Nimittäin, oon vähän mustis miehestäni ja epäillyt(aiheesta) usein hänen menemisiään ja kenen kanssa siellä tai täällä jne. Usein riidelty just tästä aiheesta. Hän vannonut minulle, että koko aikana kun mun kanssa ollu, ettei ole tosiaankaan pannut kenenkään muun kanssa. Entisensä kanssakin kuulemma VAIN hyvä kaveri jne. Näkevät ja pitävät yhteyttä.
No, menneenä viikonloppuna vietimme iltaa hänen ja parin kaverinsa kanssa. Kun tää toinen - josta olen aina pitänyt,ja hälle usein sanonutkin ystävällisyyttäni että pidän hänestä tosi paljon ja on mielestäni tosi mahtava tyyppi - niin teki hyvin selväksi minulle että naisen kaipuu on, hivelöi minua koko ajan ja pusutteli hiuksille,sanoi (taas) moneen kertaan että mut ottaisi ellen olisi A:n kanssa vaikka oma mieheni istui vieressä. Minä taas en paljoa edes noteerannut. Mieheni kommentoi, että siitä vaan, ei paljon kiinnosta.
No, sitten lähettiin käymään hänen kanssaan kiskalla ja kun ovesta päästiin, alkoi haukkumaan miestäni, ylistämään minua maasta taivaisiin ja kertomaan "totuuksia" mieheni menemisistä ja olemisista jne. Että on naisia muitakin ja minua pettää, eikä musta oikeasti välitä paskaakaan jne.
Palattuamme mieheni ihmetteli kyllä että mikä vittu kesti näin kauan??? Ja ennenkuin sitten lähettiin mieheni kanssa pois koko bileistä, mainitsin että tuli vähän juteltua vaikka mitä. Miestäni sitten vitutti lähtiessämme. Oli minua kohtaan vain että "tule mukaan jos tulet, ihan sama mitä teet" jne.
Näitä juttuja nyt sitten vatvottu pari päivää. Ja minä en tiedä ketä tässä pitäisi uskoa. Mieheni jo välillä haukkui minutkin "vitun mustikseksi" ja haistatteli ym. Teki selväksi tälle kaverilleenkin eilen, että mitä vitun juttuja minulle kertonut, ja että pitäköön huolta omista asioistaan kun itelläki ainaki viisi naista ja että jos tämä tulee samalla puolen katua vastaan, niin todella huonosti käy.
Yksi puhuu yhtä ja toinen toista. Kaveri mielestään puhunut vain tosiasioita ja mieheni taas pysyy edelleen samalla linjalla kuin aina: "Muiden kanssa en ole pannut ja kaikki mitä olen tähänkin asti sanonut on just niin, kuin olen sanonut"
Ja mieheni jo sanoi, että "Usko ketä uskot.Ala sinä sitte olemaan sen kusipään kanssa kun teillä niin kivaa.." ja että "taitaa sillä Y:llä olla joku syy tämmösten asioiden kertomiselle".
Mitä tämä tämmöinen meininki oikein on??? Miten tästä enää ottaa edes mitään selvää? Olen aina kuvitellut, että miehet kunnioittais kavereidensa "reviiriä" mutta ei kai sit..
Auttakaa!
No, menneenä viikonloppuna vietimme iltaa hänen ja parin kaverinsa kanssa. Kun tää toinen - josta olen aina pitänyt,ja hälle usein sanonutkin ystävällisyyttäni että pidän hänestä tosi paljon ja on mielestäni tosi mahtava tyyppi - niin teki hyvin selväksi minulle että naisen kaipuu on, hivelöi minua koko ajan ja pusutteli hiuksille,sanoi (taas) moneen kertaan että mut ottaisi ellen olisi A:n kanssa vaikka oma mieheni istui vieressä. Minä taas en paljoa edes noteerannut. Mieheni kommentoi, että siitä vaan, ei paljon kiinnosta.
No, sitten lähettiin käymään hänen kanssaan kiskalla ja kun ovesta päästiin, alkoi haukkumaan miestäni, ylistämään minua maasta taivaisiin ja kertomaan "totuuksia" mieheni menemisistä ja olemisista jne. Että on naisia muitakin ja minua pettää, eikä musta oikeasti välitä paskaakaan jne.
Palattuamme mieheni ihmetteli kyllä että mikä vittu kesti näin kauan??? Ja ennenkuin sitten lähettiin mieheni kanssa pois koko bileistä, mainitsin että tuli vähän juteltua vaikka mitä. Miestäni sitten vitutti lähtiessämme. Oli minua kohtaan vain että "tule mukaan jos tulet, ihan sama mitä teet" jne.
Näitä juttuja nyt sitten vatvottu pari päivää. Ja minä en tiedä ketä tässä pitäisi uskoa. Mieheni jo välillä haukkui minutkin "vitun mustikseksi" ja haistatteli ym. Teki selväksi tälle kaverilleenkin eilen, että mitä vitun juttuja minulle kertonut, ja että pitäköön huolta omista asioistaan kun itelläki ainaki viisi naista ja että jos tämä tulee samalla puolen katua vastaan, niin todella huonosti käy.
Yksi puhuu yhtä ja toinen toista. Kaveri mielestään puhunut vain tosiasioita ja mieheni taas pysyy edelleen samalla linjalla kuin aina: "Muiden kanssa en ole pannut ja kaikki mitä olen tähänkin asti sanonut on just niin, kuin olen sanonut"
Ja mieheni jo sanoi, että "Usko ketä uskot.Ala sinä sitte olemaan sen kusipään kanssa kun teillä niin kivaa.." ja että "taitaa sillä Y:llä olla joku syy tämmösten asioiden kertomiselle".
Mitä tämä tämmöinen meininki oikein on??? Miten tästä enää ottaa edes mitään selvää? Olen aina kuvitellut, että miehet kunnioittais kavereidensa "reviiriä" mutta ei kai sit..
Auttakaa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
"niin teki hyvin selväksi minulle että naisen kaipuu on, hivelöi minua koko ajan ja pusutteli hiuksille,sanoi (taas) moneen kertaan että mut ottaisi ellen olisi A:n kanssa vaikka oma mieheni istui vieressä. Minä taas en paljoa edes noteerannut. Mieheni kommentoi, että siitä vaan, ei paljon kiinnosta."
Jos minun tyttöystävääni alkaisi joku lääppiä ja hän ei tekisi elettäkään estääkseen niin antaisin kenkää molemmille. Tulisin mustasukkaiseksi niinkuin ilmeisesti poikakaverisi tuli. Minä vaan en jäisi kuuntelemaan "ex:n" itkemistä.
Kännissä oltiin koko porukka. Ja minä suhtauduin tuohon kaverin hommaan alkuun enemmänki leikillään. Kuvittelin kai hölmö sitten, että se on vain tyhmää pelleilyä hänenkin osaltaan. Ja miesystäväni on aina ollut sitä mieltä että mustasukkaisuus on sairautta, eikä hänellä ole ollut/eikä ole mitään syytä olla minusta esim mustis..
No lopulta olin kyllä tapahtumien edetessä ihan monttu auki ja äimänä.
Niinkuin olen nyttenkin.
No mielestäni mustasukkaisuus ei ole sairautta jos sinun ja miehesi kaverin juttu meni jo mauttomuuden puolelle. Miehesi mielestä sinä et pysty pitämään puoliasi. Jos miehesi ei olisi ollut paikalla niin ties mitä olisi tapahtunut. Luulisin että näin hän ajattelee. Hän ei enää luota sinuun kuin ennen koska annat toisten miesten lähennellä.
Lukea tuo oma tekstisi uudelleen ja aseta itsesi miehesi asemaan ja miehesi sinun asemaasi. Kuin olisitte olleet sinun tyttökavereidesi kanssa liikkeellä.
Luulisi sillä selvenevän. Enempää ei pysty rautalangasta vääntämään.
Mulle kävi vähän samantapanen juttu: Miesystävän kaveri kertoi, että mieheni on pettäny mua. Minä uskoin! Typerä ku olin.. Menin sitte sänkyyn sen miehen kaverin kans. Juttu oli kuitenkin tuulesta temmattu ja se kaveri sai haluamansa.
No onneksi mulla ja miehelläni oli muutenki loppu edessä, MUTTA: Miehille ei mikään ole pyhää, ne voi näköjään tehä mitä vaan ku ne haluaa pesää. Että ole varovainen ketä uskot ja ketä syytät.
Mies kertoo sinulle, että oma miehesi pettää sinua. Sen vuoksi sinä samantien hyppäät sänkyyn tuon kertojan kanssa. Onko tyhmempää enää kuultu?
"Miehille ei mikään ole pyhää, ne voi näköjään tehä mitä vaan ku ne haluaa pesää. Että ole varovainen ketä uskot ja ketä syytät."
Paraskin puhumaan. Ihan kuin sinulle joku asia olisi pyhää...
Tuohon halpaan en sentään olisi mennyt vaikka mikä olisi.
Mieheni on aina sanonut luottavansa minuun ja vaikka mikä olisi, niin tapoihini kuuluu kyllä selvittää asiat sen sijaan että päätä pahkaa menisin jonkun muun juttuihin mukaan, vaikka ne miten "tosiasioilta" tuntuisivat.
Ensimmäisen kerran parivuotisen suhteemme aikana vasta NYT äijäni kuitenkin on todella kihissyt mustasukkaisuudesta..
Ja ainoastaan minua harmittaa se, etten ottanu asiaa puheeksi HETI kun oltiin kaikki koolla vielä, sen sijaan että pelkäsin että mieheni olisi todennäköisesti alkanut vetämään samoin tein kaveriaan turpaan ja että siksi mieluummin halusin jutella kahen kesken rauhassa mieheni kanssa kotona.
Vaikka mietinkin, että ehkei kuitenkaan savua ilman tulta, mutta silti haluan selvittää tilanteen oman rakkaani kanssa ja tuota "kaveria" en halua nähä enää ehkä ikinä tuosta hyvästä.
Olenkohan ollut sitten liian mukava ja ystävällinen häntä kohtaan ennen, kun olen hänelle usein sanonut ihan vilpittömästi esim että "hei sä oot tosi kiva ja pidän susta".
Ai että sun miehes kaveri sano et miehes pettää sua, ja sinä meet sitte tosta vaan sänkyyn sen "kaverin" kanssa ???
Ja sitte vielä kehtaat syyttää miehiä siitä et ollaan muka valmiita mihin vaan....
Olisko ehkä syytä katsoa peiliin ? Multa ei kyllä ymmärrystä riitä sulle, itseäsi saat syyttää.
Että miehesi kaverilla taitaa olla haku päällä ja toimillaan yrittää saada miehesi näyttämään roistolta.. Tosin mikä on miehesi menneisyyden tausta.. viitaten näihin epäilyksiin aiheesta eli onko aihetta epäillä että miehen kaverin kertomisilla olisi vahva pohja, mutta toisaalta jos miehesi on sanonut tällä kaverilla olevan viiden naisen pyöritys niin ei sekään kovin luotettavalta taholta vaikuta..
Mieti, jossei sun miehesi olekaan ollut uskoton??
Ehkä häntä hieman pännii "kaverinsa" touhuilut. Hän näemmä luottaa sinuun, kun päästää kaverisi paijailemaan ja karkaamaan kioskille. Mieti, arvostatko sellaista. Siis luottamusta.
Oma tuomioni kuitenkin on, että miehesi on saattanut olla uskoton sinulle kerran tai pari ja se sen "kaveri" tietää niistä. Sen vuoksi tilanne on sille hankala ja sen täytyy sietää "kaverinsa" törkeää käytöstä. Miehesi pelkää näemmä paljastumistaan ja asian käsittelyä, vaikka vyyhti on alkanut paljastua.
Ihan naurettavaa antaa sen "kaveri" -nilkin voittaa sut puolelleen. Ihan kuin lokki, joka herkuttelee oksennuksella. En päästäisi moista raatokärpästä pusuttelemaan omia kutrejani. Mieti, mikä tuollaisen miehen arvo oikein on? Se on puhdas nolla!
Päästä miehesi pahasta ja anna hänelle synninpäästö. Vaadit mieheltäsi selitystä ja päätä että uskot sen. Sen jälkeen asiasta ei enää puhuta. Jos tulee vielä uusi vastaava tilanne eteen, niin mies on valmis ulospotkittavaksi.
Musta on ihan päivän selvä mihin se "kaveri" pyrki. jos se kerran sua lääppi, niin sehä yritti tahallaan kääntää sut miestäs vastaan että kiinnostusit siitä itsestään. Voihan niissä jutuissa toki perääkin olla, mutta täsätaoauksessa kyllä epäilisin että se "kaveri" sepitti sulle omiaan aika paljon.
No, nyt kun tästä hötäkästä on viikko kohta kulunut on tilanne seuraavanlainen;
Jutut on puhuttu miesystäväni kanssa selviksi ja olemme yhdessä kuten ennenkin -itseasiassa menee paremmin kuin koskaan. Olen päättänyt uskoa omaa kultaani. Mutta silti, mikäli jotain vastaavaa tulee eteen edes kerran - mikään ei pysty ehkä vakuuttamaan minua enää.
Minä olen myös sanonut hänelle, etten halua hänen "kaveriaan" nähä enää ehkä ikinä enkä halua myöskään, että oma mieheni hänelle edes mainitsee meistä jos sattuu häneen ylipäätään törmäämään.
Hän taas on edelleen sillä kannalla, että tuon "kaverin" on todellakin parasta pysyä poissa "samalta puolen katua"..