaan. Oli järkytys minulle. En ole käynyt yksilläkään treffeillä. Olen aina töissä tai lasten kanssa. Ex ei ole halunnut lapsiaan kotiinsa uutta ihanaa elämäänsä sotkemaan. Yhtään lomaansa ei ole lähtönsä jälkeen suostunut lastensa kanssa viettämään. Kyllä ottaisin mieluummin ehjän perheen ja kahden ihmisen tulot. Sellaista valinnan mahdollisuutta ei minulle annettu. Jatkan elämää niillä realiteeteillä mitä olen saanut. Toivon lapsista kasvavan kunnon ihmisiä. Nautin pienistä onnistumisista, hyvistä hetkistä. Huolenpitoa ja kuunteleva aikuinen täällä on ollut tarjolla.
Seurustelin ja avioiduin ihanan miehen kanssa. Hän oli kuin unelma. sosiaalinen ja miellyttävä kaikille. Aikaa kului, lapset syntyivät, menin töihin, oli normaali arki. Jouduin tekemään lähes kaikki yksin töihin mentyäni. Mieheni, lasteni isä, lupasi minulle ja lapsille vaikka ja mitä, mutta ei pitänyt lupauksiaan. Aina tuli jotain estettä. Yritin ymmärtää vuodesta toiseen, luulin, että hän on töissä niinkuin sanoi olevansa. Eräänä päivänä sain töihin puhelun naiselta, hän kertoi järkyttäviä asioita. Oli kuin salama kirkkaalta taivaalta olisi iskenyt, tajusin kaiken, miten suurta valhetta koko elämäni oli ollut.
Soitin äidilleni ja pyysin ottamaan lapset yökylään. Kun mies tuli töistä pyysin kertomaan.
Mies tunnusti kaikki juoksunsa, ihan kaikki alusta alkaen, selvisi hänellä oli ollut kymmeniä muita naisia parisuhteemme aikana. Jo seurustellessamme hän oli pettänyt. Mies vähätteli, että eihän nämä muut naiset mitenkään vaikuttaneet meidän kahden väliseen elämään, meillähän oli kaikki hyvin. Emme riidelleet, oli säännöllisesti seksiä, mukava perhe-elämä, raha-asiatkin olivat hyvin. Muut naiset, ei niillä ollut mitään väliä.
Miehen mielestä ei sillä ollut väliä vaikka emme päässeet mökille yhdessä koska hänestä siellä oli tylsää, vaikka lasten mielestä ihanaa, ei väliä, ettei hän ollut Linnanmäellä kertaakaan lasten kanssa, ei väliä vaikkei hän ollut mummoni hautajaisissa koska hautajaiset ovat ikäviä tilaisuuksia, ei väliä silläkään ettei hän päässyt lasten koulun juhliin tia futiskentälle katsomaan poikansa pelaamista. Ei hän olisi niissä viihtynyt.
Eikä tuossa ollut kaikki, mieheni viimeisin seksisuhde oli parhaan ystäväni kanssa ja sekin oli jatkunut vuosia. En tajunnut ensin yhtään, hehän eivät voineet sietää toisiaan. Soitin ystävälleni ja kysyin pitääkö suhde paikkansa, hän myönsi, olivat näytelleet inhoavansa toisiaan ettei suhde paljastuisi. Puhelun loputtua heitin miestäni kukkamaljakolla ja huusin, että painu helvettiin täältä, kun ovi sulkeutui hänen takanaan, romahdin täysin. Illalla sain sydänkohtauksen, lapset soittivat ambulanssin ja lähellä asuvalle äidilleni. Olin sairaalassa pari viikkoa, kielsin miestä tulemasta sinne, äitini kävi lasten kanssa. Kun palasin kotiin, pyysin miestä pakkaamaan tavaransa ja muuttamaan pois. Sanoin, että talo myydään. Olin täysin rauhallinen. Mies oli yhä sitä mieltä, että meillähän menee hyvin, ei meillä ole mitään syytä erota, lupasi jättää kaikki muut naiset. Kysyin missä hän oli viettänyt yönsä, vastaus ystäväni luona. Seuraavan kerran näin miehen pankissa kun allekirjoitimme talon myyntipaperit. Sen jälkeen en ole häntä montaa kertaa tavannut. Tästä on mennyt jo vuosia, enää en tunne yhtään mitään miestäni kohtaan. Hän on minulle täysin yhdentekevä ihminen.
Saimme omakotitalostamme sen verran rahaa, että sain ostettua kerrostalokolmion.
Kummallakin lapsella on oma huone, itse nukun olkkarin nurkassa, Elintasoni laski eron myötä, mutta onpahan oma velaton koti. En ole ostanut uusia vaatteita vuosiin.
Mieheni osti yksiön, luultavasti ihan tarkoituksella koska ex-ystävälläni oli oma asunto. Nyt miehellä on ties jo kuinka mones nainen menossa eromme jälkeen, ei kiinnosta edes tietää. Lapset eivät ole kertaakaan olleet isänsä luona. Mies pitää yhteyttä heihin harvakseltaan. Eron jälkeen antoi samoja katteettomia lupauksia muksuille, miten menevät sinne tai tänne, aina perui vähän ennen kuin olisi pitänyt tavata. Eivät lapset enää hänen peräänsä soittele. Jos he haluavat miehistä mielipidettä soittavat enolleen. Viettävät muutenkin aikaa veljeni perheen kanssa paljon.
Minun lapset eivät ole koskaan halunneet minun uhraavan itseäni heidän vuoksensa. Päinvastoin ovat turhan paljonkin kantaneet huolta minun terveydestäni, vaikka olen sanonut, että minulla ei ole hätää, syön sydänlääkkeeni, käyn töissä, olen onnellinen näin.
Olen puhunut lasten kanssa eron syistä. En ole moittinut heidän isäänsä, mutta olen suoraan sanonut, että hänellä oli muita naisia samaan aikaan, enkä minä voi elää sellaisen ihmisen kanssa. Olen myös sanonut, että toivon lasteni kunnoittavan tulevaisuudessa seurustelukumppaniaan niin paljon, että eivät valitse isänsä tapaa elää.
Uskon ja luotan siihen, että lapseni ovat viisaampia tässä suhteessa kuin isänsä.
- b2000
Kiitos, on ilo kuunnella suoraselkäistä puhetta, vaikka tapatumat todella epäoikeudenmukaisia.
Mutta uskon että lapsesi saivat, todella hyvän mallin sinusta ja se kantaa varmasti heitä eteenpäin tulevaisuudessa. - robotti_enole
2-4 vuotta arkea, sitten vieraisiin. Eikö olisi kannattanut erota jo ennen lapsen teini-ikää?
Mutta joka tapauksessa. Ainoastaan aviopari eroaa toisistaan. Lapset eivät eroa eikä lapsista erota. Lapsi, teini, sukulainen, ystävä - heidän tehtäväkseen jää asian hyväksyminen. Tokihan vanhempia voi syyttää perheen rikkomisesta, typeryydestä, hulluudesta, ajattelemattomuudesta - ties mistä ja ihan kaikesta. Mutta se viittaa pelkästään siihen, ettei syyttelijällä ole omat palikat hallussa.
Eroavan parin riidat rahasta ovat täysin normaaleja, usein tervettäkin. On vain typerää luovuttaa rahaa toiselle, rahaa mikä kuuluu itselle (rahoistaan luopuminen on liikaa kiltteyttä, uhraamista, "lammasmaisuutta". Ja jos toinen sitä vaatimalla vaatii, hän on tod.näk hyväksikäyttäjä). Jämäkkä ihminen osaa vaatia oman osuutensa - tarvittaessa joustaakin, jonkin verran, ei siis "muutamaa sataa tuhatta".
Rahasta puheenollen - toimeentulo, omaisuus merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Joku haluaa asua metsän reunalla kyhäämässään 12,5 neliön asunnossa. Joku toinen ei. Alaikäisen on ihan turha vanhempia syyllistäen narista siitä, kun vanhemmat riitelevät omaisuutensa jakamisesta. Ei ole teinin asia ollenkaan.
Esimerkin teini tarvitsee terapiaa.- b2000
¨ Lapset eivät eroa eikä lapsista erota. Lapsi, teini, sukulainen, ystävä - heidän tehtäväkseen jää asian hyväksyminen.¨
Tämä on yksi syy miksi on turha syytellä ja hakea syyllisiä eron jälkeen, koska läheiset joutuvat erittäin hankaliin tilanteisiin.
Kyllä on jokaisen aikuisen kyettävä ajamaan omia etuja, kun erotaan. Siinä on otettava ensin järki ja sitten vasta tunteet käyttöön, muuten sopiminen on täysin mahdotonta.
Hiukan outo ajatus tuo hyväksikäyttö, kun puhutaan täysvaltaisista ihmisistä, jos puhutaan holhouksen alaisesta ihmisestä sen ymmärrän. Melko usein juuri naiset puhuvat alistamisesta, hyväksikäytöstä, henkisestä väkivallasta jne.. , miksi naiset eivät aja omia etujaan järjellä ja sitten tunteella. Tunne asioista on lähes mahdoton sopia, mutta kun puhutaan järjellä nämä asiat voidaan sopia. - äläuhriudu
b2000 kirjoitti:
¨ Lapset eivät eroa eikä lapsista erota. Lapsi, teini, sukulainen, ystävä - heidän tehtäväkseen jää asian hyväksyminen.¨
Tämä on yksi syy miksi on turha syytellä ja hakea syyllisiä eron jälkeen, koska läheiset joutuvat erittäin hankaliin tilanteisiin.
Kyllä on jokaisen aikuisen kyettävä ajamaan omia etuja, kun erotaan. Siinä on otettava ensin järki ja sitten vasta tunteet käyttöön, muuten sopiminen on täysin mahdotonta.
Hiukan outo ajatus tuo hyväksikäyttö, kun puhutaan täysvaltaisista ihmisistä, jos puhutaan holhouksen alaisesta ihmisestä sen ymmärrän. Melko usein juuri naiset puhuvat alistamisesta, hyväksikäytöstä, henkisestä väkivallasta jne.. , miksi naiset eivät aja omia etujaan järjellä ja sitten tunteella. Tunne asioista on lähes mahdoton sopia, mutta kun puhutaan järjellä nämä asiat voidaan sopia.Ihmisen kaikkia päätöksiä ohjaa vastaparit, kuten tässä sekä tunne että järki. Aina molemmat yhdessä. Etkö tosiaan ole itse koskaan pohtinut "järjellä ajatellen..." ja "mitä sanoo tunne"? Onko sinulla vaikea tai jopa kielletty (lapsuudesta asti) tietynlaiset tunteet, koska muodikkaasti sanoen dissaat, eli syrjit tunteita?
Loppu viimein päätökset tehdään kuitenkin tunteella (ihminen usein myös kuvittelee tekevänsä järkipäätöksiä, muttei se pidä paikkaansa. Se on hyvä niin, ei ole paha asia) - näin sanoo myös hienot asiantuntijat. Pitää varmasti paikkaansa, sillä ihmisen käytöstä ohjaa ihmisen persoona, joka koostuu lukemattomista piirteistä ja ominaisuuksista, tiedostamattomasta ja tiedostetusta. Mitä enemmän ihmisen käytöstä ohjaa tiedostamaton, sitä enemmän mennään metsään.
En oikein voi ymmärtää millä planeetalla jotkut ihmiset elävät. Kirjoitit:
"Hiukan outo ajatus tuo hyväksikäyttö, kun puhutaan täysvaltaisista ihmisistä, jos puhutaan holhouksen alaisesta ihmisestä sen ymmärrän."
Jokaista ihmistä maailmassa voidaan hyväksikäyttää, niin seksuaalisesti, rahallisesti, sosiaalisesti kuin missä tahansa muussa mahdollisessa ja mahdottomassakin asiassa. Siksi onkin älyttömän tärkeää, että vanhemmat kasvattaisivat lapselleen terveen itsetunnon, terveen narsismin. Näkisivät lapsen omana itsenään, yksilönä, antaisivat lapsen vapaasti ilmaista tunteitaan, ajatuksiaan, toteuttaa itseään lapsen ehdoilla. Olisivat kiinnostuneita. Eivät tuputtaisi lapselle omia ajatuksiaan, eivät pakottaisi, eivät suunnittelisi lapsen elämää valmiiksi ( "meidän Villestä tulee lääkäri" sanotaan vasta, kun aikuinen lapsi opiskelee yliopistossa lääketiedettä. Ei silloin kun hän leikkii hiekkalaatikolla). Näin ei valitettavasti voi aina, tai useinkaan tapahtua, sillä vanhemmilla itsellään on epäterve narsismi. Usein vieläpä niin, että toinen vanhemmista on selkeä alistaja/hyväksikäyttäjä, toinen on uhri. Koska uhri kasvaa epäterveen narsismin uhriksi, hän alkaa pitää kaikenlaista epänormaalia ja -tervettä käytöstä normaalina. Sen tähden uhri ei näe omaa etuaan. Ja vaikka näkisi pikkuhiljalleen (esim. kun joutuu aina uudestaan ja uudestaan pahoinpidellyksi. Tai kun kumppani on vienyt häneltä viimeisenkin lantin "tärkeisiin" asioihin") ei uskalla toimia. Uhrin koodi pitäisi ikään kuin ylikirjoittaa ja vaihtaa terveeseen narsismiin, mutta varmasti ymmärrät, ettei se tapahdu ihan hetkessä eikä toisessakaan.
Tunneasioista ei voi sopia, mutta jos suhteessa on tai siitä eroaa kaksi epäterveen narsismin omaavaa henkilöä niin järjellä ei ole tässä suhteessa kerrassaan MITÄÄN tekemistä. Molemmat tekevät ja toimivat epäterveen narsismin mukaisesti. Molempien tunne-elämä on häiriintynyt pahasti. Molempien häiriintynyt tunne-elämä ohjaa kaikkea toimintaa. Ei ihminen itse, koska hän ei tunne itseään.
- b2000
Olen toki lukenut ja tehnyt tutkimuksia, näitä on miljoonia, usein vielä tarkoitushakuisesti tehtyjä.
Jokainen normaali ihminen käyttää tunteita ja järkeä toimiessaan, mutta jos erossa kaikki pohjautuu tunteeseen, ei hommasta tule mitään. Olen itse tämän kokenut ja oppinut erosta tämän.
Niin kauan kuin tunteet ohjaa päätöksiä, asioista ei tule mitään.
Narsismia ei saa käyttää, koska on oikeasti sairaita narsisteja.
Mitähän tämäkin tarkoittaa? Näkisivät lapsen omana itsenään, yksilönä, antaisivat lapsen vapaasti ilmaista tunteitaan, ajatuksiaan, toteuttaa itseään lapsen ehdoilla.
Tottakai lapsella tulee olla rajat, tavoitteita, haaveita ja siinä vanhemmilla on iso osuus, Vanhemmat kannusta, tukevat, ymmärtävät, kieltävät ja kasvattavat.
Sen verran olen elänyt että tiedän, ettei ole yhtä ainoaa tapaa kasvattaa lapsia ja ilman kasvatusta lapset ovat melko heikoilla. Lapset tarvitsevat......... mutta yhtä kaikki lapset tarvitsevat vastuullisia vanhempia, siis huoltajia joiden velvollisuus on taata lapselle terve kasvuympäristö.
Mitään asiaa ei voitaisi sopia jos kaikki osapuolet toimisivat pelkästään tunteen pohjalta. Koska jokaisella on omat tunteet asioista, sen vuoksi meille useimmille on annettu myös järki jota voimme käyttää. Vapaamatkustajat helposti korostavat pelkästään tunteen olemassa oloa, mutta kun joutuu myös vastaamaan jostakin tulee järki mukaan automaattisesti.
Sori vaan itse olen enemmän tunneihminen- oonaT
Ei todellakaan ole yhtä ainoaa tapaa kasvattaa lapsia. Mutta on lukuisia tapoja kasvattaa lapset täysin pieleen ja kaikki vaikeudet ja ongelmat siirtyvät vanhemmilta lapsille. Lapsilta ne siirtyvät taas seuraavalle sukupolvelle aikanaan, ellei niitä tajua alkaa korjata ennen sitä.
Kasvatuksessa tärkeintä on että vanhempien oma tasapaino, itsetunto, -arvostus, -tietoisuus jne on kohdallaan. Muuten he siirtävät lapselle kaikki sielulliset ongelmansa. Ja etenkin opettavat lapselle mitkä tunteet, ajatukset jne. ovat sallittuja ja mitkä eivät. Lapsi oppii, että häntä rakastetaan, hänet hyväksytään vain esim. suoritusten tai tottelevaisuuden perusteella. - b2000
oonaT kirjoitti:
Ei todellakaan ole yhtä ainoaa tapaa kasvattaa lapsia. Mutta on lukuisia tapoja kasvattaa lapset täysin pieleen ja kaikki vaikeudet ja ongelmat siirtyvät vanhemmilta lapsille. Lapsilta ne siirtyvät taas seuraavalle sukupolvelle aikanaan, ellei niitä tajua alkaa korjata ennen sitä.
Kasvatuksessa tärkeintä on että vanhempien oma tasapaino, itsetunto, -arvostus, -tietoisuus jne on kohdallaan. Muuten he siirtävät lapselle kaikki sielulliset ongelmansa. Ja etenkin opettavat lapselle mitkä tunteet, ajatukset jne. ovat sallittuja ja mitkä eivät. Lapsi oppii, että häntä rakastetaan, hänet hyväksytään vain esim. suoritusten tai tottelevaisuuden perusteella.Ikävä kyllä näyttää olevan tilanne melko huono, eronneiden vanhempien kohdalla.
Mistä löydetään kyseisiä vanhempia ?
minä minä ei hyvältä näytä ! - rtrte
b2000 kirjoitti:
Ikävä kyllä näyttää olevan tilanne melko huono, eronneiden vanhempien kohdalla.
Mistä löydetään kyseisiä vanhempia ?
minä minä ei hyvältä näytä !Kuule enpä sanoisi lasten kasvatuksen olevan juuri eronneiden vanhempien kohdalla huono. Kyllä se on huono erittäin monissa liitoissakin. Aivan kaamea suorastaan. Kaikki kasvatuksen kamaluus johtuu vanhempien epätasapainosta.
Mutta toisaalta ei hätää. Kun on ongelmaa, ne on korjattavissa, JOS ongelmat tiedostetaan. Vanhemmat tiedostavat. Muuten niille ei voi tehdä mitään. Vähän kiikunkaakun, jos vain toinen tiedostaa ongelmat. Silloinkaan niille ei voi tehdä mitään. Jos erotaan, lapselle tarjotaan parempi mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen. Vihaisten ja riitaisien vanhempien yhdessä ollessa se ei onnistu kovin hyvin. Ero ei ole ollenkaan huono asia, ellei siitä sellaista tee. Aikuinen tekee erosta (oikeastaan kaikesta muustakin) useinkin huonon jauhamalla itselleen omia ikäviä ajatuksia. Itsestään tai/ja muista.
- b2000
(Vähän kiikunkaakun, jos vain toinen tiedostaa ongelmat. Silloinkaan niille ei voi tehdä mitään. Jos erotaan, lapselle tarjotaan parempi mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen.)
Hassu juttu kun vaihtoehdot on tässä, miten olisi jos yrittäisi sitä että molemmat tiedostaisi ongelman. Sori siinähän pitää joustaa myös itse, eihän se onnistu.
Itsekkäät ja joustamattomat vanhemmat aiheuttavat erot ja lapset kärsivät.- åkåjk
"jos yrittäisi sitä että molemmat tiedostaisi ongelman"
Ihan oikeasti, luuletko ettei ihmiset tekisi kaikkensa, että toinen tiedostaisi ongelman!?? Pakottaa kun ei voi. Se yrittäjä on jo vuosia joustanut, jossain tulee raja. Tai usein se on jo ylitetty. Siksi pitää erota.
Ihan turhaa myös syytät vanhempia itsekkäiksi ja joustamattomaksi. Jokainen terve aikuinen on sekä itsekäs että epäitsekäs. Jokainen voi joustaa, mutta vain sellaisissa asioissa, joissa katsoo sen aiheelliseksi. Eikä siitäkään mitään tule, että vain toinen aina joustaa. - Jennyaliina
Komennettini on b2000-nikille.
Minulla joustamisen raja katkesi tasan tarkkaan sillä sekunnilla kun mieheni hylkäämä nainen soitti minulle ja kertoi yksityiskohtaisesti mitä hän oli puuhannut mieheni kanssa viimeiset kolme vuotta.
Olimme eksän kanssa yhdessä lähes 20 vuotta. Rakastin häntä, tuin miestäni hänen työurallaan ja annoin aina siimaa. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että mies viettäisi aikaa jonkun toisen naisen kanssa, koska siitä ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä.
Näitä toisia naisia oli paljon, paras ystävänikin kuului samaan sakkiin, se juttu oli sellainen, että en vieläkään käsitä miksi heidän kahden piti loukata minua tahallaan niin pahasti. Ystäväni oli toisen lapsemme kummi, siinä meni se ihmissuhde lapselta pois.
Luuletko sinä, että en puhunut miehelle vuosittain kymmeniä ja kymmeniä kertoja, että kulta rakas, vähennä työntekoa, eihän sinun terveytesikään tuollaista kestä ja kuinka olisi kivaa olla välillä yhdessäkin. Vastaus oli aina, nyt pitää tehdä tämä projekti loppuun, sen jälkeen yritän, työkaveri on sairaana, tuli tämä kiireellinen työ, asiakas haluaa minun tekevän jne jne.
Eron hetkelläkin mies oli sitä mieltä, että meidän kahden parisuhde voi erittäin hyvin eikä muilla naisilla ollut mitään vaikutusta meidän parisuhteeseemme, koska enhän minä niistä tiennyt, ei minun tarvinnut olla huolissani omasta osastani aviovaimona. Minullahan oli kaikki hyvin, asemani hänen vaimonaan ollut missään vaiheessa ollut uhattuna.
Kyllähän se näin olikin, myönnän sen että meillä meni sinällään erittäin hyvin, mutta vain siksi, koska luulin miehen olevan oikeasti töissä, ei muissa naisissa. Jos olisin tiennyt hänen hommistaan, olisin eronnut jo seurusteluaikana. En ikinä olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan. En ikinä.
Mies sanoi että hän rakastaa minua eikä halua erota. Nämä muut naiset olivat vain hänen tapansa rentoutua ja purkaa työtressiä.
Mitä tuollaiseen ajattelutapaan voi vastata, hyväksyä homma sellaisenaan ja olla kuin ei mitään olisikaan?
Kerrotko mitä minun olisi pitänyt tehdä vielä lisää, että olisin saanut pyyhittyä pois ne kymmenet naiset joita miehelläni oli ollut parisuhteemme aikana. Millä minä olisin voinut pakottaa miehen tajuamaan, että hänen käytöksensä loukkasi suunnattomasti minua.
Itse en koskaan voisi pettää puolisoani.
Joka ikinen minuutti minkä mies vietti näiden muiden naisten kanssa oli pois meidän lapsilta ja minulta. Nämä naiset veivät pojilta pelkästään lähes joka viikko parikymmentä tuntia isän aikaa. Yhteiset lomat olivat mahdottomia kun mies teki "töitä". Armosta saatiin ehkä yksi viikko yhteistä aikaa, ja välillä satunnainen päivä silloin tällöin ekstraa. Näitä hukattuja tunteja en minä pysty saamaan pojille takaisin millään joustamisella. Eikä kyllä pysty heidän isänsäkään takaisin taikomaan. - b2000
Jennyaliina kirjoitti:
Komennettini on b2000-nikille.
Minulla joustamisen raja katkesi tasan tarkkaan sillä sekunnilla kun mieheni hylkäämä nainen soitti minulle ja kertoi yksityiskohtaisesti mitä hän oli puuhannut mieheni kanssa viimeiset kolme vuotta.
Olimme eksän kanssa yhdessä lähes 20 vuotta. Rakastin häntä, tuin miestäni hänen työurallaan ja annoin aina siimaa. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että mies viettäisi aikaa jonkun toisen naisen kanssa, koska siitä ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä.
Näitä toisia naisia oli paljon, paras ystävänikin kuului samaan sakkiin, se juttu oli sellainen, että en vieläkään käsitä miksi heidän kahden piti loukata minua tahallaan niin pahasti. Ystäväni oli toisen lapsemme kummi, siinä meni se ihmissuhde lapselta pois.
Luuletko sinä, että en puhunut miehelle vuosittain kymmeniä ja kymmeniä kertoja, että kulta rakas, vähennä työntekoa, eihän sinun terveytesikään tuollaista kestä ja kuinka olisi kivaa olla välillä yhdessäkin. Vastaus oli aina, nyt pitää tehdä tämä projekti loppuun, sen jälkeen yritän, työkaveri on sairaana, tuli tämä kiireellinen työ, asiakas haluaa minun tekevän jne jne.
Eron hetkelläkin mies oli sitä mieltä, että meidän kahden parisuhde voi erittäin hyvin eikä muilla naisilla ollut mitään vaikutusta meidän parisuhteeseemme, koska enhän minä niistä tiennyt, ei minun tarvinnut olla huolissani omasta osastani aviovaimona. Minullahan oli kaikki hyvin, asemani hänen vaimonaan ollut missään vaiheessa ollut uhattuna.
Kyllähän se näin olikin, myönnän sen että meillä meni sinällään erittäin hyvin, mutta vain siksi, koska luulin miehen olevan oikeasti töissä, ei muissa naisissa. Jos olisin tiennyt hänen hommistaan, olisin eronnut jo seurusteluaikana. En ikinä olisi mennyt naimisiin hänen kanssaan. En ikinä.
Mies sanoi että hän rakastaa minua eikä halua erota. Nämä muut naiset olivat vain hänen tapansa rentoutua ja purkaa työtressiä.
Mitä tuollaiseen ajattelutapaan voi vastata, hyväksyä homma sellaisenaan ja olla kuin ei mitään olisikaan?
Kerrotko mitä minun olisi pitänyt tehdä vielä lisää, että olisin saanut pyyhittyä pois ne kymmenet naiset joita miehelläni oli ollut parisuhteemme aikana. Millä minä olisin voinut pakottaa miehen tajuamaan, että hänen käytöksensä loukkasi suunnattomasti minua.
Itse en koskaan voisi pettää puolisoani.
Joka ikinen minuutti minkä mies vietti näiden muiden naisten kanssa oli pois meidän lapsilta ja minulta. Nämä naiset veivät pojilta pelkästään lähes joka viikko parikymmentä tuntia isän aikaa. Yhteiset lomat olivat mahdottomia kun mies teki "töitä". Armosta saatiin ehkä yksi viikko yhteistä aikaa, ja välillä satunnainen päivä silloin tällöin ekstraa. Näitä hukattuja tunteja en minä pysty saamaan pojille takaisin millään joustamisella. Eikä kyllä pysty heidän isänsäkään takaisin taikomaan.En tarkoita joustamisella sitä että, annetaan sairaan tilanteen jatkua, ei kenenkään tarvitse kestää kyseistä kohtelua. Tässä tilanteessa jousto pahentaa tilannetta.
Mutta joustaminen eron riidoissa auttaa kaikista eniten lapsia ja itse, jos toinen ei ymmärrä on täysin turhaa haukkua ja riidellä, se vain pitkittää ja hankaloittaa elämää. Kyllä vanha viisaus pitää edelleen paikaansa ja on muuten tehokkain keino. VIISAS VAIKENEE
Parisuhteen riidat ovat useinmiten väärinymmärryksiä, mitkä kärjistyvät näissä molempien joustaminen on viisasta, koska riitoihin tarvitaan aina kaksi, itsensä kanssa on melko tylsää riidellä.
- Tunnenyhdenyhn
Tämä on ikävää kun suhteillaan väärin luullen ettei se ympärillä ole näkynyt. Ihan oikeasti miettikää kun suhteilee oman nuorison edessä niin toivoa sopii että näytätte sen oikein. Tiedän yhden nuoren joka kertoo äidistään miten suhteilee jopa kotonaan varatun kanssa. Ei ole kertonut äidilleen että tuntee tuon miehen perhettä. Toisilleen nuoret juoruten ja kiusaten. Kun sen omat vanhemmat rumasti erosivat on sekin tuon nuoren kannettava rasitteena. Toivottavasti tuo äiti osaisi korjata tilanteen. En minäkään voi sille mennä kertomaan mitä sen oma nuori kertoo meillä käydessään. Mutta yh pitäisi miettiä miten suhteilee. Nuoriso ei ole sokea tai kuuro. Mutta hankala se on puhua omalle äidille mitä on nähnyt ja kuullut. Toivottavasti tuo äiti osaa korjata tilanteen oikein, olen toki tuon nuoren tukena ja olen antanut sille ohjeen miten ottaa esille asia. En tiedä onko kyennyt. Mutta näitä löytyy.
- minäkintunnen
Niin löytyy ja nuorten puolesta olen niin pahoillani, mitä se viimeinen ns. luottovanhempi panee lapsensa kokemaan tarjotessaan itseään ukkomiehille kotonaan. Mistä ihminen menee noin sekaisin, että ryhtyy ylipäänsä kakkoseksi ja tarjoaa seksit kotonaan ja kuvittelee, että oma nuori on niin tyhmä, ettei mitään tajua.
Tapasin myös sattumalta tuollaisen nuoren ja miten hän häpesi äitinsä touhuja, kun tämä oli vielä keksinyt nuorelleen saman harrastuksen kuin ukkomiesten lapsille. Niin sairasta, ettei voi ymmärtää, että kuvittelee oman lapsensa olevan sokea. Nuo nuoret vihasivat toisiaan, koska he tiesivät, mitä vanhempansa puuhaavat.
Ja sitten ihmetellään, kun nuoriso voi pahoin. Kyllä noissa uskottomuuteen perustuvissa parisuhteissa ja yritelmissä monesti lähipiiri voi todella pahoin. Miten ihmisistä on tullut niin vastuuttomia, ettei edes ymmärretä kasvattajan vastuuta enää lainkaan? - gjz
" suhteillaan väärin "
Toisen arviointi, arvostelu, tuomitseminen - se ei ole yhtään väärin? Ajatella toisen elämästä "onpa sinulla paska suhde"? Ja koska nuoret kiusaa ja juoruilee tästä suhteesta, äidin käytös on tuomittavaa, kiusaaminen ja juoruilu ei. Tässä lähdetään taas siitä, että äiti ei saa elää omaa elämää, ja se on todella väärin. Kiusaaminen ja juoruilu myös. Tuollaisilla pikkumaisilla pikkupaikkakunnilla jossa tämäkin perhe varmasti elää (en voi kuvitella tilannetta pk-seudulle), olisi todella tarpeellista salata aivan kaikki. Ellei siihen pysty, muuttaa pois. Mitä pienemmät piirit, sitä ahdasmielisemmät ne ovat. Ei ole mitään järkevää tekemistä, ainoastaan toisten kyttääminen ja kiusaaminen.
- gjz
Jos tai kun nuorella on hätä, hänen pitää hakea apua tunne-elämänsä solmuihin. Apua on tietysti myös kyettävä vastaanottamaan, muuten se ei auta. On turha kuvitella, vaikka tässäkin ketjussa moni niin tekee - että apu nuoren hätään on muuttaa vanhempien toimintaa nuoren makuun sopivaksi. Tämä on yksi epäterveen narsismin muoto. Ajatellaan, että toisten velvollisuus on toimia tietyllä tavalla, niin että minä pärjäilen tunteideni kanssa, muut ovat vastuussa tunteistani. Näinhän se ei ole, vaan jokaisen on vastuussa omista tunteistaan ja niiden käsittelystä.
- uyod
Juuri näin. Liian monet kuvittelevat, että ratkaisu kaikkiin ongelmiinsa on se että muut korjaavat elämäänsä ja toimintaansa, ja kas minä voin välttyä näiltä ikäviltä tunteiltani. Mutta se on nimenomaan epätervettä narsismia. Mieleltään terve ymmärtää, että omat tunteet ovat omia tunteita, pelkästään. Kukaan muu ei tunne niin, eikä voi tehdä niille mitään. Jokaisen pitää käsitellä tunteensa itse. Kun tapahtuu jotain itselle epämieluista, josta tunteet heräävät pintaan, niin ensin kannattaa miettiä miksi tunnen kuten tunnen. Tunteiden käsittely on parhaita tilaisuuksia opetella tuntemaan itseään paremmin.
- Asialinjalla
Haloo-, jopas menivät taas jutut ulapalle.Kysymyksessähän on nyt teini-ikäisestä asiallisen tuntoisesta nuoresta,jonka tukeminen on juuri äidin ja isän tehtävä,jotka ovat hänet tähän maailmaan saattaneet.
Toki lapsikin tekee Kaikkensa selvitäkseen ,kun vahemmat menee halujensa perässä. Vastuu on kuitenkin vanhemmilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1482612Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231988- 241986
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891786Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671540Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201306Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371202- 111198
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167