On toisaalta aika säälittävän surkuhupaista, jos ihmisen yksityiselämä on niin saamarin sekaisin/äärimmäisen köyhää, että töistä täytyy nämä tällaisetkin asiat saada.
On se sitten suhde tai pelkkä seksi tai ylipäätään mitä vaan aiheeseen liittyvää.
Ja aika usein vielä jo valmiiksi parisuhteessa olevat, perheelliset ihmiset leikkivät tätä työpaikkojen "rakkaus"leikkiä.
Tietysti kyllähän sitä ihminen voi rakastua missä tilanteessa tahansa kehen tahansa, mutta kyllä sitä silti luulisi jokaisella olevan sen verran henkistä selkärankaa, ettei puurot ja vellit pääse ekaisin.
Itse en ainakaan missään tilanteessa mistään syystä lähtisi työpaikkasuhteeseen. en koskisi edes yhteenkään työkaveriin. Sillä työkaverillakaan ei ole siinä tilanteessa väliä, vaikka olisi kuinka ihana ja kaunis ihminen tahansa.
Kokemus sivusta seuranneena vain on opettanut näkemään todellisuuden sellaisena, kuin se oikeasti on.
Tällaiset ihmiset vielä, jotka ovat yhdistäneet suhteen/seksin ja työn, ovat yleensä aika rasittavia. Ja tiedän aika varmaksi, että senkin vuoksi, kun pidemmän päälle se alkaa rasittamaan henkisesti todella paljon, kun joutuu olemaan toisen kanssa kirjaimellisesti 24/7 tekemisissä.
Ja tällaisilla ihmisillä työasiat seuraavat kotiin ja kotiasiat töihin.
Eli sen sitä saa, kun päätökset tekee ja käytöksen ohjaa ala- eikä yläpää.
On se sitten suhde tai pelkkä seksi tai ylipäätään mitä vaan aiheeseen liittyvää.
Ja aika usein vielä jo valmiiksi parisuhteessa olevat, perheelliset ihmiset leikkivät tätä työpaikkojen "rakkaus"leikkiä.
Tietysti kyllähän sitä ihminen voi rakastua missä tilanteessa tahansa kehen tahansa, mutta kyllä sitä silti luulisi jokaisella olevan sen verran henkistä selkärankaa, ettei puurot ja vellit pääse ekaisin.
Itse en ainakaan missään tilanteessa mistään syystä lähtisi työpaikkasuhteeseen. en koskisi edes yhteenkään työkaveriin. Sillä työkaverillakaan ei ole siinä tilanteessa väliä, vaikka olisi kuinka ihana ja kaunis ihminen tahansa.
Kokemus sivusta seuranneena vain on opettanut näkemään todellisuuden sellaisena, kuin se oikeasti on.
Tällaiset ihmiset vielä, jotka ovat yhdistäneet suhteen/seksin ja työn, ovat yleensä aika rasittavia. Ja tiedän aika varmaksi, että senkin vuoksi, kun pidemmän päälle se alkaa rasittamaan henkisesti todella paljon, kun joutuu olemaan toisen kanssa kirjaimellisesti 24/7 tekemisissä.
Ja tällaisilla ihmisillä työasiat seuraavat kotiin ja kotiasiat töihin.
Eli sen sitä saa, kun päätökset tekee ja käytöksen ohjaa ala- eikä yläpää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Odotas vaan kun rakastut, ei siinä paljon mietitä onko toinen samassa työpaikassa vai ei.
Juuri näin. Itsekin olen tottunut kulkemaan aina järki edellä, mutta nyt on meno ihan sekaisin. Ei kai kukaan oikeasti toivo tällaista itselleen. "Kiva mennä töihin kun on vähän virityksiä". Juu, ei todellakaan ole, kun et voi omista järjen käskyistä huolimatta tehdä muuta kuin ajatella toista. Milloin tulee käymään, soittaa...
No ihan ihmisiä ne työkaveritkin on. Heitä näkee päivittäin ja viettää usein enemmän aikaa kuin kenenkään muiden kanssa. Aivan luonnollista että siellä voi tunteitakin syntyä, itseasiassa hyvin todennäköistäkin. Ei asiassa ole mitään selkärangatonta jos niin sattuu tapahtumaan. Aivan eri kategoriaa kuin esim. lääkäri/potilas-suhde tms.
Jatka sinä robottimaista elämääsi ja päätä itse keneen satut tykästymään.
Ootko joku opettaja. Missä niin lukee, että olis vaan yks tapa toimia.
Paljonko on ihmisiä ja paljonko on työpaikkoja ja kuinka paljon aikaa vuorokauden 24 tunnista vietetään ylensä työyhteisöissä. Ihminen on sosiaalinen eläin lähtökohtaisesti ja kaikki on mahdollista, itse puolustamatta tai arvostelematta mitään tapaa toimia. Sehän on kaikkien oma asia.
Oma asia se ei ole enää siinä vaiheessa kun sotketaan toisen perheen asiat vonkaamalla ja flirttailemalla jo parisuhteessa olevaa tai parisuhteessa oleva tekee sitä.
Ap. on oikealla asialla. Kun työpaikalla olijoille on työtä tärkeämpää ihastumiset ja pettämiset on menty ojasta allikkoon. Onko työ tylsää ja flirttailut tärkeintä ? Ihmiset ihastuu, sitä tapahtuu mutta jos ei ole vapaa sen voi jättää siihen. Holtittomuus ja himo ohjaa liian usein tekoja. Työn kiinnostavuuden jäädessä taustalle ollaankin helposti kevytkenkäisyyden puolella.
Kirjoitat niinkun tuo olisi jotenkin yleistä ja että vähän joka toinen niin tekisi.
Olet ihan oikeaasa että varattuna ja toisen tunteilla leikkiminen on väärin.
Ja työn laiminlyönti on myösväärin.
Kaikki on silti mahdollista yhtäkään yksittäistä esimerkkiä mainitsematta.
Kyllä se onkin yleistä.
Enempi sitä työmailla tapahtuu kuin on tapahtumatta. Mittakaavat vain vaihtelee.
Tietysti pätee lähinnä tällaisiin työpaikkoihin, missä on useampi työntekijä sekä miehiä ja naisia sekaisin.
Sellaisessa työpaikassa tuskin työpaikkasohloilua, anteeksi piti sanoa työpaikkaromantiikkaa esiintyy, missä on pelkästään miehiä tai naisia.
Totta kyllä, kaikki on mahdollista, mutta siitäkin huolimatta pitäisi osata olla töissä niinkuin siellä kuuluu olla. Eli keskittyy työntekoon, eikä anna yksityisasioiden vaikuttaa työntekoon.
Vaikka se "naapurityöpisteen Pirkko" tai firman "Remontti-Reiska" olisi kuinka naitavan haluttavan hottis tahansa. Tai vaikka kuinka kotona se oman muijan/äijän naama ja tavat vituttaisivat tahansa. Työpaikka ei ole oikea paikka päästellä tällaisia höyryjä.
Ja itsekin tunnen monia samassa paikassa työskenteleviä pareja, joista käsittääkseni kaikki ovat vielä päätyneet jollakin tavalla työn kautta pariksi.
Ja heillä on se koko touhu juurikin sitä, mitä aloittajakin kirjoitti.
Työjuttuja vatvotaan ja pahimmillaan riidellään kotona kotiriitana ja töissä kotiasioita työriitoina. Ja onpa eräs kollega jatkanut kotiriitojansa töissä työkavereita häiriköimällä. Kun on vissiin se oma mies vituttanut niin paljon, mutta ei kehtaa hänelle rähjätä töissä eikä kestä odottaa kotiin asti jatkaakseen riitaa.
Ketään ei tosiaan tarvitse tuomita, kuten nimimerkkisikin jo sen kertoo, mutta ei sitä tosiaan kenekään työpaikkaakaan saisi pilata tällaisilla suhteilla sen enempää. Se taas on tuomittavaa.
Kun meitäkin on, jotka kävät töissä ihan oikeasti pelkästään sen työn takia ja jotka eivät todellakaan halua mitään yksityisasioista johtuvia juttuja sen lisäksi niskoillensa. Mitä taas nämä työpaikkasutinoijat eivät tunnu tajuavan, vaan tosiaan "jakavat" senkin touhun kaikkien niskoille tasapuolisesti.
No en vain ole rakastunut työkavereihin ikinä, työelämää takana jo yli 20v.
Eikä se ole siitä kiinni, etteikö olisi vaihtoehtoja.
Enkä ole robotti, panokone tai muukaan vastaava laite, vaan pelkkä ihminen.
Toki olen aina ollut sillä asenteella, että töistä haetaan ne elämiseen tarvittavat rahat, minkä vuoksi tietysti työn töytyy olla mielekästä tehdä, että sitä jaksaa. Työpaikkaromanssit ei minulla ainakaan sitä mielekkyyttä lisää. Melkeinpä päin vastoin, olisi todella raskasta, jos töissä joutuisi töiden lisäksi hoitamaan yksityisasioitakin vielä. Kun ne eivät mielestäni kuulu työmaalle missään määrin. Tietysti niistä puhua voi, mutta ei käytännön tasolla.
Ja tunnen myös monia pareja, jotka työskentelevät samassa työpaikassa ja kyllä ne ongelmatkin ovat sitä luokkaa.. Töissä ollaan tukkanuottasilla kotiasioista, kotona "jatketaan työpäivää" jne. Itse en sellaiseen elämään pystyisi. Ja aika iso osa varmaan tuollaisten parien ongelmista tulee jo siitä, kun toisen kanssa on tekemisissä koko ajan. Olen ainakin joskus kuullut sanonnan: "Hyväkin naama kuluu, jos sitä joutuu katselemaan liikaa". Pitää varmasti paikkansakin.
Toinen tietysti on nämä "salarakkaat", tahollaan varatut, jotka pelehtivät työkaverin/-kaverien kanssa kumppaniltaan salassa. Pikkujouluissa viimeistään ja onpa meidän työpaikalla kaksikin paria, joista kummatkin ovat tahoillaan varattuja. No, se tietysti on heidän asiansa ja hyvä sekin, etten itse ole samassa tilanteessa. Kun en ymmärrä moista...
Luulisi ihmisen hoitavan avio-/avoliittoaan terveellä tavalla, eikä panemalla työkavereita. Tai sitten pistävän edes vanhan vaihtoon, jos ei enää miellytä. Varsinkin lapsettomilla ihmisillä sen pitäisi olla helppoa. Ja sellaisilla, joiden lapset ovat jo vähintään amitsuikäisiä, eli omillaan tai omilleen piakkoin muuttavia yksilöitä.
No, jokainen tavallaan.
Ihme touhua silti.