Pettäjän kanssa

Sitä se tulee olemaan. Myös aikanaan kun kumppani jäi kiinni pettämisestä en vieläkään kaikkia usko. En toki sitä kerro kumppanille mutta paskalta tuntunut vuosia. Anteeksi toki annoin ja mahdollisuuden korjata erheensä. Mutta tulee vaivaamaan varmaan kauankin . Se että oliko se oikein tai ei en kuitenkaan ole katunut. Koska uutta aihetta ei ole antanut. Toki pettäjä elämä muuttui täysin. Minähän ne ehdot laitoin. Sillä päästiin eteenpäin. Mutta kaikkea sen kertomaa en usko siis edelleenkään. Mutta itse ne on päätettävä puhuuko totta. Mutta voimia sulle jos alussa olette. Se vie vielä vuosia ennenkuin kykenet anteeksi antamaan ja hyväksymään. Kova tie on sen myönnän. Mutta te sen hoidatte yhdessä. Kuten mekin.

Sehän riippuu sinusta minkälaiseksi elämäsi teet. Itse valitsin jäädä liittoon, koska menettäisin lapset varmasti erossa. Valehtelee tuo menemisiä vieläkin ja aina vain se tuntuu pahalta, mutta siihen tottuu. Pakko tottua.
Onneksi minulla on lapsiin hyvät välit, se tasapainottaa ja antaa jaksamista. Olen kiitollinen heidän olemassaolostaan vaikka en enää jaksa olla niin hyvä vanhempi kuin aiemmin.

En kattelis tollasta touhuu.

Aikanaan kun puolisoni jäi kiinni pettämisestä ja se mitä kertoi syyt siihen oli kova paikka kuulla. Piti itsekin muuttaa elämää. Se että mitä siitä seurasi. Kiusaamista ja painostamista. Kun näytin viestit miehelle kun "joku" yrittää minua saada ymmärtämään että ero on otettava. Eli joku tiesi siitä. Ensin raivona oli viemässä tutkintaan. Mutta yhden viestin jälkeen teki stopin eikä halunnutkaan. Kun viimein älysin kenestä kyse niin ymmärsin ettei halua viedä tutkintaan. Olihan se upeaa. Mies kävi sitä naimassa ja kakkonen epätoivoisena yritti saada mut uskomaan erota pitää. Aikani miettien päätin etten eroa ja tyydyn elämään narsistin kanssa. Kun näki ettemme eroa riitaantuivat täysin ja suhde loppui. Kun sai pelkästään viesteillä takaisin samat mitä mulle laittoi. No mistä tiesin loppuneen kun miehen ylityöt ja kotoa poissaolot loppuivat lähes täysin. Ei ajallisesti enään voinut käyttää naimisen sen tykönä. No nyt saan kaikkien kakkosten syytökset kun olen "tyhmä" katsokaapa kun nyt mulla oikeus nauttia. Eikä erota. Eikö ole ärsyttävää kun me molemmat tiedetään toistemme nautinnot mutta muut edut pidämme. Hyöty on iso. Joten kun mietit syitä miksi mies ei eroa ota niin meidän syy on puhtaasti se muu syy. Oppii sitä itsekin kun opettelee. Eli minäkin pettäjän kanssaan elän ja hyvin. Ei mielestäni ongelmia ole. Kun uusi kohde kyseessä näkee ajankäytössä ja ylitöissä. Eikä se muuten salaa olevansa varattu.

Minäkin petin mutta ei koskaan ollut mitään puhetta kummankaan perhe tai parisuhde asioista, ne jätettiin pois ja harrastettiin vain eritteidenvaihtoa.

Ärsyttävä lukea tuon yhden ja saman ihmisen kommentteja monella eri nimimerkillä! Kommentoi jopa omia edellisiä kommenttejansa eri nimimerkillä. Yksi niistä on tuo kakkonenjonkatiedän. Aina samat jutut ja samat paska mielipiteet. Sairas olet. Sinut tunnistaa tuosta kirjoitustyylistäsi.

Pettäjän kanssa touhusta ei tule mitään.
Mitä nopeammin lopetat suhteen niin sitä varmemmin pääset sellaiseen suhteeseen jossa ei tarvitse jatkuvasti epäillä toista ja toisen sanomisia. Luottamus kun kerran menee kunnolla niin se ei tule takaisin. Itse kärsin tälläisessä suhteessa tyhmyyttäni ja sinisilmäisyyttäni monta vuotta. Näki jo alusta asti näin jälkiviisaana sanottuna, mutta ei sitä halunnut uskoa kun oli niin toisen pauloissa. Jatkuvasti tuli ihmeellisiä juttuja ja toinen kuittasi kaiken vain "olen niin yksityinen, en kerro". Eron jälkeen hyppäsi heti uuden matkaan, ja kappas petti tätä jo parin kuukuden seurustelun jälkeen. Pettäjä ja valehtelija se "ihminen" oli. Valehteli alusta asti asiat ja peitteli. Mutta ei siinä, tee kuten haluat, toivon vain ettet joudu samaan helvettiin kovin pitkäksi aikaa missä itse olin. Nyt alkaa olemaan miltein normaalia oleminen, vaikka välillä se "ihminen" kiusaa minua minun mielessäni, kierrätän niitä sen valheita jotka uskoin. Onneksi se kierrättäminen on alkanut vähenemään, mutta traumat se "ihminen" jätti, tuskin pystyn luottamaan enään naisiin kovinkaan hyvin pitkään aikaan. Pienikin valehtelu tai yhteisten asioiden yksityistäminen pistää vihaksi nykyään.

Nämä on kyllä säälittäviä kertomuksia. Minunkin kumppanilla on naisia kavereita jopa sinkkuja eronneita ym. Yhteyksiä se pitää ja kahvilla käy. Mutta jos nuo naiset kaverit tietäisi että kumppani kertoo kaiken sen ikävän jutun esim. Miten ero tapahtui ym. Suuttuisi varmaan kovastikin. Mutta juuri tällä luotan kumppanini puhtaaseen kaveri suhteeseen. Jos niillä olisi muusta kyse tietää kumppani että kertoisin kaikille mitä tuo nainen on hommannut elämässään eikä ne kivoja asioita ole. Ja uskon ettei ottaisi naista jolla ongelmia ollut suhteissaan. Ei kumppanin omat läheisetkään hyväksyisi naista joka "kaverina esiintyen aiheutti eron meille. Tiedän että suuttuisi tuo nais kaveri kun kumppani kertoo sen elämästä mitä sille kertonut ym. Kuppanille on kerrottava kyllä rehellisesti jotta naiset kavereita voi varatulla olla ja mitä niiden kanssa touhuaa. Sillähän käsitän ettei salasuhdetta ole kun kertoo ne ikävärkin asiat mitä on kohdannut. Toki ne puhuu ja paljon mutta pitää ymmärtää että sen on pakko kertoa minulle jotta pystyn luottamaan siihen. Eikä niitä kertoisi jos olisi muu mielessä. Eikö se näin ole? Pettämistä on paljon nykyään ja ongelmia ihmisillä suhteissaan. Mutta nyt pitää ymmärtää naiskaverien että varatun on kerrottava rehellisesti mitä tuo kaveruus on ja miksi. Tiedän että nyt kaikki naiset kaverit suuttuu varatuille kun kertovat kaikki kumppanilleen. Näin se vain toimii. Ja se on hyväksyttävä. Toki kuuntelen herkällä korvalla kun on ongelmia noinkin paljon. Ja sen ystävät kadonneet. Joten pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin kun ystävät aikalailla vähentyneet ruman eron jälkeen. Kertoi se kylläkin kertoneensa että on minulle kertonut kaiken. Ja tiedän hänestä kaiken. Mutta luotan miehen kertomiseen enkä turhaan syytä toista jostain salasuhteesta. Mutta se pitää ymmärtää että kertoo sinusta kaiken juuri sen takia että voin luottaa.

Ihan sekopää tämä kirjoittelija!!

Olisin halunnut vaihtaa ketjua, kun tää vakikirjoittelusakki taas aloitti, mutta jatkan tästä aiheesta siitä huolimatta, mihin jutut on jääneet.
Mä oon aina rakastanu mun miestä. Aina oon itse löytänyt lohdun joltain toiselta mieheltä fyysisesti, kun omani on pettänyt ja jättänyt. Kukapa ei seksiä haluaisi. Se on ollut helppoa, mutta ei luo itselle mitään turvaa ja tuo ajatuksen, että silloin käytän muita hyväkseni. Kukin tekee hädässään mitä nyt tekeekään. Muiden naisten miehiin en ole sormenpäälläkään koskenut. Selän takana paneskelu on vastenmielistä vihoviimeistä, mitä toiselle voi tehdä. Kuvittelisin, että jos oma puoliso alkaisi puhua totta, ei pettäisi yöjalassa eikä netissä, suhteen voisi rakentaa rippeistä uudestaan. Kukaan ei ole naivi toisen pahuudelle ja pettämiselle, mutta. Kumpi on pahempaa, vanha puoliso, jonka tietää pahaksi ja mihin se pystyy vaiko uusi, jonka tempuista, seläntakana puuhasteluista ja pahuudesta ei tiedä vielä yhtään mitään?
Toivoisin, että rikottu sydän voisi rakastaa ketä vain, mutta kuitenkin totuudessa rakastaa vain yhtä, joka kaiken on särkenyt ja petturuudellaan rikkonut.