Voisin osallistua tähän keskusteluun parilla omakohtaisella kokemuksella. Olen jo vanhempi nainen, ollut jo pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä ja kai minusta voi sanoa että olen vanha ja ruma. Nuorena olin ehkä kohtalaisen näköinen, mutta en koskaan herättänyt riittävää kiinnostusta niissä miehissä joista olisin ollut kiinnostunut. Olen jäänyt elämässäni yksin enkä ole koskaan seurustellut. Olen köyhä eikä minulla ole edes varaa käydä ravintoloissa, olen raitis, en juo enkä tupakoi.
Ahdistelusta minulla on ollut kokemuksia jo oman perheen piiristä, isäni kopeloi tissejäni kun olin siinä 12-vuotias. Tätä tapahtui useampaan otteeseen ja se loppui kun väänsin häntä nenästä ja hän taisi tajuta että tämä ei ollut ihan okei. Sen jälkeen minulla ja isälläni on ollut vain nimellinen sukulaisuussuhde, ihmissuhde häneen loppui tähän ahdisteluun. Tämä on ollut suuri menetys minulle ja luultavasti myös hänelle. Asian tekee traagiseksi se, että olisimme tarvinneet tukea toisiltamme, äitini harjoitti henkistä väkivaltaa meitä molempia kohtaan.
Työelämässä nuorena koin pyllylle taputtelua ja tissien kopelointia, jotka olivat vaivaannuttavia kokemuksia, mutta ei niistä suurempaa traumaa jäänyt, nämä miehet olivat minulle täysin yhdentekeviä. Suurin trauma minulle on tullut ihan rehellisestä kosijasta, joka ei voinut ymmärtää että en ole kiinnostunut hänestä sillä tavalla. Tämä tapahtui mielenterveyskuntoutujien piirissä, yhteisössä jossa virallisesti tarkoituksena oli auttaa pääsemään työelämään, mutta toki myös synnyttää ihmissuhteita vertaisten parissa.
Tämä ihailijani olisi ihan rehellisesti halunnut ruveta seurustelemaan kanssani, ei hänellä ollut tarkoitusta ahdistella ja pilata elämääni, mutta niin hän onnistui tekemään. Ilmeisesti syytä oli minussakin siinä mielessä, että en osannut torjua häntä niin että hän olisi ottanut onkeensa. Olin ystävällinen häntä kohtaan ja siitä hän sai yllykkeen jatkaa vonkaamistaan, ja se sitten jatkui vuosikausia. Hän ei ollut aivan täyspäinen ja hänen fantasiamaailmassaan me olimme jo melkein pari. Tässä osasyyllisiä olivat hullukaverit, jotka kannustivat vajaamielistä ystäväänsä jatkamaan naisten lähestymistä, ”kyllä sinä saat, kyllä sinä kelpaat.” Ei kai vajukki voi ymmärtää että hän ei minulle kelpaa, kun hänelle jatkuvasti tolkutetaan naimisen ihanuutta ja että totta kai hän kelpaa ja on jopa parempi miesystävä kuin miehet yleensä. Tähän kannustamiseen osallistuivat myös psyyken puolen hoitohenkilökunta.
Mikä minua tässä katkeroittaa on se, että oletuksena kuitenkin oli, että minun pitäisi haluta parisuhdetta ja kun minulle ei muuta ollut tarjolla, niin minun olisi pitänyt tähän vajukkiin tyytyä. Ja ainakin olin syyllinen tähän vajukin vonkaamiseen, psykiatri minulle rupesi saarnaamaan, että miehille pitää heti tehdä selväksi, että ei ole kiinnostunut. Mutta toivoin saavani miesystävän eikä minulle heti ollut selvä, että en ollut tästä miehestä kiinnostunut. Se tuli sitä myöten selväksi, kun tämä mies lähestyi minua ja esitti kiinnostuksiaan ja kommenttejaan, jotka olivat yksinkertaisesti tollon pölpötystä. En minä ainakaan pysty kiinnostumaan tyhmästä miehestä, ja lisäksi hän oli ruma, köyhä ja sairas. Minä en nähnyt hänessä mitään haluttavaa, mutta ilmeisesti hänen kaverinsa näkivät hänet toisessa valossa, heille oli käsittämätöntä että tämä kaveri ei voi saada naista.
Tällä tollolla oli paras kaveri, joka erikoisesti yritti sitkeästi nakittaa minua pölhökaverilleen. Hän jopa teki ehdotuksen, että voisimme harrastaa kolmen kimppaa. Tämä kaveri voisi panna minua ensin, ja sitten vajukki pääsisi panemaan jälkiliukkailla. Minun kannaltani tämä oli törkeää ahdistelua ja seksuaalisen hyväksikäytön yritys, mutta varmasti omasta mielestään nämä kaksi skitsofreenikkoa olivat tarjoamassa minulle kahta erinomaista mulkkua molemminpuoliseen nautintoon. Nämä miehet eivät kumpikaan olleet normaaleja ja ainakin tämä ihailijani oli yksinkertaisesti niin tyhmä, että ei ymmärtänyt tekojensa seurauksia eikä voinut ottaa vastuuta mistään.
Tässä kävi lopulta sillä tavalla, että minä tein tästä ihailijastani valituksen ja asia otettiin puheeksi, ja varmasti ihailijani loukkaantui verisesti loppuiäkseen. Siitä oli seurauksena se, että minä sain vihat niskaani. Jäsenyys tässä yhteisössä piti olla elinikäinen, mutta minulle ehdotettiin, että voisin luopua jäsenyydestä. Olin muuttanut toiseen kaupunkiin, mutta todellinen syy oli siinä, että olin avannut suuni tollo-asiassa. Oletuksena oli, että minun pitäisi loputtomiin ymmärtää itseäni tyhmempää ihmistä, jolla tietenkin on elämäntoiveita siinä missä fiksummillakin ihmisillä. Tällä miesporukalla oli käsitys, että jos vain uskoisin ja ymmärtäisin, että tollo haluaa panna minua, niin totta kai minun pitäisi olla käytettävissä, ja että se olisi minunkin etuni. Kukaan ei varsinaisesti ollut pahantahtoinen, mutta mielestäni tässä yhteisössä vallitsi iloinen raiskaajahenki. Tästä asiasta on kulunut jo vuosia, mutta se on jäänyt minua vaivaamaan.
Ahdistelusta minulla on ollut kokemuksia jo oman perheen piiristä, isäni kopeloi tissejäni kun olin siinä 12-vuotias. Tätä tapahtui useampaan otteeseen ja se loppui kun väänsin häntä nenästä ja hän taisi tajuta että tämä ei ollut ihan okei. Sen jälkeen minulla ja isälläni on ollut vain nimellinen sukulaisuussuhde, ihmissuhde häneen loppui tähän ahdisteluun. Tämä on ollut suuri menetys minulle ja luultavasti myös hänelle. Asian tekee traagiseksi se, että olisimme tarvinneet tukea toisiltamme, äitini harjoitti henkistä väkivaltaa meitä molempia kohtaan.
Työelämässä nuorena koin pyllylle taputtelua ja tissien kopelointia, jotka olivat vaivaannuttavia kokemuksia, mutta ei niistä suurempaa traumaa jäänyt, nämä miehet olivat minulle täysin yhdentekeviä. Suurin trauma minulle on tullut ihan rehellisestä kosijasta, joka ei voinut ymmärtää että en ole kiinnostunut hänestä sillä tavalla. Tämä tapahtui mielenterveyskuntoutujien piirissä, yhteisössä jossa virallisesti tarkoituksena oli auttaa pääsemään työelämään, mutta toki myös synnyttää ihmissuhteita vertaisten parissa.
Tämä ihailijani olisi ihan rehellisesti halunnut ruveta seurustelemaan kanssani, ei hänellä ollut tarkoitusta ahdistella ja pilata elämääni, mutta niin hän onnistui tekemään. Ilmeisesti syytä oli minussakin siinä mielessä, että en osannut torjua häntä niin että hän olisi ottanut onkeensa. Olin ystävällinen häntä kohtaan ja siitä hän sai yllykkeen jatkaa vonkaamistaan, ja se sitten jatkui vuosikausia. Hän ei ollut aivan täyspäinen ja hänen fantasiamaailmassaan me olimme jo melkein pari. Tässä osasyyllisiä olivat hullukaverit, jotka kannustivat vajaamielistä ystäväänsä jatkamaan naisten lähestymistä, ”kyllä sinä saat, kyllä sinä kelpaat.” Ei kai vajukki voi ymmärtää että hän ei minulle kelpaa, kun hänelle jatkuvasti tolkutetaan naimisen ihanuutta ja että totta kai hän kelpaa ja on jopa parempi miesystävä kuin miehet yleensä. Tähän kannustamiseen osallistuivat myös psyyken puolen hoitohenkilökunta.
Mikä minua tässä katkeroittaa on se, että oletuksena kuitenkin oli, että minun pitäisi haluta parisuhdetta ja kun minulle ei muuta ollut tarjolla, niin minun olisi pitänyt tähän vajukkiin tyytyä. Ja ainakin olin syyllinen tähän vajukin vonkaamiseen, psykiatri minulle rupesi saarnaamaan, että miehille pitää heti tehdä selväksi, että ei ole kiinnostunut. Mutta toivoin saavani miesystävän eikä minulle heti ollut selvä, että en ollut tästä miehestä kiinnostunut. Se tuli sitä myöten selväksi, kun tämä mies lähestyi minua ja esitti kiinnostuksiaan ja kommenttejaan, jotka olivat yksinkertaisesti tollon pölpötystä. En minä ainakaan pysty kiinnostumaan tyhmästä miehestä, ja lisäksi hän oli ruma, köyhä ja sairas. Minä en nähnyt hänessä mitään haluttavaa, mutta ilmeisesti hänen kaverinsa näkivät hänet toisessa valossa, heille oli käsittämätöntä että tämä kaveri ei voi saada naista.
Tällä tollolla oli paras kaveri, joka erikoisesti yritti sitkeästi nakittaa minua pölhökaverilleen. Hän jopa teki ehdotuksen, että voisimme harrastaa kolmen kimppaa. Tämä kaveri voisi panna minua ensin, ja sitten vajukki pääsisi panemaan jälkiliukkailla. Minun kannaltani tämä oli törkeää ahdistelua ja seksuaalisen hyväksikäytön yritys, mutta varmasti omasta mielestään nämä kaksi skitsofreenikkoa olivat tarjoamassa minulle kahta erinomaista mulkkua molemminpuoliseen nautintoon. Nämä miehet eivät kumpikaan olleet normaaleja ja ainakin tämä ihailijani oli yksinkertaisesti niin tyhmä, että ei ymmärtänyt tekojensa seurauksia eikä voinut ottaa vastuuta mistään.
Tässä kävi lopulta sillä tavalla, että minä tein tästä ihailijastani valituksen ja asia otettiin puheeksi, ja varmasti ihailijani loukkaantui verisesti loppuiäkseen. Siitä oli seurauksena se, että minä sain vihat niskaani. Jäsenyys tässä yhteisössä piti olla elinikäinen, mutta minulle ehdotettiin, että voisin luopua jäsenyydestä. Olin muuttanut toiseen kaupunkiin, mutta todellinen syy oli siinä, että olin avannut suuni tollo-asiassa. Oletuksena oli, että minun pitäisi loputtomiin ymmärtää itseäni tyhmempää ihmistä, jolla tietenkin on elämäntoiveita siinä missä fiksummillakin ihmisillä. Tällä miesporukalla oli käsitys, että jos vain uskoisin ja ymmärtäisin, että tollo haluaa panna minua, niin totta kai minun pitäisi olla käytettävissä, ja että se olisi minunkin etuni. Kukaan ei varsinaisesti ollut pahantahtoinen, mutta mielestäni tässä yhteisössä vallitsi iloinen raiskaajahenki. Tästä asiasta on kulunut jo vuosia, mutta se on jäänyt minua vaivaamaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olit siis kiinnostunut tasoasi huomattavasti paremmista miehistä etkä niistä rumista miehistä koska itse olet ollut ruma. No ihan oma vikasi jollet löytänyt miestä.
Eihän kyse ole löytymisestä vaan huolimisesta.
Jokainen saa haluta ihan mitä vaan.
Nuo jatkuvasti samat kommenttisi kyllä arvataan vaikka et niitä ihan joka ketjuun kirjoittaisikaan. Menettävät merkityksensä jatkuvasti toitotettuna.
Onko ap ätmi?
Minulta kysyttiin, että olenko ätmi, tai olisiko termi tässä tapauksessa ätni? Kai niin voi sanoa, olen kyllä suorittanut alemman korkeakoulututkinnon, mutta tosiaan olen eläkkellä, yksin, köyhä ja syrjäytynyt. Kai minussa jotain vikaa on, poikkean normaalista enkä osaa muodostaa ihmissuhteita.
Esimerkkinä voisin kertoa sellaisen asian, että olin abivuotenani opettajan sijaisena, ja koko homma meni aivan hulinaksi, minulla ei ollut minkäänlaista auktoriteettia alaluokkalaisiin lapsiin. Parhaiten sain kontaktin kahteen ongelmanuoreen, joista toinen oli käsi paketissa, koska oli lyönyt toista päähän niin että käsi oli murtunut. Olen ongelmaperheestä kotoisin ja minun sympatiat on luonnostaan näissä jotenkin ongelmaisissa yksilöissä.
Miesten suhteen on aina käynyt niin, että ne miehet, jotka minua ovat lähestyneet, ovat olleet järjestään jollain tavalla sairaita, esimerkiksi alkoholisteja tai hulluja. Normaalit miehet eivät ole noteeranneet minua koskaan, tai jos olisivatkin, niin heille on äkkiä järjestynyt sisäpiirin kautta joku hyväksyttävämpi naisystävä. Näitä hulluja olisi minun kohdalle riittänyt, mutta minulla olisi ollut heitä kohtaan kiinnostuksena lähinnä ottaa joku sosiaalitädin rooli, kaverisuhde minulle olisi käynyt, mutta ei parisuhde- tai seksikiinnostus. Siihen se sitten on tyssännyt, miehiä olisi minun henkilössä kiinnostanut lähinnä pimpero ja minä en ole koskaan tutustunut sellaiseen mieheen josta olisin itse voinut olla kiinnostunut.
Sitkeästi elättelin toivetta miesystävän löytymisestä, teini-iästä aina viisikymppiseen asti. Nyt olen jo lähempänä kuuttakymmentä ja olen heittänyt toivoni, en edes halua seksisuhdetta enää. Joku kaveri olisi muuten mukava löytää, mutta minulla on heikot sosiaaliset taidot enkä edes käy missään, missä voisi tutustua ihmisiin. Joskus minulla oli profiili deittisivustolla, mutta sielläkin törmäsin vain hyypiöihin, joilla oli päällimmäisenä seksi mielessä. Minua ei ainakaan irtoseksi ole koskaan kiinnostanut, olisin halunnut ihmissuhteen, jossa seksi olisi ollut yhtenä osana. Miehen olisi pitänyt ymmärtää olla ensisijaisesti ystäväni, mutta en koskaan tavannut miestä, jota sellainen olisi kiinnostanut.
Kaiketi+noin+100%:lla+naisista+on+näitä+me+too-kokemuksia.+Mielenkiintoista+nähdä+miten+muutos+asiaan+on+tulossa+jos+on.
Ikävää että olet joutunut noin huonon kohtelun kohteeksi.
Voin kyllä vakuuttaa että jos liikut erilaisissa harrastuksissa, aivan varmasti tulet tapaamaan älykkäämpää seuraa. Joten, vähävaraisenakin VOI osallistua eri aktiivisuuksiin ja tavata erilaisia ihmisiä. Silloin voi valintakaaresi on paljon laajempi.
Kuten itsekin sanoit, kyseiset miehet olivat vajaaälyisiä. Vajaaälyiset eivät voi ymmärtää järkipuhetta, tehdä objektiivisia johtopäätöksiä tai oppia virheistään, koska he ovat vajaita. Jos ei ole itse vajaa, heidän seuraansa kannattaa välttää, joten kannattiko kyseiseen yhteisöön kuulua alunperinkään.