Joulu yhdessä exän ja suvun kanssa?

Noh. Olen kyllä itsekin päässyt erosta yli ja irti. Meidän kohdalla kaikkien hyväksi, myös tai etenkin lasten hyväksi (jo aikuisia) on se, ettei lasten isän kanssa olla missään tekemisissä, ellei ole pakko. Vähän aikaa jaksaa näytellä, kauaa aikaa ei. Joulu on paras juhla vuodesta, sitä ei ole syytä pilata exällä.

"Vanhan puolison kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta toimeen on tultava
jos on lapsia"
Minusta joulu yhdessä exän kanssa on nimenomaan kaveeraamista. Ja hyvin arveluttavista syistä, jos tai kun ero on ollut riitaisa.

"jolloin ydinperheen on hyvä olla yhdessä"
Taidat olla itse hullu, ellet muuta kykene ajattelemaan :D.

Meistä jokainen on kovin erilainen. Joulussa tärkeintä on tunnelma, ja sen luovat ihmiset. Siis sellaiset ihmiset, joiden kanssa on hyvä olla, kaikkien. Kun ollaan erottu, se meinaa, ettei ole ollut hyvä olla yhdessä arkenakaan. Miten siis jouluna? Tai miten eronneena jouluna olisi sen parempaa, edes hyvä olla, kun ei liitonkaan aikana ollut?

Se mitä kullakin on ollut, vaihtelee kovin paljon. Tästä johtuu, ettei eronneena kovinkaan moni halua viettää exän kanssa joulua. Jokaisella on myös omat rajansa ja arvonsa, joita täytyy kunnioittaa ja elää niiden mukaisesti. Jo sen vuoksi joulua ei eronneena kannata viettää yhdessä. Täytyy myös miettiä millaisia arvoja lapsille jakaa. Lasten etu ei myöskään ole se, että vanhempi/vanhemmat uhrautuvat olemaan yhdessä jouluna. Se on niin feikkaamista, näyttelemistä ja teeskentelyä ilman että oikeasti kumpainenkin sitä haluaa. Lapsuuden perheeni, vanhemmat, sisarukset, tädit ja sedät - olemme siitä erikoisia, ettei alkoholia ole ikinä käytetty joulupöydässä. Ei tosin muutenkaan, paitsi minä joskus erittäin vähän, mutten kotona. Sen sijaan exäni mielestä hyvä viini, terästetty glögi ym. olivat mitä parhaimpia juomia, etenkin jouluna. Minusta oli vähintään kiusallista, kun hän esitteli juomisiaan suvulleni - myöhemmin myös lapsille! Antoi myös hyvin pienten lasten maistaa niitä. Tästä hermostuin todella pahasti, vaikka kaikki lapset eivät innostuneetkaan maistamaan.

Kuten sanottu, ex joi mielellään joulukaljaa, glögiä, jouluviiniä ym. sitten hän meni nukkumaan puolen päivän jälkeen tuntikausiksi ja heräsi illalla, kun käytiin nykimässä hereille ja pyytämässä kahville ennen lahjojen jakoa. Ilmeisesti siis hänenkään ei ollut hyvä olla kanssamme yhdessä. Ei jouluna, ei muutenkaan. Siksi erosimme!

Tiedän kyllä monia eronneita, joilla on pienet lapset ja joillain jo uudet kumppanitkin. He viettävät joulujaan kimpassa, joko kolmisin tai nelisin. Itseasiassa tiedän monia vanhempiakin pareja, jotka ovat eronneet ajat sitten, mutta he viettävät joulunsa aikuisten lasten (ja lastenlasten) luona sulassa sovussa. Parhaimmillaan on yhdessä aikuiset lapset, heidän nykyiset ja entinen kumppani, aikuisten lasten molemmat vanhemmat uusien kumppaneiden kanssa. Eli jos on hyvä olla, niin on hyvä olla entisten kanssa jouluna. Ellei ole, niin sitten ei olla yhdessä. Kaikilla ei ole koskaan samanlainen tilanne, vaikka erottu onkin.

uoyu kirjoitti:

"jolloin ydinperheen on hyvä olla yhdessä"
Taidat olla itse hullu, ellet muuta kykene ajattelemaan :D.

Meistä jokainen on kovin erilainen. Joulussa tärkeintä on tunnelma, ja sen luovat ihmiset. Siis sellaiset ihmiset, joiden kanssa on hyvä olla, kaikkien. Kun ollaan erottu, se meinaa, ettei ole ollut hyvä olla yhdessä arkenakaan. Miten siis jouluna? Tai miten eronneena jouluna olisi sen parempaa, edes hyvä olla, kun ei liitonkaan aikana ollut?

Se mitä kullakin on ollut, vaihtelee kovin paljon. Tästä johtuu, ettei eronneena kovinkaan moni halua viettää exän kanssa joulua. Jokaisella on myös omat rajansa ja arvonsa, joita täytyy kunnioittaa ja elää niiden mukaisesti. Jo sen vuoksi joulua ei eronneena kannata viettää yhdessä. Täytyy myös miettiä millaisia arvoja lapsille jakaa. Lasten etu ei myöskään ole se, että vanhempi/vanhemmat uhrautuvat olemaan yhdessä jouluna. Se on niin feikkaamista, näyttelemistä ja teeskentelyä ilman että oikeasti kumpainenkin sitä haluaa. Lapsuuden perheeni, vanhemmat, sisarukset, tädit ja sedät - olemme siitä erikoisia, ettei alkoholia ole ikinä käytetty joulupöydässä. Ei tosin muutenkaan, paitsi minä joskus erittäin vähän, mutten kotona. Sen sijaan exäni mielestä hyvä viini, terästetty glögi ym. olivat mitä parhaimpia juomia, etenkin jouluna. Minusta oli vähintään kiusallista, kun hän esitteli juomisiaan suvulleni - myöhemmin myös lapsille! Antoi myös hyvin pienten lasten maistaa niitä. Tästä hermostuin todella pahasti, vaikka kaikki lapset eivät innostuneetkaan maistamaan.

Kuten sanottu, ex joi mielellään joulukaljaa, glögiä, jouluviiniä ym. sitten hän meni nukkumaan puolen päivän jälkeen tuntikausiksi ja heräsi illalla, kun käytiin nykimässä hereille ja pyytämässä kahville ennen lahjojen jakoa. Ilmeisesti siis hänenkään ei ollut hyvä olla kanssamme yhdessä. Ei jouluna, ei muutenkaan. Siksi erosimme!

Tiedän kyllä monia eronneita, joilla on pienet lapset ja joillain jo uudet kumppanitkin. He viettävät joulujaan kimpassa, joko kolmisin tai nelisin. Itseasiassa tiedän monia vanhempiakin pareja, jotka ovat eronneet ajat sitten, mutta he viettävät joulunsa aikuisten lasten (ja lastenlasten) luona sulassa sovussa. Parhaimmillaan on yhdessä aikuiset lapset, heidän nykyiset ja entinen kumppani, aikuisten lasten molemmat vanhemmat uusien kumppaneiden kanssa. Eli jos on hyvä olla, niin on hyvä olla entisten kanssa jouluna. Ellei ole, niin sitten ei olla yhdessä. Kaikilla ei ole koskaan samanlainen tilanne, vaikka erottu onkin.

Lue lisää

Et ole selkeästi päässyt menneistä, kun noin käyttäydyt, melko lapsellinen kommentti !!
(Taidat olla itse hullu, ellet muuta kykene ajattelemaan)

Mikä ihmeen viha ja kapina sinulla on, kun väkisin kaikkien pitäisi olla vihoissa exän kanssa, onko väärin mielestäsi pyrkiä sopuun lasten vuoksi. Sinulle taitaa olla täysin mahdoton ymmärtää lasten edun mukaista toimintaa. Saa semmoisen kuvan ettet ajattele kun itseäsi.

Joulu jos mikä on juhla jolloin ydinperheen on hyvä olla yhdessä, lapsien vuoksi. MITÄ PAHAA TÄSSÄ ON.

(ja nyt en puhu pedofiileistä, mielisairaista, narkkareista, vaan normaaleista ihmisistä)

Kypsä itsensäkanssa sinut oleva ihminen kykenee ajattelemaan, myös lasten edun mukaisesti.
On täysin turhaa kaivaa jokaisesta asiasta, pelkästään negaatio esiin, kun kysymys on exästä.

Lapset vaan eivät voi valita vanhempiaan, exä on ikuisesti lasten toinen vanhempi, halusit itse mitä tahansa

b2000 kirjoitti:

Et ole selkeästi päässyt menneistä, kun noin käyttäydyt, melko lapsellinen kommentti !!
(Taidat olla itse hullu, ellet muuta kykene ajattelemaan)

Mikä ihmeen viha ja kapina sinulla on, kun väkisin kaikkien pitäisi olla vihoissa exän kanssa, onko väärin mielestäsi pyrkiä sopuun lasten vuoksi. Sinulle taitaa olla täysin mahdoton ymmärtää lasten edun mukaista toimintaa. Saa semmoisen kuvan ettet ajattele kun itseäsi.

Joulu jos mikä on juhla jolloin ydinperheen on hyvä olla yhdessä, lapsien vuoksi. MITÄ PAHAA TÄSSÄ ON.

(ja nyt en puhu pedofiileistä, mielisairaista, narkkareista, vaan normaaleista ihmisistä)

Kypsä itsensäkanssa sinut oleva ihminen kykenee ajattelemaan, myös lasten edun mukaisesti.
On täysin turhaa kaivaa jokaisesta asiasta, pelkästään negaatio esiin, kun kysymys on exästä.

Lapset vaan eivät voi valita vanhempiaan, exä on ikuisesti lasten toinen vanhempi, halusit itse mitä tahansa

Lue lisää

Toki olen päässyt irti menneistä, ajat sitten. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että exän kanssa olisi mitenkään hyvä olla. Lapsillakaan, nyt jo aikuisilla ei ole. Eron jälkeenkin he yrittivät joskus poiketa isällään, mutta koska tämän käytös oli mitä oli, niin ihmekös tuo, että visiitit loppuivat.

Näyttelemään ydinperhettä kyllä pystyy muutaman tunnin, mutta se ei ole normaalia ihmisten välistä toimintaa, vaan mitä suuremmassa feikkaamista. Ydinperheellä ei ole mitään merkitystä, ellei sillä oikeasti ole merkitystä. Jos vaan muodon ja kulissin "hyvä olla yhdessä" vuoksi ollaan yhdessä joulu, kaikki esittävät sellaista jota eivät ole, niin asia kääntyy juuri päälaelleen. Eli on huono olla yhdessä, ellei kaikki ihmiset pysty olemaan vapaasti sellaisia kuin oikeasti on, esittämättä rooleja. Tässä ei ole mitään epäselvää, ei ole vaikea ymmärtää. Miksi sinun on?

b2000 kirjoitti:

Et ole selkeästi päässyt menneistä, kun noin käyttäydyt, melko lapsellinen kommentti !!
(Taidat olla itse hullu, ellet muuta kykene ajattelemaan)

Mikä ihmeen viha ja kapina sinulla on, kun väkisin kaikkien pitäisi olla vihoissa exän kanssa, onko väärin mielestäsi pyrkiä sopuun lasten vuoksi. Sinulle taitaa olla täysin mahdoton ymmärtää lasten edun mukaista toimintaa. Saa semmoisen kuvan ettet ajattele kun itseäsi.

Joulu jos mikä on juhla jolloin ydinperheen on hyvä olla yhdessä, lapsien vuoksi. MITÄ PAHAA TÄSSÄ ON.

(ja nyt en puhu pedofiileistä, mielisairaista, narkkareista, vaan normaaleista ihmisistä)

Kypsä itsensäkanssa sinut oleva ihminen kykenee ajattelemaan, myös lasten edun mukaisesti.
On täysin turhaa kaivaa jokaisesta asiasta, pelkästään negaatio esiin, kun kysymys on exästä.

Lapset vaan eivät voi valita vanhempiaan, exä on ikuisesti lasten toinen vanhempi, halusit itse mitä tahansa

Lue lisää

"Joulu jos mikä on juhla jolloin ydinperheen on hyvä olla yhdessä, lapsien vuoksi"

Tämä on sinun käsityksesi. Muilla on oma käsityksensä.

Samaa mieltä tuossa edellä kirjoittaneen kanssa, uhrautuminen lasten vuoksi on epätervettä. Myös jouluna eron jälkeen pätee nyrkkisääntö, että vanhempien suhde on tärkein. Jos se ei toimi täysin mutkattomasti (harvalla eron jälkeen toimii), niin joulu on parempi viettää erikseen. Lapset jos ketkä vaistoavat hyvin herkästi tunneilmapiirin. Joulu olisi ydinperheissä, jossa vielä ollaan yhdessä muutenkin parempi viettää erikseen, jos toinen esim. juopottelee koko joulun. Siitä tulee riitaa. Vielä karmeampaa on, jos molemmat vanhemmat juovat ja riitelevät koko joulun. Tällaista voi joku jopa pitää normaalina, vaikka sitä se ei ole.

uoyu kirjoitti:

Toki olen päässyt irti menneistä, ajat sitten. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että exän kanssa olisi mitenkään hyvä olla. Lapsillakaan, nyt jo aikuisilla ei ole. Eron jälkeenkin he yrittivät joskus poiketa isällään, mutta koska tämän käytös oli mitä oli, niin ihmekös tuo, että visiitit loppuivat.

Näyttelemään ydinperhettä kyllä pystyy muutaman tunnin, mutta se ei ole normaalia ihmisten välistä toimintaa, vaan mitä suuremmassa feikkaamista. Ydinperheellä ei ole mitään merkitystä, ellei sillä oikeasti ole merkitystä. Jos vaan muodon ja kulissin "hyvä olla yhdessä" vuoksi ollaan yhdessä joulu, kaikki esittävät sellaista jota eivät ole, niin asia kääntyy juuri päälaelleen. Eli on huono olla yhdessä, ellei kaikki ihmiset pysty olemaan vapaasti sellaisia kuin oikeasti on, esittämättä rooleja. Tässä ei ole mitään epäselvää, ei ole vaikea ymmärtää. Miksi sinun on?

Lue lisää

Teidän tilanne vaikuttaa todella poikkeukselliseltä, eikä varmasti ole normaali eroperhe.

Jokainen ihminen joutuu tulemaan toimeen, erillaisten ihmisten kanssa joista ei välttämättä pidä. Se on normaalia elämää, ei kukaan voi kuvitella, että kaikki pitävät sinusta, mutta normaalit ihmiset kykenevät tulemaan toimeen erillaisten yksilöiden kanssa.

Tunnut tietävän kaikki mitä lapsillasi ja exällä on ollut, olet harvinaisen kiinnostunut heidän välisistä asioista negatiivisessä mielessä. Mutta varmasti on asioita jotka, puoltavat käytöstäsi.

Mutta normaalia tuo ei ole, eikä sen perusteella yhteisiä jouluja voi tuomita kaikilta.

poppopp kirjoitti:

"Joulu jos mikä on juhla jolloin ydinperheen on hyvä olla yhdessä, lapsien vuoksi"

Tämä on sinun käsityksesi. Muilla on oma käsityksensä.

Samaa mieltä tuossa edellä kirjoittaneen kanssa, uhrautuminen lasten vuoksi on epätervettä. Myös jouluna eron jälkeen pätee nyrkkisääntö, että vanhempien suhde on tärkein. Jos se ei toimi täysin mutkattomasti (harvalla eron jälkeen toimii), niin joulu on parempi viettää erikseen. Lapset jos ketkä vaistoavat hyvin herkästi tunneilmapiirin. Joulu olisi ydinperheissä, jossa vielä ollaan yhdessä muutenkin parempi viettää erikseen, jos toinen esim. juopottelee koko joulun. Siitä tulee riitaa. Vielä karmeampaa on, jos molemmat vanhemmat juovat ja riitelevät koko joulun. Tällaista voi joku jopa pitää normaalina, vaikka sitä se ei ole.

Lue lisää

Onko mitään järkeä hankkia lapsia, jos näkee että joutuu uhrautumaan lasten vuoksi ja se on vielä sairasta. Ei helkkari mihin tämä maailma on menossa, minä minä ihmisten kanssa. Lapset ovat myös ihmisiä ja vanhemmat pienten ihmisten huoltajia.

Lapset vaistoavat vamhempien tunneilmapiirin ja te vanhempina teette sen ilmapiirin, jonka lapset vaistoavat. Tuo pitäisi jokaisen vanhemman ymmärtää, se on toki vaikeaa jos ei ole päässyt liitosta vielä yli.

Minun tuttavapiirissä en tiedä kenenkään ryyppäävän koko joulua, tai lomaa ja useat ovat eronneet. En tiedä missäpäin kaikki miehet ovat alkoholisteja.

Hei b2000 olet oikeassa, mutta turha tuhlata energiaa sinulle kommentoivaan kirjoittajaan, joka edustaa kiivaasti yhtä ainutta jätettyä puolisoa mollaavaa ryhmää. Hän näyttäisi kokevan muiden erillaiset käytännöt hyökkäykseksi omia valintojaan kohtaan, mikä outoa. Kyllä oma perhe, puoliso ja lapset on tärkeitä ja ne sukulaisuussuhteetkin. Niistä saadaan turvaa. Biologisesti ihminen jopa suosii omia verisukulaisiaan muiden kustannuksella, mutta ilmeisesti osalle lastensa puolikkaan perimän antaja on mieluiten eliminoitava olemasta.

eituhlsadd kirjoitti:

Hei b2000 olet oikeassa, mutta turha tuhlata energiaa sinulle kommentoivaan kirjoittajaan, joka edustaa kiivaasti yhtä ainutta jätettyä puolisoa mollaavaa ryhmää. Hän näyttäisi kokevan muiden erillaiset käytännöt hyökkäykseksi omia valintojaan kohtaan, mikä outoa. Kyllä oma perhe, puoliso ja lapset on tärkeitä ja ne sukulaisuussuhteetkin. Niistä saadaan turvaa. Biologisesti ihminen jopa suosii omia verisukulaisiaan muiden kustannuksella, mutta ilmeisesti osalle lastensa puolikkaan perimän antaja on mieluiten eliminoitava olemasta.

Lue lisää

Olen tietoinen asiasta, kun joku eron paineissa lukee kyseisen kirjoittajan kaltaisia kommentteja, asiat vääristyvät ja hankaloituvat.

Motiivini on saada ihmisiä ajattelemaan, millä oikeasti päästään asioissa eteen päin.

Haluan uskoa vielä ihmisten inhimillisyyteen, kun kysymys on lapsista.

b2000 kirjoitti:

Onko mitään järkeä hankkia lapsia, jos näkee että joutuu uhrautumaan lasten vuoksi ja se on vielä sairasta. Ei helkkari mihin tämä maailma on menossa, minä minä ihmisten kanssa. Lapset ovat myös ihmisiä ja vanhemmat pienten ihmisten huoltajia.

Lapset vaistoavat vamhempien tunneilmapiirin ja te vanhempina teette sen ilmapiirin, jonka lapset vaistoavat. Tuo pitäisi jokaisen vanhemman ymmärtää, se on toki vaikeaa jos ei ole päässyt liitosta vielä yli.

Minun tuttavapiirissä en tiedä kenenkään ryyppäävän koko joulua, tai lomaa ja useat ovat eronneet. En tiedä missäpäin kaikki miehet ovat alkoholisteja.

Lue lisää

"Onko mitään järkeä hankkia lapsia, jos näkee että joutuu uhrautumaan lasten vuoksi ja se on vielä sairasta"

Lapsia hankitaan siksi, että voi uhrautua? Se nyt ainakin on sairasta.

Epäterveeseen narsismiin kuuluu JOKO itsekkyys TAI epäitsekkyys. Terveeseen narsismiin SEKÄ itsekkyys ETTÄ epäitsekkyys.

Terve ihminen ajattelee esim. juuri lapsia, mutta ei omalla kustannuksellaan, hän ajattelee myös itseään. Uhrautuminen on epätervettä. Uhrautumalla ihminen unohtaa itsensä, omat tarpeensa, omat rajansa. Riippuvuus ja hyväksynnän haku toisilta liittyvät läheisesti uhrautumiseen. Uhrautumisen hoidossa opetellaan tiedostamaan omia tarpeita ja ymmärtämään, ettei uhrautujan velvollisuus ole huolehtia kaikkien muiden tarpeista. Hänen pitää ajatella myös itseään. Eli uhrautuja on poikkeuksetta epäitsekäs piilonarsisti, joka ajattelee VAIN toisia, ja heidän tarpeitaan - (epäterveen narsismin TAI epäitsekkyys). Julkinarsisti on itsekäs ja ajattelee vain omia tarpeitaan (epäterveen narsismin JOKO itsekkyys). Hän ajattelee myös, että muut ovat hänen tarpeidensa toteuttamisen välineitä. Kun taas piilonarsisti ajattelee, että hän on muiden tarpeiden toteuttamisen väline. Hyvin usein parisuhteessa on julkinarsisti ja piilonarsisti. He ns. "täydentävät toisiaan". Ongelmia syntyy, kun piilonarsisti tervehtyy, ja tulee tietoiseksi omista rajoistaan, omasta tahdostaan. Molempien, sekä julki- että piilonarsismin taustalla on aina joidenkin omien tunteiden, tarpeiden ja ominaisuuksien kieltämistä.

Havainnollisesti julki- ja piilonarsismi sijoittuvat janan vastakkaisiin päihin. Terve narsismi näiden ääripäiden väliin, keskelle. Yleensäkin tasapainossa oleva ihminen on vastakkaisten ominaisuuksien keskipisteessä - jotkut nimeää tämän "kultaiseksi keskitieksi".

b2000 kirjoitti:

Olen tietoinen asiasta, kun joku eron paineissa lukee kyseisen kirjoittajan kaltaisia kommentteja, asiat vääristyvät ja hankaloituvat.

Motiivini on saada ihmisiä ajattelemaan, millä oikeasti päästään asioissa eteen päin.

Haluan uskoa vielä ihmisten inhimillisyyteen, kun kysymys on lapsista.

Lue lisää

Ainakaan uhrautumisella ei päästä elämässä eteenpäin, vaan aina vain taaksepäin.

Uhrautuminen sekä ainainen lasten asettaminen etusijalle/uhreiksi on epätervettä, kuten tuossa jo sanottiinkin. Parisuhdepalstalla ko. narsismin muotoa nimitettiin osuvasti "pehmonarsisteiksi". Pehmonarsistin jatkuva toisten ajattelu, uhrin asema, uhrautuminen on toinen epäterveen narsismin ääripää.

b2000 kirjoitti:

Onko mitään järkeä hankkia lapsia, jos näkee että joutuu uhrautumaan lasten vuoksi ja se on vielä sairasta. Ei helkkari mihin tämä maailma on menossa, minä minä ihmisten kanssa. Lapset ovat myös ihmisiä ja vanhemmat pienten ihmisten huoltajia.

Lapset vaistoavat vamhempien tunneilmapiirin ja te vanhempina teette sen ilmapiirin, jonka lapset vaistoavat. Tuo pitäisi jokaisen vanhemman ymmärtää, se on toki vaikeaa jos ei ole päässyt liitosta vielä yli.

Minun tuttavapiirissä en tiedä kenenkään ryyppäävän koko joulua, tai lomaa ja useat ovat eronneet. En tiedä missäpäin kaikki miehet ovat alkoholisteja.

Lue lisää

"Lapset vaistoavat vamhempien tunneilmapiirin ja te vanhempina teette sen ilmapiirin"

Pieni kommentti tähän. Vanhemmat eivät tee ilmapiiriä, vaan se on juuri sellainen kuin on, molempien tunteiden mukainen. Ilmapiiri syntyy tunteista, tasapainosta.Tunteet kuitenkin saattavat vaihdella laidasta laitaan, vaikka molemmat olisivatkin jo päässeet erosta yli, ja aika olisi kullannut muistot, etenkin ne kaikkein ikävimmät. Vaikka vanhemmat onnistuisivatkin esittämään iloista, välttelemään tiettyjä puheenaiheita ja heidän käytökseksensä olisi mitä miellyttävintä (jota se harvoin eron, etenkin riitaisan jälkeen on) - niin, lapset vaistoavat tämänkin. Eli lapset vaistoavat, ettei vanhempien todelliset tunteet vastaa heidän käytöstään. Tällainen ristiriita aiheuttaa paljonkin hämmennystä ja epävarmuutta, uhmaakin. Ei verbaalinen viestintä, ilmapiiri tunteineen menee kuitenkin muun edelle.

Lapset vaistoavat juuri kaikkein parhaiten milloin vanhempansa vain "käyttäytyy" ja esittää jotain iloista roolia. Vanhemmat eivät ole toistensa seurassa aitoja omana itsenään, elleivät he ole parhaimpia ystäviä keskenään eron jälkeen. Harva on. Joten kun vanhemmat esittävät rooleja, lapsetkin alkavat esittää ja olla "veitsen terällä", etteivät sanoisi mitään "väärin", jotta vanhemmat jaksavat esittää osansa. Lapset pystyvät vaikuttamaan ilmapiiriin paljonkin. Vanhempien roolien ilmapiiri on erityisen herkkä. Etenkään nuorisoa ei enää huvita esittää. He saattavat sanoa mitä sattuu, johon myös vanhemmat yhdessä tai erikseen reagoivat, sisaruksetkin, nyt todellisten tunteiden perusteella. Tämän "räjähdyksen" seurauksesta syntyy todellinen ikävä ilmapiiri, alkaa riita, murjotus. Mahdollisesti syyttely ja vanhojen kaivelu. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin > ilmapiiri on aito... Lisäksi riita vuosien jälkeen saattaa myös kirkastaa vanhempien välejä, antaa moiseen vielä mahdollisuuden. En kuitenkaan suosittelisi jouluksi tällaista. Parempi sen sijaan olisi lähteä vaikka Ruotsin risteilylle hiihtolomalla.

eituhlsadd kirjoitti:

Hei b2000 olet oikeassa, mutta turha tuhlata energiaa sinulle kommentoivaan kirjoittajaan, joka edustaa kiivaasti yhtä ainutta jätettyä puolisoa mollaavaa ryhmää. Hän näyttäisi kokevan muiden erillaiset käytännöt hyökkäykseksi omia valintojaan kohtaan, mikä outoa. Kyllä oma perhe, puoliso ja lapset on tärkeitä ja ne sukulaisuussuhteetkin. Niistä saadaan turvaa. Biologisesti ihminen jopa suosii omia verisukulaisiaan muiden kustannuksella, mutta ilmeisesti osalle lastensa puolikkaan perimän antaja on mieluiten eliminoitava olemasta.

Lue lisää

Olet täysin olikeassa en kuluta energiaa enempää, jopa sairaita selityksiä näyttää löytyvän.

b2000 kirjoitti:

Teidän tilanne vaikuttaa todella poikkeukselliseltä, eikä varmasti ole normaali eroperhe.

Jokainen ihminen joutuu tulemaan toimeen, erillaisten ihmisten kanssa joista ei välttämättä pidä. Se on normaalia elämää, ei kukaan voi kuvitella, että kaikki pitävät sinusta, mutta normaalit ihmiset kykenevät tulemaan toimeen erillaisten yksilöiden kanssa.

Tunnut tietävän kaikki mitä lapsillasi ja exällä on ollut, olet harvinaisen kiinnostunut heidän välisistä asioista negatiivisessä mielessä. Mutta varmasti on asioita jotka, puoltavat käytöstäsi.

Mutta normaalia tuo ei ole, eikä sen perusteella yhteisiä jouluja voi tuomita kaikilta.

Lue lisää

Jokaisen tilanne on erossa "poikkeuksellinen" tai "normaali" - eli juuri sellainen kuin se siitä kyseisestä liitosta erotessa on.

Ihmiset tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa, toki. Mutta lähimmät ihmissuhteet perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen, puolin ja toisin. Jokaisen vapaaehtoinen valinta haluaako valita exänsä kanssa yhteisen joulunvieton.

"Tunnut tietävän kaikki mitä lapsillasi ja exällä on ollut, olet harvinaisen kiinnostunut heidän välisistä asioista negatiivisessä mielessä."

Olen ollut aina kiinnostunut lasteni asioista. Ja tavallaan exänkin asioista, eli kaikista hänen valtavista ongelmistaan en ole sinänsä kiinnostunut, paitsi lastensuojelu näkökulmasta. Ehkä myös lähimmäisen rakkaudesta, joka tässä tapauksessa on vähän sairasta omalta puoleltani. Vaikka näin täysin selvästi, ettei exän seura ja toiminta tee hyvää lapsille, niin typerästi aina vain uskoin parempaan, aivan liian pitkään. Erossakin tein töitä, ettei ex menettäisi uudemman kerran luottotietojaan. Järjestelin salaa hänen muitakin asioitaan, sukulaistensa kanssa, koska hän itse oli siihen täysin kyvytön. Mutta vasta eron jälkeen lapset kertoivat totuuden (jota kyllä epäilen yhä kaunistelluksi) isänsä väkivaltaisen käytöksen laajuudesta ja laadusta. Etenkin liiton aikana (toki myös jälkeen, jos lapset ovat etävanhemman luona) olisi kovin paljon parempi olla mieluummin liiankin kiinnostunut exän ja lasten välisistä asioista, olla "kärpäsenä katossa". Sillä suuri osa, ellei suurin osa perheväkivallasta pysyy edelleen salassa. Ja lapsia luonnollisesti uhkaillaan, painostetaan, kiristetään ym. pitämään suunsa kiinni.

"eikä sen perusteella yhteisiä jouluja voi tuomita kaikilta"

En ole tuominnut kenenkään yhteisiä jouluja. En ylipäänsä innostu toisten tuomitsemisesta.

Nyt kun oikein mietin, niin kyllä suurin osa eroista ja miksei liitoistakin menee "poikkeuksellisen" piikkiin. Niin väkivalta- kuin päihdeongelmat muut riippuvuusongelmat ja mielenterveysongelmat koskettavat tuhansia ja tuhansia suomalaisia. Myös lapsia. Niistä ei saa puhua. Etenkään lapset.

b2000 kirjoitti:

Olet täysin olikeassa en kuluta energiaa enempää, jopa sairaita selityksiä näyttää löytyvän.

Hyvä niin, että välitit vastata! On paha paha asia, että eromyllerryksen keskellä epävarmat ja herkillä olevat ihmieset joutuvat entistä enemmän sekaisin siitä, mikä oikein ja hyvä kaikille.

uoyu kirjoitti:

Jokaisen tilanne on erossa "poikkeuksellinen" tai "normaali" - eli juuri sellainen kuin se siitä kyseisestä liitosta erotessa on.

Ihmiset tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa, toki. Mutta lähimmät ihmissuhteet perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen, puolin ja toisin. Jokaisen vapaaehtoinen valinta haluaako valita exänsä kanssa yhteisen joulunvieton.

"Tunnut tietävän kaikki mitä lapsillasi ja exällä on ollut, olet harvinaisen kiinnostunut heidän välisistä asioista negatiivisessä mielessä."

Olen ollut aina kiinnostunut lasteni asioista. Ja tavallaan exänkin asioista, eli kaikista hänen valtavista ongelmistaan en ole sinänsä kiinnostunut, paitsi lastensuojelu näkökulmasta. Ehkä myös lähimmäisen rakkaudesta, joka tässä tapauksessa on vähän sairasta omalta puoleltani. Vaikka näin täysin selvästi, ettei exän seura ja toiminta tee hyvää lapsille, niin typerästi aina vain uskoin parempaan, aivan liian pitkään. Erossakin tein töitä, ettei ex menettäisi uudemman kerran luottotietojaan. Järjestelin salaa hänen muitakin asioitaan, sukulaistensa kanssa, koska hän itse oli siihen täysin kyvytön. Mutta vasta eron jälkeen lapset kertoivat totuuden (jota kyllä epäilen yhä kaunistelluksi) isänsä väkivaltaisen käytöksen laajuudesta ja laadusta. Etenkin liiton aikana (toki myös jälkeen, jos lapset ovat etävanhemman luona) olisi kovin paljon parempi olla mieluummin liiankin kiinnostunut exän ja lasten välisistä asioista, olla "kärpäsenä katossa". Sillä suuri osa, ellei suurin osa perheväkivallasta pysyy edelleen salassa. Ja lapsia luonnollisesti uhkaillaan, painostetaan, kiristetään ym. pitämään suunsa kiinni.

"eikä sen perusteella yhteisiä jouluja voi tuomita kaikilta"

En ole tuominnut kenenkään yhteisiä jouluja. En ylipäänsä innostu toisten tuomitsemisesta.

Nyt kun oikein mietin, niin kyllä suurin osa eroista ja miksei liitoistakin menee "poikkeuksellisen" piikkiin. Niin väkivalta- kuin päihdeongelmat muut riippuvuusongelmat ja mielenterveysongelmat koskettavat tuhansia ja tuhansia suomalaisia. Myös lapsia. Niistä ei saa puhua. Etenkään lapset.

Lue lisää

"Jokaisen tilanne on erossa "poikkeuksellinen" tai "normaali" - eli juuri sellainen kuin se siitä kyseisestä liitosta erotessa on. "

Tuo on kyllä NIIN totta. Eroja on todella turha vertailla keskenään. Ja etenkään arvostella toisten eroja ja niiden syitä.

Eksä muutti erotilanteessa lyhyen bussimatkan päähän. Silloin kun lapset olivat nuorempia, he olivat joka toinen vuosi joulunpyhät isänsä kanssa, joka toinen vuosi joulun minun kanssani. Sama koski juhannuksia, muksujen synttäreitä sun muita. Yhdellä lauseella se oli päätetty kimpassa eksän kanssa, parilliset vuodet minun luona, parittomat isällään. Ei siitä tarvinnut sen enempää vääntää eikä miettiä. Muksut kulkivat vanhempiensa välillä luontevasti niin arkena kuin juhlapäivinäkin. Muksut olivat isällään säännöllisesti joka toinen viikonloppu, viettivät 4-6 viikkoa isällään ja isän puoleisilla isovanhemmillaan kesälomien aikaan.

Enpä kysellyt muksuilta milloinkaan keitä isän luona kulloinkin oli juhlimassa milloin mitäkin juhlaa, koska eihän se tavallaan minulle kuulunut. Lasteni isä on kunnollinen isä, on pitänyt huolta muksuista vauvasta saakka yhtä hyvin kuin minäkin. Luottamukseni häneen isänä ei ole koskaan mennyt. Parisuhteemme ongelmat olivat minun ja miehen välisiä, ei lasten ja isän välisiä.

Ei minun tarvinnut tietää sekunnilleen eikä edes vuorokauden tarkkuudella mitä he ovat yhdessä tehneet. Toki lapset kertoivat hyvin avoimesti mitä olivat isänsä kanssa puuhanneet ja kertovat vieläkin vaikka ovat aikuisia. Ei niillä isän luona tehdyt jutut mitenkään erityisesti tai erikoisesti ole poikenneet siitä mitä minä teen muksujen kanssa. Samatyyppistä arkea ja juhlaa lapset ovat kokeneet kummankin vanhempansa kanssa.

"Listaa sisäiset kyllä ja ei-äänesi ja punnitse kumpi on painavampi."
Erittäin hyvä ohje!

" Ei tarvitse senttiäkään liikahtaa eteenpäin minkään syyn takia. "

Onko tuo nyt sitten elämistä? Koen, että hengissäolo ja eläminen, niillä on suunnaton ero. Haudassa ehtii olla paikoillaan tarpeeksi.

rolling_stones kirjoitti:

" Ei tarvitse senttiäkään liikahtaa eteenpäin minkään syyn takia. "

Onko tuo nyt sitten elämistä? Koen, että hengissäolo ja eläminen, niillä on suunnaton ero. Haudassa ehtii olla paikoillaan tarpeeksi.

Lue lisää

Mikä sinun mielestäsi sitten on sitä oikeaa elämistä?
Sekö kun ihminen juoksee kieli vyön alla tavoittelemassa jatkuvasti jotain muuta kuin sitä mitä itsellä jo on?

Minä nautin elämästäni tässä ja nyt, en ravaa etsimässä enää kuuta taivaalta, koska olen oppinut, että vaikka kaiken saa mitä haluaa, ei se tee minua onnelliseksi kuin hetkeksi. Sitten piti saada taas jotain lisää, enemmän, erilaista. Minä olen pysähtynyt paikoilleni jo vuosia sitten, tilaan jossa minulla on kaikki erittäin hyvin. En tarvitse tätä enempää, en kaipaa mitään lisää elämääni.

Jokaisen olisi hyvä nähdä omassa ympäristössään jo olemassa oleva kauneus, hyvyys ja tutustua läheisiinsä jatkuvan kiirehtimisen ja uuden etsimisen sijaan. Ihminen voi olla tyytyväinen ja onnellinen vähemmälläkin hosumisella ja tavaramäärällä.

bestalone kirjoitti:

Mikä sinun mielestäsi sitten on sitä oikeaa elämistä?
Sekö kun ihminen juoksee kieli vyön alla tavoittelemassa jatkuvasti jotain muuta kuin sitä mitä itsellä jo on?

Minä nautin elämästäni tässä ja nyt, en ravaa etsimässä enää kuuta taivaalta, koska olen oppinut, että vaikka kaiken saa mitä haluaa, ei se tee minua onnelliseksi kuin hetkeksi. Sitten piti saada taas jotain lisää, enemmän, erilaista. Minä olen pysähtynyt paikoilleni jo vuosia sitten, tilaan jossa minulla on kaikki erittäin hyvin. En tarvitse tätä enempää, en kaipaa mitään lisää elämääni.

Jokaisen olisi hyvä nähdä omassa ympäristössään jo olemassa oleva kauneus, hyvyys ja tutustua läheisiinsä jatkuvan kiirehtimisen ja uuden etsimisen sijaan. Ihminen voi olla tyytyväinen ja onnellinen vähemmälläkin hosumisella ja tavaramäärällä.

Lue lisää

Hienosti sanottuna "oikeaa" elämistä on omien arvojen ja omien tavoitteiden mukaista elämää. Ts. paljon riippuu siitä mitkä ovat omat arvot ja tavoitteet. Hengissä oleminen puolestaan tarkoittaa useinkin elämää, jossa vain ajelehditaan ja toistetaan tyytymättömänä samaa päivästä toiseen. Tai tehdään jotain yhtään miettimättä miksi - tai suoritetaan elämää muiden ehdoilla.

Itselläni on ollut paljonkin tavoitteita elämän varrella, kuuta en silti ole koskaan tavoitellut. En liioin mammonaakaan, riittää kun tulee hyvin toimeen ;). Ei vain siksi, että itselleen on säästössä ns. pahan päivän varalle, vaan myös siksi, että voin tarvittaessa auttaa jo aikuisia lapsiani, tai muita läheisiä.

Jo vuosia sitten päätin alkaa kerätä "ihmisiä" eli uusia ystäviä ja tuttavuuksia (tietyt kriteerit oli). Olen onnistunut siinä paremmin kuin hyvin! Tunnen kaikenlaisia mielenkiintoisia ja erikoisiakin ihmisiä laidasta laitaan. Ihmisiä, jotka ajattelee ja joilla on asennetta. Arvoja, tiettyä kapinaakin. Heille on myös tapahtunut ja tapahtuu kaikenlaista (kuten itsellenikin, ja läheisilleni - voisin kirjoittaa kirjasarjoja niistä). Joskus varsin hurjiakin juttuja, sairauksia, riitoja, päihdeongelmia ja muita ongelmia. Rikoksen uhreja. Minulla on ollut kunnia kuunnella, kuunnella ja tukea heitä. Niin, ja tunnepa yhden entisen rosvonkin.

Edelliseen liittyen minua kiehtoo ihmisten kurjuus ja auttaminen. Niin Suomessa kuin ulkomailla. Jos tapahtuu niin, että oma, perheeni, ystävieni ja tuttavieni ongelmat ja kurjuus päättyy jossain vaiheessa, niin lähden vapaaehtoistyöhön mukaan auttamaan muita.

rolling_stones kirjoitti:

" Ei tarvitse senttiäkään liikahtaa eteenpäin minkään syyn takia. "

Onko tuo nyt sitten elämistä? Koen, että hengissäolo ja eläminen, niillä on suunnaton ero. Haudassa ehtii olla paikoillaan tarpeeksi.

Lue lisää

Kyllä se hänelle on, jos viihtyy ittekseen , mitä järkee on sännätä edestakas jollei tykkää hakea jotain extremeä kaikki on erilaisia .....

yksinystävienkaa kirjoitti:

Kyllä se hänelle on, jos viihtyy ittekseen , mitä järkee on sännätä edestakas jollei tykkää hakea jotain extremeä kaikki on erilaisia .....

Jees, mikä siinä on ollessa, jos löytänyt elämäntarkoituksensa ja on tyytyväinen.

"Jos on kohdeltu huonosti, miksi pitää jatkaa sitä"

Niinpä, hyvä kysymys.
Tuossa edellä puhuttiin arvoista. Ne ovat mielestäni päällimmäisenä tässäkin. Ap: jos arvostat ex-miestäsi, viihdyt hänen kanssaan, hänen kanssa on hyvä olla, ja voit olla sellainen itse kuin olet, ehdota yhteistä joulua.
Jos taas ajattelit viettää yhteisen joulun, koska ex on yksin, välinne eivät ole enää katastrofaaliset, ja olisi hienoa näyttää lapsille ja sukulaisille miten hienosti sovitte saman katon alle joulunakin, älä ehdota yhteistä joulua.

ooona_ kirjoitti:

"Jos on kohdeltu huonosti, miksi pitää jatkaa sitä"

Niinpä, hyvä kysymys.
Tuossa edellä puhuttiin arvoista. Ne ovat mielestäni päällimmäisenä tässäkin. Ap: jos arvostat ex-miestäsi, viihdyt hänen kanssaan, hänen kanssa on hyvä olla, ja voit olla sellainen itse kuin olet, ehdota yhteistä joulua.
Jos taas ajattelit viettää yhteisen joulun, koska ex on yksin, välinne eivät ole enää katastrofaaliset, ja olisi hienoa näyttää lapsille ja sukulaisille miten hienosti sovitte saman katon alle joulunakin, älä ehdota yhteistä joulua.

Lue lisää

Miksi sitte ylipäätään on erottu, jos on hyvä olla molemminpuolin , en tajuu...

miksiMiksimiks kirjoitti:

Miksi sitte ylipäätään on erottu, jos on hyvä olla molemminpuolin , en tajuu...

Mmm, sehän tuossa taitaa jujuna ollakin, että "harvemmin" eron jälkeen on aikuisten oikeesti kiva olla yhdessä. Eli miksi ihmeessä miettiä yhteistä joulua?

rykys kirjoitti:

Mmm, sehän tuossa taitaa jujuna ollakin, että "harvemmin" eron jälkeen on aikuisten oikeesti kiva olla yhdessä. Eli miksi ihmeessä miettiä yhteistä joulua?

Jos ei ole kiva olla yhdessä, miksi pitäisi miellyttää ex-puolisoa. Kyllä kaikkien tulee saada hyväksyntää ja rakkautta, eihän elämä tunnu muuten miltään. Voihan laskea rahoja ja murjottaa koko joulun, olisi miettinyt miten kohteli.

entäs jos sun eksällä on hyvä olla, ei pienintäkään tuskaa erosta, päinvastoin se on onnessaan kun pääsi sinusta eroon, eikä sitä kiinnostaiskaan viettää enää sun kanssa yhtään joulua?

realismiakehiin kirjoitti:

entäs jos sun eksällä on hyvä olla, ei pienintäkään tuskaa erosta, päinvastoin se on onnessaan kun pääsi sinusta eroon, eikä sitä kiinnostaiskaan viettää enää sun kanssa yhtään joulua?

Lue lisää

Minä jätin sen, säästyy lapsetkin tunteettomuudesta

Kyllä näitä terveitä ihmisiäkin näyttää olevan, kiitos tämä antaa varmasti monelle eronneelle, mahdollisuuden toimia ihmismäisesti.

Exälläni ei ole sukulaisen puolikastakaan= Näin ajattelee ihminen joka on sinut itsensä kanssa

erosimme, koska olin liitossamme vuosia täysin yksin ja yksinäinen= Järkevä, inhimillinen ja tunteellinen ihminen ymmärtää, että olemme erillaisia, eikä sille mitään mahda mutta juurisyy on selvillä.

Kumpivaikeampi tekstistä näkyy ja huokuu terveen ihmisen ajatusmaailma.

Haukkuminen ja vihankylväminen kertoo ainoastaan siitä että ero on jäänyt käsittelemättä itseltään. Varmasti jokainen eronnut ensimmäisen vuoden aikana tunnevyöryssä haukkuu puolisoaan, mutta se että edes jossain vaiheessa ymmärtää, että riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Kun tämän ymmärtää alkaa myös itsellä täysin uusi elämä ja siitä hyötyvät kaikki, jopa exä, samalla lapsien ja läheisten elämä helpottuu.



Kumpivaikeampi tekstistä näkyy ja huokuu terveen ihmisen ajatusmaailma.

b2000 kirjoitti:

Kyllä näitä terveitä ihmisiäkin näyttää olevan, kiitos tämä antaa varmasti monelle eronneelle, mahdollisuuden toimia ihmismäisesti.

Exälläni ei ole sukulaisen puolikastakaan= Näin ajattelee ihminen joka on sinut itsensä kanssa

erosimme, koska olin liitossamme vuosia täysin yksin ja yksinäinen= Järkevä, inhimillinen ja tunteellinen ihminen ymmärtää, että olemme erillaisia, eikä sille mitään mahda mutta juurisyy on selvillä.

Kumpivaikeampi tekstistä näkyy ja huokuu terveen ihmisen ajatusmaailma.

Haukkuminen ja vihankylväminen kertoo ainoastaan siitä että ero on jäänyt käsittelemättä itseltään. Varmasti jokainen eronnut ensimmäisen vuoden aikana tunnevyöryssä haukkuu puolisoaan, mutta se että edes jossain vaiheessa ymmärtää, että riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Kun tämän ymmärtää alkaa myös itsellä täysin uusi elämä ja siitä hyötyvät kaikki, jopa exä, samalla lapsien ja läheisten elämä helpottuu.



Kumpivaikeampi tekstistä näkyy ja huokuu terveen ihmisen ajatusmaailma.

Lue lisää

"Kumpivaikeampi tekstistä näkyy ja huokuu terveen ihmisen ajatusmaailma. "

Ikävä kyllä suhde exään ei ole pelkästään omasta ajatusmaailmasta kiinni, vaan myös exästä. Hänen käytöksestään, persoonastaan, ongelmistaan, ihan kaikesta. Mm. sairaaseen, tavalla tai toisella (mielenterveys, riippuvuus), exään suhtautuminen terveellä tavalla tarkoittaa kovin usein välien katkaisemista kokonaan. Tai tavataan ja moikataan sukujuhlissa yms. eli "ollaan väleissä", mutta missään muussa tekemisissä.

Eikä vain exän kohdalla terveellä tavalla suhtautuminen tarkoita välien katkaisemista kokonaan, vaan myös lasten. Omat aikuiset lapseni ovat vuosia kamppailleet isänsä mt ongelmien kanssa, ja sen että isänsä pyrkii sekaantumaan heidän elämäänsä mitä omituisimmilla tavoilla. Suorastaan pelottavilla. Molemmat lapset ovat käyneet terapiat läpi, toinen käy yhä. Se on kovin vaikeaa, kun lapsilla on omat ongelmansa, mutta suurin ongelmansa on isä. Minulle puolestaan lasten tämä ongelma on ongelma. Puolisosta voi erota" helpommin" kuin vanhemmasta. Vaikka on selvää, että välit isään pitäisi katkaista kokonaan lasten oman terveyden ja jaksamisen vuoksi, sitä vain ei tee. Odottaa ja odottaa, josko käänne parempaan tulisi. Vaikka lasten isän käytös on muuttunut vuosien varrella pelkästään huonompaan suuntaan.

ölh kirjoitti:

"Kumpivaikeampi tekstistä näkyy ja huokuu terveen ihmisen ajatusmaailma. "

Ikävä kyllä suhde exään ei ole pelkästään omasta ajatusmaailmasta kiinni, vaan myös exästä. Hänen käytöksestään, persoonastaan, ongelmistaan, ihan kaikesta. Mm. sairaaseen, tavalla tai toisella (mielenterveys, riippuvuus), exään suhtautuminen terveellä tavalla tarkoittaa kovin usein välien katkaisemista kokonaan. Tai tavataan ja moikataan sukujuhlissa yms. eli "ollaan väleissä", mutta missään muussa tekemisissä.

Eikä vain exän kohdalla terveellä tavalla suhtautuminen tarkoita välien katkaisemista kokonaan, vaan myös lasten. Omat aikuiset lapseni ovat vuosia kamppailleet isänsä mt ongelmien kanssa, ja sen että isänsä pyrkii sekaantumaan heidän elämäänsä mitä omituisimmilla tavoilla. Suorastaan pelottavilla. Molemmat lapset ovat käyneet terapiat läpi, toinen käy yhä. Se on kovin vaikeaa, kun lapsilla on omat ongelmansa, mutta suurin ongelmansa on isä. Minulle puolestaan lasten tämä ongelma on ongelma. Puolisosta voi erota" helpommin" kuin vanhemmasta. Vaikka on selvää, että välit isään pitäisi katkaista kokonaan lasten oman terveyden ja jaksamisen vuoksi, sitä vain ei tee. Odottaa ja odottaa, josko käänne parempaan tulisi. Vaikka lasten isän käytös on muuttunut vuosien varrella pelkästään huonompaan suuntaan.

Lue lisää

En tietenkään tarkoittanut taas ihmisistä joilla on mielisairaus, alkoholismi, rikollisuus jne..

Kirjoitin normaaleista eroista, mielisairaus ja riippuvuus eivät ole se yleisin eron syy. Mutta toki sen osuus kasvaa, syystä tai toisesta ¨mistä se sitten aiheutuukaan¨

b2000 kirjoitti:

En tietenkään tarkoittanut taas ihmisistä joilla on mielisairaus, alkoholismi, rikollisuus jne..

Kirjoitin normaaleista eroista, mielisairaus ja riippuvuus eivät ole se yleisin eron syy. Mutta toki sen osuus kasvaa, syystä tai toisesta ¨mistä se sitten aiheutuukaan¨

Lue lisää

"Kirjoitin normaaleista eroista, mielisairaus ja riippuvuus eivät ole se yleisin eron syy."

Erot ovat eroja. Lokerointia normaaleihin ja epänormaaleihin ei tarvita, vaan jokainen voi vapaasti kertoa omasta kokemuksestaan, oli se sinun mielestäsi normaali tai epänormaali. On mahdotonta tietää toisten eroihin liittyvät taustat ja tuntea ihmiset. Oma eroni sekä kaikkien lähimpien ystävien ero on liittynyt jollain tavalla ex-kumppanin mielenterveyteen/riippuvuuteen.

Ja mitä jouluun exän kanssa tulee... JOS joulua haluaa viettää exänsä kanssa, niin otetaan siitä vastuu täysin omalle kontolle, kuten aikuisten ihmisten kuuluu. Sanotaan "minä haluan viettää joulun exän kanssa", eikä "vietämme joulun yhdessä exän kanssa lasten vuoksi".

Joulun viettämisestä exän kanssa ei myöskään saa sädekehää päänsä päälle, vaikka näin näytät uskovan. On täysin samanarvoista, myös lasten kannalta, miten ja missä seurassa joulu vietetään. Pääasia on lämmin tunnelma.

"Aikuisten syyllisyyttä erosta sillä ydinperhejoululla yleensä koitetaan lievittää ja perustellaan sitä itselle lapsen parhaalla. "

Näinpä juuri.
Ja vaikkei olisi aikuisilla tuota syyllisyyttäkään taakkana, niin monella heistä on itselleen vaikeaa sopeutua muutoksiin - kuten juhlapyhinä, etenkin jouluna. Silloin sanotaan herkästi yhteisen joulunvieton olevan "lapsen parhaaksi", vaikka sitä se ei ole. Se on vaan muutosvastarintaa, hinaamista tosiasioita vastaan.

Edelliseen liittyen yhteiset joulut eron jälkeen voivat olla ja usein ovat pelkkä epätoivoinen kulissien ylläpitohetki. Tätäkin kutsutaan "lapsen parhaaksi".

Ja vielä, monet eivät yksinkertaisesti osaa sanoa "ei" yhteiselle joululle eron jälkeen (eikä oikein mihinkään muuhunkaan, ei:n sanominen on mahdotonta. Pelätään vallan mahdottomasti että joku loukkaantuu), vaikka eivät haluaisi olla exänsä kanssa. Yhteinen joulu on uhrautumista, suorittamista. Tässä tapauksessa "ei" olisi vain merkki henkisestä kypsyydestä ja omien rajojen tuntemisesta. Ja "kyllä" on merkki päinvastaisesta, henkisestä kypsymättömyydestä ja omien rajojen puutteesta. Mutta hienoa, kun silloinkin voi sanoa "tämä on lapsen parhaaksi".

roboo kirjoitti:

"Aikuisten syyllisyyttä erosta sillä ydinperhejoululla yleensä koitetaan lievittää ja perustellaan sitä itselle lapsen parhaalla. "

Näinpä juuri.
Ja vaikkei olisi aikuisilla tuota syyllisyyttäkään taakkana, niin monella heistä on itselleen vaikeaa sopeutua muutoksiin - kuten juhlapyhinä, etenkin jouluna. Silloin sanotaan herkästi yhteisen joulunvieton olevan "lapsen parhaaksi", vaikka sitä se ei ole. Se on vaan muutosvastarintaa, hinaamista tosiasioita vastaan.

Edelliseen liittyen yhteiset joulut eron jälkeen voivat olla ja usein ovat pelkkä epätoivoinen kulissien ylläpitohetki. Tätäkin kutsutaan "lapsen parhaaksi".

Ja vielä, monet eivät yksinkertaisesti osaa sanoa "ei" yhteiselle joululle eron jälkeen (eikä oikein mihinkään muuhunkaan, ei:n sanominen on mahdotonta. Pelätään vallan mahdottomasti että joku loukkaantuu), vaikka eivät haluaisi olla exänsä kanssa. Yhteinen joulu on uhrautumista, suorittamista. Tässä tapauksessa "ei" olisi vain merkki henkisestä kypsyydestä ja omien rajojen tuntemisesta. Ja "kyllä" on merkki päinvastaisesta, henkisestä kypsymättömyydestä ja omien rajojen puutteesta. Mutta hienoa, kun silloinkin voi sanoa "tämä on lapsen parhaaksi".

Lue lisää

Mikä ihmeen muutosvastarinta, kulissit, uhrautumista, suorittamista, henkisestä kypsymättömyydestä ja omien rajojen puutteesta.

Mitenkä itsekäs ihminen voi olla, mitä pahaa sulle on sattunut kun et kykene minkäänlaiseen inhimilliseen toimintaan. Kaikki on jotenkin sairasta jos ihmiset ajattelevat lasten parasta, tai ei halua riidellä, eikä jatkaa itsekkäästi oikeassa olemistaan.

On hyvä lasten ja läheisten ja itsensä kannalta jos jouluna voidaan olla ydessä, mutta se tietenkin vaatii ihmiseltä ymmärrystä, inhimillisyyttä ja ymmärrystä ihmisyydestä.

Kaikki eivät kykene siihen, se on ikävää mutta sille ei voi mitään.

b2000 kirjoitti:

Mikä ihmeen muutosvastarinta, kulissit, uhrautumista, suorittamista, henkisestä kypsymättömyydestä ja omien rajojen puutteesta.

Mitenkä itsekäs ihminen voi olla, mitä pahaa sulle on sattunut kun et kykene minkäänlaiseen inhimilliseen toimintaan. Kaikki on jotenkin sairasta jos ihmiset ajattelevat lasten parasta, tai ei halua riidellä, eikä jatkaa itsekkäästi oikeassa olemistaan.

On hyvä lasten ja läheisten ja itsensä kannalta jos jouluna voidaan olla ydessä, mutta se tietenkin vaatii ihmiseltä ymmärrystä, inhimillisyyttä ja ymmärrystä ihmisyydestä.

Kaikki eivät kykene siihen, se on ikävää mutta sille ei voi mitään.

Lue lisää

Miksi juuri jouluna pitäisi voida olla kaikkien yhdessä? Jos nämä samat ihmiset eivät minään muuna vuoden päivänä ole kaikki yhdessä, ei edes lapsen synttäreillä? Miksi uusperhe ei saisi olla vaan sillä omalla perheellään? Ja kun exällä on nyxä, jolla on exä, jolla on nyxä, jolla on exä jne. niin kuinkahan pitkälle tätä yhteisen joulun ketjua pitää jatkaa? Mikä on se tärkein entinen ydinperhe, jonka ympärillä kaikki pyörii? Ja miksi juuri se ydinperhe olisi se tärkein? Niin, kukahan se olikaan se itsekäs tässä kuviossa?

Nyxä kirjoitti:

Miksi juuri jouluna pitäisi voida olla kaikkien yhdessä? Jos nämä samat ihmiset eivät minään muuna vuoden päivänä ole kaikki yhdessä, ei edes lapsen synttäreillä? Miksi uusperhe ei saisi olla vaan sillä omalla perheellään? Ja kun exällä on nyxä, jolla on exä, jolla on nyxä, jolla on exä jne. niin kuinkahan pitkälle tätä yhteisen joulun ketjua pitää jatkaa? Mikä on se tärkein entinen ydinperhe, jonka ympärillä kaikki pyörii? Ja miksi juuri se ydinperhe olisi se tärkein? Niin, kukahan se olikaan se itsekäs tässä kuviossa?

Lue lisää

Ja kun exällä on nyxä, jolla on exä, jolla on nyxä, jolla on exä jne Jos tää on normaalia niin ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET HANKKIKO LAPSIA,

Kyllä se on niin että vanhemmat törttöilevät ja lapset kärsivät, vielä joku kehtaa puolustella toimintaansa kun on itse itsekkäästi törttöillyt.

Itsekkäät ihmiset toimivat pelkästään tunteen voimalla ja vielä puolustavat agressivisesti kantaansa. Hiukan inhimillisyyttä ja joustoa, mutta sehän on mahdottomuus, muitten pitää joustaa mutta minun ei. On vastuutonta hankkia lisää huollettavia jos ei kykene ajattelemaan kuin itseään, tuntuu siltä että lapsia käsitellään ja hankitaan, täysin ilman vastuuntuntoa.

b2000 kirjoitti:

Mikä ihmeen muutosvastarinta, kulissit, uhrautumista, suorittamista, henkisestä kypsymättömyydestä ja omien rajojen puutteesta.

Mitenkä itsekäs ihminen voi olla, mitä pahaa sulle on sattunut kun et kykene minkäänlaiseen inhimilliseen toimintaan. Kaikki on jotenkin sairasta jos ihmiset ajattelevat lasten parasta, tai ei halua riidellä, eikä jatkaa itsekkäästi oikeassa olemistaan.

On hyvä lasten ja läheisten ja itsensä kannalta jos jouluna voidaan olla ydessä, mutta se tietenkin vaatii ihmiseltä ymmärrystä, inhimillisyyttä ja ymmärrystä ihmisyydestä.

Kaikki eivät kykene siihen, se on ikävää mutta sille ei voi mitään.

Lue lisää

"Kaikki on jotenkin sairasta jos ihmiset ajattelevat lasten parasta, tai ei halua riidellä, eikä jatkaa itsekkäästi oikeassa olemistaan. "

Lapsen paras ei ole vanhemman tai vanhempien uhrautuminen. Jokaisella vanhemmalla on täysi oikeus ja jopa velvollisuus kieltäytyä viettämistä joulua exän kanssa yhdessä, ellei hän sitä nimenomaan halua. Ymmärrätkö?

Lapsetkin kärsivät enemmän siitä, että vanhemmat eivät osaa asettaa omia rajojaan, ja pitää niistä kiinni. Antamalla toisten kävellä ylitse ja keskittymällä miellyttämään muita myös lapset oppivat tämän haitallisen käyttäytymismallin.

Joulu vanhempien kanssa erikseen on täysin inhimillistä! On tervettä olla sekä itsekäs että epäitsekäs, jokaisen oma valinta eri tilanteissa. Epätervettä on olla itsekäs tai epäitsekäs. Itsekkääksi haukkuminen on epätervettä.

iytditd kirjoitti:

"Kaikki on jotenkin sairasta jos ihmiset ajattelevat lasten parasta, tai ei halua riidellä, eikä jatkaa itsekkäästi oikeassa olemistaan. "

Lapsen paras ei ole vanhemman tai vanhempien uhrautuminen. Jokaisella vanhemmalla on täysi oikeus ja jopa velvollisuus kieltäytyä viettämistä joulua exän kanssa yhdessä, ellei hän sitä nimenomaan halua. Ymmärrätkö?

Lapsetkin kärsivät enemmän siitä, että vanhemmat eivät osaa asettaa omia rajojaan, ja pitää niistä kiinni. Antamalla toisten kävellä ylitse ja keskittymällä miellyttämään muita myös lapset oppivat tämän haitallisen käyttäytymismallin.

Joulu vanhempien kanssa erikseen on täysin inhimillistä! On tervettä olla sekä itsekäs että epäitsekäs, jokaisen oma valinta eri tilanteissa. Epätervettä on olla itsekäs tai epäitsekäs. Itsekkääksi haukkuminen on epätervettä.

Lue lisää

Minä minä

(Lapsetkin kärsivät enemmän siitä, että vanhemmat eivät osaa asettaa omia rajojaan, ja pitää niistä kiinni. Antamalla toisten kävellä ylitse ja keskittymällä miellyttämään muita myös lapset oppivat tämän haitallisen käyttäytymismallin. )

Höpö höpö, jos kysymys on poikkeuksellisista käyttäytymisestä alkoholismista, väkivallasta, jne
vanhemman täytyy lasten edun mukaisesti asettaa rajat. Muuten vanhempien on kyettävä joustamaan lasten hyvinvoinnin takaamiseksi. oli puoliso omasta mielestä mitä tahansa, kysymys ei ole sun mielihalusta vaan lasten hyvinvoinnista. Jos aikuisella on ongelmia on hänen haettava apua niihin, lapsilla ei voi pelata.

Joulu on yksi yhteinen tapahtuma muiden joukossa, vanhempien oma itsekkyys ei saa ohittaa lasten etua, jos tätä ei ymmärrä miksi hankkia lapsia. On vastuutonta hankkia lisää huollettavia jos ei kykene ajattelemaan kuin itseään, tuntuu siltä että lapsia käsitellään ja hankitaan, täysin ilman vastuuntuntoa ja perustellaan asiaa mitä ihmeelimmillä asioilla.

Nyxä kirjoitti:

Miksi juuri jouluna pitäisi voida olla kaikkien yhdessä? Jos nämä samat ihmiset eivät minään muuna vuoden päivänä ole kaikki yhdessä, ei edes lapsen synttäreillä? Miksi uusperhe ei saisi olla vaan sillä omalla perheellään? Ja kun exällä on nyxä, jolla on exä, jolla on nyxä, jolla on exä jne. niin kuinkahan pitkälle tätä yhteisen joulun ketjua pitää jatkaa? Mikä on se tärkein entinen ydinperhe, jonka ympärillä kaikki pyörii? Ja miksi juuri se ydinperhe olisi se tärkein? Niin, kukahan se olikaan se itsekäs tässä kuviossa?

Lue lisää

Niimpä miksi se Joulu siis Jeesuksen syntymäpäivä on niin tärkeä, jos nyt koko jäbää on edes ollut, mutta muuten riidellään joka asiasta , hullua , aikuiset ihmiset leikkii ja satuilee, lapset on tyytyväisiä, kun joulun aikaan saavat käydä myös etällä ja taas tulee paketteja.
Kunnon uskovaiset juhlii sitä joulua oikein.

satuajavalhetta kirjoitti:

Niimpä miksi se Joulu siis Jeesuksen syntymäpäivä on niin tärkeä, jos nyt koko jäbää on edes ollut, mutta muuten riidellään joka asiasta , hullua , aikuiset ihmiset leikkii ja satuilee, lapset on tyytyväisiä, kun joulun aikaan saavat käydä myös etällä ja taas tulee paketteja.
Kunnon uskovaiset juhlii sitä joulua oikein.

Lue lisää

Joulu on yksi yhteinen tapahtuma muiden joukossa, ei se minunkaan mielestä mitenkään erikoisen tärkeä ole.

Mutta sitä en tule koskaan hyväksymään että lapsilla pelataan, oman itsekkyyden vuoksi ja sitä selitellään aivan hulluuteen saakka, kuka mitenkin. Jos vanhemmat eivät tule toimeen toistensa kanssa, ei lapsia saa sekoittaa koskaan ei koskaan, vanhempien isekkäisiin taisteluihin olla oikeassa.

Hieno kirjoitus

Minä olen melkeen joka joulu ollut töissä, mun poikani joka jo 14v on melkeen kaikki joulut viettänyt isällään ja isänsä vaimon luona.
Minä en ole koskaan koko joulusta niin perustanut, en kuulu kirkkoon ja yksinäisenä saa kunnon liksaa jouluajalta, kiva katsoa tilinauhaa joulun jälkeen. juhlikoot ne joiden mielestä sitä pitää juhlia.
Teen muutenkin paljon töitä ja sitte , kun on lomaa mennään pojan kanssa Espanjaan lämmittelemään pari kertaa vuodessa , se on meille kun joulu.