Kuolen
En kestä.tätä tuskaa.
En kestä.tätä tuskaa.
Onko täällä jätettyjä?
sekaisinN
29631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En ole jätetty. Mutta neuvon: hae kiireesti apua itsellesi.
Samaa mieltä. Älä jää yksin suremaan. Joka aamu hiukan parempi olo, mutta iltaa kohti taas himmenee. Työterveyden, terveyskeskuksen tai kirkon kautta saat apua ja kuuntelevaa ihmistä. Ota heti aamulla yhteyttä!
Voimia, tiedän tunteen. Kannattaa puhua jollekin luotetulle, lääkäri auttaa myös. Kaikesta voi selvitä, ajan oloon helpottaa.
Työterveyslääkäri auttoi, kävin lisäksi yksityisellä terapiassa, lisäksi joskus synkkinä hetkinä soitin auttavaan puhelimeen tai kriisipuhelimeen. Ja poltin kynttilöitä. Ja myöhemmin kävin erokurssin (josta ei ollut mitään apua). Sattui enemmän kuin mikään muu tähänastisen elämäni aikana.
Mutta et kuole, jos et tapa itseäsi. Sattuu kyllä. Toivut, mutta et entisellesi. Jotkut kaiketi paremmiksi, jotkut vähän huonommiksi, mutta kuitenkin. Aikansa ottaa. Itselläni oli pitkä jakso, jona mikään ei tuottanut iloa. Ei mikään entinen rakas harrastuskaan. Mutta se meni aikanaan ohi.
Hei,
Voimia kaikille jotka tässä tilanteessa ovat. Aloittaja on saanut hyviä neuvoja; hae apua. Perheasianneuvottelukeskuksien perheneuvojien puoleen kannattaa myös kääntyä. Heiltä saa tukea myös erotilanteissa ja sinne voi mennä myös yksin.
Älä jää yksin.
Kaisa-pappi
Hei Kaisa. En saanut mitään apua terapeutilta.
Kriisichätissä minun tunteita aliarvioitiin.
Soittoa kunnan terveyskeskukseen..saat varmasti hätäajan psykiatriselle sairaanhoitajalle.
Siitä sitten katsotte, miten jatkatte eteenpäin, mutta saat ainakin välitöntä keskusteluapua.
Kaiken surun keskellä kannattaa muistaa että jos aidosti rakasti puolisoaan ja vaikka edelleen rakastaa suurin rakkauden osoitus on että pystyy päästämään rakaansa vapaaksi ja toivoa että hän löytää onnensa.
Juuri noin ajattelee hän joka ei ole koskaan aidosti rakastanut puolisoaan tai sitten hän jolla on jo uusi odottamassa! Silloin toivoo toiselle pelkkää hyvää! Se on sitä syyllisyyden taakkaa sillä sekin on raskasta kantaa...
Kumpi pahempi, se että toinen ei rakasta enään vai häpeä kun on jätetty.
Hyväksy asia. Eli kerro itsellesi miten kävi ja että pahaa tekee. Älä vähättele omaa oloa muillekkaan.
Hylkää vanha. Älä odota että toinen palaisi ja lopeta kaikki yhteydenpito exään. Polta/hävitä yhteiset muistot.
Aloita uusi elämä. Tee asioita mistä sinä tykkäät, lähde ulos, nauti vapaudesta.
Sinun ei tarvitse kysellä lupia ja mitä muut ajattelee.
Todennäköisesti huomaat että suhteen loppuminen oli parasta mitä sinulle on käynnyt.
Lapsellista, kypsymättömyyttä potea jotain tyhmää "eron tuskaa". Kenenkään perään ei ole arvokasta itkeä, päinvastoin, maailma on täynnä uusia ihmisiä. Sairasta roikkua kenessäkään henkisesti.
Eri asia on jos ihminen kuolee. Se on jotenkin lopullista ja sitä ei voi vaihtaa.
Ei ole lapsellista ja kypsymätöntä potea eron tuskaa, se on normaalia! Vaan pikemminkin päinvastoin. Tuskan - joko omansa tai toisten tuskan kieltäminen on kypsymätöntä. Ellei tunne eron tuskaa, niin eipä ex ole enää mitään merkinnyt. Itse erosin exästä, ja tunsin minäkin eron tuskaa, vaikka ero oli aivan välttämätön.
Eikä ole lapsellista ja kypsymätöntä, vaan täysin normaalia. Riippuu tietysti mitä parisuhde on ihmiselle merkinnyt. Ellei ole merkinnyt mitään tai juuri mitään, niin eihän siinä mitään tuskaa tunnekaan. Sekin on normaalia.
Itkustakin sen verran, että se on juuri luonnollinen apu suruihin.
Ei vaimo sanonut pahasti.Se vaan sanoi että HYVÄSTI..!!!.
Nyt olen ollut yksin jo monia vuosia.Asun kerrostaloyksiössä yksin.
Ei ole ystäviä ei edes kavereita.Sain 1000€ psyyke-eläkkeen.
Ketipinor lääkitys määrättiin.Nyt olen tullut jo siihen ikään ettei enää pelaa mikään.
Sen näkee peilistä kun kaikki on jo eilistä.
Voi voi vanha-äijä
"Ei ole ystäviä ei edes kavereita."
Eihän niitä automaattisesti kenellekään ole. Ystävät täytyy hommata jotenkin.
Ketipinor on lääke kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Miten olisi terapia?
sulla liian ylimielinen ja jopa vähämielinen asenne... äijää kohtaan.
Näitä eri tarinoita on paljon,
- mutta ihmisiä pitää kunnioittaa, vaikka itse olisikin miten tärkeä paska tahansa !
- esim. terveydenhuollossa on ongelmana erittäin yksinkertaiset lähihoitajat, joita on joukko koulutettu...
"YlimielisetTyhmät "
Vastasit edelliselle:
"sulla liian ylimielinen ja jopa vähämielinen asenne... äijää kohtaan."
Miksi? Arenaylen täysin asiallinen vastaus, missä näet ylimielisyyttä... ja vähämielistä asennetta? Miksi tulkitset aivan pieleen?
"ihmisiä pitää kunnioittaa, vaikka itse olisikin miten tärkeä paska tahansa !"
Jos tai kun pidät toisia ylimielisinä tyhminä, niin et kunnioita heitä. Eli ilmeisesti tuo edellinen "ihmisiä pitää kunnioittaa" ei koske sinua? Sinä saat haukkua toisia syyttä ylimieliseksi, mutta kaikkien muiden pitää kunnioittaa toisia. Aivan kamala ristiriita.
Kyllä se on silleen, että ihmisen pitää kunnioittaa itseään - vasta sen jälkeen onnistuu kunnioittaa toisia. Jos kunnioittaa itseään, tulkitsee myös muiden kirjoituksia harvemmin väärin.
Hoida tuskasi pois, hakeudu lääkäriin. Onnistuisiko itkeminen, se nimittäin helpottaa. Jotkut sanoo, että parasta on itkeä ystävän olkapäätä vasten, ehkä niinkin. Mutta ellei ole ystävää, on hyvä itkeä itsekseen.
Kannattaisi katsoa myös YLE Arenasta Sydänsurujen biologia niminen 4-osainen sarja (telkkarista se tulee TV2 maanantaisin 13.30).
Et sinä mihinkään kuole, itse olen jätetty ja petetty, vaikka alkuun oli surkeeta jäädä kahden lapsen kanssa niin kun aikaa kului aloin tottumaan lasten kanssa olemiseen ja jopa nauttimaan elämästä, huomasin , että exä oli ihan paska jätkä ,hyvä kun lähti.
Noin kolme vuotta meni , niin löysin ihanan kumppanin ja ollaan nyt oltu jo aviossa kaksi vuotta, lapset aikuistu ja Läksivät opiskelen Helsinkiin ja mieheni lapsi on myös Helsingissä opiskelemassa.
Elämä kantaa ja on ihanaa.
Hae lääkäriltä mielialalääke, jotta toimintakyky säilyy. Ajattele aamulla, että riittää kun saan tämän päivän iltaan. Luota siihen että kurjuus on kuitenkin vain tilapäistä. Jos mikään ei tunnu mukavalta, niin älä tee mitään. Totu siihen että paha olo kulkee mukana, anna sille tilaa. Ota joskus tilkka konjakkia. Puhu ystäville, sukulaisille, työkavereille asiasta. Kuvittele miten jättäjä aikanaan tulee rukoilemaan sinua takaisin.
Näillä konstilla olen itse selvinnyt kuolematta jo kohta kaksi vuotta.
Konjakin voimalla selviää ? Aikansa selviiää kunnes hauta kutsuu.
Joskus. Tilkka. En pidä riskinä. Join pienen määrän silloin tällöin pahimpaan tuskaan, nyt en enää tarvitse.
Miten "tilkka" juodaan?
Ota rauhallisesti, hae apua kipuihisi. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Älä höpsi. Tuska ja suru ovat ihmismielen ja -sielun vahvimpia tunteita. Ts. jos niitä kykenee tuntemaan, ei vuorenvarmasti ole kuolemassa.
Olen mies, ei siihen ei eroon kuole, 20vuotta liittoa takana 3 alaikäistä lasta , 15vuotta sitten sattui vuoden sisään neurologinen sairasus ms-tauti , irtisanominen työpaikasta sillä perinteisellä syyllä ja avioero eli vaimo läksi, Tässä sitä vaan eletään tk-eläkkeellä lapset maailmalla , Kyllä minäkin aikani surin mutta onneksi ilman päihteitä , kyllä elämä kantaa . Voimia ap:lle :)
"Perinteinen syy" ? Juuri niiin: "elämä kantaa" jos jaksaa luottaa ja uskoa että se kantaa.
Tiedän tunteen.En tiedä lohduttaako mutta suru ei katoa koskaan mutta sen kanssa oppii elämään.
Tuska raastaa sisintä. Äkkiä apua edellä mainituista paikoista. Itse keskustelin terapeutin kanssa ja sain pääni järjestykseen jotakuinkin. Sitten alkoi pesän jako ja toinen pisti parastaan ilkeillen. Kyllä se taas sattui ihan helvetisti, miksei voi olla aikuinen?
Parasta on hoitaa itseään: syö, nuku tarpeeksi ja ulkoile päivittäin. Siitä se pikkuhiljaa olo helpottaa ja elämä alkaa maistua. Voimia taipaleellesi 🌸