Työttömän kipu sattuu kuten kenen tahansa hylätyn

Rosa tulkkaa meille mitä Ossi Nymanit oikeasti tarkoittivat puheillaan:

"Ihmiselle on kivuliasta, jos hänet hylätään. Tuntuu pahalta, jos ei pääse mukaan joukkoon. Ihminen toki sopeutuu monen­laisiin epämiel­lyttäviin olo­suhteisiin, kuten yksinäi­syyteen ja työttömyyteen. Ihminen osaa tehdä välttämättömyydestä hyveen..... Tästä on olemassa oikein naseva faabelikin: happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Sen sijaan, että nauraisimme ketulle, voimme hetken ihailla sitä, miten kettu yrittää muuttaa häviön voitoksi....
Kun ihminen sanoo, että ”minulle on ihan yksi lysti mitä siskoni minusta ajattelee”, tai ”kiitos yt:t, kun pääsin pois siitä kateellisten paratiisista”, hän ei valehtele. On onnekasta osata olla näkemättä totuutta koko kivuliaassa rumuudessaan ja rakentaa itsestään tarina, jossa ei olla tuuliajolla tappion maisemissa....

Minä sanon eläväni vapaana taiteilijana omaa unelmaani, mutta säännöllisesti pikkutunneilla itken itsesäälikännissä ystävilleni, miten en kelpaa ikinä mihinkään työyhteisöön, koska olen tällainen kuin olen. "

https://www.hs.fi/elama/art-2000005420361.html
471
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Miksi nämä rosat eivät surkuttele miten Beverly Hillsin pitkäaikaistyöttömät rikkaat kotirouvat itkevät aamuyön tunteina shamppanjalaseihinsa kuinka pahalta tuntuu että ovat jääneet työelämän ulkopuolelle? Kuinka kivuliasta on olla se hylätty joka ei pääse mukaan niiden onnellisten joukkoon jotka nauttivat siitä ihanuudesta mitä on talsia viideltä aamulla puoliunessa, kroonisesta unenpuutteesta ja sen aiheuttamasta ummetuksesta kärsien räntäsateessa kohti vuorovaikutusvammaista työpaikkaa ylikuormittavaan ja stressaavaan työhön simputettavaksi.Ja miten joskus joutuu feikkaamaan selkäkipunsa jotta edes hetkeksi pääsisi sairikselle pois tuosta jokapäiväisestä työelämän ihanuudesta. Nämä rosat varmasti säälistä ihailevat myös sitä urheutta miten Beverly Hillsin pitkäaikaistyötön kotirouva yrittää muuttaa häviönsä voitoksi, ja yrittää olla näkemättä työttömyyden todellisuutta koko kivuliaassa rumuudessaan kun hän lojuu kultanaamio kasvoillaan höyryävässä Spassa tai Malibu Beachilla coctail kädessä.

Kyllä: työttömyys ei ole ongelma. Ongelma on köyhyys. Työttömät eivät joukoittain itke aamuyön tunteina itsesäälissä laskuhumalassa omaa "epäonnistumistaan" ja "häpeäänsä" kuten rosa itse tekee. Onkin mielenkiintoista miksi nämä etuoikeutetut asiasta mitään ymmärtämättömät rosat sellaista mielikuvaa haluavat ruokkia.Mistä kumpuaa tarve julistaa tällainen julkinen sääliin kutsu työttömiä kohtaan? Työttömät ovat ahdistuneita korkeintaan siitä etteivät tiedä miten selviävät ensi kuun rästilaskuista. Ja silloinkaan ongelma ei ole se, että on työelämän ulkopuolella, vaan se, ettei ole tarpeeksi rahaa. Rosat eivät tiedä Osseja itseään paremmin mitä he muka oikeasti tarkoittavat omilla puheillaan. On jännittävää miten niin monet kokevat tarvetta alkaa tulkkaamaan suurelle yleisölle toisen sanomisia ikäänkuin hän ei tarkoittaisi mitä sanoo.

Suurin osa työttömistä tekisi mieluusti palkkatöitä kivassa duunissa. Sosiaalipornoilua eivät tarvitse muut kuin nämä rosat itse.

Äänestä
  • "työttömyys ei ole ongelma. Ongelma on köyhyys. "

    Oikein.

    Esimerkkinä vaikka kuntouttava pakkotyötoiminta, Olet ennen sitä ollut jossain määrin syrjäytynyt köyhyyttäsi. Menet jonnekkin kuntouttavaan pakkotyötoimintaan josta tiedät heti alkuunsa että käymään vain sinne mennään eikä olemaan, siis mitään mielenkiintoa tutustua samaisessa paikassa oleviin palkallisiin ei ole, ei sinulla heihin eikä heillä sinuun, että se siitä mukamas niin tärkeästä yhteisöllisyyden tunteesta jonka kuntouttava riistotoiminta uhrilleen mukamas antaa

    Ja kun köyhyytesikään ei kuntouttavan pakkotyötoiminnassa käymisen myötä käytännössä hellitä juuri yhtään, niin syrjäytymisesi senkuin jatkuu ja jatkuu ja jopa pahenee kun sentään näet ja kuulet kuinka palkallisetsiellä kerskuu ja korskuu kulutusmahdolisuuksillaanja kaikella mitä siitä seuraa.

    Monestihan sitä vasta silloin havahtuu siihen kuinka pientä ja surkeaa elämää joutuu viettämään kun näkee vertailukohdan, kotona työttömänä möllöttäessä ilman että kohtaa juurikaan palkkatyössäkävijöitä oman elämän köyhyys ei ole niin silmille hyppivää.

    Mutta toisaalta, kun olet kokoaikaisesti työtön niin kirjastot ovat käytettävissäsi, joten Netta Musketin romaanit on jo luettu , Seurravaksi on vuorossa Edith Blyton ja menestysteoksensa Viisikko psykoterapiassa, Kaikki humppaCD:t on moneenkertaan sieltä lainattu ja kuuneltu , samoin DVD-videot, ja kirpputoreilta löytyy joskus jopa jotain joka on halpaa että toimii, tämä sillä varauksella että kansallisen sekoomuksen känsäedustäjä ja miljonääri Valo vai mikä sen sorakeisari mulk´hun nimi nyt olikaan ei ole jo käynyt sitä ostamassa.

    Äänestä

Minua ei hävetä ollenkaan olla tekemättä ilmaistöitä tässä robottien ja lampaiden yhteiskunnassa. Voisin myydä persettä elannokseni taiteen ohella jos en olisi jo varattu. En surkuttele elämääni ja teen sillä mitä haluan. Suosittelen samaa heille, jotka ovat kateellisia meille loisille. Elämä on täynnä valintoja. ;9

Äänestä

Taiteilijat ja työttömät pitää hukuttaa paskasaaviin, samaan saaviin rumat, yh:t, läskit, nörtit ja muut paskat.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


puolestaanpuhuja kirjoitti:

Rosa tulkkaa meille mitä Ossi Nymanit oikeasti tarkoittivat puheillaan:

"Ihmiselle on kivuliasta, jos hänet hylätään. Tuntuu pahalta, jos ei pääse mukaan joukkoon. Ihminen toki sopeutuu monen­laisiin epämiel­lyttäviin olo­suhteisiin, kuten yksinäi­syyteen ja työttömyyteen. Ihminen osaa tehdä välttämättömyydestä hyveen..... Tästä on olemassa oikein naseva faabelikin: happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Sen sijaan, että nauraisimme ketulle, voimme hetken ihailla sitä, miten kettu yrittää muuttaa häviön voitoksi....
Kun ihminen sanoo, että ”minulle on ihan yksi lysti mitä siskoni minusta ajattelee”, tai ”kiitos yt:t, kun pääsin pois siitä kateellisten paratiisista”, hän ei valehtele. On onnekasta osata olla näkemättä totuutta koko kivuliaassa rumuudessaan ja rakentaa itsestään tarina, jossa ei olla tuuliajolla tappion maisemissa....

Minä sanon eläväni vapaana taiteilijana omaa unelmaani, mutta säännöllisesti pikkutunneilla itken itsesäälikännissä ystävilleni, miten en kelpaa ikinä mihinkään työyhteisöön, koska olen tällainen kuin olen. "

https://www.hs.fi/elama/art-2000005420361.html

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu