Voisitko tai oletko tapaillut/ seurustellut henkilön kanssa, jolla on lukihäiriö? Jos on muuten ollut oikein potentiaalinen kumppani, niin miten olet reagoinut, jos kumppani on kertonut lukihäiriöstä? Ja millaista tämmöisen henkilön kanssa tapailu tai seurustelu on ollut? Pohdiskelen vain :D
Seurustelu lukihäiriöisen kanssa.
Xdo
7125
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei vaikutusta.
Riippuu kai häiriön asteesta. Käytännössä itseläni ei näy muussa kuin kirjoituksessa. Kirjaimia menee nurinperin, tippuu pois toki myös liian kevyen näppäinkosketuksen vuoksi, yhdyssanojen hahmottaminen on vaikeeta.
Luetun ymmärtäminen taas ei tuota vaikeuksia, ellei tilanne ole rauhaton jolloin en saa tai pysty keskittymään. Eli häiriötekijät ympärillä vaikuttaa ajatusten kasassa pysymiseen ja uuden oppimiseen, se tuskin on pelkkää lukihäiriötä. Sitä on monilla lukihäiriöttömilläkin. 🙃
Lukihäiriöisen miehen (jonka joskus tunsin) kohdalla en ole havainnut muuta, kun kirjoitusvirheitä ja haluttomuutta kirjoittaa.
Mä taas en anna lukihäiriön haitata kirjottamista tai muutakaan elämää...kirjotan niin kun osaan ja sillä selvä. Kunhan asia tulee selväksi. 😛
Ja joo matematiikka on vaikeeta. Kuulemma voi vaikuttaa siihenkin ja kieliopin oppimisvaikeuteen. Kieliä silti opin aika hyvin puhumaan ja kirjoittamaan tajuamaan, vaikka kielioppi on hankalaa..
Ja sitten taas tuo mies x, hän ei oppinut kieliä oikeen mitenkään. Ei lukien ei puhuen eli hyvin erilaisia ja asteisia ne ongelmat. Vaihtelee ihmisen mukaan.
Itsellä tosiaan myös on lukihäiriö, joka ilmenee päänsärkynä lukiessa, kielten oppimisessa lukien(puhuen opin kyllä). Sit joskus saatan unohtaa jotain tuiki tärkeitä juttujakin, jotka pitää osata ulkoa.
Mutta siis palatakseni vielä kysymykseeni, olen kyllä ollut aiemmin pitkässä suhteessa, mutta nyt jos olen tapaillut jotain naisia ja aikanaan kertonut lukihäiriöstä, on alkuun sanottu, että ei haittaa yhtään. Tämän jälkeen moni on mennyt hirveen vaivaantuneen oloiseksi ja seuraavaa tapaamista ei enää ole tullut vaikka olisi tapailtu jo pidempikin aika :D Syitähän saattaa olla siis muitakin, mutta ennen kertomista on yleensä mennyt ihan kivasti ja sen jälkeen jotenkin vastapuolen kiinnostus vaikuttanut lopahtavan.
Ei voi kuin ihmetellä, lukihäiriö ei kyllä ole mielestäni mikään ongelma.
Jos se ongelma on jotenkin ollut lukihäiriö, niin selvästikään se vastapuoli ei ole ymmärtänyt mistä on kysymys. Lukihäiriö ja lievät neurologiset ongelmat ovat tavallisia ainakin suomalaisten kohdalla, karkeasti arvioiden taitaa joka neljännellä olla jonkinasteinen.
Mutta kun ymmärrys eikä älli tähän riitä, niin neurologinen ongelma (oppisen ongelma) käsitetään joksikin epämääräiseksi kehittymistä estäväksi vammaksi. Toisilla se tulee esille varhemmin, toisilla myöhemmin. Ja jokaisella se on omanlaisensa. Mutta näitä ongelmia yleensä pystyy korjaamaan tai ainakin lieventämään systemaattisella harjoittelulla. Sitä en taas osaa sanoa, millä sytemaattisella harjoittelulla typeryyttä pysty korjaamaan, joten voit pullistella henkseleitäsi mielessäsi tietoisena siitä, että rodennäköisesti olet kehityskelpoisempi kuin pönttö tapailuehdokkaasi.
.. Ei haittaa mitään.. Miksi haittaisi?.. ;P