Hei!
Haaveissani on ottaa cockerspanieliuros tämän vuoden aikana.Kaipaisin hieman tietoa siitä kuinka cockeriuros sopii perheeseen jossa on pieniä lapsia.Meillä on kaksi alle 3-vuotiasta tyttöä.Olen lukenut kirjoista,että cockerit tulisivat hyvin lapsien kanssa toimeen.
Jos sinulla on kokemusta niin voisitko kertoa minulle siitä.
Kiitos jo etukäteen!
Cockerspanieli lapsiperheessä
Nunnu
19
9745
Vastaukset
- digi
Vanhemmillani oli cockeri jo kun synnyin. Kun tämä kuoli, ottivat uuden ja kolmas koira olikin sitten kultainen-noutaja. Nyt äidilläni on taas cockerin pentu.
Perheessämme oli kolme lasta ja ikäväli 2v. Saatoimme olla välillä koiraa kohtaan melko "tylyjä". Omat kokemukseni cockerspanielin luonteesta ovatkin seraavia:
*Ei ärsyynny kovin pienestä (siskolla oli tapana laittaa märkä luutu koiran naamalle, tämäkään ei haitannut koiraa)
*Kaivaa ja piilottaa tavaroita(hiekkalaatikko oli aina nurmikolla ja siellä oli makkaroita. En kumminkaan muista, että koira olisi ärhentänyt vaikka kaivoimme sen kätkemät makkarat esiin.)
*Kova leikkimään...juoksee todella kovaa, innostuu herkästi esim. pallon heittelystä
*Ei purrut ketään meistä lapsista(kutsikka puri kahta kolmesta lapsesta)
Ei tule enempää lapsuusmuistoja mieleen, mutta näen tätä nykyistä cockeria viikonloppuisin, ja kovin on virkeä koiranpentu(6kk). Äitini sanoo että ruskea(se ensimmäinen cockeri) oli rauhallisin, ehkä myös siksi että sai olla pentuna rauhassa(ei ollut vielä lapsia). Seuraava kirjava oli todella villi ja innokas(meidän lapsuus ajan pikku kaveri).
Tämä nykyinen onkin sitten musta, turkki on kuulema paljon vahvenpi kuin aiemmilla, ja koska häntää ei enää typistetä on koira käännöksissään paljon nopeampi.
Muistathan että cockerin turkkiin tarttuu risut ja lumi. Turkkia pitää myös trimmata ja koiran pennun pitää antaa nukkua rauhassa(lapset herättävät pennun usein kesken unien). Meillä ainakin meni lapsuus ihan hyvin koiran kanssa, kellään ei ole nyt aikuisenakaan mitään allergioita.- Nunnu
On hyvä tietää,sopiiko rotu lapsiperheeseen ennenkuin sellaisen hankkii.
Olen lukenut cockerista paljon kirjoista ja internetistä.
Olen kyllä valmis huolehtimaan turkin hoidosta.
Hyvä,jos pitää leikkimisestä,lapset varmasti leikittäisivät.Äidilläni on siperianhusky ja se ei edes pentuna innostunut hirveästi leikkimisestä eikä siitä oikein ole kunnon seurakoiraksi muutenkaan kun on niin itsenäinen.
Luulen,että cockeri olisi meille sopiva rotu,ei liian pieni eikä liian iso lasten kannalta,äidille lenkki- ja lapsille leikkikaveri. - digi
Nunnu kirjoitti:
On hyvä tietää,sopiiko rotu lapsiperheeseen ennenkuin sellaisen hankkii.
Olen lukenut cockerista paljon kirjoista ja internetistä.
Olen kyllä valmis huolehtimaan turkin hoidosta.
Hyvä,jos pitää leikkimisestä,lapset varmasti leikittäisivät.Äidilläni on siperianhusky ja se ei edes pentuna innostunut hirveästi leikkimisestä eikä siitä oikein ole kunnon seurakoiraksi muutenkaan kun on niin itsenäinen.
Luulen,että cockeri olisi meille sopiva rotu,ei liian pieni eikä liian iso lasten kannalta,äidille lenkki- ja lapsille leikkikaveri.Koko on tosiaan sopiva pienemmillekin lapsille. Itse en ainakaan muista koskaan että koira olisi tuntunut liian suurelta(=pelottavalta). Cockeristahan sanotaan, ettei se koskaan kasva aikuiseksi ja innostuu leikkimään vielä vanhanakin.
Itselläni on kaksi kultsikka/labbis seropia, jotka on jo nyt 4kk ikäisinä paljon "aikuismaisempia", kuin tuo cockeri. Makoilevat lumipenkalla, eivätkä innostu tutkinaan joka koloa niinkuin cockeri.
Cockeri tahtoo vaan kiintyä perheeseen niin, ettei sitä juuri raaski jättää pois matkasta. Äidin koira on lähdössä heti matkaan, kun laittaa kenkiä jalkaan. Pyörii ympärillä innoisaan ja muistuttaa ettei häntä saa jättää kotiin.
En muista haukkuivatko aiemmat cockerit. En kuitenkaan ole kuullut tämän nykyisen haukkuvan. Ulos se pyrkii sellaisella Uff-wuf äänellä, ihan kuin ei lähitsi ääntä. Leikkiessään kyllä "vinkuu" tai juttelee sellaista outoa jodlaava kurkkuääntä. Vanhemmilla ei ainakaan ole ollut räkytys ongelmaa. - Nunnu
digi kirjoitti:
Koko on tosiaan sopiva pienemmillekin lapsille. Itse en ainakaan muista koskaan että koira olisi tuntunut liian suurelta(=pelottavalta). Cockeristahan sanotaan, ettei se koskaan kasva aikuiseksi ja innostuu leikkimään vielä vanhanakin.
Itselläni on kaksi kultsikka/labbis seropia, jotka on jo nyt 4kk ikäisinä paljon "aikuismaisempia", kuin tuo cockeri. Makoilevat lumipenkalla, eivätkä innostu tutkinaan joka koloa niinkuin cockeri.
Cockeri tahtoo vaan kiintyä perheeseen niin, ettei sitä juuri raaski jättää pois matkasta. Äidin koira on lähdössä heti matkaan, kun laittaa kenkiä jalkaan. Pyörii ympärillä innoisaan ja muistuttaa ettei häntä saa jättää kotiin.
En muista haukkuivatko aiemmat cockerit. En kuitenkaan ole kuullut tämän nykyisen haukkuvan. Ulos se pyrkii sellaisella Uff-wuf äänellä, ihan kuin ei lähitsi ääntä. Leikkiessään kyllä "vinkuu" tai juttelee sellaista outoa jodlaava kurkkuääntä. Vanhemmilla ei ainakaan ole ollut räkytys ongelmaa.Olisikin ihan hyvä jos ei haukkuisi hirveästi.En pidä sellaisista räksyttävistä koirista jotka haukkuvat jokaisen ohikulkijan.Jotkut koirat haukkuvat ihmisiä kun menevät tiellä ohi vaikka itse ovat autossa.
Lukemani mukaan cockerille on helppo opettaa perustottelevaisuus?Istu,maahan,jne. - tottelevaisuus
Nunnu kirjoitti:
Olisikin ihan hyvä jos ei haukkuisi hirveästi.En pidä sellaisista räksyttävistä koirista jotka haukkuvat jokaisen ohikulkijan.Jotkut koirat haukkuvat ihmisiä kun menevät tiellä ohi vaikka itse ovat autossa.
Lukemani mukaan cockerille on helppo opettaa perustottelevaisuus?Istu,maahan,jne.Cockeri on äärimmäisen miellyttämisen haluinen. Me olemme ainakin pärjänneet koirakirjojen koulutus ohjeilla. Tämä nykyinen cockeri osaa istua, mennä maahan, tulla kutsusta ja istua hienosti(niin että etutassut on ilmassa). Opettaminen on mennyt siinä normaalin elämän ohessa, eli jos on ollut joku makupala(lihan , pullan yms palanen) saatavilla on sillä opetettu istumista.
Autossa tuo ei hauku, mutta tarkkailee ympäristöään "seisomalla" rattia vasten. kokemusteni mukaan cockeri ei juurikaan vartioi omaisuutta, tarkkailee kyllä mutta ei uskalla mennä vieraiden ihmisten luo ennen omia ihmisiä.
- nasuliini
HEI!
ystävälläni on 2 cocceria ja perheessä on 4 lasta,koirat tulevat TODELLA hyvin toimeen lapsien kanssa ja ne ovat mielestäni todella oppivaisia koiria... =) - oli cockeri
kauan sitten,perheen eka koira.Elää muistoissani
tottakai ,kun kerran kasvoin sen kanssa yli murkkuiän.Poika joutui välillä aika koville kolmen hyperaktiivisen kakaran kanssa,eikä koskaan suuttunu meihin,ei tosin ehtiny kun saatiin faijalta selkään kun ei meinattu antaa nukkua rauhassa,ihan oikein meille.Aivan upeet muistot kaverista,koirat on kuuluneet mun elämään tän cockerin jälkeen,tosin rotu on ollut eri. - Maikki
Lapsuuden kodissani on kaksi cockeria. Eivät ole olleet kovinkaan paljon pienten lasten kanssa tekemisissä, joten suhtautuvat aivan pieniin lapsiin aika välinpitämättömästi. Uskon kuitenkin että jos alusta asti ovat yhdessä ja tottuvat toisiinsa ei mitään ongelmaa ole. Cockeri on aivan mahtava rotu ja kiintyy todellakin kovasti perheenjäseniinsä.
- TÄRKEÄ
cockerit on nimenomaan lapsiperheen koiria. Yksivärisillä voi olla kuitenkin tiukempi luonne ja "raivohulluuttakin" esiintyy. Meillä ei ole lapsia eli sen yksivärisenkin kanssa pärjää, mutta vieraita saa aina varoitella.Omaa väkeä ei ole purrut. Lisäksi meillä on kaksi moniväristä cockeria ja ne ovat tosi kilttejä ja helppoja "eivät tekisi kärpäsellekään pahaa."
- ....
Tuo olikin uutta tuo värijuttu, mutta omat kokemukseni puoltavat sitä... Kun olin lapsi, meillä oli monivärinen cockeri, joka oli todella lempeä luonteeltaan. Tuttavilla puolestaan oli yksivärinen cockeri, joka oli mielenvikainen ja rupesi lopulta hyökkäämään ihmisten kimppuun ilman syytä (se söi myös erilaisia mielielalääkkeitä, mutta niistä ei ollut apua.) ja jouduttiin lopulta lopettamaan kun siitä tuli niin arvaamaton.
- Nunnu
.... kirjoitti:
Tuo olikin uutta tuo värijuttu, mutta omat kokemukseni puoltavat sitä... Kun olin lapsi, meillä oli monivärinen cockeri, joka oli todella lempeä luonteeltaan. Tuttavilla puolestaan oli yksivärinen cockeri, joka oli mielenvikainen ja rupesi lopulta hyökkäämään ihmisten kimppuun ilman syytä (se söi myös erilaisia mielielalääkkeitä, mutta niistä ei ollut apua.) ja jouduttiin lopulta lopettamaan kun siitä tuli niin arvaamaton.
No olemme päättäneet ottaa kirjavan,blueroan värisen pennun.Luin itsekin kirjoista tästä "väri-ilmiöstä".
- n.m.
Nunnu kirjoitti:
No olemme päättäneet ottaa kirjavan,blueroan värisen pennun.Luin itsekin kirjoista tästä "väri-ilmiöstä".
Ensimmäisessä viestissä kun puhuttiin värin vaikutuksesta koiran luonteeseen ja "vaikeuteen", niin ajattelin että tämä taitaa olla jonkun "ei-niin-asiantuntijan" mielipide.... Mutta ihan todellako jostain kirjoista löytyy faktaa tuosta värin vaikutuksesta? Mielenkiintoista. Itsekin pohdimme seuraavaksi koiraksi cockeria kun aika jättää vanhasta labradoristamme. Löytyykö kasvattajien mielipiteitä tähän värikeskusteluun liittyen? Olisin myös kysynyt karvanlähdöstä eli onko cockeri sellainen rotu, että karvaa lähtee jatkuvasti jonkun verran? Labbiksellahan on pari kertaa vuodessa ns karvanlähtöaika. Miten usein trimmaus on tehtävä ja oppiiko sen tekemään helposti itse vai onko turvauduttava ammattilaisten parturointiin? Koira tulisi lähinnä kotikoiraksi, ei siis näyttelytoimintaan :)
- ....
n.m. kirjoitti:
Ensimmäisessä viestissä kun puhuttiin värin vaikutuksesta koiran luonteeseen ja "vaikeuteen", niin ajattelin että tämä taitaa olla jonkun "ei-niin-asiantuntijan" mielipide.... Mutta ihan todellako jostain kirjoista löytyy faktaa tuosta värin vaikutuksesta? Mielenkiintoista. Itsekin pohdimme seuraavaksi koiraksi cockeria kun aika jättää vanhasta labradoristamme. Löytyykö kasvattajien mielipiteitä tähän värikeskusteluun liittyen? Olisin myös kysynyt karvanlähdöstä eli onko cockeri sellainen rotu, että karvaa lähtee jatkuvasti jonkun verran? Labbiksellahan on pari kertaa vuodessa ns karvanlähtöaika. Miten usein trimmaus on tehtävä ja oppiiko sen tekemään helposti itse vai onko turvauduttava ammattilaisten parturointiin? Koira tulisi lähinnä kotikoiraksi, ei siis näyttelytoimintaan :)
Tuosta trimmauksesta sen verran, että ainakin lapsuudenkodissani ollutta cockeria äitini trimmaili itse. Muutaman kerran käytettiin trimmaajalla ja silloin äitini katseli vierestä ja kyseli vinkkejä. Kyllähän koira alkuun oli hieman "oudon" näköinen, mutta äkkiä se trimmaus rupesi sujumaan :)
- Nunnu
n.m. kirjoitti:
Ensimmäisessä viestissä kun puhuttiin värin vaikutuksesta koiran luonteeseen ja "vaikeuteen", niin ajattelin että tämä taitaa olla jonkun "ei-niin-asiantuntijan" mielipide.... Mutta ihan todellako jostain kirjoista löytyy faktaa tuosta värin vaikutuksesta? Mielenkiintoista. Itsekin pohdimme seuraavaksi koiraksi cockeria kun aika jättää vanhasta labradoristamme. Löytyykö kasvattajien mielipiteitä tähän värikeskusteluun liittyen? Olisin myös kysynyt karvanlähdöstä eli onko cockeri sellainen rotu, että karvaa lähtee jatkuvasti jonkun verran? Labbiksellahan on pari kertaa vuodessa ns karvanlähtöaika. Miten usein trimmaus on tehtävä ja oppiiko sen tekemään helposti itse vai onko turvauduttava ammattilaisten parturointiin? Koira tulisi lähinnä kotikoiraksi, ei siis näyttelytoimintaan :)
Kyllä näin olen lukenut kirjoista.Lainasin kirjastosta koirakirjoja,yksi niistä oli Cockerspanieli-Omistajan opas,ja tässäkin kirjassa tästä värijutusta kerrotaan.
- kokemusta on
n.m. kirjoitti:
Ensimmäisessä viestissä kun puhuttiin värin vaikutuksesta koiran luonteeseen ja "vaikeuteen", niin ajattelin että tämä taitaa olla jonkun "ei-niin-asiantuntijan" mielipide.... Mutta ihan todellako jostain kirjoista löytyy faktaa tuosta värin vaikutuksesta? Mielenkiintoista. Itsekin pohdimme seuraavaksi koiraksi cockeria kun aika jättää vanhasta labradoristamme. Löytyykö kasvattajien mielipiteitä tähän värikeskusteluun liittyen? Olisin myös kysynyt karvanlähdöstä eli onko cockeri sellainen rotu, että karvaa lähtee jatkuvasti jonkun verran? Labbiksellahan on pari kertaa vuodessa ns karvanlähtöaika. Miten usein trimmaus on tehtävä ja oppiiko sen tekemään helposti itse vai onko turvauduttava ammattilaisten parturointiin? Koira tulisi lähinnä kotikoiraksi, ei siis näyttelytoimintaan :)
Ehkä aikaisemmin (sanotaan vaikka 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alussa) kun cockeri oli ns. ylisuosittu rotu osa kasvattajista paritti läheistä sukuakin olevia koiria. Tuloksena sitten näitä ongelmatapauksia..
En voi kuitenkaan yhtyä mielipiteeseen, että yksiväriset cockerit olisivat KAIKKI mielenvikaisia. Ainakin meidän oma punainen cocckeri ei koskaan purrut ketään, kissalle taisi kerran murahtaa, kun toinen tarpeeksi kauan kiusasi. Oli siis aivan loistava valinta ensimmäiseksi koiraksi.
- iiks
että cockeri on lintukoira ja riistavietti on olemassa.
Cockereissa on paljon hösöjä ja nykyisin hyvin paljon "ongelmakoiria" eli pentu tarvitsee ehdottoman johdonmukaisen kasvatuksen pienestä pitäen. Cockereissa on hyvin paljon jokapaikansähliä, eli kamalaa tohotusta koko ajan. Lapsiperheeseen kannattaa pyytää kasvattajaa valitsemaan tasapainoisen pennun, joka ei ole se porukan energisin.
Ja vielä... älä jätä pieniä lapsia koiran kanssa ilman aikuisen valvontaa.- Nunnu
Tämä riistaviettikin on kyllä otettu huomioon.
- ...
Luin yhestä koirakirjasta että mustat cockerit ovat yleensä agressiivisempia ja niillä on paksumpi turkki. Meillä oli musta cockeri uros, joka hykkäili mun kimppuun vaikka en mitään tehnyt. Sit se jouduttiin lopettamaan, koska koirahan ei saa olla ihmiselle vaaraksi:'( Sit sen turkki oli jotain järkyttävää se oli aina ihan takussa ja solmussa eikä sitä saanu millaan selväks vaikka olis joka päivä yrittäny sitä harjata:)
- Teerenpoika
Kokkerin ottoa harkitessa kannattaa varautua turkin hoitoon ja johdonmukaiseen koulutukseen. Lisäksi kokkeri on todella aktiivinen rotu, eli vaatii paljin aktiviteettiä. Se ei ehkä helpoin koira ole ensimäiseksi eläimeksi. Mutta jos itse olet aktiivinen ja tykkäät liikkua ja harrastaa niin saat tästä suharista hellän ja uskollisen kaverin pitkäksi aikaa. Meidän kokkeri on todella kiltti, mutta touhutessa saattaa innostua poikamaisiin jekkuihin. Luonnetta löytyy mutta silti niin lämmin lammas sisäisesti. Ite käytän kokkeria metsästyksessä ja on ollut loistava puuhakaveri. Ehottomasti paras koira mitä omalle kohalle on sattunu. Välillä voi hötkyillä ja innostua mutta se kuuluu luonteeseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1343843
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1073497- 182493
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa281861"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla221717Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151589Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak191565Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu291506Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181471Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????861446