Kaikki foorumit on vääriä

En tiedä, minne tän vuodattaisin, laitetaan nyt sitten tänne.

Olen etäsuhteessa elävä, eronnut ja lapsellinen mies. Etäsuhde on toiminut hyvin mutta, uusi etäpuolisoni vaihtoi työpaikkaa ja "pääsi" vuorotöihin. Tämä tiesi sitä, että ennestäänkin vähäinen yhteinen aika minimoitui tai korvautui lastenhoitovelvotteilla. Suhteessa mättäää moni muukin asia littyen lähinnä yhteiseen tekemiseen silloin harvoin kun aikaa olisi. En haluasi tuhlata sitä baareihin. Seksuaalisesti olemme varmaan unelmapari toisillemme, mutta siihenkin yhteinen aika on kortilla.

Sosiaalisen ihmisenä tutustun helposti ihmisiin ja tuntuu että olen pahasti ihastunut naapuriini, vaikka kerrostaloyhteisössä elellään. Me vaan törmäilemme aina, molemmat olemme ns. etäsuhteissa, mutta olemme alkeneet viettää enemmän aikaa keskenämme kuin kumppaniemme kanssa. Tai hän on jo päättänyt jättää etäkumppaninsa, mutta ne syyt eivät liity tähän tarinaan. Toki hän hakee tukea eroon minusta.

Mikä sitten mättää, go for it? No se, että tämä herttainen naapurini voisi heittämällä olla tyttäreni. Hänellä on elämä edessään ja mulla puolivälin paremmalla puolella. Kumpa olisimme jotenkin samassa elämäntilanteessa, mutta kun emme ole, elämme vaan samassa tunnetilassa ja haluamme viettää aikaa yhdessä. Seksiä emme ole koskaan harrastaneet, vaikka molemmat värisemme toisillemme, mutta aina siinä hetkessä järkevämpi osapuoli sanoo, että tää ei oo soveliasta. Eihän se olisikaan, ei todellakaan. Kun kuitenkin samassa talossa asutaan, niin on vaikea olla erossakaan,

Siis tällainen vuodatus. En odota ratkaisuhedotuksia mihinkään suuntaan, mutta teki hyvää kirjoittaa ajatuksia auki. Olen aina ihastunut räiskyviin naisiin, en tiedä miksi, metsään on mennyt ja ehkä on menevä, no liian aikaista puhua.. Tämä naapurini on niin erilainen, seesteinen, ystävällinen ja jopa uskonnollinen. Nuorempana olisin ohittanut moisen helmen. Nyt olisin kypsä, mutta jo liian kypsä :p