Hyviä neuvoja

Ei meidän mitää täsmä neuvoja tarvitse antaa, mutta kun ideoita tulee, niin joku voi osua ja siitä olisi hyötyä jollekkin.

"Jos yhteisiä lapsia silloin on oltava järki päässä molemmilla. Mutta kuviossa ei saa olla kolmatta"

Järki voi molemmissa päässä, vaikka kuviossa on kolmas tai neljäskin osapuoli.

Hyvin tullaan exän kaa toimeen, kun ei olla missään tekemisissä.
Ero hoidettiin ihan prikulleen niinkun laki sanoo ,siis tasapuolisesti 50/50 talo ja mökki ,onneksi oltiin velattomia ja ainoa lapsi aikuinen oli jo omillaan opiskemassa Helsingissä, tää aikuinen lapsi tulee hyvin toimeen meitin kummankin kanssa.
Molemmilla jo uudet kumppanit.

Juuri näin. Lisäksi miettiä erittäin tarkkaan mikä on välttämätöntä, mikä ei. Myös tapaamisia kannattaa välttää.

Välttämättömät asiat ovat lasten kannalta tärkeät asiat.

Olisi paras pysyä pelkissä faktoissa, yksikin ylimääräinen tunne peräinen kommentti, voi laukaista tilanteen pahemmaksi.

Lapsilta utelu exästä on hyvä lopettaa, ainoastaan silloin kun lapset itse haluavat keskustella exästä.

"nyt hän tapailee/panee uutta ._ ja ihmettelee miksi käyttäydyn ku idiootti ._. Joten kyllä 3 osapuoli liian nopeaa phentaa tilannetta"

Pahentaa vain siinä tapauksessa, ettet osaa suhtautua. Se on vain sinusta kiinni, oma valinta. Eron jälkeen ei kannata enää millään muodoin puuttua toisen elämään.

Ai mun kumppani juoksutti vaan turhaan terapioissa ja muissa, jotta pääsi jutteleen mukavia muttei aiettakaan muuttaa mitään. Miks mun pitäis ymmärtää. Eroo monet on pitkittäny sen takia ettei lapsista tarttis olla erossa olla. Ite ajattelin lapsia aikasemmin etten eronnut ja hoitanut asioita niin, että kumppani olis vaan joskus ja jouluna lapsensa nähnyt (olisin siihen ihan hyvin voinut ryhtyä). Minkä takia mun nyt täytyis ymmärtää sitä toista, jos sekään ei oo koskaan ymmärtänyt. Ehei, toivottavasti osaa itse toimia fiksusti ja sopeutua kanssa.
Ei noi hommat oo niin yksiviivaisia ja ainakin entinen kumppanisi rakkaudella kyllästettynä on varmaan sinua kohtaan suopeampi.

On asioita joille ei enää voi mitään se koskettaa ja kovasti. Jos toinen ei halua , ei sitä väkisin takas saa. Mitä nopeammin kykenet ajattelemaan järjellä sitä nopeammin asiat helpottuvat, tunteet kun tekevät lähes aina kepposen ja asiat monimutkaistuvat. Kokemusta on.

Paperille kaikki asiat mitä on sovittu, ilman tunteita niin pääsee huomattavasti helpommalla, myöhemmin.

Vitut mä mistään tunteista puhunut. Ei avioliitto ole mikään tunnesuhde, kunhan edes rauhallinen olis ollu, lasten takiahan sitä ihmiset yhdessä on.

No, osalla on uusi suhde, osalla on joka vapaa viikonloppu pano, osa on ikisinkkuja. Miksi se on niin vitun vaikee tajuta, että ihmiset on erilaisia. Osa ei oo tykanny seksistä liitossakaan, osa ei osaa muuta ajatellakaan kun panemista, osa tykkää ja osaa rakastaa, mutta surullista siinä on, että ne jotka haluaa rakastaa ja läheisyyttää löytää vaan panijoita ja sosiaalisista ihmisistä tulee erakoita.

"(Eron jälkeen ei kannata enää millään muodoin puuttua toisen elämään) pakkohan se on ku on talot ja omaisuudet jakamatta.ynm . "

Omaisuuden jakaminen hoituu ilman toisen elämään puuttumista. Osituksessa vain jaetaan omaisuus ja se siitä.

"sit on lapset myös pakkohan niistä on yrittää järkevästi keskustella."

Mikään pakkohan ei ole keskustella ylipäätään. Etenkin jos välit ovat kovin tulehtuneet, ei kannata keskustella, koska keskustelusta todennäköisesti ei tule järkevä. Kannattaa käyttää tekstareita esimerkiksi viestien vaihtoon.

"miten kaikki vaikuttaa lapsiin "

Ei voi tietää. Kuten ei vanhempien liitonkaan vaikutuksesta lapsiin. Periaatteessa riittää se, että vanhemmat tekevät parhaansa. Tai edes lähivanhempi.

"heti uusi mies/perhe kiikarisa "

Älä ihmeessä lähde tuolle tielle. Ex tai tuleva sellainen tekee mitä tekee, keskity sinä itseesi. Muuten et voi tehdä parasta.

rtrte kirjoitti:

"(Eron jälkeen ei kannata enää millään muodoin puuttua toisen elämään) pakkohan se on ku on talot ja omaisuudet jakamatta.ynm . "

Omaisuuden jakaminen hoituu ilman toisen elämään puuttumista. Osituksessa vain jaetaan omaisuus ja se siitä.

"sit on lapset myös pakkohan niistä on yrittää järkevästi keskustella."

Mikään pakkohan ei ole keskustella ylipäätään. Etenkin jos välit ovat kovin tulehtuneet, ei kannata keskustella, koska keskustelusta todennäköisesti ei tule järkevä. Kannattaa käyttää tekstareita esimerkiksi viestien vaihtoon.

"miten kaikki vaikuttaa lapsiin "

Ei voi tietää. Kuten ei vanhempien liitonkaan vaikutuksesta lapsiin. Periaatteessa riittää se, että vanhemmat tekevät parhaansa. Tai edes lähivanhempi.

"heti uusi mies/perhe kiikarisa "

Älä ihmeessä lähde tuolle tielle. Ex tai tuleva sellainen tekee mitä tekee, keskity sinä itseesi. Muuten et voi tehdä parasta.

Lue lisää

Toisinkin voi käydä

Meillä ositus meni sovussa ja jaoimme kaikentasapuolisesti, mutta sitten tuli hyvät tukihenkilöt. Kaikki sovitut muuttui riidaksi, vaikka sopiminen oli edelleen mahdollista. no tilanne meni siihen että toinen otti oikeusapua ja minulle jäi tuhansia enemmän kuin olimme sopineet. En ollut tyytyväinen, mutta kun asiattomasti syytellään, niin annoin asian mennä.

Yhteyden pidossa sähköposti oli huono ainakin meillä, sinne tulee tunneihmisellä niin paljon epäasiallista viestiä, että kaikesta sai riidan aikaan ja mitä tulee tekstareihin, se oli kaikista pahin viestejä saattoi tulla useita peräkkäin ja alkuperäinen asia katosi matkan varrella.

Vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ja sen tulee jokainen tietää, oli sitten liitossa tai ei.

Ja viimeiseen keskity lapsiisi ja itseesi. muuten et voi tehdä parastasi. Minulle parastapa oli kääntää asiat järki edelle ajatuksella ja keskittyä kaikissa asioissa olennaiseen, älä koskaan lähde haukkumaan puolisoast julkisesti, tai lapsille, siitä kärsii pelkästään lapset, sekä läheiset.

Nin me ehkä kokeneet ajattelemme eritavalla.

neuvothyvät kirjoitti:

Toisinkin voi käydä

Meillä ositus meni sovussa ja jaoimme kaikentasapuolisesti, mutta sitten tuli hyvät tukihenkilöt. Kaikki sovitut muuttui riidaksi, vaikka sopiminen oli edelleen mahdollista. no tilanne meni siihen että toinen otti oikeusapua ja minulle jäi tuhansia enemmän kuin olimme sopineet. En ollut tyytyväinen, mutta kun asiattomasti syytellään, niin annoin asian mennä.

Yhteyden pidossa sähköposti oli huono ainakin meillä, sinne tulee tunneihmisellä niin paljon epäasiallista viestiä, että kaikesta sai riidan aikaan ja mitä tulee tekstareihin, se oli kaikista pahin viestejä saattoi tulla useita peräkkäin ja alkuperäinen asia katosi matkan varrella.

Vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ja sen tulee jokainen tietää, oli sitten liitossa tai ei.

Ja viimeiseen keskity lapsiisi ja itseesi. muuten et voi tehdä parastasi. Minulle parastapa oli kääntää asiat järki edelle ajatuksella ja keskittyä kaikissa asioissa olennaiseen, älä koskaan lähde haukkumaan puolisoast julkisesti, tai lapsille, siitä kärsii pelkästään lapset, sekä läheiset.

Nin me ehkä kokeneet ajattelemme eritavalla.

Lue lisää

"minulle jäi tuhansia enemmän kuin olimme sopineet."

Onko tuo sinulle ongelma? Jos niin miksi? Minkä vuoksi olit sopinut jättäväsi exälle mitä ilmeisemmin omaa osuuttasi?

"sinne tulee tunneihmisellä niin paljon epäasiallista viestiä, että kaikesta sai riidan aikaan "

Epäasialliset viestit ovat huonoa käytöstä, häirintää. Älä ihmeessä puhu tunneihmisestä, koska vain tunne-elämältään pahasti häiriintynyt ihminen lähettää epäasiallista viestiä. Normaali tunneihminen ei käyttäydy epäasiallisesti, häiritse, vaan osaa ottaa myös toisten tunteet huomioon.

7986 kirjoitti:

"minulle jäi tuhansia enemmän kuin olimme sopineet."

Onko tuo sinulle ongelma? Jos niin miksi? Minkä vuoksi olit sopinut jättäväsi exälle mitä ilmeisemmin omaa osuuttasi?

"sinne tulee tunneihmisellä niin paljon epäasiallista viestiä, että kaikesta sai riidan aikaan "

Epäasialliset viestit ovat huonoa käytöstä, häirintää. Älä ihmeessä puhu tunneihmisestä, koska vain tunne-elämältään pahasti häiriintynyt ihminen lähettää epäasiallista viestiä. Normaali tunneihminen ei käyttäydy epäasiallisesti, häiritse, vaan osaa ottaa myös toisten tunteet huomioon.

Lue lisää

Olin kiltti ihminen ja ajattelin helpottaa exän elämää, tosin ajatuksena oli myös ettei, tilanne kärjistyisi, mutta olin väärässä.

Tunne ihminen lähestyy asioita tunnepohjalla ja jos erotaan niin lähes kaikilla on tunteet pinnassa ja todenäköisesti ne ovat negatiivisiä ajatuksia. Ei ole olemassa hyviä , tai huonoja tunne ihmisiä, on olemassa ihmisiä jotka eivät ota järkeä mukaan, vaan tekevät kaikki päätökset pelkästään tunteella.

neuvothyvät kirjoitti:

Olin kiltti ihminen ja ajattelin helpottaa exän elämää, tosin ajatuksena oli myös ettei, tilanne kärjistyisi, mutta olin väärässä.

Tunne ihminen lähestyy asioita tunnepohjalla ja jos erotaan niin lähes kaikilla on tunteet pinnassa ja todenäköisesti ne ovat negatiivisiä ajatuksia. Ei ole olemassa hyviä , tai huonoja tunne ihmisiä, on olemassa ihmisiä jotka eivät ota järkeä mukaan, vaan tekevät kaikki päätökset pelkästään tunteella.

Lue lisää

"Ei ole olemassa hyviä , tai huonoja tunne ihmisiä, on olemassa ihmisiä jotka eivät ota järkeä mukaan, vaan tekevät kaikki päätökset pelkästään tunteella. "

Ei olekaan olemassa hyviä ja huonoja tunneihmisiä. On vain ihmisiä jotka tiedostavat tunteensa, ja ihmisiä, jotka eivät tiedosta niitä. Ihmiset jotka toimivat häiriintyneen tunne-elämänsä (= ihmisillä jotka eivät tiedosta ja osaa käsitellä tunteitaan) vallassa eivät pysty ajattelemaan järkevästi. Heillä on patoutuneita tunteita, kiellettyjä tunteita, ym. jotka saavat heidät toimimaan äärimmäisen epätoivottavalla tavalla . He eivät ymmärrä eivätkä osaa ottaa toisia ihmisiä huomioon millään tavalla ja ennen kaikkea heistä puuttuu kokonaan ihmissuhteissa tarvittava lempeys.

Sanomattakin on selvää, että häiriintyneen tunne-elämän omaava ihminen ei ole tasapainoinen ja sosiaalisesti hän on hyvin rajoittunut. Jälkimmäisen vuoksi hänen kanssaan on mahdotonta olla tasavertaisessa ihmissuhteessa ja kommunikoida normaalisti, päästä minkäänlaiseen vuorovaikutukseen. Tekee itselleen karhunpalveluksen, jos luulee kykenevänsä tällaisen ihmisen kanssa vuorovaikutukseen. Parempi on vältellä ihmistä viimeiseen asti ja poistua takavasemmalle.

Omassa erossani oli (tunneihmisenä) tunteet pinnassa. Itseasiassa olin iloinen päästessäni kuormittavasta ihmissuhteesta eroon. Tiesin tasan tarkkaan miksi ex toimi ja teki - tai sotki asiansa ja kaikki ihmissuhteensa. Hän ei vain tullut itsensä kanssa toimeen, siksi ei muidenkaan. Hänen käytöksensä harmitti, teki "hulluksi" - ei vain minut, vaan lapset, omatkin sukulaisensa. Ystävät olivatkin kaikonneet jo ajat sitten, mutta samalla myös suretti. En mennyt naimisiin sen miehen kanssa, josta sitten erosin. Kielteiset ajatukset ja tunteet ovat ok, kunhan ne eivät ala hallitsemaan elämää. Kun vuoden jälkeen erosta ajatukseni alkoivat ajoittain vielä jauhaa negatiivisia ajatuksia, surua ym. exästä, niin tietoisesti vaihdoin ajatukset aikaan, kun meillä oli vielä hyvin, miten ihana tämä mies oli ollut. Tätä suosittelen muillekin.

rtrte kirjoitti:

"(Eron jälkeen ei kannata enää millään muodoin puuttua toisen elämään) pakkohan se on ku on talot ja omaisuudet jakamatta.ynm . "

Omaisuuden jakaminen hoituu ilman toisen elämään puuttumista. Osituksessa vain jaetaan omaisuus ja se siitä.

"sit on lapset myös pakkohan niistä on yrittää järkevästi keskustella."

Mikään pakkohan ei ole keskustella ylipäätään. Etenkin jos välit ovat kovin tulehtuneet, ei kannata keskustella, koska keskustelusta todennäköisesti ei tule järkevä. Kannattaa käyttää tekstareita esimerkiksi viestien vaihtoon.

"miten kaikki vaikuttaa lapsiin "

Ei voi tietää. Kuten ei vanhempien liitonkaan vaikutuksesta lapsiin. Periaatteessa riittää se, että vanhemmat tekevät parhaansa. Tai edes lähivanhempi.

"heti uusi mies/perhe kiikarisa "

Älä ihmeessä lähde tuolle tielle. Ex tai tuleva sellainen tekee mitä tekee, keskity sinä itseesi. Muuten et voi tehdä parasta.

Lue lisää

Meillä sama tilanne , exä löysi uuden jo avioliiton aikana ja narahti suhteestaan ja muutti sen luo kun jäi kiinni, hän muutti meidän toiseen asuntoon sen kanssa, kaikki asiat on levällään velkaa pilvin pimein ja hän jätti kaiken minun hoidettavaksi, haen juristin hoitamaan osituksen, siitä hän suuttui ja haukku minut ja sen uusikin lähetti mulle haukkuma viestin, lapset kaksi tyttöä käyvät lukiota asuvat minun kanssa meidän ykkös asunnossa.
Exältä tuli viesti että ota sinä tytöt ja hän koko velkaisen omaisuuden , en tietty nyt siihen suostunut onhan velkaa jo maksettu yli puolet no haen pesänjakajia hoitamaan koko paskan.

7986 kirjoitti:

"Ei ole olemassa hyviä , tai huonoja tunne ihmisiä, on olemassa ihmisiä jotka eivät ota järkeä mukaan, vaan tekevät kaikki päätökset pelkästään tunteella. "

Ei olekaan olemassa hyviä ja huonoja tunneihmisiä. On vain ihmisiä jotka tiedostavat tunteensa, ja ihmisiä, jotka eivät tiedosta niitä. Ihmiset jotka toimivat häiriintyneen tunne-elämänsä (= ihmisillä jotka eivät tiedosta ja osaa käsitellä tunteitaan) vallassa eivät pysty ajattelemaan järkevästi. Heillä on patoutuneita tunteita, kiellettyjä tunteita, ym. jotka saavat heidät toimimaan äärimmäisen epätoivottavalla tavalla . He eivät ymmärrä eivätkä osaa ottaa toisia ihmisiä huomioon millään tavalla ja ennen kaikkea heistä puuttuu kokonaan ihmissuhteissa tarvittava lempeys.

Sanomattakin on selvää, että häiriintyneen tunne-elämän omaava ihminen ei ole tasapainoinen ja sosiaalisesti hän on hyvin rajoittunut. Jälkimmäisen vuoksi hänen kanssaan on mahdotonta olla tasavertaisessa ihmissuhteessa ja kommunikoida normaalisti, päästä minkäänlaiseen vuorovaikutukseen. Tekee itselleen karhunpalveluksen, jos luulee kykenevänsä tällaisen ihmisen kanssa vuorovaikutukseen. Parempi on vältellä ihmistä viimeiseen asti ja poistua takavasemmalle.

Omassa erossani oli (tunneihmisenä) tunteet pinnassa. Itseasiassa olin iloinen päästessäni kuormittavasta ihmissuhteesta eroon. Tiesin tasan tarkkaan miksi ex toimi ja teki - tai sotki asiansa ja kaikki ihmissuhteensa. Hän ei vain tullut itsensä kanssa toimeen, siksi ei muidenkaan. Hänen käytöksensä harmitti, teki "hulluksi" - ei vain minut, vaan lapset, omatkin sukulaisensa. Ystävät olivatkin kaikonneet jo ajat sitten, mutta samalla myös suretti. En mennyt naimisiin sen miehen kanssa, josta sitten erosin. Kielteiset ajatukset ja tunteet ovat ok, kunhan ne eivät ala hallitsemaan elämää. Kun vuoden jälkeen erosta ajatukseni alkoivat ajoittain vielä jauhaa negatiivisia ajatuksia, surua ym. exästä, niin tietoisesti vaihdoin ajatukset aikaan, kun meillä oli vielä hyvin, miten ihana tämä mies oli ollut. Tätä suosittelen muillekin.

Lue lisää

Melko outo, ajatus, tiedostaa tunteet tai ei tiedosta tunteita, kyllä kaikilla on molempia tunteita.
Niitä sanotaan tiedostattomia ja tietoisia tunteita, häiriintyneistä en tiedä ehkä lääkärit tietävät, mutta puoliso ei sitä voi diaknosoida. On turha tehdä maalikkona tarkkoja päätelmiä, exästä, siinä haetaan ainoastaan muilta hyväksyntää eroon.

Toivottavasti exäsi saa palikat kuntoon

neuvothyvät kirjoitti:

Melko outo, ajatus, tiedostaa tunteet tai ei tiedosta tunteita, kyllä kaikilla on molempia tunteita.
Niitä sanotaan tiedostattomia ja tietoisia tunteita, häiriintyneistä en tiedä ehkä lääkärit tietävät, mutta puoliso ei sitä voi diaknosoida. On turha tehdä maalikkona tarkkoja päätelmiä, exästä, siinä haetaan ainoastaan muilta hyväksyntää eroon.

Toivottavasti exäsi saa palikat kuntoon

Lue lisää

Tottakai maallikot, tavalliset ihmiset voivat tehdä havaintoja ja päätelmiä exästä ja muistakin ihmisistä heidän käytöksensä, ajatustensa ym perusteella. Ei se mitään hyväksynnän hakua ole, vaan erittäin tarpeellista elämässä, kokonaisuuden ja asioiden hoitamista varten, omaa suhtautumista ja ymmärrystä varten.

Päätelmät ja havainnot eivät ole diagnooseja. Diagnooseja puolestaan ei läheskään aina tehdä, koska häiriintyneet eivät hakeudu hoitoon kovinkaan usein. Diagnooseja vältellään. Kuvitellaan, että sitä mitä ei ole diagnosoitu, ei ole olemassa, tyypillistä kieltämistä siis. Tosin niinhän tehdään muidenkin sairauksien kanssa, kuten kansasairautemme diabeteksen. Se ettei diabetesta ole diagnosoitu, ei tarkoita, etteikö jollakin henkilöllä ole se, etenkin silloin kun oireet viittaavat siihen. Kuten ex-miehelläni. Hänellä oli varmaankin ollut diabetes jo pitkään, mutta kun sinne lääkäriin on niin vaikea mennä. Ihan puhelimella pitää varata aika. Lopulta meni, kun oli ihan pakko.

Hänellä oli myös eräs mielenterveyden häiriö (parantumaton, voidaan hoitaa lääkkeillä terapialla) todella pitkään. Tooooooosi pitkään. Siis jonka itse havaitsin. Yritin liiton aikana kahdeksan vuotta saada häntä hoitoon hyvällä ja vähän persuuksiin potkienkin (tiesin hänen pitävän jälkimmäisestä, vaikka itse inhoankin sellaista). Mies ei vaan mennyt. Ei ei ei. Oireet pahenivat. Nyt kuulin lapsilta (aikuisia), että useiden vuosien sekopäisten toistuvien puhelujen, huutojen, haukkumisten - ja vastapainoksi itsemurhalla uhkailujen jälkeen mies meni viimein hoitoon. Sai diagnoosin, jota häpeää. Häpeisi oli diagnoosi mikä tahansa, juuri sen vuoksi lääkäriä kartellaan. Ei haluta kohdata totuutta, ei hyväksyä omaa sairautta. Vaikka on lääkitys, niin terapiasta ei tahdo tulla mitään. Ja se olisi erittäin tärkeää.

Erostamme on aikaa ja sen jälkeen kun lapset aikuistuvat, mies soitteli säännöllisesti ja usein heille noita tärähtäneitä puheluita. Lapset ovat sitkeästi vain toistaneet ja toistaneet "Sinun pitää hakeutua hoitoon". Nyt kun isänsä on viimein hoidossa, hänen soittelunsa ovat hieman vähentyneet, mutta laatu ei ole kovin parantunut, se vain kohdistuu enemmän lasten elämän kontrollointiin. Isä mielellään eläisi lasten puolesta lasten elämää. Nyt lapset ovat alkaneet hokea seuraavaa toistoa "sinun isä pitää keskittyä järjestämään ja elää omaa elämääsi".

Miksi viralliset diagnoosit ovat sinulle niin tärkeitä? Eihän niillä ole mitään merkitystä käytännön perhe-elämässä, työelämässä eikä missään muussakaan elämässä. Mutta havaintojen ja päätelmien tekeminen omasta lähisuhteestaan, työsuhteistaan, ystävistä jne on erittäin tärkeää. Tuskin sinäkään voisit ohittaa puolisosi väkivaltaista käytöstä sinua kohtaan sanomalla "ei se ole väkivaltaa ennen kuin lääkäri diagnosoi sen". Uskoisit vaan puolisosi sanaa, löin koska sinä annoit siihen aihetta. Näinkö se menisi? Henkinen väkivalta on vielä paljon hienojakoisempaa eikä ollenkaan niin hyvin havaittavissa kuin fyysinen. Ihmissuhteissaan ei ole ketään muuta kuin ihminen itse, joka huolehtii omista rajoistaan, pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, ei anna toisen hyväksikäyttää, ei satuttaa. Sen vuoksi on todella tärkeää tehdä noita havaintoja ja niistä omat päätelmät.

mieli_ kirjoitti:

Tottakai maallikot, tavalliset ihmiset voivat tehdä havaintoja ja päätelmiä exästä ja muistakin ihmisistä heidän käytöksensä, ajatustensa ym perusteella. Ei se mitään hyväksynnän hakua ole, vaan erittäin tarpeellista elämässä, kokonaisuuden ja asioiden hoitamista varten, omaa suhtautumista ja ymmärrystä varten.

Päätelmät ja havainnot eivät ole diagnooseja. Diagnooseja puolestaan ei läheskään aina tehdä, koska häiriintyneet eivät hakeudu hoitoon kovinkaan usein. Diagnooseja vältellään. Kuvitellaan, että sitä mitä ei ole diagnosoitu, ei ole olemassa, tyypillistä kieltämistä siis. Tosin niinhän tehdään muidenkin sairauksien kanssa, kuten kansasairautemme diabeteksen. Se ettei diabetesta ole diagnosoitu, ei tarkoita, etteikö jollakin henkilöllä ole se, etenkin silloin kun oireet viittaavat siihen. Kuten ex-miehelläni. Hänellä oli varmaankin ollut diabetes jo pitkään, mutta kun sinne lääkäriin on niin vaikea mennä. Ihan puhelimella pitää varata aika. Lopulta meni, kun oli ihan pakko.

Hänellä oli myös eräs mielenterveyden häiriö (parantumaton, voidaan hoitaa lääkkeillä terapialla) todella pitkään. Tooooooosi pitkään. Siis jonka itse havaitsin. Yritin liiton aikana kahdeksan vuotta saada häntä hoitoon hyvällä ja vähän persuuksiin potkienkin (tiesin hänen pitävän jälkimmäisestä, vaikka itse inhoankin sellaista). Mies ei vaan mennyt. Ei ei ei. Oireet pahenivat. Nyt kuulin lapsilta (aikuisia), että useiden vuosien sekopäisten toistuvien puhelujen, huutojen, haukkumisten - ja vastapainoksi itsemurhalla uhkailujen jälkeen mies meni viimein hoitoon. Sai diagnoosin, jota häpeää. Häpeisi oli diagnoosi mikä tahansa, juuri sen vuoksi lääkäriä kartellaan. Ei haluta kohdata totuutta, ei hyväksyä omaa sairautta. Vaikka on lääkitys, niin terapiasta ei tahdo tulla mitään. Ja se olisi erittäin tärkeää.

Erostamme on aikaa ja sen jälkeen kun lapset aikuistuvat, mies soitteli säännöllisesti ja usein heille noita tärähtäneitä puheluita. Lapset ovat sitkeästi vain toistaneet ja toistaneet "Sinun pitää hakeutua hoitoon". Nyt kun isänsä on viimein hoidossa, hänen soittelunsa ovat hieman vähentyneet, mutta laatu ei ole kovin parantunut, se vain kohdistuu enemmän lasten elämän kontrollointiin. Isä mielellään eläisi lasten puolesta lasten elämää. Nyt lapset ovat alkaneet hokea seuraavaa toistoa "sinun isä pitää keskittyä järjestämään ja elää omaa elämääsi".

Miksi viralliset diagnoosit ovat sinulle niin tärkeitä? Eihän niillä ole mitään merkitystä käytännön perhe-elämässä, työelämässä eikä missään muussakaan elämässä. Mutta havaintojen ja päätelmien tekeminen omasta lähisuhteestaan, työsuhteistaan, ystävistä jne on erittäin tärkeää. Tuskin sinäkään voisit ohittaa puolisosi väkivaltaista käytöstä sinua kohtaan sanomalla "ei se ole väkivaltaa ennen kuin lääkäri diagnosoi sen". Uskoisit vaan puolisosi sanaa, löin koska sinä annoit siihen aihetta. Näinkö se menisi? Henkinen väkivalta on vielä paljon hienojakoisempaa eikä ollenkaan niin hyvin havaittavissa kuin fyysinen. Ihmissuhteissaan ei ole ketään muuta kuin ihminen itse, joka huolehtii omista rajoistaan, pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, ei anna toisen hyväksikäyttää, ei satuttaa. Sen vuoksi on todella tärkeää tehdä noita havaintoja ja niistä omat päätelmät.

Lue lisää

Riitaisissa eroissa usein tehdään mitä ihmeelisempiä diaknooseja puolisosta, näistä kärsii lapset ja haukuttu, kukaan ei kukaan vo sanoa maalikkona että olet sitä sun tätä. Tämä hankaloittaa aina eroja ja tekee kipeää läheisille.

Mitä syyllistäjä hyötyy syylistämisestä, kenen oloa se helpottaa, viekö se asiaa eteen päin, onko tarkoitus todistella muille että syy oli toisessa, en löydä yhtään järkevää selitystä syyllistämiselle. Lapset ja läheiset ainoastaan kärsivät ja itsellä mielipaha vain jatkuu.

On aivan eri asia jos kysymyksessä on mielisairaus, se ei varmasti ole se normaali eron syy.
Jos toisella on noin vakava sairaus, syylistys on vaarallista, paras olisi käyttää kaikki turhat sanat siihen että hän tervehtyisi, sillä olisi kaikista suurin positiivinen vaikutus lapsiin.

Kaheliexä kirjoitti:

Meillä sama tilanne , exä löysi uuden jo avioliiton aikana ja narahti suhteestaan ja muutti sen luo kun jäi kiinni, hän muutti meidän toiseen asuntoon sen kanssa, kaikki asiat on levällään velkaa pilvin pimein ja hän jätti kaiken minun hoidettavaksi, haen juristin hoitamaan osituksen, siitä hän suuttui ja haukku minut ja sen uusikin lähetti mulle haukkuma viestin, lapset kaksi tyttöä käyvät lukiota asuvat minun kanssa meidän ykkös asunnossa.
Exältä tuli viesti että ota sinä tytöt ja hän koko velkaisen omaisuuden , en tietty nyt siihen suostunut onhan velkaa jo maksettu yli puolet no haen pesänjakajia hoitamaan koko paskan.

Lue lisää

Itselläni yhtä järkyttävän törkeä ero takana. Viimeksi kun näin exäni, menetin malttini, enkä usko että koskaan tulemme sopuun. Minä en lasteni perhejuhliin tule lähtemään tulevaisuudessa, jos perheenrikkoja horo sinne tulisi. Mies käytyäytyi typerästi,.enkä minä meinaa käyttäytyä sen paremmin. Häntäkin moitittiin, mutta eipä vaikuttanut mihinkään. Meidänhän ei tarvitse olla missään tekemisissä hänen mielestään, eikä siis todella enää minunkaan mielestä edes lasten takia. Oksettaa, vituttaa ja pyörryttää kun ajattelenkin. Tästä vihasta voi saada sydänkohtauksen vanhana, se on selvä. Mutta pahantekijä sen kun porskuttaa - tai eipä taida enää.

neuvothyvät kirjoitti:

Riitaisissa eroissa usein tehdään mitä ihmeelisempiä diaknooseja puolisosta, näistä kärsii lapset ja haukuttu, kukaan ei kukaan vo sanoa maalikkona että olet sitä sun tätä. Tämä hankaloittaa aina eroja ja tekee kipeää läheisille.

Mitä syyllistäjä hyötyy syylistämisestä, kenen oloa se helpottaa, viekö se asiaa eteen päin, onko tarkoitus todistella muille että syy oli toisessa, en löydä yhtään järkevää selitystä syyllistämiselle. Lapset ja läheiset ainoastaan kärsivät ja itsellä mielipaha vain jatkuu.

On aivan eri asia jos kysymyksessä on mielisairaus, se ei varmasti ole se normaali eron syy.
Jos toisella on noin vakava sairaus, syylistys on vaarallista, paras olisi käyttää kaikki turhat sanat siihen että hän tervehtyisi, sillä olisi kaikista suurin positiivinen vaikutus lapsiin.

Lue lisää

"On aivan eri asia jos kysymyksessä on mielisairaus, se ei varmasti ole se normaali eron syy. "

Mielenhäiriöt ovat erittäin yleisiä ja johtavat eroon, etenkin juuri tavattoman riitaisaan, useasti. Ota huomioon, että erilaiset riippuvuudet, kuten päihderiippuvuus, ovat mielenterveyden häiriötä, ja niiden taustalla voi olla useampikin mielenterveyshäiriö. Päätelmä, havainto ei ole diagnoosi. Useimmat riippuvuudet jäävät myös hoitamatta, koska riippuvainen on haluton hoitoon.

Olet sinäkin aika vekkuli ja ihan sekaisin... Sinulla vaikuttaa olevan vaikeuksia erottaa todellisuus omista tunteista. Oletko harkinnut terapiaa? Sillä nimittäin voisi saada järjestystä ja jäsennystä kaaokseesi pääsi sisällä.

" ex haluaa lapsia käydä tapaamassa välistä ollaan nyt vuoroviikoin ja jatkossaki. Mutta olen idiootti koska en haluu sitä enään tänne koska se mua satuttaa... ni onko se väärin ?

Koska teillä on lapset vuoroviikoin, niin miksi ex tapaa lapsia sinun luonasi, sinun viikollasi (näin käsitin)? Onko lapset vielä pieniä? Kauanko on erostanne?

"heti uutta tapailee/panee..ku aattelee vaan nykyään ihteään ymmärrän, mut mix minä en saa aatella itseäni ja kieltää häntä sillä joka tapauksessa tulevaisuudessa vuoroviikoin ollaan.."

Siis? Ota nyt järki käteen hyvä ihminen. Exäsi saa tavata ja paneskella muita niin paljon kuin haluaa - HÄN päättää siitä, se on HÄNEN asiansa ja elämänsä, kuuluu jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeuteen. SINÄ saat ajatella itseäsi myös täysin vapaasti, huom ITSEÄSI. Mutta et voi määrätä mitä ex tekee. (Huom. Pyrkimys toisen ihmisen elämän rajoittamiseen on henkistä väkivaltaa.)

" kyllä mä lastenvahtina kelpaan olla. "

Olet isä, et lastenvahti. Aika iso ero, eikö?

"Pahintahan tässä on et haluan nähä ja sit taas en halua."

:D - kuulostaa sekopäiseltä, mutta on vain inhimillistä. Oman tilanteesi rauhoittamiseksi olisi tärkeää olla näkemättä.

"tiedän että hän välittää ja rakastaa mua yhä joten siksi tyhmä oon ja toivon saavani hänet joskus takaisin.."

Hmm. Miksi nainen, jolla on jo toinen suhde rakastaisi sinua, ex-puolisoa? Tuossa on nyt paha ristiriita. Voihan tietysti olla, että exäsi vielä välittää sinusta (olethan lasten isä) ja rakastaakin, muttei parisuhdemielessä. Eikö niin?

Itsekin rakastan yhä 1. "poikaystävääni" vuosien takaa. Olemme "aina" pitäneet yhteyttä. Parisuhteesta en silti haaveile. Samoin rakastan yhtä, elämässäni n. 15 v ollutta miestä. Hänen kanssaan ei parisuhde tulisi myöskään lukuun. Minulla on myös parisuhdemies, mutta emme asu yhdessä. Rakkaus, rakastaminen ja parisuhde ovat ihan eri asioita. Parisuhteeseen tarvitaan paljon muutakin kuin rakkautta. Voin myös paljastaa avoimesti, että noissa molemmassa rakkausmiehessä on sama vika. Tai suurin piirtein samat viat ja etenkin riippuvuudet.

Tee kaikkesi, taistele, ettet katkeroidu. Mitään katkeruutta pahempaa ei maan päällä ole. Katkeroituminen tarkoittaa kuolemista henkisesti. Se on haitallista sinulle, mutta myös lapsillesi - ja kaikille läheisillesi.

Nykyisin ihmiset arvostavat toisiaan enemmän kuin koskaan. Ennen oltiin yhdessä pakosta, velvollisuudesta, yhteisön painostuksesta yms.

Menen sinä vitun ruma trolli 7986 johonkin vittuun. Ei jaksa ymmärtää, miten joku vitun mätäpää trolli syöksyy kääntämään puukkoa haavassa ja odottaa kieli pitkällä ett kävis vuotamaan palstaverta kurkkuusi. Häivy saatana vittuun siitä kirjoittamasta täyttä paskaaa palstalle!! Vitun palstaimijä!

Kerro mitä suhteessanne tapahtui, miksi erositte? Kumman aloitteesta? Onko lapsista tehty virallinen 50/50 sopimus, vai onko se vain "siirtymäajaksi" tehty tilapäisjärjestely? Kumman aloite tuo fifty-fifty sopimus?

Tuossa edellä kommentoitiin rakkaudesta ja parisuhteesta. Mielestäni kannattaa hyväksyä ihan rehellisesti se tosiasia, että olette nyt eronneet. Elä elätte toiveita yhteen paluusta. Erosta huolimatta voit kyllä rakastaa, tietysti, mutta tässä tilanteessa yritä puhua itsellesi järkeä, edelleen. Yksipuolinen rakkaus on todella onnetonta muutenkin. Ilman että sen kohteena on ex-puoliso. Jos rakastat itseäsi (joka on ehdoton edellytys, että voi rakastaa toisia) asetat rajan lasten äidin tapailuihin. Sanot, että pidetäänpä nyt sopimuksista kiinni eikä sooloilla tms. Näin ainakin jonkin aikaa ja odottelet miltä tuntuu kun pöly on laskeutunut.

Ikävää tuo eronne, kun lapset ovat vielä niin pieniä. Mutta sellaista sattuu. Kaksi ystävääni on vajaan vuoden aikana eronneet. Molempien lapset, toisella ainoa ja toisella nuorin olivat erotessa 3v. Toisella ystävällä ja exällä on 50/50 huoltajuus - ja se merkitsee oikeastaan vain sitä, että vanhempien riidat voivat jatkua, kauhun tasapaino säilyy.

Hei
Älä sulje kaikkia pahoja tunteitasi sisällesi. Ei rakkaus sinua satuta, vaan oma syyllisyytesi monissa eri muodoissa ja tilanteissa. Peliriippuvuuteen on saatavissa apua, hae sitä. Terapiakin voisi olla paikallaan, sillä peliriippuvuus, kuten muutkin riippuvuudet, johtuu oman mielen ja tunteiden patoutumista, suojautumisesta.

¨ exään suhtaudutaan molemmin puolin kunnioittavasti, arvostaen. "Mahdutaan" myös samaan tilaan samaan aikaan ja kyetään keskustelemaan asioista normaalisti.¨

Tämä pitää olla kaikkien eronneiden tavoite, tosin kunnioitus ja arvostus on hiukan liikaa vaadittu.

Mikäli edelliset eivät toteudu, niin töitä on todella paljon. Parasta on olla yhteydessä mahdollisimman vähän. Alkuun lasten asiat hoidetaan viesteillä, kun tilanne rauhoittuu niin puhelimella. Jos exän viestit eivät ole asiallisia, vastaa ainoastaan asialliseen osuuteen, siis kommenteihin jotka koskevat lapsia. Näin ohjaat viestejä terveempään suuntaan ja et katkaise vanhempien välistä kommunikaatiota kokonaan, tämä tekee lasten elämästä helvetin.

Tavoite tulee aina olla se että vanhemmat kykenevät hoitamaan asiat kuten välit olisivat normaalit. On vain pakko nielaista ja joustaa, kun on aikaansaanut lapsia. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta lasten asiat on kyettävä hoitamaan.

b2000 kirjoitti:

¨ exään suhtaudutaan molemmin puolin kunnioittavasti, arvostaen. "Mahdutaan" myös samaan tilaan samaan aikaan ja kyetään keskustelemaan asioista normaalisti.¨

Tämä pitää olla kaikkien eronneiden tavoite, tosin kunnioitus ja arvostus on hiukan liikaa vaadittu.

Mikäli edelliset eivät toteudu, niin töitä on todella paljon. Parasta on olla yhteydessä mahdollisimman vähän. Alkuun lasten asiat hoidetaan viesteillä, kun tilanne rauhoittuu niin puhelimella. Jos exän viestit eivät ole asiallisia, vastaa ainoastaan asialliseen osuuteen, siis kommenteihin jotka koskevat lapsia. Näin ohjaat viestejä terveempään suuntaan ja et katkaise vanhempien välistä kommunikaatiota kokonaan, tämä tekee lasten elämästä helvetin.

Tavoite tulee aina olla se että vanhemmat kykenevät hoitamaan asiat kuten välit olisivat normaalit. On vain pakko nielaista ja joustaa, kun on aikaansaanut lapsia. Ystäviä ei tarvitse olla, mutta lasten asiat on kyettävä hoitamaan.

Lue lisää

"tosin kunnioitus ja arvostus on hiukan liikaa vaadittu. "

Eihän tämä ole vaatimus. Aivan normaalia on kunnioittaa toisia ihmisiä, exää exänä, lastensa toista vanhempaa vanhempana, erosta huolimatta. Ystävyyskin on melkoisen normaalia eron jälkeen. Riippuu tietysti hyvin paljon millainen suhde on ollut ja on erotessa. Arvostuksen kanssa voi todella olla monin verroin vaikeampaa. Arvostus kun ansaitaan. Mikäli toinen käyttäytyy jollain tavalla sopimattomasti, niin luonnollisesti arvostus laskee, kunnes se tilanteen jatkuessa katoaa kokonaan. Mutta kuten sanottu, riippuu suhteesta, riippuu existä, molemmista.

Tuo on todella hyvä; vastataan vain asiallisiin lasten asioihin. Ehkä vielä mahdollisimman lyhyesti ja yksiselitteisesti.

"Alkuun lasten asiat hoidetaan viesteillä, kun tilanne rauhoittuu niin puhelimella. "

Viestintä on tärkeintä hoitaa, tehdään se millä tavalla vaan :). Siitä tulikin mieleen, että yksi keino tulla eron jälkeen paremmin toimeen, voi olla viestiä sillä välineellä, joka exälle itselleen on mieluisinta ja/tai jonka on itse kokenut tehokkaimmaksi. On nimittäin ihmisiä, jotka eivät vain tykkää puhelinviestinnästä, vaikka välit viestitettävän kanssa olisi mitä parhaimmat (enkä tarkoita pelkästään exiä). Ja vastaavasti on ihmisiä, jotka tuskastuvat, jos pitää kirjoittaa viesti.

täti-monica_ kirjoitti:

"tosin kunnioitus ja arvostus on hiukan liikaa vaadittu. "

Eihän tämä ole vaatimus. Aivan normaalia on kunnioittaa toisia ihmisiä, exää exänä, lastensa toista vanhempaa vanhempana, erosta huolimatta. Ystävyyskin on melkoisen normaalia eron jälkeen. Riippuu tietysti hyvin paljon millainen suhde on ollut ja on erotessa. Arvostuksen kanssa voi todella olla monin verroin vaikeampaa. Arvostus kun ansaitaan. Mikäli toinen käyttäytyy jollain tavalla sopimattomasti, niin luonnollisesti arvostus laskee, kunnes se tilanteen jatkuessa katoaa kokonaan. Mutta kuten sanottu, riippuu suhteesta, riippuu existä, molemmista.

Tuo on todella hyvä; vastataan vain asiallisiin lasten asioihin. Ehkä vielä mahdollisimman lyhyesti ja yksiselitteisesti.

"Alkuun lasten asiat hoidetaan viesteillä, kun tilanne rauhoittuu niin puhelimella. "

Viestintä on tärkeintä hoitaa, tehdään se millä tavalla vaan :). Siitä tulikin mieleen, että yksi keino tulla eron jälkeen paremmin toimeen, voi olla viestiä sillä välineellä, joka exälle itselleen on mieluisinta ja/tai jonka on itse kokenut tehokkaimmaksi. On nimittäin ihmisiä, jotka eivät vain tykkää puhelinviestinnästä, vaikka välit viestitettävän kanssa olisi mitä parhaimmat (enkä tarkoita pelkästään exiä). Ja vastaavasti on ihmisiä, jotka tuskastuvat, jos pitää kirjoittaa viesti.

Lue lisää

Kyllä noilla neuvoilla pääsee pitkälle, jos kykenee pitämään tunteet tunteina ja asiat asioina.

Eihän se helppoa ole mutta, varmasti palkitsee elämän varrella ja kaikki pääsevät helpommalla.

Petetyn tilanne on todella hankala, loukkaus on niin henkilökohtainen ja se sattuu syvältä.

Mutta jos ero tulee pettämisen vuoksi, ei petetty asialle mitään voi, paska mikä paska.

Paras keino on aina pitäytyä kommunikoinnissa pelkästään lasten asioissa ja kun keskustelu siirtyy muuhun , niin se lopetetaan, tällä mahdollistetaan lasten hyvinvointi.

Petetty helposti pyörittelee puukkoa omassa haavassa, kun miettii syitä ja keinoa kostaa pettäjälle. Historiaa on mahdoton kääntää, mutta loppuenlopuksi, kyseinen toiminta koskettaa kaikista eniten myös pettäjään, kun hänellä ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta exäänsä.

Itsekkin mietin tuota arvostusta ja kunnioitusta, ei mielestäni edes tarvitse alkuvaiheessa miettiä.

Asia ja pelkät asiat on vain hoidettava ja kun et ota kantaa exän toilailuihin, niin se varmasti koskee myös häneen eniten. Vaikuttaa siltä että hän hiukkasen provosoi sinua.

Asiat vain asioina eikä mitään muuta sympatiaa

"unettomia öitä,katkeruus,masennus tunne kuinka se kokoajan panee uuta miestä vaikka se ei enään minulle kuuluisi millään lailla... "

Aina pitää lähteä siitä, että kohtelee itseään arvostaen ja kunnioittaen. Muuten mistään ei tule mitään, ihmissuhteista kaikkein vähiten. Riittävä, hyvä uni on terveydelle aivan välttämätöntä, samoin kaikki keinot, joilla saat mielesi rauhoittumaan ja tasapainoon. Ensinnäkin tarvitset aivan konkreettista apua unettomiin öihin. Mene lääkäriin puhumaan asiasta. Kerro erostasi, ja kuinka koet sen raskaaksi, masentaa, olet katkera, hermona, levoton jne. Pyydä lähetettä terapiaan, psykologille tai muulle ammattiauttajalle. Ammattilainen osaa auttaa sinua, antaa vinkkejä, ohjeita, ja ennen kaikkea neuvoa toisenlaisten näkökulmien löytämisessä. Juuri erilaiset näkökulmat auttavat ihmisen pois omien haitallisten ajatusvirtojen suosta.

Usein kun ihmisen pää menee ns. sekaisin kriisissä, niin tyypillistä on juuri tuo, että negatiiviset ajatukset päänupissa kiertävät samaa rataa, aina ja aina vaan. Uudelleen ja uudelleen. Etenkin nukkumaan mennessä niiden kierto vähintään tuplaantuu, eikä nukkumisesta tule mitään tai unessa on häiriöitä. Vaikka et ehkä kakistelematta sitä usko, mutta sanonpa vaan, että sinun ajatuksesi ja reagointisi johtuu vain sinusta ( historiastasi), ei mistään ulkopuolisesta asiasta, exästä tai mistään muusta. Ts. arvosta itseäsi ja hae apua.