Mut on pienestä pitäen opetettu/pakotettu siivoamaan kotona joka viikko esim. imurointi, lattianpesu, tiskit yms joka viikko. Vanhempani olivat tosi laiskoja jotka eivät itse koskaan siivonneet vaan siivoaminen jäi aina minulle ja minä sain kärsiä, jos oli sotkuista.
Noh, musta on tullut joku himputin siivoushullu! Inhoan, jos on vähänkin sotkuista..se on pakko siivota tai siirtää esim jokin tavara oikeaan paikkaan. Ollaan mieheni kanssa oltu kohta 4 vuotta yhdessä ja minä olen se joka yleensä siivoaa ja en voi aina syyttää miestäni siitäkään ettei hän ole siivonnut, koska ehdin aina siivota ennen häntä. Siis en yksinkertaisesti kestä katsoa, kun tiskipöydällä on likaisia astioita parin päivän ajalta! Sitten tulen joko hyvin pahalle päälle ja motkotan/vihoittelen miehelleni ettei hän ole siivonnut/siivoa koskaan tai sitten mut valtaa älytön siivousinto ja huhkin hulluna. Mieheni taas on sellainen, että sit tiskataan, ku kaikki astiat on likaisia ja hän on muutenkin enemmän se "sotkija" eli siivoaa harvoin, mutta osaa myös yllättää joskus siivoamalla ennen, kuin tulen kotiin.
Nyt on tilanne se, että olen raskaana rv 29 ja ei ole hyväksi enää minulle hääriä ympäri ämpäri kämppää pahalla päällä ja sitten on taas masu kipeä loppu illan tai muita oireita jotka johtuvat liiasta tekemisestä.
Miten ihmeessä pääsen eroon tästä siivousinnosta tai siitä tunteesta, että on pakko siivota? En kestä tätä enää..siis onhan mun muutenkin pakko tottua siihen, että on sotkuista, kun pikkuinenkin syntyy..ei sitä aikaa sitten ole siivoilla joka päivä. Tää asia stressaa..tekis vain hyvää minulle vähentää siivousta, mutta tulen pahalle tuulelle, jos enintään esim. joka toinen päivä ei ole tiskit tiskattu yms..ja sitten mäkätän siitä miehelleni ja en halua sitäkään. Siis kyllähän miehenkin pitää siivota, mutta ei välttämättä just sillä hetkellä, kun minä sitä tahdon..taitaa olla aika outo ongelma :/
Noh, musta on tullut joku himputin siivoushullu! Inhoan, jos on vähänkin sotkuista..se on pakko siivota tai siirtää esim jokin tavara oikeaan paikkaan. Ollaan mieheni kanssa oltu kohta 4 vuotta yhdessä ja minä olen se joka yleensä siivoaa ja en voi aina syyttää miestäni siitäkään ettei hän ole siivonnut, koska ehdin aina siivota ennen häntä. Siis en yksinkertaisesti kestä katsoa, kun tiskipöydällä on likaisia astioita parin päivän ajalta! Sitten tulen joko hyvin pahalle päälle ja motkotan/vihoittelen miehelleni ettei hän ole siivonnut/siivoa koskaan tai sitten mut valtaa älytön siivousinto ja huhkin hulluna. Mieheni taas on sellainen, että sit tiskataan, ku kaikki astiat on likaisia ja hän on muutenkin enemmän se "sotkija" eli siivoaa harvoin, mutta osaa myös yllättää joskus siivoamalla ennen, kuin tulen kotiin.
Nyt on tilanne se, että olen raskaana rv 29 ja ei ole hyväksi enää minulle hääriä ympäri ämpäri kämppää pahalla päällä ja sitten on taas masu kipeä loppu illan tai muita oireita jotka johtuvat liiasta tekemisestä.
Miten ihmeessä pääsen eroon tästä siivousinnosta tai siitä tunteesta, että on pakko siivota? En kestä tätä enää..siis onhan mun muutenkin pakko tottua siihen, että on sotkuista, kun pikkuinenkin syntyy..ei sitä aikaa sitten ole siivoilla joka päivä. Tää asia stressaa..tekis vain hyvää minulle vähentää siivousta, mutta tulen pahalle tuulelle, jos enintään esim. joka toinen päivä ei ole tiskit tiskattu yms..ja sitten mäkätän siitä miehelleni ja en halua sitäkään. Siis kyllähän miehenkin pitää siivota, mutta ei välttämättä just sillä hetkellä, kun minä sitä tahdon..taitaa olla aika outo ongelma :/
Vastaukset 15
Vanhimmat
Näin naisena voin sanoa vaan että voi vitalis on sun ukolla kestämistä! Koita nyt rauhottua ja rupea harrastamaan vaikka mietiskelyä, toi lähentelee jo pakkomiellettä..
Musta ei ole ollenkaan outoa, että tiskit tiskataan kahden päivän välein - TAI HETKONEN - sehän on yököttävää! Jos tiskikonetta ei ole, niin silloin tiskataan joka kerta kun on likasta astiaa, korkeintaan samaa kahviakuppia voi käyttää ja sekin tulee yleensä huuhtastua.
Kerran viikossa imurointi ja lattioiden pesu? Eiköhän se ole ihan normaali siivousrytmi. Tuleehan sitä siivottua joskus useamminkin jos jotain sottasta tekee.
Raskaana ei toki ole hyvä häärätä, joten ei muuta kun ukolle imurikäteen. Pitäähän sitä ny vähintään kerran viikossa imuroida!!!
reilu 10-vuotta sitten minäkin olin aika nipo joka asiassa. Sitten sairastuin aivan yllätäen ja hengenlähtö oli lähellä. Kun sitten palasin tänne elävien kirjoihin takaisin. Niin en ole enää ottanut mistään asiasta pulttia. Tiskit saa olla tiskaamatta vaikka 3 päivää ennen ei olisi tullut kuulloonkaan puhumattakaan, joka viikkoisesta perusteellisesta siivouksesta. Imurointi saa joskus riittää peräti kahden viikon aikana, sitten kolmantena viikkona voin tehdä perusteellisemmin. Nyt nautin ihan kaikista pienistä asioista ja laskujen eräpäivätkään eivät maailmaa kaada...
Mun mielestä tuo on normaali siivoustahti, en mäkää tykkää likasista astioista tai villakoirista nurkissa. Sun vaan pitäis nyt höllätä otetta ja saada mies osallistumaan enemmän siivoukseen. Jos isommat jutut on tehty (tiskaus, imuroint jne) niin opettelet olemaan stressaamatta, jos joku tavara on vääräsää paikassa. Ei se ole maailman loppu, jos muuten on siistiä.
Tiedän erään siivousmielipuolen, etkä ole lähelläkään häntä siivousintoilussasi! Hän imuroi ja pyyhkii pölyt joka päivä (ellei kaksi kertaa) ja tuulettaa tekstiilit (matot, vuodevaatteet) 3 kertaa viikossa ja luuttuaa lattiat. Melko usein tuulettaa myös puhtaat vaatteet vaatekaapista, koska ne ovat hänen mielestään pölyttyneet. Tässä on vaan muutama esimerkki. Seurauksena se, että perhe välttelee talossa olemista, erityisesti mies. Lapset muuttivat varhaisessa vaiheessa omilleen. Rouva oli eräänä kesäaamuna lähtenyt töihin ja samalla ovenavauksella mies meni ulos pihahommiin. Töistä tuleessaan rouva valitti, että mies oli sotkenut talon, vaikka tämä ei koko päivänä edes käynyt sisällä! Mies nimittäin majailee kesäaikaan mielellään ulkorakennuksessa ja kokkailee pihakeittiössä, jottei talo likaannu...
Miksi et hankkisi keittiöösi tiskikonetta. Meillä ei tultaisi päivääkään toimeen ilman sitä! Jos omatoiminen siivous tuntuu jo kasvavan vatsan vuoksi hankalalta eikä miehesi osallistu mielestäsi riittävästi siivoamiseen, tilaa kotiisi siivooja esim. joka toinen viikko. Puhdasta tulee ja aiheutuneet kulut voit vähentää verotuksessa.
Ja eiköhän pahin siivousvimma helpota viimeistään sitten, kun lapsesi oppii liikkumaan ja levittelee kaiken minkä käsiinsä saa pitkin kotia...
sillä seurauksella , että olen siivonnut aina , mutta se ei ole minua ja perhettä kiusannut. Olen ollut aina työelämässä ja tehnyt kotityöt päälle, eikä ulkopuolista apua ole ollut. Kun lapset elivät lattian rajassa pesin lattiat useammin kuin nyt ,kun ovat isoja (4 peräkkäin lasta). En ole koskaan kuvitellut olevani epänormaali ja tuttaviini kuuluu samanlaisia äitejä. Raskaana ollessa olen muutamaa päivää ennen pessyt huushollin ja olen ollut normaali raskaana oleva, ei siis mitään keskenmenovaaroja ole ollut.Mies on tehnyt ulkotöitä ja tykkää tehdä ruokaa,mutta minä tiskasin ilman konetta. Asennekysymys koko kodin hoito. Tottakai väsyttää joskus ja kun lapset oli pieniä, mutta puhdas koti ja kaikki viihtyivät eikä tarvinnut pelätä yllätysvieraita , joita kyllä käykin. En koe olevani mikään tehopakkaus, mutta tiskit on niin helppo hoitaa tuoreeltaan, eikä "kynnet veressä" raaputella kuivuneita astioita. Tekee kotityöt sitä mukaa kuin niitä ilmenee, niin kaikki on niin nopeasti tehty. Itse kauhistuisin, jos tarvitsisi 3 päivän sotkuja selviä ja ehkä JÄTTÄISIN SIKSEEN.
Mulla on myös suorastaan neuroosi siisteyden suhteen. Outoa tässä on se että kun olin pieni minun ei tarvinnut kotona siivota edes omaa huonettani, eikä voinut vähmempää kiinnostaa oliko lattialla vaatteita tai ylimääräisiä tavaraoita ympäriinsä.
Siitä asti kun muutin omilleni asumaan olen siivonnut lähes joka päivä. Tulen ääerttömän kiukkuiseksi kun pitää siivota, mutta en myöskään voi katsella rauhassa tv-tä jos paikat ei ole siistinä.
Miehelleni nalkutus siitä että hän sotkee on varmaankin ikävää, koska emme asu yhdessä vielä.
Mutta itseä ärsyttää vielä enemmän se, että joku tulee sotkemaan minun kotiini. Sotkekoot omassa kodissaan, sitten se ei haittaa. Mutta jos minun luonani sotkee, niin saa luvan siivotakin.
Paikat tulee olemaan vielä enemmän sekaisin.Kun saat yhden nurkan raivattua on toinen paikka hujan hajan,oravanpyörä.Älä huoli kun siihenkin tottuu.Hitaasti mutta varmasti.
Sinulla on ilmeisestí pakkoneuroottisia oireita. Hakeudu hoitoon ennen kuin pilaat miehesi elämän, tulevan lapsesi elämän ja oman avioliittosi. Tarvitset apua.
Tiskikone oltais hommattu jo ajat sitten, jos olisi varaa laittaa sellaiseen, mutta kun noita menoja on muitakin. Mun mielestä en kuitenkaan ole minkään "hoidon" tarpeessa..tykkään, että on siistiä ja tavarat siellä missä pitääkin eikä pitkin lattioita ja pöytiä. Mitä noissa joissakin viesteissä lukee niin on paljon pahempiakin tapauksia, kuin minä. En todellakaan nalkuta joka päivä miehelleni siivouksesta...vain silloin, kun olen pahalla päällä ja kyllä miehen pitää itsekin tajuta jotain tehdä eikä vain sotkea päivästä toiseen. Mutta eiköhän tämä asia jotenkin muutu sitten, kun pienokainen syntyy..:) Ku pääsis siitä tunteesta, että tulee pahalle päälle, kun on sotkuista..se tässä se pahin ongelma on.
Sorry, tuli luettua alkup. teksti väärin. Ongelma olikin pahantuulisuus eli miten laittaa mies siivoamaan, kun oma maha alkaa olla tiellä.
Ed. tekstissä vaan oli lyhenneltynä näin, että kokee itsensä himputin siivoushulluksi, inhoaa, jos on vähänkin sotkuista, on pakko siivota, valtaa älytön siivousinto, huhkii hulluna, miten pääsee tunteesta, että on pakko siivota.
Luulen, että noita samoja tuntemuksia et tasan tarkkaan pysty miehellesi istuttamaan. Tätähän tää on erilaisuuden sietäminen, mikä on itselle luontaista toimintaa, on toiselle täysin outoa. Ilmeisesti pidättelet suuttumista miehellesi viimeiseen asti ja sitten räjähdät. Mutta silti, eikö voisi siisteys-ja järjestelyintoa hieman höllentää, ettei tule siivotuksi miestä ulos mökistä vahingossa. Ja turhaa kränää muutenkin välttää, elämässä on pahempaakin kuin kahvikuppi poikittain pöydällä.
Mitä jos opettelisit pyytämään apua? Pyydä miestäsi joka päivä tekemään jotain pientä. Harvassa on ne miehet, jotka ovat oma-aloitteisia kotitöiden suhteen. Se että sinä näet kotona jokapaikassa tekemättömiä töitä, ei tarkoita sitä että miehesi edes huomaa niitä samoja asioita.
Jos hän suostuu, niin tehkää tehtävälista, josta miehesi voisi katsoa mitä hommia pitää minäkin päivänä tehdä. Ei sinun tarvitse ison masun kanssa olla mikään supernainen joka tekee kaiken itse :-)
Ehkä se "pakkosiivous" tunne siitä sitten helpottaa kun koti pyysyy siistinä kun yhdessä pidätte siistinä?
miksi sinulle on niin tärkeää, että on siistiä? Mieti mitä lika on, ja mikä on likaa? Itse ärsyynnyin samaan asiaan ja aloin tietoisesti jättämään likalänttejä asuntoon ja sietämään sitä koska vaihtoehto oli maaninen puunaaminen ja maton hapsujen suoristelu! Osa on varmaan opittua ja osa totuttua tapaa, mutta siitä voi päästä eroon ja on helpottavaa huomata, kun pystyy elämään hetken paskan keskellä eikä kuolekaan siihen! Sitten on taas mukavaa kun siivoaa. Ja olepa varovainen jäkätyksen kanssa. Noi on niitä syitä miksi ihmiset lopulta kyllästyy toisiinsa ja eroaa. Hyvä että tiedostat ongelman tässä vaiheessa ja kyllä - lapsen kannalta kannattaa höllätä kuminauhoja. Muuten lapsesta tulee sairas ihminen, joka kokee että kaikki mitä hän tekee/koskee, saastuttaa ympäristöä. Ja äiti, joka on koko ajan kintereillä sanomassa: älä tee sitä, älä tota, älä koske kurasilla..." jne. on rasittava. Mitä väliä lopulta? Ei tarvi hankkia valkoista sohvakalustoa ja valkoista villamattoa vaan tekee ympäristön sellaiseksi, että ihmiset siellä viihtyvät, voivat rauhassa asua ja levitellä tavaroitaan. Jos teillä on varaa, hanki oma huone, vaikka pieni ja puunaat sitä senkun kerkeät ja pidät sen varattuna vain itsellesi.
tosta nyt jollain. Ei ole reilua laittaa lastasi ja miestäsi kärsimään lapsuudessasi sinulle tuotetuista vammoista, niin traagista kuin se onkin. On täysin ymmärrettävää, että kukaan ei halua elää paskan keskellä, mutta toinen ääripää, hysteerinen siivousvimma, on vähintäänkin yhtä hirvittävää sietää jokapäiväisessä elämässään.
Bättre lite skit i hörnan än att rent helvete!
==============================================
(Parempi vähän paskaa nurkassa kuin puhdas helvetti).
Mulla on kamala siivouskammo, kun mut pakotettiin pienenä siivoamaan ihan hysteerisesti. Kuullostat ihan mun äidiltä, jolla oli selvä siivousneuroosi. Säästän hermojamme ja perhesuhteitamme maksamalla siivoojalle ja erinomainen investointi oli tiskikone.
Lapsille on ilo, että kaverit käyvät mielellään meillä leikkimässä ja pelaamassa, kun niille ei tarvi koko ajan muistuttaa, että älkää sotkeko. Ne korjaa jälkiäänkin ihan kiitettävästi, ilman että meillä äiti heiluu rätti kädessä niiden perässä.