Hei!
Tuntuu että olen ollut enemmön tai vähemmän laihiksella, dieetillä tai ainakin yrittämässä aloittsa laihista. Tuntuukinnettä laihiksen suunnittelusta , satunnaisesta aloittamisesta ja muutaman viikon rupeamasta palaan aina vanhoihin huonoihin syömistottumuksion.
Taustalla on paljon stressaavia elömänmuutoksia ja olen säännöllisesti hakenut herkuttelusta ja isoista annoskoista "helpotusta" ja "vapaata" tästä oman elämäni ruljanssista. Tämä pakeneminen näkyy sitten turvotuksena , ylimääräisiä vatsamakkaroina ja en meinaa enää kasvoja tunnistaa omakseni. Ahdistaaväsyttääottaapäähän ja olen yrittänyt pohtia mitä asialle voisi tehdä.
Tuntuu että jotain on syvemmin pielrssä kuin vain se että olen huomaamattani napostellut tal ottanut santsikierroksen. Kun rehellisyyden nimissä tuntuu että se itsenaä sokerilla, rasvalla ja ahmimisella turruttaminen auttaa oikeadti, mutta vain hetkellisesti. Kuitenkin haluaisin päästä terceellisempään ruokavalioon.
Taloustilanne kohenee vasta viikon päästä joten sinne asti rahavarat sanelevat syömisiänl. Eli ei ole varaa ostaa tahkoja, lihaa tai kiinnittää hinnan sijasta huomiota tuotteen vähärasvaisuuteen.
Tuntuu raskaalta aloitella painonpudotusta koska ilman herkkija joudun myös kohtaamaan sen tosiasian että olrn syönyt itseni t;män näköiseksi /painoiseksi ja laihtumiseen ja tilanteen korjantumiseen näkyvästi menee useita kuukausia ,ainakin sen 4-5kk. Toisaalta haluan ja toivon nopeita tuloksia ja nopeaa laihtumista.
Mutta aikaisemmat kokemukseni ovat osoittaneet että nämä nopeat lihikset ja 500kcal puurodieetit jatkuvat hammasta kiristellen joitain viikkoja ja sitten seuraa romahdus jonka aikaisessa vapauden tarpeessa aitten syön ja ahmin mitä sattuu ja miten paljon tahana ja usein tämä kierre jää päälle koska sitten ahmin jo syyllisyytern, pettymykseen itseinhoon ja häpeään.
Hävettää kulkea julkisilla paikoilla näin lihavana. Hävetttää kun ennen sopivan kokoiset vaatteet kiristävät puristavat ja paljatavat reisi ja vatsamakkarat ja. Allit. Väsyttää tämä ikuinen kierre. Pelottaa et.en saa painonnousua lainkaam hallintaan ja lihon sairaalloisen ylipainoiseksi muodottomaksi mötikäksi jolloin menetän kaikki sosiaaliset suhteeki ja itsearvostukseni ja koko elämä on pilalla.
Tämän hetkinen ulkokö, paino ja peilikuva vaikuttavat todella negatiivisesti minäkuvaani ja itsetuntooni sekä omanarvontunteeseen.
Toisaalta hoikempi ja terveempi minä tuntuu niin kaukaidelta ajatukselta että usein sitä väsyneenä stressaantuneena ja uupuneena valitsii sen jätksipaketin tai irttispussin.
Miksi kirjoitan tätä? Koskq haluan jotenkin ulkoistaa näitä tunteita ajatuksia ja kokemuksia omasta ylipainoisuudestani ja sen kanda elämisestä.
Kun herkkuhetket tuovat mukanaan näin valtavan määrän syyllisyyttä häpe masennusta ahdistust voimattomuutta ylipainon ja ulko-näköongelmien pahentumista niin miksi ihmeessä jatkan sitä? Nyt olen alkanut miettimään että voisi suunnitella. Sitä laihikSen aloittamista silloin viikon päästä.
Tehdä elämäntaparemppaa järkevällä tavalla ei mtn pussikeitto proteiinipatukkakuuria vaan säännölliset ruoka-ajat. Ruokapv kirja. Vaihdella ruokia. Herkkupäivä joko kerran viikossa tai kerran 2 viikossa.
Tuntuu että itsekurin ja laihismotivaation löytämisen lisäksi täytyisi omasta itsestä löytää tervettä itserakkautta, itseqrvostusta ja oman itsen kunnioittamista että. Suunnittelun ja ahmimisee?n ja herkkuhetkiin pakenemisen sijaan kohtaisin totuuden omasta ulkonäöstäni ja painosta. Ja sitten helpottaa kun löytää hyväksyn että ok tällä hetkellä. En ole ulkonäöltäni tai painoltani siinä tilanteessa missä itse haluaisin itseni nähdä ja olla. Ja se hetken herkkuhimon vastustaminen lisää taistelukykyä.
Ja loppupeleissä laihiksella ollessa ulkonäön lisäksi löytyy apua unenlaatuun ja mielialan paranemiseen / masennuksesta toipumiseen. Se on jo itsessään mulle iso stressitääpain
K
\
=
9
uhteet
Tuntuu että olen ollut enemmön tai vähemmän laihiksella, dieetillä tai ainakin yrittämässä aloittsa laihista. Tuntuukinnettä laihiksen suunnittelusta , satunnaisesta aloittamisesta ja muutaman viikon rupeamasta palaan aina vanhoihin huonoihin syömistottumuksion.
Taustalla on paljon stressaavia elömänmuutoksia ja olen säännöllisesti hakenut herkuttelusta ja isoista annoskoista "helpotusta" ja "vapaata" tästä oman elämäni ruljanssista. Tämä pakeneminen näkyy sitten turvotuksena , ylimääräisiä vatsamakkaroina ja en meinaa enää kasvoja tunnistaa omakseni. Ahdistaaväsyttääottaapäähän ja olen yrittänyt pohtia mitä asialle voisi tehdä.
Tuntuu että jotain on syvemmin pielrssä kuin vain se että olen huomaamattani napostellut tal ottanut santsikierroksen. Kun rehellisyyden nimissä tuntuu että se itsenaä sokerilla, rasvalla ja ahmimisella turruttaminen auttaa oikeadti, mutta vain hetkellisesti. Kuitenkin haluaisin päästä terceellisempään ruokavalioon.
Taloustilanne kohenee vasta viikon päästä joten sinne asti rahavarat sanelevat syömisiänl. Eli ei ole varaa ostaa tahkoja, lihaa tai kiinnittää hinnan sijasta huomiota tuotteen vähärasvaisuuteen.
Tuntuu raskaalta aloitella painonpudotusta koska ilman herkkija joudun myös kohtaamaan sen tosiasian että olrn syönyt itseni t;män näköiseksi /painoiseksi ja laihtumiseen ja tilanteen korjantumiseen näkyvästi menee useita kuukausia ,ainakin sen 4-5kk. Toisaalta haluan ja toivon nopeita tuloksia ja nopeaa laihtumista.
Mutta aikaisemmat kokemukseni ovat osoittaneet että nämä nopeat lihikset ja 500kcal puurodieetit jatkuvat hammasta kiristellen joitain viikkoja ja sitten seuraa romahdus jonka aikaisessa vapauden tarpeessa aitten syön ja ahmin mitä sattuu ja miten paljon tahana ja usein tämä kierre jää päälle koska sitten ahmin jo syyllisyytern, pettymykseen itseinhoon ja häpeään.
Hävettää kulkea julkisilla paikoilla näin lihavana. Hävetttää kun ennen sopivan kokoiset vaatteet kiristävät puristavat ja paljatavat reisi ja vatsamakkarat ja. Allit. Väsyttää tämä ikuinen kierre. Pelottaa et.en saa painonnousua lainkaam hallintaan ja lihon sairaalloisen ylipainoiseksi muodottomaksi mötikäksi jolloin menetän kaikki sosiaaliset suhteeki ja itsearvostukseni ja koko elämä on pilalla.
Tämän hetkinen ulkokö, paino ja peilikuva vaikuttavat todella negatiivisesti minäkuvaani ja itsetuntooni sekä omanarvontunteeseen.
Toisaalta hoikempi ja terveempi minä tuntuu niin kaukaidelta ajatukselta että usein sitä väsyneenä stressaantuneena ja uupuneena valitsii sen jätksipaketin tai irttispussin.
Miksi kirjoitan tätä? Koskq haluan jotenkin ulkoistaa näitä tunteita ajatuksia ja kokemuksia omasta ylipainoisuudestani ja sen kanda elämisestä.
Kun herkkuhetket tuovat mukanaan näin valtavan määrän syyllisyyttä häpe masennusta ahdistust voimattomuutta ylipainon ja ulko-näköongelmien pahentumista niin miksi ihmeessä jatkan sitä? Nyt olen alkanut miettimään että voisi suunnitella. Sitä laihikSen aloittamista silloin viikon päästä.
Tehdä elämäntaparemppaa järkevällä tavalla ei mtn pussikeitto proteiinipatukkakuuria vaan säännölliset ruoka-ajat. Ruokapv kirja. Vaihdella ruokia. Herkkupäivä joko kerran viikossa tai kerran 2 viikossa.
Tuntuu että itsekurin ja laihismotivaation löytämisen lisäksi täytyisi omasta itsestä löytää tervettä itserakkautta, itseqrvostusta ja oman itsen kunnioittamista että. Suunnittelun ja ahmimisee?n ja herkkuhetkiin pakenemisen sijaan kohtaisin totuuden omasta ulkonäöstäni ja painosta. Ja sitten helpottaa kun löytää hyväksyn että ok tällä hetkellä. En ole ulkonäöltäni tai painoltani siinä tilanteessa missä itse haluaisin itseni nähdä ja olla. Ja se hetken herkkuhimon vastustaminen lisää taistelukykyä.
Ja loppupeleissä laihiksella ollessa ulkonäön lisäksi löytyy apua unenlaatuun ja mielialan paranemiseen / masennuksesta toipumiseen. Se on jo itsessään mulle iso stressitääpain
K
\
=
9
uhteet
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensinnäkin lopeta laihduttaminen. Se on terveydelle tuhoisaa. Ihan nuorena sitä ei välttämättä tajua, mutta jo viisissä kymmenissä laihduttaessa menettää lihasta, jota ei ehkä ikinä saa takaisin. Painoon kuuluu periaate, että se tulee nopeasti ja lähtee hitaasti. Asia pitää vain hyväksyä. Pitämällä nälkäkuureja sotket ruokahalun säätelyn kokonaan. Eli paastoat, laihdut (pahimmillasi menetät vain lihasmassaa), repeät, ahmit, lihot (saat vain rasvakudosta, lihas ei kasva treenaamatta ja heikolla ruokavaliolla). Laihdutuskuurit heikentävät sekä painonhallintaasi että terveyttäsi.
Eli ala syömään. Aloita aamiaisesta. Monet jättävät aamiaisen väliin, kun "ei maistu" tai pelkäävät sen lihottavan. Aamiaisen ansiosta et ahmi seuraavaa ateriaa kuin nälkään kuoleva, vaan pysyt kohtuudessa. Syöt säännölliset ateriat (aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala, väliin ehkä välipala tai jopa pari). Kaikki ruoka ei ole kallista, tosin ei pidä sortua halvimpiin eineksiin, jotka todennäköisesti sisältävät sekä runsaasti sokeria että valkoista jauhoa että suolaa. Makuaisti tottuu miedompiin makuihin varsin nopeasti.
Opettele lukemaan tuoteselosteet ja muuta pieni kohta kerrallaan ruokalautasesi sisältöä, näin vähitellen ruokasi laatu paranee ja samalla vaihvikkaa painosi laskee. Parasta olisi pyrkiä etenkin kaikesta lisätystä sokerista eroon kokonaan. Kun et ole nälkäinen, et tarvitse herkkuja. Unohda karkki- ja mässyttelypäivät. Parempi nauttia pieni herkkupala silloin tällöin jälkiruuaksi tai välipalaksi. Mutta suhtaudu herkkuihin samalla varovaisuudella kuin kuivilla oleva alkoholisti alkoholiin.
Mieli ei tunne kieltoa. Jos kiellät itseltäsi - todennäköisesti määräajaksi - jonkin asian, asia pysyy mielessäsi, ja himoitset sitä. Luo siksi mielikuva jostain muusta. Kaikesta hyvästä ei voi kieltäytyä. Mieti, mikä itsellesi on nautintoa, josta unelmoit raskaan päivän päätteeksi. Itselleni se voi olla esim. lämmin jalkakylpy. Saunajuomaksi nautin light-limpparin, usein juon kuumaa kaakaota, jonka olen makeuttanut makeutusaineella. Se korvaa entisen suklaan, jonka myötä olisin pian ollut insuliinidiabeetikko.
Vaikka itse olen normaalipainoinen, olen henkilökohtaisesti kokenut ateriakoon pienentämisen ja ateriakertojen tihentämisen vaikeuden (korkeiden verensokereiden vuoksi olen joutunut muokkaamaan tapojani). Kuitenkin riittävän pienet ja riittävän tiheät ateriat ovat hyväksi monessa mielessä. Se helpottaa verensokeriongelmia (verensokeri ei suinkaan "laske", kuten monet luulevat, vaan saattaa jopa kohota ylipitkässä paastossa), helpottaa painonhallintaa, vähentää närästystä jne.
Ihminen on tottunut syömään tietyn kokoisia aterioita. Siinä piilee yksi harvojen ja suurten aterioiden ongelmista. On haastavaa opetelle uudet kevyemmät elämäntavat, kun maha tuntuu jäävän vajaaksi. Yksi vaihtoehto on syödä jotain paljon puremista vaativaa, mutta vähäenergista (raasteet, salaatit) tai sitten paljon nestettä sisältävää (laiha keitto). Mieti itse omalla kohdallasi itsellesi sopivia keinoja. Askel kerrallaan pääset perille, harva onnistuu seitsemän peninkulman saappailla loikkimisessa. Itsellänikin on reunaehtoja ollut paljon. Olen vähävarainen ja kasvissyöjä, mutta haluan syödä mahdollisimman vähäsokerisesti. Tuloksia olen silti saavuttanut.