Onko kukaan muu todennut tätä eron jälkeen. Muutaman vuoden eron jälkeen miettii mitä kaikkea on valmis tekemään naiselle ketä rakastaa. Seksisuhteen pelkästään ei oo mun juttu, sen on joutunut toteamaan.
Kyl ihmisen ei oo hyvä olla yksin
Jounipu
27851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mä tykkään olla yksin, oikeestaan mitä kauemmin olen olut suhteessa sitä enemmän haluan omaa aikaa.
Tossukat ei osaa olla yksin, Minulla on monta naista eron jälkeen ja nautin siitä.
Minun on erityisen hyvä olla yksin ja nimenomaan haluan olla ja elää yksin. Erosta reilu 2 vuotta ja tämä yksinelämisen halu vahvistuu koko ajan lisää. En kuitenkaan missään nimessä ole yksinäinen.
Samoin. Olen viihtynyt ja elänyt yksin jo hyvin, hyvin monta vuotta enkä koe menettäneeni yhtään mitään. Viihdyn todella itseni kanssa, saan tehdä mitä haluan. Todennäköisesti en kykenisi koskaan elämään parisuhteessa siten että toinen elää samassa taloudessa tai asunnon tulisi olla kaksikerroksinen paritalo, jotta saisin kokea sitä ihan omaa rauhaa ja tilaa.
Miksi ei oo hyvä olla yksin? Ois ihan nastaa vimeinni kuulla selitys, 40 vuoden odottelun jälkeen. Tässä ite on täytynny rueta pohtimaan vastausta omin nokkinnensa ja yksi vaihtoehto voi olla, että yksinäisyydessä ihminen luo itselleen paskimman mahdollisen seuralaisen, nimittäin itsesäälin. Se vaan täytyy ilmeisesti hyväksyä seuralaisekseen jos ei suostu olemaan toisen kanssa tahi pitää itseään niin syntisenä ja psyykkeensä pilanneena ettei ole ansainnut kenenkään seuraa, eikä uko itsensä olevan hyväksi kellekään. Mutta heti kun menee tai joutuu jopnkun seuraan, se itsesääli jotenkin katoaa kuin kuura ikkunasta johon puhalletaan tai vesitilkka kuumenevalta paistinpannulta ja huomaa että itsesääli oli ihan valhetta oikeastaan
Olen miettinyt. Olen aviossa oleva nainen ja erittäin uskollinen. Pitkässä suhteessa asuva. Mies on aika lailla kylmä mutten halua olla uskoton, ei ole minun juttuni. Viime aikoina olen ajatellut ettei hän taida oikein rakastaa minua, onko rakastanutkaan.Aika paljon olen myös puhunut miehelle mutta mikään ei muutu. Olen itse sellainen joka näyttää tunteensa, huomaavainen jne. Mies taas on puhumaton ei lähesty, puhuu halveksien ja rumasti ei kerro asioistaan, menee paljon jne vasta mietin etten taida olla oikea hänelle ja hän kärsii kanssani. Mietin että jos hänellä olisi nainen jota hän kunnioittaisi, arvostaisi ja rakastaisi niin hän olisi aivan erillainen. Mietin että pitäisikö minun lähteä jotta mies saisi mahdollisuuden onneen saisi naisen jota haluaisi k8hdella kuin vertaistansa, kuin rakastaan.
Lisään että koen siis yksinäisyyttä parisuhteessa ja ei ole hyvä olla.
Käsittääkseni tutkimusten mukaan terveydelle parasta olisi olla hyvässä suhteessa. Mutta eiköhän ole paras ole elää niin kuin itse haluaa, joku yksin, joku suhteessa. Itse en tykkää olla yksin, vaan minusta on mukavaa, kun voi asua rakkaan kanssa. Se vaatii tietenkin kompromisseja, mutta valitsen mieluummin ne.
Kyllä mä olen minä päivänä tahansa mieluummin yksin kui naisen kanssa joka kokee tarvetta pienimmässäkään asiassa mulle valehdella
Mun mies myös valehtelee, tunnen itseni niin huonoksi niin huonoksi.olen varmasti niin paha ja tarpeeton ettei mulle voi puhua totta.
Yksin eläminen ei tunnu toimivan enää keski-iässä mitenkään. Vaikka on ystäviä, se ei riitä arjen kiireessä, koska kotona ei ole ketään. Ihmiset liikkuvat vähemmän kuin ennen, eikä ole tarpeeksi edes juttuseuraa, puhumattakaan muista asioista, mitä ihminen arjessaan tarvitsee ja kaipaa. On siis pakko yrittää etsiä puoliso tai vähintään lähellä asuva seurustelukumppani.
Ei ole hyvä minullakaan, vaikka olenkin myös todella hyvä olemaan yksin. Jo pelkästään toisen olemassaolo tuo hyvää mieltä ja piristää, kun saa tuntea vapaasti ja pitää huolta hänestä. Introverttinä ja ujona miehenä ei vaan ole todellakaan helppo löytää ketään, kun pitäisi vielä olla oikeasti kiinnostunutkin. Tähän mennessä elämässäkin on tullut vastaan vain yksi rakkaus, joten luotto todennäköisyyksiin ei ole kauhean korkealla. Nyt ei kyllä tarttis edes suhdetta, kun vaan saisi halata ja löhöttää vieressä viltin alla.
Etkö ollut oikeasti kiinnostunut elämäsi rakkaasta?
Ikävä kyllä olin, mutta hän taas ei.
Olen pahoillani.
Millä tavalla tuo ujous ja introverttiys sitten näkyy, missä ja millä tavalla olet yrittänyt kohdata ja tutustua mahdollisiin kumppaneihin? Mistä asioista olet ja et ole kiinnostunut toisessa?
Oletko koittanut hakea jotakin ihan vain yhdessä hellittelyyn?
Ei se mitään. Lopputulos oli tiedossa, mutta hän vaan on minulle erityinen ja ainutlaatuinen ihminen, joten tunteiden kanssa on vaikeaa varmasti vielä pitkään.
Vietän ihan liikaa aikaa yksin, en halua häiritä toisia, enkä uskalla tehdä aloitetta, ennen kuin kriittinen massa on ylittynyt ihastuksessa. Siksi jokainen lähestyminen on liian merkityksellinen ja tunteista palautuminen kestää turhan kauan. Muutakin on tullut toki haettua, mutta sekin on todella harvinaista. Ei ole niin paljon kiinnostusta satunnaisiin ihmisiin.
Yleisesti naisessa kiinnostaa nörtteily. Ei ole tarkkoja kriteerejä harrastusten tai ulkonäön suhteen, kun vähän kaikenlaiset iskevät. Söpöys toki ehdottomasti plussaa, mutta sekin on kyllä katsojan silmässä.
Miehiltä vaaditaan kyllä hurjasti rohkeutta aloitteen tekemiseen ja kovuutta torjuntojen kestämiseen. Perinteiset romanttiset roolijaothan siinä kyseessä, mutta harmillista, että siten ujommat ja herkemmät miehet jäävät syrjään. Minulle ainakin kelpaisi ehdottomasti tällainen mies, joten mitään vikaa sellaisissa luonteenpiirteissä ei ole. Luulisi, että netti helpottaisi myös ujompien asemaa, kun on varmasti helpompi laittaa viestiä kun sanoa jotakin kasvotusten
Ei kannata ottaa naiseen yhteyttä, paras vaan kun pyristelee irti koko seksuaalisuudestaan, niin ettei mikään enää kiusaa ja kiihota. Kyllä nainenhi pärjää ilman miestä. Seksinhimo johtaa vaan molemmat sukupuolet synteihin ja ikävyyksiin
Joo se on ihan hirveetä.
Mutta ihminenn voi olla niin syntinnen etä hänen kuuluu olla yksin
Minä en tarvitse tämän aihe-alueen mietintöihin mitään eroa tai vuosikausia!
Huh, onneksi en ole koskaan eronnut,,enkä ylipäätään kenenekään liittynytkään. Parempi vana kun ei ties yhteiselämästä mitään
Naiselle, JOTA rakastaa
Eiköhän noita käy monikin mielessään läpi
Kuinka moni nainen elää suhteessaa miehen kanssa johon ihastunut sen ulkonäön tai olemuksen perusteeella? Vai sen rahavarojen tai koulutuksen/ammatillisen aseman perusteella. Siinä yksi syy miksi elän yksin.