voisitteko seurustella masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä olevan miehen kanssa?vai pitääkö miehen olla työssäkäyvä ja ns.mieleltään terve?
kysymys naisille
nojaah
566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sairaus on sairaus, kyllä mulla siihen sympatiat riittää. Terve kykenevä ihminen taas, jos ei viitti boheemiuttaan millään muotoa vaivautua ylläpitonsa eteen heilumaan, niin en semmosta ukkoa kyllä kattelis. Potku tulis perseelle alta aika yksikön. :)
Haja fiuh ja vouh...alkaa kalppia.
Eihän sellaista voi tietää. Riippuu muustakin kun sairaudesta. Enhän voi vannoa voinko seurustella jonkun ns. terveenkään kanssa.
Periaatteessa vastaus on kyllä, mutta käytännössä on sitten toinen juttu, että jos masennus on niin syvä, että on työkyvyttömyyseläkkeellä, niin onnistuuko ihmissuhteen rakentaminen ja parisuhde? En tiedä. Olisi varmaan tapauskohtaista. Jotkut masentuneet ihmiset ovat niin käpertyneet itseensä, että uuden suhteen aloittaminen ei välttämättä vaan onnistu. Pitemmässä suhteessa tällaisen läheisen tukeminen on ihan eri asia, muta kyllä sekin voimia ja energiaa vie. Kyllähän tuohon vastaus riippuu tosi paljon siitä, kuinka paljon masennus vaikuttaa suhteessa ja miten se näkyy arjessa ja esim. suhtautumisessa toisiin ihmisiin.
Itsehän olin joskus naisen kanssa jolla oli juuri todettu epilepdia ja joku traumaperäinen stressihäiriö. Nainen oli mukava ja ei siinä ollut mitään, mutta ei suhteesta vaan tullut mitään.. Hänrstä vaadin liika, vaikka en vaatinut mitään. Eli tuossa lienet oikeassa, että masennus estää parisuhteen usein. Se saattaa vaan syyllistää masentunutta...kannustuksesta tulee vaatimus masentuneen päässä.
No en kyllä haluaisi seurustella niin masentuneen kanssa, joka on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Se on jo aika paha tapaus. Ei sitä eläkettä tuosta vaan saa.
Sittenhän se elämä olisi alavirettä koko ajan. Miten siinä voisi olla onnellinen ja nauttia elämästä?
Kyllä minun mielestä ihmisen pitää olla jaloillaan jos meinaa perhettä perustaa. Hirveä ajatus, että lapsien pitäisi syntyä masentuneeseen perheeseen. Näin toki usein käy, mutta miksi tieten tahtoen valitsisin kroonisesta masennuksesta kärsivän ihmisen jolla ei ole annettavaa yhtä paljon kuin positiivisesti ajattelevalla?
Minä ainakin henkilökohtaisesti kaipaan henkistä tukea ja rohkaisua elämän tiellä, koska itsekin olen ajoittain ollut elämäni varrella masentunut. En kuitenkaan niin, että se saisi minut työkyvyttömäksi. Usein on ollut niin vaikeita olosuhteita, että ne ovat masentaneet. Näissä juuri tarvitsisi puolisoa, joka uskoo toivoon silloin kun minä olen toivoton, ja toisinpäin kun toinen on huonolla mielellä, minä kannattelen. Eihän siitä tule mitään, jos molemmat vaan masentelee yhdessä, kaikki tuntuisi toivottomalta ja mistään ei tulisi mitään. Huh.
Työkyvyttömyyseläke varmaankin tarkoittaa myös lääkkeiden syöntiä. Masennuslääkkeet vievät tunteiden huiput ja himot pois. Kiva sitten siinä...