Kyllä se rasittaa, kun toiselle suklaa on kaikki kaikessa. Ei päivääkään ilman sitä levyä tai juhlapöydän konvehtirasiaa. Sitä on vaikea käsittää, miten se addiktoi niin voimakkaasti ja tuntuu, että maailma kaatuu, jos ei ole suklaavarastoa kaapissa, josta voi aina mielihalun tullen käydä ahmimassa.
Ei kai se terveydellekään hyvää tee syödä ylenmäärin suklaata. Paino nousee, mielialat heittelee häränpyllyä ja syvä ärtyneisyys heti, jos vähänkin suklaavaje pääsee iskemään. Valehtelematta konvehtirasioita menee vähintään 50 vuoden loppuun mennessä ja sen jälkeen siirrytään taas alkuvuodeksi(lokakuuhun asti) suklaalevyihin.
Onko suklaatta eläminen mahdotonta? Ei jaksa katsoa ja kuunnella vuodesta toiseen samaa kiertokulkua ja itsensä tuhoamista...ryyppäis vaikka joka viikonloppu, kunhan ei ahmis suklaata.
Ei kai se terveydellekään hyvää tee syödä ylenmäärin suklaata. Paino nousee, mielialat heittelee häränpyllyä ja syvä ärtyneisyys heti, jos vähänkin suklaavaje pääsee iskemään. Valehtelematta konvehtirasioita menee vähintään 50 vuoden loppuun mennessä ja sen jälkeen siirrytään taas alkuvuodeksi(lokakuuhun asti) suklaalevyihin.
Onko suklaatta eläminen mahdotonta? Ei jaksa katsoa ja kuunnella vuodesta toiseen samaa kiertokulkua ja itsensä tuhoamista...ryyppäis vaikka joka viikonloppu, kunhan ei ahmis suklaata.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Höpöhöpö- alkoholi on haitallisempaa kuin suklaa, satavarmasti. Tosin ei tuollainen suklaatahtikaan riskitöntä ole. Ellei sitten heitä maratonia joka päivä...
Etpä tunnu asiasta tietävän tuon taivaallista :/
Edellinen kirjoittaja oikeassa; alkoholi on terveydelle kaikkein vaarallisin. Se on myrkky, jota suklaa puolestaan ei ole.
Ex-mieheni söi pullaa. Peltikaupalla. Lihoi, sai diabeteksen. Mutta se oli pienempi paha kuin alkoholismi. Ellet tätä tajua, sinunkin kannattaa hakeutua hoitoon...
Sokerikin on myrkkyä ja lasilla viiniä päivässä on jopa terveydellisiä hyötyjä. Eli viinilasi on parempi kuin suklaapatukka.
Mahtaa nousta paino hyvin,mulle riittää jo joulunaika niistäkin kiloista pitää äkkiä päästä eroon.
Suklaa nostaa serotoniinitasoa. Varmaan on akka kyllästynyt suhun ja koko elämään ja suklaan avulla selviää tappavan tylsästä ja raskaasta arjesta. Eroa siitä, lopettaa varmaan suklaan mussuttamisen samalla, kun ei tarvii elää masentavan ja kireän ukon kanssa
...öööö...niin...olen se vaimo :)
Vaihdat vaan tohon ukko sanan kohdalle akka.
Siis akka sanan tilalle ukko.
Eihän tuo ole sen kummempi kun rööki, mutta rööki ja myös alko on paljon pahempaa..
Olisiko jotain ravintoainepuutosta, kun haluaa makeaa? Ehkä magnesium? Ei kyllä hyvää tee mussutella kaiket päivät. Tarvitsee vain hyvän syyn lopettaa. Ehkä terveys ei reistaa riittävästi? Sokerihöttö ainakin vaikuttaa miehillä testosteronia alentavasti, mikä voi jo lisätä ärtyneisyyttä yms.
Usein sokerikoukussa olevat käsittelevät sokeruhumalalla tunteitaan, siis ikäviä tunteita, kuten alkoholisti turruttaa tunteitaan viinalla jne. Suklaa lisää mielihyvän tunnetta. Syystä tai toisesta puolisosi ei pärjää ilman sitä pakoreittiään. Suklaa on hänen pakoreissi arjesta, tai itsestään.
Minulla oli noin 5 vuoden ajan kohtalainen riippuvuus karkkeihin. Ei ehkä niin paha kuin sinun puolisolla, mutta kuitenkin sellainen, joka alkoi itseäkin vaivaamaan. Painoni nousi noiden vuosien aikana n. 15 kiloa. Eniten minua häiritsi se, että söin salaa. Se ajatus on kurja, että on jotakin sellaista, mitä ei kehtaa tehdä muiden, etenkään oman puolison, läsnäollessa. Mahdollisesti myös sinun puoliso syö aina tilaisuuden tullen?
Minä paikkasin sokerilla stressiä ja huolta. Meidän elämässä oli silloin tullut suuria muutoksia. Parisuhteessa ei siis ollut erityisesti huolia, mutta muutoin perheessä kyllä. Lisäksi työelämä asetti minulle väsymystä ja painetta. Väsymykseen sain korjausta sokerilla. Sokeri oli minun tapani lohduttaa itseäni, palkita itseäni, tsempata itseäni... Ja jopa korjata janon tunnetta pois.
Miten tuli muutos? No ei ainakaan siksi, että puoliso olisi vaatinut. Minä itse havahduin, että kuinka heikoksi itsetuntoni valui. Seksielämäkin kärsi, koska minua ei enää niin haluttanut. Ymmärsin että pitää muuttua. Ei ollut helppoa, eli ainakin yli vuoden kipuilin ees taas karkkikoukussa.
Edelleen minä syön karkkia runsaasti, silloin kun sitä syön. Sen sallin itselleni, mutta vain kerran viikossa. Muuna aikana en karkkiin enää koske. Viimeisen vuoden aikana painoakin on tippunut jo 6 kiloa pois, ja olo on kepeämpi. Voin paremmin niin henkisesti kuin fyysisesti.
Jos minun puoliso minulle jostain kommentoisi, niin mitä siitä seuraisi? No tietenkin se, että hakisin lohtua syömällä karkkia! Ole siis varovainen kommenteissasi... Saatat tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä.
On vähäsen, ellei vähän enemmänkin tärähtänyttä vielä toivoa kumppanista juoppoa suklaansyönnin sijaan. Ei tulisi normaalin ihmisen mieleenkään tuollainen. Sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä millaista helvettiä alkoholiriippuvuus on.
Kyllä kai asialle jotain voi tehdä. Esim. jos vaihtaa vaalean suklaan tummaan, se voi vähentää suklaan syöntiä, koska tummaa suklaata on vaikeampi syödä suuria määriä. Joitakin voi auttaa se, ettei suklaata ole kotona, toisten taas on helpompi kieltäytyä jos tietää, että levy on saatavilla kaapissa. Kromin syöminen saattaa hillitä makeanhimoa. Yms., kyllähän noita keinoja on joita voi kokeilla. Toki syöjän itsensä pitää haluta sitä lopettamista/vähentämistä, ei sitä voi väkisin toiselle tyrkyttää.