Yksi näkökulma....

...on se menetetty elämä, joka alkaa vaivaamaan pitkissä liitoissa. Työ on vienyt niin paljon aikaa, ettei ole ehtinyt olemaan puolison kanssa. Ei ole pystynyt seuraamaan lastensa kasvua ja antamaan heille aikaa. Työ on koko elämä ja kaikki muu vain häiritsee sitä. On ehkä ajateltu, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä perheen kanssa, mutta kun se muu kutsuu on mentävä. Sitten lapset kasvavat ja puoliso jo oireilee, niin on hyvä syy keski-iässä jo alkaa katselemaan muita. Ehkä se oma perhe on jo vieras. Halutaan uusi mahdollisuus, ehkäpä jopa kasvattaa lasta ja antaa hänelle se mitä ei omille lapsille voinut tai ei saanut aikaiseksi. Pitäisi kai jo nuorena osata tehdä oikeita valintoja, eikä vanhana rypeä itsesäälissä, kun on omaa tyhmyyttään joutunut jäämään paitsi rakkaudesta, hellyydestä, seksistä, lapsen kasvusta ym. vain sen vuoksi ettei ole ollut kotona aikanaan. Tietysti jos ei ole koskaan rakastanut puolisoaan, eikä pidä lapsista olisi pitänyt nopeasti valita se ero, eikä antaa sellaista kuvaa, että kaikkihan on hyvin. Keski-iässä sitten tulee vasta se paukku muulle perheelle ja kerrotaan vaan että haluan muuta.....
Ilmianna
Jaa

13 Vastausta


👍👏😊
Ilmianna
Jaa
Aika katkeraa tilitystä kyllä pitkässä liitossa olevalta. Minä olen pyrkinyt näyttämään puolisolleni että rakastan edelleen sitä. Koska oireita olen huomannut kyllä. Ei suostu puhumaan. Oisko kyllästynyt en tiedä kun sitäkään tunnusta. Kaikki hyvin mutta ymmärrän kun elämä taitaa olla liian harmaata. En ole räiskyvä enkä riitelevä ollut koskaan. Vaan hiljainen hiiri niin sanotusti. Kun kysyin onko kyllästynyt :ei ole mutta miettinyt on asioita joita ei voi eikä kykene kertomaan. Tunnen olevani hiirulainen ja liian kiltti. Kun kysyin pitääkö minun muuttua ei missään tapauksessa. No tässä sitä joskus itsekseen miettien mitä tuo toinen miettii. Mutta suukkoja annan ja kosketusta aika ajoin mutta onko tämä vain omaa epävarmuutta kun alkanut tässä iässä pelko tulla tuosta kyllästymistä jne. Voi olla että on vain minun kuvitelmaa. Kysynyt toki olen mutta kun vastaukset ovat niin lasuja niitäkin on vaikea uskoa. Pelko juuri ilmoituksesta että haluaakin jotain muuta on pikkuhiljaa minua vaivannut. Samoin minäkin olisin kyllä katkera koska rakastan edelleen ja tunnen lämpöä puolisoa kohtaan. Jos ilmoittaisi että eron haluaa näkisin syyksi hiirulaisuuteni. Oppisinpa minäkin olemaan räiskyvämpi. Se miten voi tehdä olisiko ideoita? Koska jos taas muutan käytöstäni voi puoliso ruveta minusta epäilemään jotain? Ei taida olla hyvä idea? Toki tiedän että puhua pitää puolison kanssa mutta ei sekään helppoa ole. Kuten hyvin tiedämme. Mutta toivotaan että saamme elää hyvin ja onnellisesti epäilystä huolimatta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Ehkä et oikein ymmärrä tälläista yleisesti kirjoitettua tekstiä. Voisit alkaa todella miettiä mikä tarkoitus elämälläsi on. Tämä ei ole henkilökohtainen aloitus vaan eräs näkökulma asioihin, joka on totta joillekin. Toki tiedät tilanteesi hyvin ja mekin täällä tiedämme.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Näkökulma, joka on totta joillekin - mistä ihmeestä kirjoittaja sen voi tietää? Kyllä jokainen täällä kirjoittelee omista lähtökohdistaan ja asenteistaan, toki moni arvailee paljon ja "luulee tietävänsä" mutta tosiasiassa lähtökohta on AINA omat ajatukset.

En tiedä, miksi kehoitat miettiämään elämän tarkoitusta... taas siis oletuksena, ettei tiedä oman elämänsä tarkoitusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jospa joku kertoi minulle näkökulmia, tutkin asiaa.............kerään aineistoa............olen nähnyt elämää ja myös kokenut sitä............ei koskaan voi tietää............kun kirjoitin anonyymipalstalla.
Mitään henkilökohtaisia asioita en kuitenkaan täälläkään kirjoittelisi, en niin tyhmä ole. Kyllä täällä kuitenkin kirjoitellaan eniten laulujen sanoja ja otetaan pätkiä elokuvista, runoillaan ja keksitään satuja. Sokerina pohjalla haaveillaan. No ehkä joku avautuu välillä elämästään saadakseen näitä näkökulmia. Leimasit kirjoituksen katkeraksi tilitykseksi, joka ei sitä ollut:)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tietyiltä osin tunnistan tuosta itseni.
Vaimoni oli vuosikaudet kotona lasten kanssa ja vakituisen työn lisäksi minä viiletin tilanteen tullen pitkin eteläistä Suomea marginaalimarkkojen perässä.

+-4-kymppisinä aloimme epäillä eläkejärjestelmämme kestävyyttä ja samaan aikaan ryhdyimme kaavailemaan etuaikaista laiskistumista. Tuosta tavoitteesta johtuen alkoi 12 vuoden "lataaminen" joka tarkoitti käytännössä viikonloppupuolison roolia. Tarvinneeko selittää enempää?
Tavoite oli yhteinen joten nuo vuodet menivät sopuisasti vaikkakaan eivät viihtyisästi.

Kumpikaan ei hyppinyt aidan yli vihreämmälle nurmikolla ja tuon kauden jälkeiset vuodet ovat kaikissa suhteissa palkinneet nuo ponnistelut.

Periaatteessa kuvaamasi asioiden kulku on, eri asteisena ja eri versioina, noin.
Ilmianna
Jaa
Onneksi olkoon, kestitte ruuhkavuodet yhteisen tavoitteen vuoksi. Olen joskus miettinyt miten ihminen voi selvitä nykyajan puristuksessa perhe-elämästä kunnialla. Meitä vahvoja ihmisiä on onneksi vielä. Rakkaus puolisoon ja toivo paremmasta kait pitää yhdessä.
Ilmianna
Jaa
KAikkea pitää olla sopivasti ja kukapa jaksaa tehdä kokoikänsä jotai 50-70 tunnin työviikkoa ja pitää hoitaa myös sitä parisuhdetta ja siinä pitää se toinenkin puolis olla mukana ettei se jää vain toisen pulison harteille.
Ilmianna
Jaa
Tai sitten on vain niin laiska, ettei saa eroa aikaiseksi! Harmittaa, kun tiesi jo parin vuoden jälkeen, ettei hommasta mitään tule ja roikottaa toista vain perässään. Omat hommani hoidin ja omaa elämääni elin, mutta miksi piti toimimatonta katsella?
Ilmianna
Jaa
Kuulostaa niin tutulta,,, Kerrotko lisää sinun tulevaisuuden suunnitelmista. Itse olen vapaa Viisvitonen,,, Asustan pohjois-Espoossa, rivarissa. Se Oikea rakkaus puuttuu,,,
Ilmianna
Jaa
Huippuhyvä tiivistetty kirjoitus. Olen täydellisesti tuon kehityskaaren paukun uhri. Mielenkiintoista olisi tietää, miten nuo haarautuvien teiden elämät jatkuu loppuun saakka! Itselleni näen vain yksinäisen vanhuuden. Tutiseva, pelokas ja hauras mummo jossakin hoivakodissa kylmien hoitajien armoilla. Tai kerrostaloon kuukausiksi kuollut...Onhan noita vaihtoehtoja. Asustan etelä-Espoossa kerrostalossa, mut ei enää ikinä tulisi mieleen toivoa rakkautta, kun se on aiheuttanut niin paljon pahaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tästä on vähän aikaa, kun tapasin miehen jota kohtaan tunsin ihastusta. Sitten muistin miten edellinen pitkä parisuhde alkoi juuri tästä. Minä muutuin torjuvaksi ja mies otti siitä itseensä todeten "ei muuta kuin uutta matoa koukkuun".

Ajattelin, että se mies oli just matojakoukkuun. Ja et hyvä et jätin väliin.. et tällainen tarina tässä vielä bonuksena :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mua harmittaa menetty vapaa aika, lapselle olen pyrkinyt olemaan läsnä kun oli pieni vaikka työ vei mehut aika pitkälti. Kun lapsi ja työ vei ajan ja mehut avopuoliso jäi "paitsioon" eikä saanut haluamaansa huomiota (hellyys ja seksi) en vaan jaksanut. Se etäännytti minut puolisosta ja nainen löysi itselleen "seuraa" toisesta miehestä. Kaiken sekoilun jälkeen minäkin eksyin vieraisiin ja kun tilanne rauhoittui kummankin osalta nämä pettämiset "unohdettiin" ja jatkoimme liittoa. Arvatkaa vain unohtuiko pettämiset, aina kun vähän tulee kränää ne otetaan taas esiin.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Yksi näkökulma....

...on se menetetty elämä, joka alkaa vaivaamaan pitkissä liitoissa. Työ on vienyt niin paljon aikaa, ettei ole ehtinyt olemaan puolison kanssa. Ei ole pystynyt seuraamaan lastensa kasvua ja antamaan heille aikaa. Työ on koko elämä ja kaikki muu vain häiritsee sitä. On ehkä ajateltu, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä perheen kanssa, mutta kun se muu kutsuu on mentävä. Sitten lapset kasvavat ja puoliso jo oireilee, niin on hyvä syy keski-iässä jo alkaa katselemaan muita. Ehkä se oma perhe on jo vieras. Halutaan uusi mahdollisuus, ehkäpä jopa kasvattaa lasta ja antaa hänelle se mitä ei omille lapsille voinut tai ei saanut aikaiseksi. Pitäisi kai jo nuorena osata tehdä oikeita valintoja, eikä vanhana rypeä itsesäälissä, kun on omaa tyhmyyttään joutunut jäämään paitsi rakkaudesta, hellyydestä, seksistä, lapsen kasvusta ym. vain sen vuoksi ettei ole ollut kotona aikanaan. Tietysti jos ei ole koskaan rakastanut puolisoaan, eikä pidä lapsista olisi pitänyt nopeasti valita se ero, eikä antaa sellaista kuvaa, että kaikkihan on hyvin. Keski-iässä sitten tulee vasta se paukku muulle perheelle ja kerrotaan vaan että haluan muuta.....

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta